Iltahartaus 14.

[Riitta-mummi]

Kirje efesolaisille 2
Kuolemasta elämään   https://www.youtube.com/watch?v=JYoSUp_3Fuk

1Jumala on tehnyt eläviksi teidät, jotka olitte kuolleita rikkomustenne ja syntienne tähden. 2Ennen te elitte niiden vallassa tämän maailman menon mukaan, totellen avaruuden henkivaltojen hallitsijaa, sitä henkeä, joka yhä vaikuttaa tottelemattomissa ihmisissä. 3Heidän joukossaan mekin kaikki ennen elimme noudattaen oman luontomme haluja ja tehden niin kuin ruumiimme ja mielemme tahtoivat, ja näin olimme luonnostamme vihan alaisia niin kuin kaikki muutkin.
4Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti, 5että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on pelastettu. 6Jumala herätti meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa ja antoi meillekin paikan taivaassa 7osoittaakseen kaikille tuleville aikakausille, kuinka äärettömän runsas on hänen armonsa ja kuinka suuri hänen hyvyytensä, kun hän antoi meille Kristuksen Jeesuksen. 8Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. 9Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. 10Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.
Kristus, kirkon yhdistäjä
11Muistakaa, että te olitte synnyltänne vierasheimoisia, ympärileikkaamattomia – niinhän teitä nimittävät ne, joita ihmisten tekemän leikkauksen vuoksi sanotaan ympärileikatuiksi. 12Siihen aikaan te elitte ilman Kristusta, Israelin kansan ulkopuolella ja osattomina liitoista ja niiden lupauksista, olitte maailmassa vailla toivoa ja vailla Jumalaa. 13Mutta nyt Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa, hänen veressään, tuonut lähelleen teidät, jotka ennen olitte kaukana hänestä.
14Kristus on meidän rauhamme. Hän on tehnyt nämä kaksi ihmisryhmää yhdeksi ja kuolemallaan hajottanut niitä erottaneen vihollisuuden muurin. 15Hän on kumonnut lain käskyineen ja säädöksineen, jotta hän omassa itsessään loisi nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, ja näin hän on tehnyt rauhan. 16Ristillä kuollessaan hän omassa ruumiissaan sai aikaan sovinnon Jumalan ja näiden molempien välille ja teki näin lopun vihollisuudesta. 17Hän tuli julistamaan rauhaa teille, jotka olitte kaukana, ja rauhaa niille, jotka olivat lähellä. 18Hän on avannut meille molemmille pääsyn Isän luo yhden ja saman Hengen johdattamina. 19Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. 20Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. 21Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, 22ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen.

[Riitta-mummi]

En näe rakenteita, vain ihmisiä – Juhani Rekola ja yhteiskunta

KIRJOITTAJAVILPPU HUOMO

Juhani Rekola kirjoitti usein teemoista, joilla on selkeä yhteiskunnallinen ulottuvuus: vähäosaiset ja hyljeksityt ihmiset sekä pahuus ja kärsimys. Tästä huolimatta Rekola ei kuitenkaan juuri ottanut suoraa kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Rekolan ajatukset tuovat esiin tuoreen näkökulman nykyiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Herkkyys inhimilliselle hädälle
Juhani Rekolan varhaisista teksteissä kootussa Herääminen pimeään -kirjassa yksi selkeä teema ovat eri tavoin unohdetussa asemassa olevat ihmiset. Rekola käsittelee holokaustin unohdettua viestinviejää, talidomi-lapsia, Tukholman Slussenin sissejä ja useita muita ihmisiä, joita yhdistää se, että he ovat yhteiskunnan häviäjiä ja huono-osaisia.

Rekola ei kysy, miten heidän ongelmansa tai kokemansa vääryys pitäisi ratkaista. Rekola ei osoita närkästystä siitä, miten tämä on mahdollista. Usein Rekola tyytyy kertomaan ihmisen tarinan ja näin tekee näkyväksi kohtaloita, jotka muuten olisivat olleet askeleen lähempänä unohdusta.

Kirjoituksissaan Rekola osoittaa erityistä herkkyyttä inhimilliselle kärsimykselle ja hädälle. Vaikka Rekola ei ota suoraan kantaa aikansa yhteiskunnallisiin kysymyksiin, hän katsoo yhteiskunnan häviäjiä. Sen kautta teksteillä on usein myös yhteiskunnallinen ulottuvuutensa.

Herkkyyttä inhimilliselle hädälle Rekola näyttää osoittaneen myös työssään. Tunnettua on, että Rekola toimi suomalaisten vankien tukihenkilönä, samoin kuin vietti aikaa Tukholman kodittomien ja alkoholisoituneiden suomalaisten, Slussenin sissien kanssa. Torsti Lehtinen kuvaa Rekolan herkkyyttä inhimilliselle hädälle kertoessaan ensimmäisestä kohtaamisestaan Rekolan kanssa Tukholman suomalaisessa seurakunnassa:

”…pidin seurakuntasalissa suomenkielisenä kirkkopyhänä kirjapöytää, jossa oli tarjolla hartauskirjallisuutta ja hengellisiä kasetteja. Minkäänlaista ostoryntäystä ei syntynyt. Sen sijaan minuun luotiin vihamielisiä silmäyksiä. Olin valinnut suomenkielisen seurakuntatoiminnan keskuksesta myytäväksi lähinnä körttiläistä alatien kirjallisuutta, joka korostaa ihmisen osaa armon kerjäläisenä. Se ei pelastusvarmuutta uhkuvia uudestisyntyneitä seurakunnan vaikuttajia miellyttänyt.

Ahdistuneena ja julkiuskovaisen roolista vaivaantuneena seisoin pöytäni takana. Pakotin hurskaan ilmeen naamalleni ja toivoin olevani jossakin muualla.

Väkijoukon lomitse lähestyi pöytääni pitkä, laiha mies, kasvot elämän uurtamat, silmien alla syvät varjot kuin paljosta itkemisestä tai heikossa valossa lukemisesta. Mies kiersi pöydän myyjän puolelle. Mitään sanomatta hän otti käteni leipälapion kokoiseen kouraansa ja jäi seisomaan viereeni.” (Lehtinen, s. 1.)

  https://www.youtube.com/watch?v=SWlh53LY_eg

[Riitta-mummi]

  VK 55 Jäi taakse vuori kirkastuksen

https://www.youtube.com/watch?v=QSKLvTUJPxI

1.
Jäi taakse vuori kirkastuksen,
käy Jeesus kohti Golgataa.
Hän tielle ristin ahdistuksen
nyt oppilaitaan valmistaa.
Se heille salatuksi jää,
vain valta heitä viehättää.

2.
He eivät tahdo kantaa iestä,
myös meille se on vaikeaa.
Me emme seuraa ristin miestä,
vaadimme vahvaa Jumalaa.
Tie pilkkakruunun, tappion
on mieltä vailla, mahdoton.

3.
Vaan sillä tiellä elämänsä
on Jeesus meille antanut
ja uhrillansa, ristillänsä
myös meille portin aukaissut
elämään uuteen, vaikeimpaan:
ei vaatimaan vaan antamaan.

4.
Vain sille, joka suostuu uuteen,
hän lupaa tosi elämän,
ja valtakunnan salaisuuteen
hän vihkii tielleen lähtijän.
Niin vihan valtaan, kuolemaan
luo rakkaus jo valoaan.

5.
Sen valon kanssa mahti, valta,
rikkaus joutuu kasvokkain.
Se mikä näyttää vahvimmalta,
paljastuu pettäväksi vain,
ja hyvinvoinnin naamion
takana tyhjyys, tuho on.

6.
Jos itsekkyyden valtaan jäämme,
elämä siihen katoaa.
Siis ristin tielle lähtekäämme
seuraten kutsun antajaa
nyt rakastaen, taistellen
uskossa uuden luomisen.




Säk. 1–2, 4–6 Pekka Kivekäs, säk. 3 Anna-Maija Raittila. Uud. komitea 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Toisinto Pohjois-Savosta.

[Riitta-mummi]

https://www.youtube.com/watch?v=58Y3BZsXyM0

VK 939 Päivää neljäkymmentä

1.
Päivää neljäkymmentä,
Herra Jeesus, paastosit.
Päivää neljäkymmentä
kiusattuna taistelit.

2.
Kestit helteen, kylmyyden,
pedot julmat kohtasit.
Jälkeen päivän vaarojen
pääsi maahan kallistit.

3.
Ohjaa, Jeesus, meitäkin
kestävyyteen oikeaan,
auta pienin askelin
rukoilemaan, valvomaan.

4.
Kiusaaja kun ahdistaa
syytöksillään hyökäten,
Herramme, voit lahjoittaa
luottamuksen, rohkeuden.

5.
Annat rauhan seesteisen,
yöhön riemu puhkeaa.
Joukko taivaan enkelten
haavojamme koskettaa.

6.
Liitä meidät langenneet
armahduksen yhteyteen.
Kanssamme näin matkaa teet
pääsiäiseen ainaiseen.




Päivää neljäkymmentä (Forty Days and Forty Nights) | George Hunt Smyttan 1856/Francis Pott mahd. 1860, suom. Anna-Mari Kaskinen 2009. | Sävelmä: Mahd. Martin Herbst 1676.

[Riitta-mummi]

VK 54 Käykäämme nyt Jerusalemiin      https://www.youtube.com/watch?v=GH92UmKfos8

1.
Käykäämme nyt Jerusalemiin
ja yhdessä paastotkaamme
ja Jeesusta kärsimystiellänsä
nyt nöyrästi seuratkaamme.

2.
Käykäämme nyt Jerusalemiin.
Vaan yössä ken kestää voisi
ja Jumalan tahtoa kuunnellen
sen katkeran kalkin joisi?

3.
Käykäämme nyt Jerusalemiin,
kun henkensä Kristus antaa.
Hän, Karitsa, kaikkien puolesta
saa tuomion yksin kantaa.

4.
Käykäämme siis Jerusalemiin,
on ikuinen kirkkaus siellä.
Ja luoksensa kerran hän kokoaa
ne, jotka hän tunsi tiellä.




Paul Nilsson 1898. Suom. Per Boreman 1945, Pauli Vaalas 1951. Uud. Anna-Maija Raittila 1979. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Tanskassa 1627.

[Riitta-mummi]

            Ehtoollisen asetussanat

Herramme Jeesus Kristus,
sinä yönä, jona hänet kavallettiin,
otti leivän, siunasi, mursi
ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen:
Ottakaa ja syökää,
tämä on minun ruumiini,
joka annetaan teidän puolestanne.
Tehkää se minun muistokseni.
Samoin hän otti maljan,
kiitti ja sanoi:
Ottakaa ja juokaa tästä, te kaikki.
Tämä malja on uusi liitto minun veressäni,
joka vuodatetaan teidän puolestanne
syntien anteeksiantamiseksi.
Niin usein kuin te siitä juotte,
tehkää se minun muistokseni.

           https://www.youtube.com/watch?v=SOnMo3OqjbA

[Riitta-mummi]

               https://fi.pinterest.com/pin/590323463696422770/

[Riitta-mummi]

VK 96 Kuoleman kahleet murtanut

https://www.youtube.com/watch?v=ZrXdB2m46QU

1.
Kuoleman kahleet murtanut
on Kristus voitollansa,
elämän portin aukaissut
haudasta noustessansa.
Siis nyt kaikki riemuitkaa,
Herraa kunnioittakaa.
Hän voiton sai. Halleluja,
halleluja!

2.
Kuoleman voimaa vastustaa
ei kukaan voi maan päällä.
On synti saanut saastuttaa
niin tyystin kaiken täällä.
Hallinnut on kuolema,
vaan nyt hänen valtansa
on murrettu. Halleluja,
halleluja!

3.
Nyt Jeesus Kristus synnistä
on meidät puhdistanut.
Kuoleman valta hirveä
on voiman kadottanut.
Varjo vain on kuolema.
Kristus nousi haudasta.
Hän Herra on. Halleluja,
halleluja!

4.
Nyt taisteltu on loppuun jo
elämän, kuolon sota.
On noussut voiton aurinko,
kuololta taittui ota,
niin kuin lausuu Raamattu.
Kuolemalla voitettu
on kuolema. Halleluja,
halleluja!

5.
Pääsiäislammas viaton
on Kristus, elämämme.
Hän ristin pyhä uhri on,
pelastus synneistämme.
Veri pankaa merkiksi,
että surman enkeli
käy ohitse. Halleluja,
halleluja!

6.
Siis tänä riemujuhlana
nyt kaikki iloitkaamme.
Kun Jeesus nousi haudasta,
elämän mekin saamme.
Aina keskellämme on
valo armon auringon.
Pois väistyi yö. Halleluja,
halleluja!

7.
Oi Kristus, leipä makea,
nyt tule leiväksemme.
Pois perkaa hapantaikina,
pois saasta sydäntemme.
Anna meille itsesi
aina sielun ruoaksi,
niin elämme. Halleluja,
halleluja!




Martti Luther keskiaikaisen sekvenssin pohjalta 1524. Suom. Jaakko Finno virsikirjaan 1583. Uud. komitea 1984. | Sävelmä: Keskiajalta / Saksassa 1524.96 Kuoleman kahleet murtanut

[Riitta-mummi]

Säveltäjä Janne Salmenkangas Tampereelta johdattaa hiljaisen lauantain rukoushetkeen


https://areena.yle.fi/podcastit/1-61325335

[Riitta-mummi]

930 Sinun edessäsi painamme päämme

https://www.youtube.com/watch?v=s0-DdHPcMiE


1.
Sinun edessäsi painamme päämme,
tuomme elämämme eteesi sun.
Sinun rakkautesi varaan nyt jäämme,
olet armahtanut kadotetun.

Sinun ihmeellisen ristisi juureen
tuomme sydämemme sirpaleetkin.
Saamme turvautua syliisi suureen,
siinä levätä saa syntisinkin.

Meitä kuljeta tahtosi tiellä,
vaikka outo on joskus se tie.
Loista armosi valoa siellä,
minne täältä se ikinä vie.

Kulje kanssamme aamusta iltaan,
anna yöuni levollinen.
Hehku lämpöä kaipaavan rintaan,
sinne rauhasi lahjoittaen.

2.
Sinä suuri sekä salattu Herra,
emme tunne vielä kasvojasi.
Olet johdattanut rakkaudella,
tuonut sydämiimme valoasi.

Silti paljoakaan ymmärrä emme,
vielä etsimme ja epäilemme.
Siksi hiljainen on rukouksemme:
Tule tueksi ja turvaksemme.

Meitä kuljeta tahtosi tiellä,
vaikka outo on joskus se tie.
Loista armosi valoa siellä,
minne täältä se ikinä vie.

Kulje kanssamme aamusta iltaan,
anna yöuni levollinen.
Hehku lämpöä kaipaavan rintaan,
sinne rauhasi lahjoittaen.


Tahtosi tiellä | Markku Perttilä 2005. | Sävelmä: Markku Perttilä 2005.

[Riitta-mummi]

Pääsiäispaasto on nyt ohi, mutta aina voi mitata turhaa lastia pois. Huomasin kun netti oli tiistaista perjantaihin pois pelistä kuinka paljon aikaa jäi muille asioille. Suorastaan nautin tiskaamisesta ja istuskelusta puolison seurassa. Ei me paljon puhuta, siis Matti ei, mutta lähes kaikki tarpeellinen on näiden vuosikymmenien aikan jo sanottu.
Sen enempää en rukoillutkaan. Ehkä turhia rukouksia on 'siunaantunut' liikaakin. Sitä omaa tekoa nekin ovat.
Hiljaisina hetkinä kuulostelen sanoja ylhäältä. Niiden ajatusten tai 'sanojen' avulla on parempi jatkaa tätä matkaa.

Rauhallista viikonloppua !   R-m
...

SV 199   Nyt kutsuu paasto hiljaisuuteen



1. Nyt kutsuu paasto hiljaisuuteen,
seuraamaan tietä Kristuksen.
Sen matkan tuskaa, ankaruutta
vain väistää mieli maallinen.
On sietämätön ristin tie,
kun oman kunnian se vie.

2. On työläs työ ja toivotonkin
sydämen kovuus tunnustaa,
niin Herralle kuin läheisille
särkynyt sisin paljastaa.
Mieluummin näytän hymyillen
vain julkisivun ehyen.

3. Oi Herra, koske sydämeeni,
tahtosi tielle taivuta.
Lyö särö väärään varmuuteeni,
kun olen tuhkaa, tomua,
niin rohkeasti havaitsen
myös pahuuteni salaisen.

4. Suo rohkeutta matka päättää
Kristuksen ristin juurelle.
On siellä lohtu, turvapaikka
tien särkemille sieluille.
Toivona risti säteilee,
syntiset yössä valaisee.

Jouko Ikola 2000

 https://www.youtube.com/watch?v=TGd-HwbOIog

[Riitta-mummi]

Armahtakaa
Jeesus sanoo: ”Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa.” Onko mahdollista aina olla valmis armahtamaan? Anteeksiantamisen vaatimus tuntuu kohtuuttomalta, jos henkilö on kokenut äärimmäistä pahaa. Sehän olisi ihmisen kokemuksen ylenkatsomista. Silti me kannamme mielessämme pienistäkin asioista sellaista anteeksiantamatonta mieltä, joka hajottaa itseämme sisäisesti. Kaunamme kohteet eivät ole edes niistä tietoisia. Kannamme sisällämme muistoja koetuista loukkauksista, ja katkeruus toista ihmistä kohtaan sitoo omia voimiamme.

Se mitä teen toiselle, kohdistuu aina jollakin tavoin myös itseeni. Kylmyys ja armottomuus, joita näen toisessa, ovat jollakin tavoin läsnä myös oman mieleni rakenteissa. Jeesus tiivistää tämän iskevästi: ”Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi?”

Tie aitoon anteeksiantamukseen on pitkä ja mutkainen. Sen lähtökohtana on oman vihan, turhautumisen, kaunaisuuden tunnistaminen ja hyväksyminen itsessä. Se mitä nyt tunnen, on luvallista. Päämääränä on kuitenkin oppia olemaan myötätuntoinen sekä itselle että muille.

Anteeksiantaminen ei tarkoita unohtamista. Mielemme syövereistä saattaa kummuta tukahdutettuja asioita vuosikymmenienkin jälkeen, kun hetki sille on otollinen. Kaikki kokemamme asiat ovat osa elämänhistoriaamme – myös anteeksiantamamme asiat. Samoin omat vastenmieliset tekomme saattavat nousta vainoamaan meitä uudestaan – myös ne, jotka on anteeksisaatu.

Armo ja anteeksianto ovat uskomme suuria aarteita. Niitä voi käyttää myös väärin. Päästämmekö jonkun vapaaksi rikkeestään, julistammeko jonkun syylliseksi vai syyttömäksi? Tässä ollaan hengellisen vallankäytön ytimessä. Tuomitsemalla voidaan murtaa ihminen. Viisas ”tuomari” tietää, milloin on julistettava armoa ja milloin on johdateltava ihminen ensin katumuksen tielle. Tämän valinnan vaikeuden siunaus on siinä, että se vetää meitä yhä uudestaan lähemmäs Jumalaa.

Olli Kortelainen
kirkkoherra

Teksti on julkaistu Savon Sanomissa 14.7.2019.

   https://www.youtube.com/watch?v=5lc1vp8oYfQ

[Riitta-mummi]

Psalmi 72
Rukous kuninkaan puolesta

  https://www.google.com/search?q=kiitos+suuren+kuninkaan+youtube&rlz=1C1JJTC_fiFI1084FI1084&oq=kiitos+suuren+kuninkaan+youtube&gs_lcrp=EgZjaHJvbWUyBggAEEUYOdIBCDk4MTNqMGo3qAIAsAIA&sourceid=chrome&ie=UTF-8#fpstate=ive&vld=cid:9d629f5d,vid:2Pjyb_Tbarc,st:0


1Salomon psalmi.
Jumala, neuvo kuninkaalle lakisi,
opeta oikeamielisyys hallitsijalle!
2Hän jakakoon kansallesi oikeutta,
köyhiä palvelijoitasi hän auttakoon,
3niin vuoret kantavat rauhan hedelmää
ja oikeus verhoaa kukkulat.
4Olkoon hänen tuomionsa köyhän turva,
maan vähäiset saakoot hänen apunsa,
ja sortajat hän murskatkoon,
5niin häntä kunnioitetaan polvesta polveen,
niin kauan kuin kiertävät aurinko ja kuu.
6Olkoon hän kuin sade kuivalle nurmelle,
kuin maahan lankeava kevätsade.
7Kukoistakoon oikeus hänen päivinään,
ja vallitkoon rauhan runsaus,
kunnes kuuta ei enää ole.
8Merestä mereen hän hallitkoon,
suurelta virralta maan ääriin asti.
9Kumartakoot häntä aavikoitten asujat,
hänen edessään viholliset nuolkoot tomua.
10Saakoon hän Tarsisin ja meren saarten lahjat,
Saban ja Seban kuninkaitten verot.
11Kaikki kuninkaat kumartakoot häntä,
ja palvelkoot häntä kaikki kansat,
12sillä hän kuulee köyhän avunhuudot
ja rientää turvattoman auttajaksi.
13Hän säälii kurjaa ja avutonta
ja pelastaa köyhät ahdingosta,
14lunastaa heidät väkivallan ja sorron alta,
ja jokaisen henki on hänelle kallis.
15Eläköön hän kauan ja saakoon Saban kultaa.
Rukoilkoon kansa aina hänen puolestaan,
pyytäköön lakkaamatta hänelle siunausta,
16niin maa kasvaa viljaa yltäkylläisesti,
vainiot lainehtivat vuorten harjanteilla asti,
laiho on sankka kuin Libanonin metsä
ja lyhteet lukuisat kuin ruoho maassa.
17Pysyköön hänen nimensä ikuisesti,
muistettakoon se aina auringon alla.
Tuokoon se kaikille siunausta,
ja kansat ylistäkööt hänen onneaan.
18Ylistetty on Herra, Israelin Jumala,
ihmeelliset ovat hänen tekonsa,
ei ole hänelle vertaa!
19Ylistetty ikuisesti
hänen nimensä kunnia.
Maa on täynnä hänen kirkkauttaan.
Aamen, Aamen.
20Daavidin, Iisain pojan, rukoukset päättyvät tähän.

[Riitta-mummi]

Psalmi 90

Ihmiselämän lyhyys ja Jumalan ikuisuus

1Mooseksen, Jumalan miehen, rukous.
Herra, sinä olet meidän turvamme
polvesta polveen.
2Jo ennen kuin vuoret syntyivät,
ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa,
sinä olit.
Jumala, ajasta aikaan sinä olet.
3Sinä annat ihmisten tulla maaksi jälleen
ja sanot: »Palatkaa tomuun, Aadamin lapset.»
4Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä,
kuin eilinen päivä, mailleen mennyt,
kuin öinen vartiohetki.
5Me katoamme kuin uni aamun tullen,
kuin ruoho, joka hetken kukoistaa,
6joka vielä aamulla viheriöi
mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois.
7Sinun vihasi musertaa meidät,
kiivautesi saa meidät järkkymään.
8Sinä otat syntimme silmiesi eteen,
salaisetkin synnit sinä paljastat katseellasi.
9Vihasi alla meidän päivämme vaipuvat,
vuotemme haihtuvat kuin henkäys.
10Seitsemänkymmentä on vuosiemme määrä,
tai kahdeksankymmentä, jos voimamme kestää.
Ja kaikki niiden meno on vain turhuutta ja vaivaa,
ne kiitävät ohitse, ja me lennämme pois.
11Kuka tuntee vihasi koko ankaruuden?
Kuka kylliksi pelkää sinun kiivauttasi?
12Opeta meille, miten lyhyt on aikamme,
että saisimme viisaan sydämen.
13Herra, käänny jo puoleemme.
Kuinka kauan vielä viivyt?
Armahda meitä, palvelijoitasi!
14Ravitse meitä armollasi joka aamu,
niin voimme iloita elämämme päivistä.
15Niin kuin annoit murheen, anna meille ilo
yhtä monena vuotena kuin vaivamme kesti.
16Anna palvelijoittesi nähdä suuret tekosi,
anna lastemme nähdä kunniasi loisto.
17Herra, meidän Jumalamme,
ole lempeä meille,
anna töillemme menestys,
siunaa kättemme työt.


https://www.youtube.com/watch?v=ejdleNwTl-I

[Riitta-mummi]

Maat metsät hiljenneinä

https://www.youtube.com/watch?v=OE1vnJKj6VQ