Aamuhartaus 14

[Pena]

Kun Kristus tuo pelastusta synnistä, mekö antaisimme Hänen särkeä tuon sydämen, joka rauhallisesti tähän asti on saanut himojansa purkaa ja täyttää? Mekö antaisimme Herran ehkäistä tuota syntielämäämme, joka niin hupaiselta lihalliselle mielelle tuntuu? Kun Kristusta maailma vainoo, mekö antautuisimme vainoa Hänen kanssansa kärsimään? Kuinka me kestäisimme sen, että maailma meille antaisi saman pahan nimen, jonka sai Hän? Mekinkö lähtisimme tuota kärsimyksen matkaa tekemään Jerusalemiin, jossa Herraa kohtaavat murheet ja vainot, pilkka, häväistys ja kuolema? "Ei, ei", ajattelee ihminen, "minun oikein ruumista ravistelee jo tuota kuullessakin, että Kristus, tuo kärsivä Kristus meissä jonkun muodon saisi". Siten käy toteen apostolin sana: Puhe rististä on niille hullutus, jotka kadotetaan; me saarnaamme ristiinnaulitun Kristuksen juutalaisille pahennukseksi ja kreikkalaisille hulluudeksi.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Apostoli nimittää sitä ristin pahennukseksi. Voi kuinka paljon olisi maailmassa jumalisia, jos ei tuota pahennusta olisi olemassa; jos Kristus olisi loistoa maailmalle levittänyt, niin olisivat kaikki Hänet ottaneet vastaan, mutta kun Hän opilla ja elämällä opetti nöyrtymistä Jumalan käden alle, niin se oli monelle ja on vieläkin lankeemukseksi. Sillä maailma vihaa Kristusta nytkin. Suruton ihminen ei voi hänkään välttää kutsumusta, mutta jota likemmä totuus on päässyt, sitä hurjempaan kiukkuun hän nousee. Ihmisen Poika annetaan siten nytkin vielä pakanain käsiin.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Ei ole kristityn matka täällä maan päällä ainoastaan surujen ja vaivojen alaista. Siinä on, enemmän kuin niitä, todellista iloa. Sanoohan apostoli ystävillensä: Iloitkaa Herrassa, olkaa aina iloiset. Ja Herra itse lupaa opetuslapsillensa suuren ilon. Paavali mm kertoo siinä epistolatekstissä, joka äsken luettiin alttarilta*, minkälaista hänen ja hänen ystäviensä matkanteko on ja sanoo, että he ovat niinkuin murheelliset ja kuitenkin aina iloiset kantaessaan ristiänsä. Tuo ilo, mitä he saavat nauttia, on iloa Herrassa. Itsestänsä eivät he ole sitä saaneet, vaan se ilo minkä he saavat osaksensa, johtuu Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. On siis aivan suotta ruveta pelkäämään tuolla taipaleella. Vaikka siellä onkin niin paljon ristiä ja kärsimistä, niin siellä saatu ilo Herrasta on niin korkeaa, että se auttaa unohtamaan vuosien kärsimykset, murheet ja huolet. Se on sen loppumattoman ilon esimakua, mikä Herran omilla ijankaikkisuudessa nautittavana on.

Vilhelmi Malmivaara

*2. Kor. 6

[Pena]

Sanankuulijani! Kuinkas on teidän laitanne? Onko Kristuksen rakkaus päässyt vaatimaan teitä rakastamaan muita sillä rakkaudella, jolla Hän on ensin teitä rakastanut? Puhutteko te Hänestä jokapäiväisessä elämässänne muille? Täyttääkö Hänen armonsa teidän sydämenne, niin että teidän täytyy muillekin siitä osan antaa? Oletteko Hänen eläviä todistajiansa arkioloissa, niiden keskuudessa, joiden kanssa seurustelette ja olette pakotetut työskentelemään? Oletteko kodeissanne palavina kynttilöinä, joiden valossa toiset Jumalan tuntoon pääsevät?

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Monella ihmisellä on kyllä ajatus: "Mitäpä minä voin vaikuttaa toisiin; ei minulla ole siihen kykyä; mitäpä hyötyä siitä on muille, jos minä tungettelen sitä heille puhumaan?" Tämä on epäuskoa ja Herran nimen häväisemistä. Se on olevinansa nöyryyttä, mutta ei ole todellisesti sitä. Ei missään paikassa Jumalan sanassa osoiteta, että Herra olisi käyttänyt korkeita ja voimallisia aseinansa. Ei sitä sanota niistäkään seitsemästäkymmenestä, joista vastaluettu teksti* puhuu. Ne olivat syntisraukkoja, joita Herra oli vetänyt luoksensa rakkaudellansa, sellaisia syntisiä publikaaneja, taitamattomia Galilean kalamiehiä, joilla oli yhdellä yksi, toisella toinen vaiva, mutta joille Herra antoi apunsa. Kun Herra lähetti heidät sinne, mihin Hän itsekin oli matkalla, niin he menivät eivätkä kysyneet, mitä siitä on hyötyä. Ja niin tekee jokainen, joka Herraa seuraa todella. Hän lähtee mihin Herra lähettää.

Vilhelmi Malmivaara

* Luuk. 10:17-22

[Pena]

Ei kukaan ole oikeutettu ajattelemaan: "Mitä minä voin vaikuttaa?" Herra auttaa puhumaan Hänen nimessänsä, ja saat nähdä ihmeitä tapahtuvan matkallasi. Voi, voi toki, kuinka paljon meillä onnettomilla liekään vastattavaa laiminlyömisistämme! Kuinka monta kertaa olemme mykkyydellämme sortaneet kuolemaan, kuinka monta painaneet alas, kuinka monta estäneet äänettömyydellämme palajamasta Herran luo? Meille on sanottu tänään: Nyt on otollinen aika, nyt on autuuden päivä. Nyt olisi vielä jonkun aikaa tilaisuus kääntyä elämän tielle. Etkö lähde, ystävä, sinäkin? Etkö täältä kotiintultuasi sano kotiväelle siellä: "Kristus on tulossa meille!" Etkö ala elämälläsi ja menollasi todistaa kaikkialla Hänestä?

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Usein puhutaan Raamatussa elämän kirjasta, taivaassa olevasta kirjasta, johon Herra kirjoittaa omiensa nimen ja josta kirjasta ne löydetään Herran tulemisen hetkellä. Autuaaksi sanotaan niitä, joiden nimet siihen kirjaan ovat kirjoitetut. Ja Herra sanoo: Minä annan hänelle uuden kirjoitetun nimen, jota ei yksikään tiedä, vaan se, joka sen saa. Tämä tapahtuu sinä hetkenä, jolloin Herra saa sanoa: "Sinä olet minun, katso, käsiini olen minä sinun pyältänyt tai piirtänyt"; jolloin Hän saa ikäänkuin kämmenestänsä lukea tuon ja tuon pelastetun ihmisen nimen. Eräs Herran profeetta, josta jo äsken mainitsin, pyytää, että Herra pyyhkisi hänen nimensä pois kirjastansa, ellei anna Israelille armoa. Jumalan kirjaan kirjoitetuista puhutaan paljon esim. Ilmestysraamatussa.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Likellä Herraa ovat luonnolliset lapset; likellä Herraa ovat hengelliset lapset, ne jotka ovat yksinkertaisiksi, pieniksi päässeet Herrassa. Oi, pyrkikäämme sinnepäin, alas, alas, armoistuimen juurelle! Siellä selkenee kaikki, siellä käsitetään Raamattu. Siellä kirkastaa Kristus Isän ja Isä kirkastaa Pojan, kuten tekstin lopulla sanotaan: Ei kukaan tunne Poikaa vaan Isä, eikä kukaan Isää vaan Poika ja kenelle Poika tahtoo ilmoittaa.
Niin, minkähän tähden Herra nyt lopuksi puhuu meille näin tänä päivänä? Varmaan siinä mielessä, että lähtisimme itse kukin sinne, minnepäin on mentävä, sanomaan: Kristus Jeesus on tulossa; syntisten armahtaja ja eläväksitekijä pyrkii tänne! - Sanokaa tätä niille, joita tapaatte täältä mennessänne! Saa nähdä, jaksatteko sanoa!

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

On hyvin tärkeää saada Jeesus Kristus vieraaksensa. On aivan mahdotonta tulla ilman häntä tuntemaan tilaansa. Hänen yksin tulee saada sovittaa sana meihin, sillä me emme saa itse sitä sovitetuksi eikä toinen voi sitä toiseen sovittaa. Herra yksin voi sen tehdä. Hän tuntee meidät kaikki ja tietää, minkälaisia me olemme. Ken Hänen saa vieraakseen, hän saa valkeuden, joka valaisee sisällisen ihmisen; hän saa ijankaikkisen elämän sanan, joka hänet pelastaa kuolemasta. Ja kellä Hän ei ole vieraana, ken ei koskaan Häntä kutsu eikä palvele, se jää kaikesta tästä armosta osattomaksi.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Jeesus ei tule koskaan yksin, vaan Hänen mukanansa on aina muitakin, ja minkälaisia? Hänestä sanottiin Hänen lihansa päivinä: Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssansa. Syntisiä ovat kaikki ihmiset maailmassa, mutta kuitenkin jakautuvat nämä syntiset kahteen eri luokkaan. Toiset ovat sellaisia, joiden synnit ovat ruvenneet näkymään, toiset sellaisia, joiden synnit ovat vielä piilossa. Edellisiä oli tuo nainen, josta tekstissämme* kerrotaan, jälkimmäisiä fariseus. Synti on sellaista tavaraa, joka kulkee mukana aina. Siitä ei pääse sillä, että se on kerran tehty, vaan se tarttuu tuntoon ja on siellä niinkuin kirjaan kirjoitettuna, alati mukana kuljetettavana. Sieltä se tulee kerran itselle katseltavaksi, toisille täällä matkan varrella, toisille vasta kuoleman hetkellä. Toiset saavat pidetyksi sen piilossa koko elämänsä ajan, toisten synnit tulevat valkeuteen vedetyiksi. Tämän vaimon synnit olivat tulleet hänelle painoksi, Simonin ei vielä. Ja sentähden, että tämä oli joutunut syntien alle, oli hänen pakko pyrkiä sinne, missä oli Jeesus Kristus.

Vilhelmi Malmivaara

*Luuk. 7:36-50

[Pena]

Täällä rakastaisi moni Jeesusta ja ottaisi Hänet kotiinsa vieraakseen, kun saisi Hänet yksin. Mutta Hänen ympärillään, Hänen joukossaan, tulevat kaikki ne ylönkatsotut, kaikkein halvimmat ihmiset, sellaiset, joita tämän maailman kunnialliset eivät tunnusta ystäviksensä. Ja sentähden niin monet ovet sulkeutuvat Herralle. Moni voisi vielä kärsiä Jeesusta joskus kotonaan, mutta kun Hänen seurassansa kulkevat myös Hänen omansa, Hänen ystävänsä ja niiden raukkain ystävät, jotka itkevät Hänen jaloissaan, on sellainen liikaa hänen kunnialleen.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Simonin kaltaisia ihmisiä on vielä tänäkin päivänä. Jumalan seurakunnan pitäisi olla heidän mielestänsä täydellisesti puhdas ja pyhä, - niinkuin tosi onkin. Mutta he eivät ymmärrä sitä, mitä tietä tämä puhtaus on saavutettavissa, että se on täytettynä Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänen armossansa syntistä kohtaan. Siinä seurakunnassa ei saisi olla yhtään ryppyä, ei yhtään syntisesti elävää. Kaikki ne, jotka vilpistelevät Herraa vastaan tavalla tai toisella, joutvat heidän inhottavikseen. He eivät voi sellaisten ihmisten kanssa Jumalaa palvella, ei yhdessä Herran ehtoollista nauttia, ei yhdessä armonvälikappaleita viljellä. Heidän täytyy päästä erikseen sinne, missä on vain puhdasta ja pyhää joukkoa. Ja kaikkea sitä, mikä on alentunutta, alhaista, ihmisten silmäin edessä huonoa ja mitätöntä, pitävät he kelvottomana Jumalan valtakuntaan. Eivät ainoankaan ihmisen viat saa heiltä rauhaa. Heidän jumalisuutensa on tilintekoa Herralle vain toisten asioista. Jeesus Kristus, joka mitättömiä kärsii, menettää heidän silmissään arvonsa ja kunniansa.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Ovat liikuttavimpia, sydämeen ottavimpia sanoja Raamatussa Jeesuksen sanat tästä vaimosta:
Et sinä, sanoi Hän isännälle, vettä antanut jalkojani varten, mutta tämä kasteli kyynelillään jalkani ja pyyhki ne hiuksillaan. Suudelmaa et antanut minulle, mutta tämä ei ole herjennyt suutelemasta jalkojani siitä asti, kun tuli sisään. Öljyllä et päätäni voidellut, mutta tämä voiteli hajuvoiteella jalkani. Tämä nainen oli niin äärettömän suuri Herran mielestä. Minkätähden? Hän antoi itsensä Jeesuksen hoidettavaksi, hän antoi raadellun, vaivatun sydämensä parannettavaksi Hänelle, antoi kyyneleensä todistukseksi siitä, kuinka huutava hätä hänellä oli ilman Jeesusta. Ja kaikella tällä hän osoittaa, ettei hän aikonut sen ylemmä päästä eikä pyrkiä kuin Herra näki mahdolliseksi.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Kaikki, jotka valittavat vaivojansa Herramme jaloissa, rakastavat Herraa niin, että seuraavat Häntä siitä lähtien Hänen ristinsä ja ylönkatseensa tiellä. Saa nähdä, seuraammeko me!
Armon Herra! Vedä meitä kaikkia eteesi! Aukaise sokeat silmämme, herätä nukkuneet tuntomme! Sano meille kullekin, mitä Sinulla sanottavaa on, että kuulisimme suustasi sen paimenäänen, joka meitä kadonneita, eksyneitä vielä etsii ja korjata tahtoo! Niin Herra. - Amen.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Tekstimme* kertoo, että Jeesus ajoi ulos riivaajan, ja se oli mykkä; niin tapahtui, kun riivaaja oli lähtenyt, että mykkä mies puhui. Jeesus on tullut vaivatuille auttajaksi, kaikille kärsiville, niillekin, joita synti ja perkele riivaa. Hän on tullut pelastamaan niitä riivaajista. Sitä varten Jumalan poika ilmestyi, että Hän särkisi perkeleen työt. Tässä oli nyt eräs onneton Hänen edessänsä, ja Hän antoi sille avun. Tämä sairasti mykkyyttä. Raamatussa puhutaan usein riivatuista ihmisistä. Niinpä oli niitä Jeesuksenkin aikana. Heidän tilansa oli nähtävästi jonkinlaista mielenhäiriötä, mikä vaikutti sekä henkisesti että ruumiillisesti. Pahat henget vaivasivat ihmisiä niiden ruumiilliseenkin elämään nähden. Riivatuista kerrotaan, että henget paiskivat niitä milloin minnekin. Sairaita tapasi jonkinlainen kouristus, ja vaahto pursusi niiden suusta. Toisinaan henget, joiden vallassa nuo ihmiset olivat, huusivat Jeesuksen nähdessään: "Mitä meillä on sinun kanssasi tekemistä?" - Näitä pimeyden henkivaltoja vastaan, jotka tuottivat ihmisraukoille kärsimyksiä, tautien muodossa, taisteli Jumalan valtakunnan perustaja, Jeesus Kristus. Missä ikään tuollainen onneton Hänet kohtasi, sai hän Häneltä avun. Matteus evankelista mainitsee, että tämä mykkä raukka oli myös sokea, ja sai avun sekä mykkyyteensä että sokeuteensa.

Vilhelmi Malmivaara

*Luuk. 11:14-28