Muinoin ylhäisörouva ei tiennyt varmasti, että pitääkö renkiä teititellä vai sinutella, niin hän valitsi siitä välistä, ihan hyvän sanan. Ymmärrän tämän eräänlaiseksi körttivitsailuksi tälle ajalle.
Tyhmyyttään saa syyttää kun ei ymmärrä mitä tekoa tällä on säätilan kanssa mutta näin aina. Muistan kun joku lohdullinen sielu täällä vuosia sitten huomautti minulle Luojan jo lapualaasen tehtyänsä todenneen että oho, mutta päätti sitten, että olkoon nyt yks tommonenki.
Mitä tulee ilmoihin niin yks puolpilvinen päivä ja jo laski kuume. Miettimäni on, kuinka kaukana Joensuu lopun perin on Kymenlaaksosta kun valittavat että menen jotenki kauas. Äkäslompolo oli nääs vaihtoehto, nääs. Tai Nääsville jossa on sukua. Toisen kautta, on se Uttikin kylmä talvisin ja Kouvola.
Eli katselin tässä niitä ylen vaikealukuisia poaikkakuntakohtaisia ilmastolämpenemisiä, ja mietin kuinka Kymenlaaksoon mahtuu niin useaa säätyyppiä että keskiarvoon ei ole luottaminen. Salpausselkä kun alkaa kohottaa maastoa, siinä kulki ennen takuuvarma lumiraja milloin rannikolla talvi myöhästyi. Keskiarvo toimi hyvin huonosti, pistemäinen otos olisi ehtottomasti ollut järkevä.
Joensuussa totuin niihin 60 asteen vuotuisiin lämmönvaihteluihin ja niistä suuresti pidin, kun pakkanen kiristyi yli 27 asteen en erottanut oliko sitä 28 vai 35 astetta. Heillä on mannerilmasto sanovat paikalliset. Sinne.
Helsinkiä armahdetaan kahdella poutapäivällä, sitten sataa jälleen vettä. Nukumme, siilit ja minä, tai sitten niissäkin on joku virus. Eipä tule tätä paikkaa ikävä, tai sanonko, tänne jää paljon hyvää ja mukavia ihmisiä kun nämä provinssit nyt ovat pikku kyliä oikeastaan, eli tutut kassat ja farmaseutit ja hyvät naapurit ja tietty ne ystävät, jotka vielä viivyttävät maallepakoa. Rupean ilmastopakolaiseksi. Kohdetta nyt pakosta veivaan.