Uskon Empirismi

[Pena]

Minä luulen, että ne jossain määrin kuuluvat, mutta niiden näyttäminen kovin voimakkaasti ei taida kuulua nykykörttiläisyyteen.
Taitaa olla tyypillinen suomalainen tapa tällainen.

Eikö körttiläisyys ole ’tyypillisesti suomalainen’ herätysliike? Se lienee yksi syy vierastaa vaikkapa Amerikasta rantautuneita suuntia.

[luterilainen]

Eikö körttiläisyys ole ’tyypillisesti suomalainen’ herätysliike? Se lienee yksi syy vierastaa vaikkapa Amerikasta rantautuneita suuntia.

Aamen! Herännyt tumma ystäväkansa on asenteiltaan lähellä suomalaisten enemmistöä vierastaen amerikkalaista pinnallista omavanhurskasta ja pinnallista uskon empirismiä. Herännäisyyden synonyymeja ovat olleet ennen suvaitsemattomuus ja ilottomuus. Mutta aikanaan aikansa tavalla. Herännäisyys onkin muuttunut vuosikymmenien aikana ankarasta ja vaativasta pietismistä kirkon ultraliberaaliksi sallivaksi ja avaraksi yleishumanistiseksi seuraliikkeeksi. Tämän päivän herännyt tumma ystäväkansa ei puhu heikosta uskostaan sulautuen suruttomien joukkoon pitäen matalaa kynnystä. Riittää, kun vaikeroit omaa syntisyyttäsi, ja selität sen uskon heikkoudellasi sekä vajavaisuudellasi jatkaen sitten taas suruttomien tapaan juopottelua, haureuden harjoittamista yms...suruttomuutta. 

[Pena]

Riittää, kun vaikeroit omaa syntisyyttäsi, ja selität sen uskon heikkoudellasi sekä vajavaisuudellasi jatkaen sitten taas suruttomien tapaan juopottelua, haureuden harjoittamista yms...suruttomuutta.

Ei todellakaan riitä. Oman syntisyyden ymmärtäminen ei suinkaan ole sen hyväksymistä. Synnin tunnistaminen ja tunnustaminen on edellytys parannuksenteolle.

Näyttää siltä, että järisyttävän uskoontulon kokeneet ovat alttiimpia lankeamaan paheisiin. Hehän kuvittelevat usein olevansa synnistä vapaita eivätkä osaa sen vuoksi vastustaa kiusauksia.

[karjalaisenkyösti]

Entisaikojen heränneistä ymmärtääkseni on ei-heränneiden keskellä ollut sellainen kuva, että he ovat synkkiä, ilottomia ja kaikin puolin harmaan oloisia, ehkäpä jopa jollain tavalla sairaalloisen vaisuja.
Epäilemättä tältä se on monen kohdalla näyttänytkin, eihän tuollainen kuva tyhjästä synny.

Sitä vain ei ole osattu ottaa huomioon, että tuo ulkokuori on ollut vain pieni osa totuutta ja näinollen herännyt ei ole halunnut siirtyä valtaväestön riveihin, koska siellä hän olisi kokenut olonsa todella vieraaksi ja varmaan ahdistavaksikin.
Herännyt halusi jäädä nykytilaansa, jossa hän silloin tällöin koki jopa suuria juhahetkiä, joita kutsutaan armon vilahduksiksi.
Juhlahetkiä odotellesskin oli kovin arvokkaana pidetty toivo mukana, josta ei haluttu luopua.
Joillakin kovan koulun läpi käyneillä oli ilon aiheena jopa pelastusvarmuustunne.
Yhteiset kokoontumiset, eli seurat, olivat myös juhlahetkiä, kotoisia sellaisia.

[1944]

Elokuva Pastori Jussilainen taisi aikanaan muokata yleistä käsitystä körteistä, todisesti.

[luterilainen]

Ei todellakaan riitä. Oman syntisyyden ymmärtäminen ei suinkaan ole sen hyväksymistä. Synnin tunnistaminen ja tunnustaminen on edellytys parannuksenteolle.

Näyttää siltä, että järisyttävän uskoontulon kokeneet ovat alttiimpia lankeamaan paheisiin. Hehän kuvittelevat usein olevansa synnistä vapaita eivätkä osaa sen vuoksi vastustaa kiusauksia.

Heränneelle tummalle ystäväkansalle Siionin virret kertoo parhaiten, miten armon ovi aukeaa ilman tarpeettomia mielenliituksia, omavanhurskasta parannuksen tekoa, järisyttävää uskoontuloa tai pinnallista ihmistekoista uskon empirismiä. 

Seisomme ovellasi

1. Seisomme ovellasi,
oi Herra, Auttaja.
Armahda lapsiasi
ja ovi raota.
Huomaatko kolkutusta
köyhistä köyhimmän,
kuuletko anomusta
myös armon kerjääjän!

2. Sanasi annoit meille:
Pyytäjä avun saa.
Luoksesi pyrkineille
myös ovi aukeaa.
Luotamme lupaukseen
ja armoon valtavaan,
kätesi johdatukseen
me jäämme kulkemaan.

3. Olemme vajavaiset
kuin tyhjä astia,
puutteemme moninaiset
alati kiusana.
Armahda, Isä, meitä
ja päästä pahasta,
sylisi lämpöön peitä,
ravitse toivolla.

Martti Rautanen (ndongan kielellä) 1921, suom. K. Pispa 2005, © Warner/Chappell Music Finland, julkaistu kustantajan luvalla
https://www.h-y.fi/siionit/seisomme-ovellasi

[karjalaisenkyösti]

Martti Rautanen oli herännyt mies, miellän hänet evankelisen liikkeen piiriin kuuluvana, arvostettu ja sinnikkään tarmokas uskonveli.

[Pena]

Varsinkin Rautasen työtoveri Pietari Kurvinen on merkittävä nimi evankelisten historiassa. Ambomaan vuosien jälkeen hän vaikutti pitkään SLEY:ssä. Tytär oli lähetystyössä Japanissa. Rautasen ja Kurvisen lailla lähetystyötä aloittaneista myös Frans Hannula oli merkittävä mies myös Suomessa, hänen nimeään kantaa Lounais-Suomessa vaikuttanut ’Hannulan herätys’.

Pietari Kurvisen tyttärenpoika oli Toivo Kärki.

[öppiäinen]

Jumala ilmeisesti sallii pelastusvarmuustunteen puutokset ja ongelmat yleensä siksi, että ihminen alkaisi etsiä Jumalaa.

   Jos yleensä ajattelee, että on jotain sellaista kuin pelastus, niin silloinhan jo ainakin jossakin määrin on löytänyt Jumalan. Vähintään nyt sen verran, että sellainen on olemassa ja että sillä on vaikutusta omaan elämään. (Tätä samaa muuten en ymmärtänyt kirkkomme aiemmin käyttämässä Katekismuksessa, jossa kai edettiin ns. armonjärjestyksen mukaan: Ensin tulee synnintunto, joka seurauksena alkaa esintä, tjsp.)

Minulla ei ole pelastusvarmuustunnetta, mutta en pidä asiaa hyveenä enkä paheena, vaan se on puhtaasti kätevää: Eipä tarvitse tuollakaan asialla päätään vaivata.

[1944]

Tytttäreni on jo Perillä, isolla peellä. Olisi tärkeä asia, että itsekin Sinne pääsisin. Saisimme kasvoista kasvoihin kerrata, että miten kaikki meni.

[Thomas McElwain]

Tytttäreni on jo Perillä, isolla peellä. Olisi tärkeä asia, että itsekin Sinne pääsisin. Saisimme kasvoista kasvoihin kerrata, että miten kaikki meni.

 

[Thomas McElwain]

  Jos yleensä ajattelee, että on jotain sellaista kuin pelastus, niin silloinhan jo ainakin jossakin määrin on löytänyt Jumalan. Vähintään nyt sen verran, että sellainen on olemassa ja että sillä on vaikutusta omaan elämään. (Tätä samaa muuten en ymmärtänyt kirkkomme aiemmin käyttämässä Katekismuksessa, jossa kai edettiin ns. armonjärjestyksen mukaan: Ensin tulee synnintunto, joka seurauksena alkaa esintä, tjsp.)

Minulla ei ole pelastusvarmuustunnetta, mutta en pidä asiaa hyveenä enkä paheena, vaan se on puhtaasti kätevää: Eipä tarvitse tuollakaan asialla päätään vaivata.

Olen itse uskontotieteilijä ja humanisti, niin pidän mielenkiintoisena, mitä ihmiset uskovat menneisyydestä ja tulevaisuudesta, jumalista ja sieluista, ja ihmisten kohtaloista. Uskon, että jos Jumala on olemassa, ja kerran armossaan luonut ihmisen, voin luottaa Häneen myös pelastusasiassa ja tulevan kohtaloni asiassa, jos tuleva on olemassa. En tarvitse "tuollakaan asialla päätääni vaivata."

Olen sitä mieltä, että pitäisi vaivata päätään siitä, mitä tapahtuu tässä elämässä, joka on ainoa takulla varmasti olemassa, jossa voimme vaikuttaa. Vaivasin päätääni kääntämällä historiallisia Siionin Virsiä niin kuin olen kääntänyt kymmeniä vanhoja tekstejä monesta uskon suunnasta ennen sitä. Sain enemmän kiitosta kuin odotin. Mutta joku vuosi sen jälkeen, tällä foorumilla ihmiset rupesivat haukkumaan niitä, enkä sitä odottanut, kun pitkässä urassa ei ollut ennen tapahtunut. Seurasin sitä hiljaa ja hämilläni pitkään. Sitten rupesin puolustamaan kääntämistekoani kohteliaasti. Sitten vasta haukkumiset yltyivät niin pitkälle, että kielenkäyttö oli niin sopimatonta, että suvaitsevainen Körttifoorumi jopa poisti posteja. Vasta silloin kovensin minäkin ilmaisuani. Mielestä täällä voisi ajatella, millä tavalla kohdellaan ihmisiä, jotka ovat asiallisesti käsitelleet historiallisia teksteja. Voisi vaikka muuttaa suhtautumista vähän humanistisemmaksi ja jättää sellaiset tekstit silloisen kiitoksen varaan ja hillitä haukkumisen himonsa. Se olisi paljon arvokkaampaa kuin oikeastaan kaikki muu, jota täällä tehdään ja kirjoitetaan. Vanhat körtit tekivät pahannuksen Jumalan armosta. Nykykörtit puolustavat huonoa käytöstään sillä, että ovat muka syntisiä eikä sille voi mitään. Ollaan nyt paholaisen armon alla eikä Jumalan. Milloin tämä muutos tapahtui? Sopisi pohtia sitä.

[Pena]

Voisi vaikka muuttaa suhtautumista vähän humanistisemmaksi ja jättää sellaiset tekstit silloisen kiitoksen varaan ja hillitä haukkumisen himonsa.

Miten sattuikin, että hetken mielijohteesta hankkimani Plutarkhoksen teos käsittelee myös tuota 'haukkumisen himoa'!

Kun tuulet sekoittavat merta ja tuovat pintaan levää ja heinää, sanotaan että meri puhdistuu. Mutta ne hillittömät, röyhkeät ja mieltä vailla olevat puheet, joita viha huuhtoo rantaan myrskyävästä sielusta, saastuttavat ennen muuta sanojansa. Ne alistavat heidät häpeälle, sillä paljastuu, että tuollaista heillä on koko ajan sisällään, tuota kaikkea he ovat olleet täynnä, nyt viha vain tuo sen esiin.

[Thomas McElwain]

Miten sattuikin, että hetken mielijohteesta hankkimani Plutarkhoksen teos käsittelee myös tuota 'haukkumisen himoa'!

Kun tuulet sekoittavat merta ja tuovat pintaan levää ja heinää, sanotaan että meri puhdistuu. Mutta ne hillittömät, röyhkeät ja mieltä vailla olevat puheet, joita viha huuhtoo rantaan myrskyävästä sielusta, saastuttavat ennen muuta sanojansa. Ne alistavat heidät häpeälle, sillä paljastuu, että tuollaista heillä on koko ajan sisällään, tuota kaikkea he ovat olleet täynnä, nyt viha vain tuo sen esiin.

 

Minä luin paljon sellaista teini-ikäisenä, niin sanasto saattaa huomaamatta pulpua esille. Omaperäisyys on vaikeasti saavuttavissa.

[Riitta-mummi]

Kun tuulet sekoittavat merta ja tuovat pintaan levää ja heinää, sanotaan että meri puhdistuu. Mutta ne hillittömät, röyhkeät ja mieltä vailla olevat puheet, joita viha huuhtoo rantaan myrskyävästä sielusta, saastuttavat ennen muuta sanojansa. Ne alistavat heidät häpeälle, sillä paljastuu, että tuollaista heillä on koko ajan sisällään, tuota kaikkea he ovat olleet täynnä, nyt viha vain tuo sen esiin.

...

Tämä Plutarkoksen näkemys on niin konkreettinen, että sen suorastaan näkee.

Syttyi ajatuksia ja muistumia omista ja toistenkin ' vaahtoamisista', ei vähiten parisuhteessani.
En ole osannut nähdä omia 'puhdistumis-parkujani'  ulkopuolisin silmin. En ole tuntenut häpeää, vaan silkkaa oikeutusta kritiikeistäni. Verbaalikkona se on minulle  ' niin helppoa'.  Toinen ( M ) ei juuri ole suutansa avannut.

On todella helppoa vedota syntiseen luontoon, ja piiloutua aina armon alle.

Parempi on ottaa käyttöön jatkuvan rukouksen ( oman synnillisyyteni puolesta )
sijaan anteeksipyytäminen. Ei käyttäen jos- sanaa, vaan nöyrtyen .

Usko ei ole teoriaa vaan käytännön elämää.