Twitteriin olen päässyt sisälle. Kun siellä valitsee kiinnostavista aiheista twiittaavia seurattavia, saa aika hyvin sellaista tietoa, jota ei muuten tulisi lukeneeksi. Ammattitautina seurailen aika paljon journalisteja, mutta kyllä muitakin. Kuukausittain seuraajikseni tunkee vajaat kymmenen rasistista trollitiliä, jotka tiputan seurattavista heti. Joitakin vastenmielisiä tilejä olen hiljentänyt niin etten niiiden/heidän twiittejä näe.
Twitter miellyttää minua, koska se on joukkovietintää. Kaikkia voi seurata kyselemättä. Facebookissa minua tökkii sen "ooks mun kaveri" -periaate. On minulla siellä toki tili, mutta ei omalla nimellä. Tarvitsen näet työni takia FB-tunnuksen, jotta voin käydä tarkistamassa tietyt ominaisuudet.
Some-hommat aloitin kymmeniä vuosia ennen koko käsitteen keksimistä. 80-luvulla olin aktiivinen BBS-keskustelija - ne olivat yhteisöjen tai yksityisten ylläpitämiä "purkkeja, jotka vastasivat toiminnaltaan nettifoorumeita. Sitten tuli avoin intenret ja mahdollisuus käyttää kansainvälisiä news-ryhmiä. Nyt niiden käyttö on jäänyt teknisistä syistä.
Mt