Veisuuseurat?

[munkki-1]

Liisa

No, kokemuksiakin on monenlaisia. Ei nyt ylistetä harhaankaan.

Miten ylistäminen on harhaa?  

Mielestäni haukkuminen on harhaa.

[jUHOMA4]

Palaan vielä tähän Veisuuseurat asiaan, josta Liisa antoi niin haisevan vastauksen, "niskakarvat" nousivat pystyyn.  Lars Mikael kyllä yritti puolustella.
Toinen asia, joka pännii.
Jos omana aikana eläneitä hyviä ystäviä muistelee, kuten tuli tehtyä.  Se leimataan " henkilöpalvonnaksi"      Hyvää jatkoa.

[seppos]

Liisa

No, kokemuksiakin on monenlaisia. Ei nyt ylistetä harhaankaan.

Miten ylistäminen on harhaa?  

Mielestäni haukkuminen on harhaa.

Eikö Jumalan tarkoitus ole, että me palvomme häntä elämällä perusarkemme toisiamme rakastaen. Ylistäminen ei kuulu tähän, vaan on lähinnä itsekehua. Ei Jumala ole sellaista missään pyytänyt, vaan on pyytänyt ettei turhaan lausuta hänen nimeään. Tehdään tässä niinkuin käskyissä on määrätty.

[Salis]

Palaan vielä tähän Veisuuseurat asiaan, josta Liisa antoi niin haisevan vastauksen, "niskakarvat" nousivat pystyyn.  Lars Mikael kyllä yritti puolustella.
Toinen asia, joka pännii.
Jos omana aikana eläneitä hyviä ystäviä muistelee, kuten tuli tehtyä.  Se leimataan " henkilöpalvonnaksi"      Hyvää jatkoa.

Eikö erilaisten mielipiteiden sietäminen olekin vaikeaa?
Seurat kuin seurat sopivat minulle, myös veisuuseurat.

[osmo]

Juhoma4 halusi viestillään ilmeisesti palauttaa keskustelua alkuun. En kopioi aloitusviestiä tähän, mutta vastaan suoraan siihen:

Juhoma4:n kuvaileman tapaisia veisuuseuroja on meikäläisen kohdalle osunut kohtalaisen usein, aivan viime vuosinakin, siis. Olen myös ollut monesti mukana pienessä porukassa, jossa uusia siioneita on opeteltu.
Mutta se, että ennen ei körteillä olisi ollut "ropleemia" uskonkysymyksissä on minulle vaikeampi asia ymmärtää. ( Tähän kai Liisan vastaus juuri kohdistui.) Olen ehkä liian nuori ( 43v ) asiasta puhumaan, mutta voihan olla, että aika ennen 60-luvun tuomaa murrosta on ainakin näyttänyt yhtenäisemmältä, siis tämän liikkeen piirissä. Mutta liekö ollut silti ongelmatonta?
Mitkä olisivat ne askeleet jotka pitäisi ottaa taaksepäin?

[jUHOMA4]

Sitä juuri kysyin teitä muilta.        Ellei nuoruuteniajan 40 - 50 luvun herännäisyydessä ole mitään vaalimisen arvoista, niin hyvä on. Mainitsin vain omia näkemyksiä, muiden propleemeista en tiedä.   Omat muistoni kumminkin saan pitää loppuelämäni.
Tällä foorumilla ei taida olla monta 80 kympin ylittänyttä, mutta siitä huolimatta yritän kuntoilla kovasti, että voisin mahdollisimman pitkään vielä istua tämän tietokoneen äärellä ja kirjoitella muistelmiani. (jälkipolvilleni)

[Salis]

Olen ehkä liian nuori ( 43v ) asiasta puhumaan, mutta voihan olla, että aika ennen 60-luvun tuomaa murrosta on ainakin näyttänyt yhtenäisemmältä, siis tämän liikkeen piirissä. Mutta liekö ollut silti ongelmatonta? Mitkä olisivat ne askeleet jotka pitäisi ottaa taaksepäin?

Olen juhoma4:n ja Osmon välimaastossa ja vietin nuoruuteni 60-luvulla. Edustan juuri sitä sukupolvea, joka murskasi edellisten sukupolvien yhtenevät ja (omasta näkökulmastani) autoritaariset arvot.

Pidän selviönä, että 1900-luvun alun herätysliike oli yhtenäisempi ja sitä myös johdettiin kovemmalla kädellä. Yhtä selvänä pidän sitä, että yhteiskunnan muuttuminen moniarvoiseksi on myös uudistanut herätysliikkeen johtamistapaa ja ajattelua.

Jokainen pitää oman nuoruuden ihanteita parhaimpina. 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa omaksuimme kuitenkin ajattelun jonka mukaan jatkuvan muutoksen tie on välttämätöntä ja että omien ihanteidemme murskaaminen välttämätöntä, jotta uudet ajatukset saavat alaa.

Kaikkien maailmankuvaan on voimakkaasti vaikuttanut ympäristönsuojelun tärkeyttä esille tuova vihreä aate. Samoin sosialistisen järjestelmän murros 1990-luvun alussa on muuttanut paljon ideologisia vaihtoehtoja. Vihreä ajattelu tulee välttämättömäksi mentäessä 2010-luvulle, koska ympäristöä ja ilmastoa koskevat muutokset uhkaavat muodostua peruuttamattomiksi.

Askelia ei voi ottaa taaksepäin. On mentävä eteenpäin.

[Pena]

Se, mikä oli 40- ja 50-luvulla vaalimisen arvoista, on sitä tänäänkin. Sen arvo ei tosin riipu vuosikymmenistä. Virsien veisaaminen yhdessä on aina hieno tapa rakentaa ja pitää yhteyttä sisimpäänsä, lähimmäisiin ja Jumalaan. Aikanamme yhteisen laulun perinne on tosin surullisen ohut. Ei siis pidä odottaa samaa väkevää veisuun jyrinää kuin ennen. Olkaamme kiitollisia haparoivasta ynisemisestämmekin!

[Salis]

Se, mikä oli 40- ja 50-luvulla vaalimisen arvoista, on sitä tänäänkin. Sen arvo ei tosin riipu vuosikymmenistä. Virsien veisaaminen yhdessä on aina hieno tapa rakentaa ja pitää yhteyttä sisimpäänsä, lähimmäisiin ja Jumalaan. Aikanamme yhteisen laulun perinne on tosin surullisen ohut. Ei siis pidä odottaa samaa väkevää veisuun jyrinää kuin ennen. Olkaamme kiitollisia haparoivasta ynisemisestämmekin!

Ehkä niitä veisuuseuroja tarvitaan enemmän. Vähän niinku parhaimman joululaulut.

[jUHOMA4]

Kehoitus 3.8 : " Ja alkakaa nyt   herranjestas   järjestää niitä veisuuseuroja.  Kansanliikehän tämä on "      :?:

[Salis]

Kehoitus 3.8 : " Ja alkakaa nyt   herranjestas   järjestää niitä veisuuseuroja.  Kansanliikehän tämä on "      :?:

Jes. Tuossa on villakoiran ydin. Eli veisuuseuroja voi järjestää ja tarvekin on havaittu, jotta järjestämähän vaan.

[jUHOMA4]

Toinen asia, joka pännii.
Jos omana aikana eläneitä hyviä ystäviä muistelee, kuten tuli tehtyä.  Se leimataan " henkilöpalvonnaksi"  

Niin. miten on     :?:

[PekkaV]

Toinen asia, joka pännii.
Jos omana aikana eläneitä hyviä ystäviä muistelee, kuten tuli tehtyä.  Se leimataan " henkilöpalvonnaksi"  

Niin. miten on     :?:

Kun kiteytit "pännit" muistelu-henkilöpalvonta -ulottuvuudelle, edetäksemme meillä on kaksi vaihtoehtoa:
a) Toteamme ykskantaan, että hyvien ystävien muistelu ei ole eikä voi missään olosuhteissa olla henkilöpalvontaa.
b) ja tämä tie on vaivalloisempi: palataan niihin konkreettisiin lauseisiin, jotka sisältävät väitteen henkilöpalvonnasta, analysoidaan niitä ja kysytään, onko mahdollista, että olet ymmärtänyt lauseen tai lauseet toisin kuin kirjoittaja on halunnut. Toisaalta syyllinen saa tilaisuuden täsmentää, mitä on tarkoittanut.

[Salis]

Toinen asia, joka pännii.
Jos omana aikana eläneitä hyviä ystäviä muistelee, kuten tuli tehtyä.  Se leimataan " henkilöpalvonnaksi"  Niin. miten on  :?:

Nonniiin...minä olen tähän asiaan syyllinen. Näkemykseni juontuu ideasta, jonka mukaan tärkeitä ovat ajatukset, eivät niitä esittäneet henkilöt.

Suomessa on esimerkiksi niin, että huonojakin ajatuksia pidetään hyviä sen takia, että sen ovat esittäneet arvostetut henkilöt. Sen takia pidän tärkeänä, että ensisijassa kiinnitetään huomiota ajatukseen, ideaan, innovaatioon eikä sen esittäjään. Historian saatossa monet hyvät ajatukset ovat kuolleet, koska niitä eivät ole kannattaneet "oikeat "henkilöt.

Monien kansanliikkeiden historia perustuu idealisoituhin henkilökuviin: On Paavo Ruotsalaista, on Malmbergia, on Rätyä. Ymmärrän senkin, että jollakin on ollut henkilökohtainen suhde historialliseen henkilöön. Mutta meidän jälkeen tulevien kannalta tärkeitä eivät ole henkilöt vaan heidän esittämänsä ajatukset.

[jUHOMA4]

Kun luin uudelleen läpi kaikki tästä aiheesta kirjoitetut, niin myönnän, että tulkitsin varmaan liian ahtaasti varsinkin Saliksen lausunnot.
Onhan se tasapainonkin vuoksi hyvä olle joskus väärässä    :wink: