"Körtti-akkojen puheenpulinaa"

[Pyryharakka]

Miusta on mukava tehdä jouluksi ne vanhat perinteiset ruuat: kinkku, lanttu- ja porkkanalaatikko, rosolli, lasimestarin silli, graavi lohi, maksapasteija. Lisäksi pöydässä tietenkin on perunat, kinkkukastike, herneet, italiansalaatti, kurpitsapikkelsi, kotikalja, leipä. Kahvipöytään tortut, taatelikakku, piparit ja ässät.
Minusta on niin helppoa, kun vuosien varrella on tullut se rutiini ja mieluisat reseptit. Ei tarvitse pähkäillä, mitä tehdä ja mikä olisi hyvää.
Niin ja se lipeäkala meinasi unohtua. Se on tapaninpäivän ruokaa. Kun kinkkua ja laatikoita on syöty kaksi päivää, niin kyllä lipeäkala on tosi ihana herkku, vaikkakin se alunperin on ollut paaston ajan ruoka.

Lipeäkala yleensä jakaa porukan. Siitä joko pitää tai ei siedä. Meillä onneksi koko perhe on kaikkiruokaista ja kaikki tykkäävät lipeäkalasta paljon. Odotan aina joulun jälkeen, että lähikauppa laittaisi loput lipeäkalat tarjoukseen. Jos niin käy, herkukkelemme lipeäkalalla vielä joulun jälkeenkin. 

[Pirska]

Minä olen syönyt joskus hamassa nuoruudessani lipeäkalaa. Sen suuremmasti en rakastanut sitä, mutta menihän se alas. Sitten kun menin naimisiin, niin mies sanoi, että ei tarvitse ostaa lipeäkalaa. Ostinhan minä kuitenkin, mutta hän ei koskenut siihen. Sitten minuakin alkoi jotenkin puistattaa koko lipeäkala.

Kerran Norjan reissulla ostin turskaa ja ajattelin, että jospa kokeilisin paistaa sitä. Paistoin sen, mutta ei sitä saattanut syödä kukaan. Kaikki meni roskiin. Sen koommin en ole ostanut sitä.

Luulen, että periaatteessa voisin vielä joskus osatakin syödä lipeäkalaa, jos siinä olisi oikein hyvää "kyytipoikaa".

[seppos]

Minä olen syönyt joskus hamassa nuoruudessani lipeäkalaa. Sen suuremmasti en rakastanut sitä, mutta menihän se alas. Sitten kun menin naimisiin, niin mies sanoi, että ei tarvitse ostaa lipeäkalaa. Ostinhan minä kuitenkin, mutta hän ei koskenut siihen. Sitten minuakin alkoi jotenkin puistattaa koko lipeäkala.

Kerran Norjan reissulla ostin turskaa ja ajattelin, että jospa kokeilisin paistaa sitä. Paistoin sen, mutta ei sitä saattanut syödä kukaan. Kaikki meni roskiin. Sen koommin en ole ostanut sitä.

Luulen, että periaatteessa voisin vielä joskus osatakin syödä lipeäkalaa, jos siinä olisi oikein hyvää "kyytipoikaa".

Lipeäkala odottaa jääkaapissa huomista, jolloin se syödään. Siihen hienoksi jauhettua valko- tai mustapippuria ja valkokastike ja se on hyvää.

[amanda]

Ainahan sitä ompelee, kun saa vain koneen esille. Toisaalta ennen koneen esille ottoa pitää raivata pöydältä ne pyykit, silittää, mankeloida, laskostaa ja viedä kaappiin. Sitten tietysti pitää tarkistaa, onko mitään menossa pesukoneeseen. Onpa tietenkin, mutta ensin pitää ottaa koneesta edelliset vaatteet ja ripustaa kuivumaan narulle. Ai niin, narulla ovat entiset vaatteet jo kuivia ja ne täytyy ottaa sieltä pois ja panna pöydälle ja silittää ja mankeloida... Jospa sitten huomenna ompelisi ne verhot.

Ruokajutut kuulostavat semmoisilta, että taidat olla jotain sukua Riitta-mummille. Jos ei muuta niin ainakin kummin kaima.

Itse en voi kuvitellakaan kinkutonta joulua. Kinkun tuoksu aattoaamuna kuuluu niin erottamattomasti jouluun, että vaikka itse pärjäisinkin ilman sitä, niin nuoriso nousee kapinaan, ellei ole kinkkua. Ainahan sitä jotain voi toki muuttaa ruokaperinteessä. Itse jätin ostamatta rekkakuormallisen suklaakonvehteja ja huomasin, että suklaasta nauttii paljon enemmän, kun sitä ei ole niin kauheasti tarjolla.

  Ai teilläkin on tuo ompelupuuha tuollaista!  Minun pitää aina ensimmäiseksi raivata pöydältä pois kirjakasat ja irtonaiset paperitavarat, kuten lähettien kirjeet, jo vanhentuneet "tärkeät" asiat, jotka aika hoiti puolestani  yms.  Nyt on kyllä pöydän pinta näkyvissä, mutta konetta en ole vielä ottanut esiin. Ja kukas sitä nyt itsenäisyyspäivänä.

No se kinkun tuoksu se tässä pistääkin miettimään, ja kieltämättä vähän se makukin. Minulla lapset ovat jo aikuisia, ja vaikka käyvät kyllä vanhaa äitiänsä moikkaamassa, voisin hyvin tehdä vallankumouksen joulupöydän antimien suhteen. Mutta sitten toisaalta taas... Saattaa olla, että mennään vanhan kaavan mukaan, kun jouluun päästään.

Makeat eivät meillä mene ollenkaan. Ennen piti olla ehdottomasti taatelikakku, piparit ja tortut, nyt paistan kyllä pipareita tuoksun vuoksi, mutta niitä sitten riittää pitkälle tammikuulle. Torttuja menee ehkä vähän paremmin, mutta niitäkin teen valmistaikinasta ja pellillinen kerrallaan. Karjalainen sukuni pyörii haudassaan, siitä olen varma.  Tyttäret sen sijaan laittavat joulun ihan vanhan ajan malliin, niin että jospa olisin nyt siirtänyt perinteet heille ja pistäisin itse ranttaliksi.
    

[Riitta-mummi]

Lipeäkala on onneksi meillä hyvin pidettyä.  Mutta ei sitä edeullisesti ole saanut moneen vuoteen Joulun jälkeenkään. Se kun taitaa säilyä siinä liemessään vaikka puoli vuotta.

Säästöpankin naiset, jotka eivät saaneet kotona keittää tätä herkkua perustivat Lipeäkalan Ystävät ja kävivät porukalla Seurahuoneella sitä lounastamassa joulunaluslauantaina. Siinä taisi siivouspäivää kulua muutamakin tunti. Pikkuisen isännät
saivat takaisin.

Vaikka sitä kokonaista kalkkunaa en jouluherkkuna muistele, tänään laitan isenäisyyspäiväpaistiksi 1,5 kiloisen kalkkunafileen joka on kermamarinoitu. Uskon sen
olevan mehukkaampaa kuin 4-5 kilon kokonaisena paistettu . Kelpaa Bassolekin. Kalkkuna on sen pääravintoa nykyään. Ja hevosenliha.
......
Tietääkö kukaan tekniiikan ihme, saako sähköisen joulukranssin muuntajan korjattua.
Vai oliko se sen loppu kun sammui.

                                             

[seppos]

Lipeäkala on onneksi meillä hyvin pidettyä.  Mutta ei sitä edeullisesti ole saanut moneen vuoteen Joulun jälkeenkään. Se kun taitaa säilyä siinä liemessään vaikka puoli vuotta.

Säästöpankin naiset, jotka eivät saaneet kotona keittää tätä herkkua perustivat Lipeäkalan Ystävät ja kävivät porukalla Seurahuoneella sitä lounastamassa joulunaluslauantaina. Siinä taisi siivouspäivää kulua muutamakin tunti. Pikkuisen isännät
saivat takaisin.

Vaikka sitä kokonaista kalkkunaa en jouluherkkuna muistele, tänään laitan isenäisyyspäiväpaistiksi 1,5 kiloisen kalkkunafileen joka on kermamarinoitu. Uskon sen
olevan mehukkaampaa kuin 4-5 kilon kokonaisena paistettu . Kelpaa Bassolekin. Kalkkuna on sen pääravintoa nykyään. Ja hevosenliha.
......
Tietääkö kukaan tekniiikan ihme, saako sähköisen joulukranssin muuntajan korjattua.
Vai oliko se sen loppu kun sammui.

                                             

Tiedän riittävästi. Sitä ei kotikonstein saa korjattua ja jos korjauttaa niin se maksaa saman kuin puoli tusinaa kranssia muuntajineen. Meillä oli emännällä puolitusinaa erilaista muuntajaa tallessa kun niistä oli lamput menneet ja aina ne johonkin sopii. Nyt ne tosin vietiin sähköromun keräyspisteeseen, kun kaikkea ei voi varmuuden vuoksi säilyttää.

[Riitta-mummi]

Jaha, kiitos seppos. Se oli sitten sen tyttäreltä saadun lahjakranssin loppu. Harmi, se ei ole havukranssi, vaan hopeinen, kiteinen, kimalteleva metallihäkkyrä jossa on lamput sisällä. Ei vaihdettavissa nekään. Onhan se kaunis sinälläänkin.Sisäkranssi se onkin.

Saahan näitä nykyisin vaikka minkälaisia. Ulkolyhtyjäkin on sataaviittäkymmentä eri kokoa ja mallia. Ennen oli vain lumil- ja jäälyhytyjä. Mutta ne ovatkin omateoisina omassa sarjassaan.

                                 

[Pirska]

Palatakseni vielä tuohon lipeäkalaan tulin siihen tulokseen, että voi olla vika kokissakin, kun en saa siitä syötävää. Kyllä minä äidin valmistamaa lipeäkalaa söin tosiaan valkokastikkeen ja pippurin kanssa.

Siivousten ja ylipäätään tekemättömien töiden suhteen olen huomannut sen, että eniten rassaa se, kun ei saa aloitetuksi mistään laidasta. Mieleen tulevat kaikki nurkat yhtäaikaa ja on ihan sula mahdottomuus tehdä kaikki asiat samanaikaisesti. Sitten kun pääsee siihen pisteeseen, että ottaa sen ensimmäisen nurkan ja alkaa toimia, niin homma pyörii. Joku paikka tulee kuntoon ja siitä on hyvä jatkaa.

[Riitta-mummi]

Sepä se, kun meillä useimmilla alkaa huoneluku olla moninkertainen lapsuuden koteihimme nähden. Ja huonekalua, mattoja, tauluja, koriste-esineitä, matkamuistoja, kirpputorilöytöjä ym. krääsää on paikat pullollaan.
Tämän runsauden käsittely samalla tavalla kuin lapsuudessani tehtiin on mahdoton yhtälö.
 Kaikki ulos, katajaluudalla ripsuttiin katot ja nurkat, lattiat pestiin mäntysuovalla. Tuuletetut ja tampatut huonekalut sisään raikkaisiin huoneisiin, puhtaat matot lattialle. Ehkä verhotkin vaihdettiin. Se oli perusteellinen siivous ja puhtaat pakkasessa kuivatut vuodevaatteet sänkyihin joihin saunapuhtaina Sunililla kuuratut lapset laitettiin nukkumaan. Äiti teki salaisia joululahjoja yömyöhään. Minun äitini kun ei enää äitiä ollessaan tarvinnut neljältä nousta navettaan, niinkuin Orslahdessa kotonaan.
                        
Joulukuusikin tuotiin tupaan vastaa aattona puolilta päivin ja koristeltiin radion soittaessa Kuusta koristellessa.
Nyt joistakin ikkunoista on kuusi kynttilöineen loistanut jo viikon verran.

                               :061:entinen pikku-Riitta

[seppos]

Sepä se, kun meillä useimmilla alkaa huoneluku olla moninkertainen lapsuuden koteihimme nähden. Ja huonekalua, mattoja, tauluja, koriste-esineitä, matkamuistoja, kirpputorilöytöjä ym. krääsää on paikat pullollaan.
Tämän runsauden käsittely samalla tavalla kuin lapsuudessani tehtiin on mahdoton yhtälö.
 Kaikki ulos, katajaluudalla ripsuttiin katot ja nurkat, lattiat pestiin mäntysuovalla. Tuuletetut ja tampatut huonekalut sisään raikkaisiin huoneisiin, puhtaat matot lattialle. Ehkä verhotkin vaihdettiin. Se oli perusteellinen siivous ja puhtaat pakkasessa kuivatut vuodevaatteet sänkyihin joihin saunapuhtaina Sunililla kuuratut lapset laitettiin nukkumaan. Äiti teki salaisia joululahjoja yömyöhään. Minun äitini kun ei enää äitiä ollessaan tarvinnut neljältä nousta navettaan, niinkuin Orslahdessa kotonaan.
                        
Joulukuusikin tuotiin tupaan vastaa aattona puolilta päivin ja koristeltiin radion soittaessa Kuusta koristellessa.
Nyt joistakin ikkunoista on kuusi kynttilöineen loistanut jo viikon verran.

                               :061:entinen pikku-Riitta

Olen pölyallergikko pahemmasta päästä. Meillä hurraa ilmanpuhdistimet päivästä toiseen. Välillä ne on pakko sammuttaa, kun ei jaksa kuunnella. Mitä joulusiivoihin tulee niin osuuteni on olla pois tieltä ja tarjota urakan jälkeen kuppi kahvia baakelsin ja konjamiinin kanssa. Keitän itse sen kahvin. Lapsuudessa hommani oli käydä ostamassa joulukuusi. Isä antoi rahat ja sen mitä sain tingittyä sain pitää. Sen opin, että tingin edelleen kaikessa, niin että vaimo häpeää, mutta kuitenkin iloitsee säästöistä. Paras kai on onnistunut tinkiminen apteekissa.

[Pirska]

Paras kai on onnistunut tinkiminen apteekissa.

Mitäpä Johannes sanoo tuohon?

[amanda]

Lipeäkalasta vielä.

Lapsuudessani se kuului joulun ruokapäytään, mutta meidän perheessä se jäi pois, kun lasteni isä oli pakotettu sitä syömään, ja hän inhosi pelkkää hajuakin. Ei taida kukaan lapsistakaan siitä pitää.  Minusta se on ihan ok, valkokastikkeen ja pippurin kera, mutta yhtä hyvin kala voi olla jotain muutakin kuin lipeäkalaa. Tärkeämpää on minusta kastike+pippuri.   

Sen sijaan isäni, joka oli Kemijärveltä kotoisin, toivoi aina joulupöytään savusiikaa. Se on ollut sitten meidänkin perheessä kalan roolissa, samoin äidin ohjeella tehty lasimestarin silli. 

[Riitta-mummi]

Hei emännät!

Savusiika on meillä juhannuskala, ja joulupöytään tulivat 1980-luvulla vasta graavilohi ja kylmäsavulohi ja mäti. Ne loppuvat aina ansimmäisenä. Tämäkin todistanee kansan vaurastumisesta ja tapojen leviämisestä TV.n välityksellä.

Muistan hyvin kun tein ensimmäisen makkarapizzan jonkin TV-kokin ohjeilla.Vanamo tai Kolmonen lienee silloin vain niitä ohjelmia pyörittäneet.

Mieheni kotona anoppini osti aina alkusyksyllä jostakin kuivia turskia, kapakaloja. Hän poltti karjakeittiön uunissa jonkin aikaa vain koivuhalkoja, keräsi tuhkat pesästä, teki lipeän ja pani kuivat kalat likoamaan. Siitä tuli livekalaa. Kaikkia sen valmistuksen saloja en muista. Ei ollut ajatustakaan yrittää moista.

Ruijassa niitä turskankuivaustelineitä oli rannat täynnänsä. Onko enää, turska on kai vähentynyt.

Tänään kirjoitin viimeiset joulukortit ja 28 niitä tuli. Urhon ja Vilhon lahjat paketoin
ja muuten olen viettänyt hämärähyssyä kahden pimeän välissä. Päikkäritkin tulee väkisin nukutuksi kun on niin "painava" ilma.

[tosikkoko]

Paras kai on onnistunut tinkiminen apteekissa.

olen yleensä huono tinkijä, mutta fuksivuonna porukalla opiskelija-alennusta Alkosta
tosin se kuului wapun alusen teekkarikuvioihin ja kun tuohon aikaan olin absolutisti, niin itse asiassa hävisin tavallansa. mutta wappu ei kuulu joulunaikaan vaikka molempina aikoina tupsulakkeja näkeekin

kiitos Riitta-mummille loistavasta ketjusta!

[amanda]

Savusiika on meillä juhannuskala, ja joulupöytään tulivat 1980-luvulla vasta graavilohi ja kylmäsavulohi ja mäti. Ne loppuvat aina ansimmäisenä. Tämäkin todistanee kansan vaurastumisesta ja tapojen leviämisestä TV.n välityksellä.

Olisikohan meilläkin ollut savusiikaa juhannuksena myös? En uskalla vannoa. Mutta jouluna kyllä oli, ja vieläkin on minulla.  Tyttäreni graavaa lohta tosi maukkaaksi, ja sitä on ollut myös jouluna hänen laittamanaan. Minä nautin ihan surutta molemmista! Mätiä vältän kolestorin vuoksi, paitsi jos satun sellaiseen pöytään vieraaksi, missä sitä on tarjolla.

Meidän joulujuoma on muuten sima. Onkohan kenelläkään muulla?  En pidä maltaiden mausta, joten mitään mallasjuomaa ei olla harrastettu, mutta simaa menisi miten paljon vain. Sen lisäksi sitten nykyisin Lidlin kivennäisvettä ja Pepsi Maxia. Siinäpä supisuomalaiset perinnejuomat