herättäneet "Koivisto-Tampereen hiippakunta-Nokialaisuus-tunnustus ja opetus"- asetelman kautta kiinnostuksen tunnustukseen.
Hienoa kuulla, sitten ketju täyttää ne toiveet jotka olivat mielessäni aloitusta laatiessa.
Tunnustuskirjoja pidetään vastenmielisinä koska on käsitys, että ne ovat kuin lakikirjoja. Aivan väärä käsitys! Ne ovat hengellistä tekstiä, raamatunselitystä, vieläpä hyvin soveltavaa sellaista (tosin 1500-luvun Saksan tilanteeseen). Eivät mitenkään häviä parhaille pietistipostilloille hengellisyydessään ja reheväkielisyydessään. Niiden ulkoinen auktoriteetti on nolla, mutta niiden asia vakuuttaa omalla painollaan.
Riviseurakuntalainen kaipaa kontekstia: Mitä paikkaa Suomen Teologinen Instituutti STI pelaa Nokia-kysymyksessä ja opetuksessa Pyhästä Hengestä?
Aiemmin linkitetty Laadon kirjoitus antoi ymmärtää, että STI:läisiä - varmaan muitakin konservatiiveja - ihmetyttää se, että paljon harhaoppisempia pappeja toimii kirkossa ja yliopistolla samaan aikaan kun Koivistoa (joka uskoo mm. Jumalan olemassaoloon ja Jeesuksen jumaluuteen) kuulustellaan opista. Muutoin kokemukseni on, että konservatiivisissa piireissä painotetaan P. Hengen työtä sanassa ja sakramenteissa, ei halleluja-jameissa ja kaatelemisissa. Maltillinen luterilainen karismaattisuus on lähinnä
Ev. lut. Kansanlähetyksen harrastus.
Muistettakoon, että STI on teologista koulutusta ja tutkimusta harjoittava instituutti, ei kristillinen järjestö herätysliikkeiden lailla. Toki se joissain asioissa edustaa Länsi-Suomen rukoilevaisia, evankelisia ja viidesläisiä, mutta ei ole näille yläkäsite yhtään sen enempää kuin Lähetysseura on Herättäjä-Yhdistykselle. STI:ssä ovat luennoineet erittäin tiukat paavalinsynodilaiset yhtä lailla kuin maltilliset modernistit.
(Tämä selviää
STI:n verkkosivuja tutkaillessa, itse en ole siellä käynyt kuin kerran kopioimassa kirjastosta vanhojen käsikirjoitusten facsimileja. Silloinkin oli mustat lasit päässä ja kaulukset pystyssä.)