Herännäisyydessä ei uskoa tuputeta ja hyvä silleen.
Työssä oon viimeaikoina ollut yhden uskonnollisen muslimin kanssa keskustellut paljonkin uskonasioista, varsinkin kun muslimi nyt paastoilee tai nälkälakkoilee Jumalalle tai Allahille.
Hänkään ei tuputtele uskoaan, mutta mielellään alkaa juttelemaan, Mietityttää saisiko evakelioija pelotettua hänet tai suututettua?
Muutenkin tuntuu että kun ei tuputtele uskoa niin enempi ihmisten kanssa tulee juttua uskonasioista?
Kun ajattelee kaikkea erilaista mitä on ollut omassa uskonelämässä, niin moni asia menneessä hävettää ja yksi on juuri uskonasioista tuputtaminen.
Aika rasittava kait sitä on ollut lähimmäisilleen kun on paasannut suu vaahdossa?
Sitten on ollut lestadiolaisuus, jonka kanssa vieläkin tasapainoilen, jossa ei tuputeta muille, mutta ei toisaalta muita pidetä oikealla tavalla Jeesuksen päälle uskovina.
Ja nyt körttiläisyys joka on sitten täysin vastakohtainen ja jota olen enempi pitämässä filosofiana, kuin uskoksi jossa Jumala toimii ja vaikuttaa muutosta.
Körteillä on parhaat ajatukset vaeltamisesta / tulla pieneksi, syntiseksi tuleminen ja armonalla oleminen ja joitain muita painotuksia.
Kuitenkin tuntuu etä lestadiolaisuudesta on aika harppaus herännäisyyteen.
Körttien tapa esittää asioita seuroissa samalta tasolta lähimmäisten kanssa ja elämään tukevasti tukeutuvat jutut ovat kivoja kuunnella, mutta toisaalta, jotain sellaista kuten intensiivinen rukous ja kohtikäyvä julistus ja muu sellainen mitä joissain harrastetaan on kait saanut sellaista aikaan, että sitäkin kaipaisin.
Vaikka sellainen pitkä intensiivinen rukous ja tunnepitoinen saarnaaminen voinee olla sielullista ja körttien tapa rauhallisesti istuen puhuminen voi aivan yhtä paljon hengellistä muutosta aikaan saava?
Sääliksi käy niitä jotka ovat suorituskristillisyydessä, eli sellaisessa uskomisessa jossa pitää evankelioida, tehdä parannusta ja suorittaa muita asioita (hyviäkin) ja jossa vaaditaan kaikenlaista.
Tunnen nytkin sellaisia kun paastoavat ja rukoilevat ennen joka viikkoista evankeliointiin menemistä ja jotka elävät sellaisessa oudossa pelossa ovatko tarpeeksi hyviä tekemään kyseistä tehtävää.
Jotenkin tuntuu, että evakelioijat laittavat itselleen kaikenlaisia temppuja joita pitää tehdä ja joka heistä vaikuttaa heidän suhteeseensa Jumalaan ja onnistumisiin asioissa.
Armonalla eläminen on heille ehdollinen, siihen liittyy kaikenlaista, kuten parannuksentekoa ja muuta, mutta että kaikki ihmiset olisivat armahdttuja, jotka elävät armonalla tasavertaisina puuttuu.
Täytyy myöntää että seuroissa on llut kiva käydä, varsinkin kun näinkin vanhana ollaan kaverini kanssa edustettu nuorisoa siellä keskiiän ollessa lähempänä varmaankin 65 veetä seuroissa olijoiden kesken.
Tekisi mennä Salomoninkadulle körttipiiriin Tiistaina, muta kun ei ota selvää onko se joku sisäpiirinjuttu?
Ilmoituksessa lukee Körttipiiri kokontuu Tiistaina Salomonkadun seuratuvassa,,,
Ihan niinku kaikkien pitäisi tietää mikä piiri sellainen on? :roll: