Kävin kotiseurakunnan kirkossa messussa, matkat (reilu kilometri) kävellen aurinkoisessa säässä, mennessä oli
vielä melkoisen kylmää, noin -15.
Saarna oli hyvä, sijaisena oleva naiskappalainen kertoi itseäni nyt koskettavista aiheista, muutos on mahdollista,
rukous ja hiljentyminen auttaa oman paikan ja tehtävän löytymiseen.
Sain olla Raunon ja muutaman muun kanssa esilaulajina. Tämä Rauno on Antin ohella kuorokaverini ja uhkasi
"ajaa alas" koko kuoroharrastuksen, mutta ei näköjään ainakaan vielä.
Kyllähän tämä laulaminen ja kuoroharrastus on sellainen elämän sisältö ettei sitä niin vaan "hevillä" jätetä,
vaikken heviä ole tietääkseni koskaan kokeillutkaan, en tiedä vaikka sujuisi sekin.