Punikkeja ovat hiljattain löytämäni tatit. Eilen kokeilin sienikeittokirjasta uutta reseptiä, "saunaillan patonkipalat", jossa patongin täytteenä tatti-savukinkkumuhenosta. No joo, kyllä niitä mieluummin söi kuin selkäänsä otti... ehkä tein sen virheen, etten pohjaksi käynyt saunassa
. Nyt pitäisi vääntää tatti-broilerwokki. Itämaisissa ruoissa usein on mustia sieniä jotka eivät maistu miltään, nyt saa punikkitatti ajaa niiden asiaa. Mustahan sekin kypsänä on.
Vähän pelottaa lähteä ulkoilemaan, kun vastaan voi tulla sieniä. Ehkä kuitenkin käyn kävelemässä sen polun, jonka kuusten juurella on toisinaan ollut ruskotatteja. Ovat olemukseltaan herkkutattimaisia ja suussani yhtä maukkaita.