Kysymykseen on yritetty vastata Hengellisen Kuukauslehdenkin sivuilla. Juttu luettavissa myös netissä, os. http://www.h-y.fi/hk/hk2007/ark_07_03_foorumi.html.
Siihen johtanut aihe foorumilla: http://www.h-y.fi/foorumi/viewtopic.php?t=562.
................................
Kiitos. Etin ja printtaan ne itselleni. Tämä ketju saattais olla hyvä paikka kysellä näitäkin:
- Tuo mitä kysyin esirukouksesta. Että siis, onko se miten ääneenlausuttu asia, pyydetäänkö sellaista tai luvataanko "muistaa". Muistakaa nyt että mie kysyn oletettavasti etupäässä tyhmiä kysymyksiä.
...................................
- Toinen kysymys olisi ripistä. Mie olen kahdesti törmänny pappiin jokka ei kysyny
että mikä painaa vaan
mistä sie olet kotosin. Totta; meilläpäin se opittiin nuorena. Ja saattaa olla niinkin että se voi muodostua hengelliseksi meriitiksi, kuten yksi esitti. Mie en tuosta osaa sanoa mitään --- joskus vain tekee (usein ne on asenteita) asioita joita ei jaksa kantaa. Voi vakuutella itselleen anteeksiantoa mutta kun ei usko itseään....
-kun asia on lyhyesti sanottu ääneen ja kuultu lupaus ja vakuutus anteeksisaamisesta, sitä vain uskoo sitten.... ja oikein en tuota meriittijuttua ole saanu nielaissuksi. Puheenaiheena on aina joku dismeriitti, ja se helpotus on valtava. Sehä unohtuukin usein saman tien, jos ei ole jälkiä korjaamati jonkun ihmisen kanssa, jota vastaan rikkoi.
Pikemmin se tekee nöyräksi: "Taasko sie Katriina kerkesit samaan pahantekoon..." kun ajattelee Jumalaa joka on ajan ulkopuolella ja siis varmasti tiesi tuonkin....ja antoi silti anteeksi. Siihen palaa mielessään - ei sitä tarttee uudestaan tunnustaa heti huomispäivänä.
- Mie tiedän olevani köyhä kurja syntinen mato matkamies maan ja vaivainen mutta mie pääsen kuin irti itestäni kun kuulen omin korvin Jumalan oman anteeksiannon sanat.
- Nämä selitti varttuneensa sellaises hengellises ilmakehäs, jossa he ikäänku vain kaipaa siin pahuudessaan...toivottavasti muistin oikein. Toinen sano et on körtti, toine ei täsmennelly enkä mie kysynyt.
- Mie olen miettinyt tätä. Nykyään on tosi hikinen urakka saada pappi rauhoittumaan tai ylipäätään löytää pappi joka on jyvällä jutusta. Sitähän kyselee jo kuin kysellään uudella paikkakunnalla että kukas täällä olis hyvä hammaslääkäri? Tunneksä ketään pappia joka tietäis mikä on rippi eikä kokis sitä hankalaksi jutuksi?
- Se on tietty ikäluokka, selitti minulle en teolog, det betonades psykoterapi och han har intet emot, tvärtom. Det kanske överdrevdes lite. Men han vill betona att han är själavårdare.
- Mie tiedän (salaiset tietolähteeni) ja syy taisi olla hieman siinä, että innostuttiin kovasti psykoterapioista. Ne tulivat kuulemma hyvässä mielessä täydentämään kirkon sielunhoitoa --- mie tunnen sairaalateologeja, jotka hallitsee nää kaksi eri asiaa suvereenisti ja jopa vaihtaa tontilta toiselle vaikka vauhdissa, ja kuin etevästi (mutta ne on mun kavereita).
-
On vähän nolo juttu tässä, kun juuri ehdotin että vältettäisiin tyyliä kaikki-papit-aina...kukaan-opettaja-ei-koskaan tai muita hirviölääkärijuttuja. Mietin pitkään kysyisinkökään, mutta kun ne nyt on olleet minulle tärkeitä, niin tuotapa tuota. Jos menee sitten seuroihin. Joo ja siellä tulee joku pikkusen tutuksi. Niin jos tää on heidän hengellisessä elämässään tavallista, niin löytää jonkun joka kautta voi löytää jonkun. Eihän tää ole ongelma jos entiset sielunhoitajat ei sairastu, kuole tai muuta jonnein maanääreen.
- Ja vielä yks kysymys.... tai jos ei sentään. Tyulee niin pitkiä muutenkin näistä
