Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: jUHOMA4 - 18.07.08 - klo:13:15
-
Ennenvanhaan ainakin Pohjanmaalla pidettiin ns. veisuuseuroja. Ystäviä kokontui usein tupa täyteen. Minulla on sellainen muistikuva, että seurapuheen korvasi hyvin, kun virrenehdottaja muutamalla sanalla kertoi miksi haluaisi tuon virren veisattavaksi. Komeasti kaikui varsinkin vanhanvirsikirjan virret. "Älä anna mun vilpistellä, pois sinusta Jeesu Krist"
(Lars Mikael kyllä nämä osaa) Nykyiset uudetvirret tarvitsivat tällaisen pienemmän ryhmän harjoittelua, että ne kaikuisivat sitten isossa joukossakin. Niin kuin ennenkin. Silloin ei myöskään ollut körteillä ropleemia uskonkysymuksissä. Olisiko syytä herännäisyydessä ottaa muutama askel taaksepäin ?
-
...jUHOMA4,
... onko tämä virsi..."Älä anna mun vilpistellä, pois sinusta Jeesu Krist"
...nykyisestä SV:stä 135
...vai jostain toisesta...
-
JUHOMA4,
...onko tämä virsi...
"Älä anna mun vilpistellä, pois sinusta Jeesu Krist"
...nykyisestä SV:stä 135
3. "Suo vilpistelemättä ja taiten vaeltaa...."
...vai jostain toisesta...
Se on toisesta virrestä ja vanha muoto siitä on "Äl' ann' mun vilpistellä, Pois sinust', Jesu Christ'! " Edellisessä viersikirjassa se oli 594 ja 1701 kirjassa numero 391. Ensimmäinen säkeistö alkaa "Juur hartaast' maailmast' tästä Pois halajan luopua"
Sitä on veisattu vanhassa muodossa ainakin Nilsiässä seurojen päätösvirtenä vielä 1960 luvulla ja ilmeisesti sen jälkeen.
-
Vuoden 1701 - virsikirjan
virren 391 säkeistö:
Äl´ann´mun vilpistellä
pois sinust´Jeesu Krist´.
Vaan vahvist´uskoon vielä,
kiinnit´sinuus kiintiäst´,
ett´sotii vahvast´taidan,
mua kätes tukekoon.
Sitt´iloll´veisat´mahdan,
jo kaikk´täytett´on.
Onkohan näitä vuoden 1701 - virsikirjoja jossain myytävänä?
Tuon säkeistön kirjoitin Viljo Porkolan Mitä se on - kirjan lopusta.
Ja kuinka monta virsikirjaa on ilmestynyt vuoden 1701 ja nykyisen virsikirjan välissä?
-
Vuoden 1701 - virsikirjan
Ja kuinka monta virsikirjaa on ilmestynyt vuoden 1701 ja nykyisen virsikirjan välissä?
Kirkko tietää...
Evl.fi/virsikirja/suomalaiset virsikirjat
Ja tuolla paljon muutakin kiinnostavaa taustaa. Eli virret ovat aina herättäneet keskustelua, hyvä niin!
-
Vuoden 1701 - virsikirjan
virren 391 säkeistö:
Äl´ann´mun vilpistellä
pois sinust´Jeesu Krist´.
Vaan vahvist´uskoon vielä,
kiinnit´sinuus kiintiäst´,
ett´sotii vahvast´taidan,
mua kätes tukekoon.
Sitt´iloll´veisat´mahdan,
jo kaikk´täytett´on.
Onkohan näitä vuoden 1701 - virsikirjoja jossain myytävänä?
Tuon säkeistön kirjoitin Viljo Porkolan Mitä se on - kirjan lopusta.
Ja kuinka monta virsikirjaa on ilmestynyt vuoden 1701 ja nykyisen virsikirjan välissä?
Sen aidon vanhan, joka on frektuuralla lisäksi minulla on kirja sarjaa Hengen tie 17 Vanha virsikija 1701 kustantaja Kirjaneliö ja painettu 1995 Pieksämäki
Sitä voi kysyä Lapualta tai Vammalan vanhojen kirjojen kaupasta antikvariaateista tai sitten huuto.net istä Kirjan ISBN numero on 951-600-896-8
-
Silloin ei myöskään ollut körteillä ropleemia uskonkysymuksissä. Olisiko syytä herännäisyydessä ottaa muutama askel taaksepäin ?
Ei ollut, mutta tänään on.
Liian vaikeaa ottaa niitä askelia.
---------------------------------------
Äl´ann´mun vilpistellä
pois sinust´Jeesu Krist´.
Vaan vahvist´uskoon vielä,
kiinnit´sinuus kiintiäst´, ett´sotii vahvast´taidan,
mua kätes tukekoon.
Sitt´iloll´veisat´mahdan,
jo kaikk´täytett´on.
Tänä päivänä ei tarvitse, koska kaste yksin pelastaa - mitään muuta ei tarvita. Miksi siis keskustella näistä asioista, koska tie iankaikkiseen elämään on valmis kasteen myötä.
-
Silloin ei myöskään ollut körteillä ropleemia uskonkysymuksissä. Olisiko syytä herännäisyydessä ottaa muutama askel taaksepäin ?
Ei ollut, mutta tänään on.
Minusta tuo on nyt aika loukkaavaa. Ihan taatusti on ollut körttiläisyyden syntyhetkistä lähtien joka ikisellä vähänkään körtillä ongelmia uskonkysymyksissä. Ettei nyt aika kultaisi muistoja?
Minua väsyttää tämäkin parjaus, ikään kuin kaikki muut olisivat väärässä, hukassa, pielessä, syntisiä, suruttomia kyselyissäänkin - mutta onko meidän vanhan ajan körttiläisyyden kokeneilla herroilla ainoastaan oikeat avaimet käsissään?
Anteeksi nyt tiukat sanakäänteet, mutta tosissaan meinaa suututtaa.
Ja alkakaa nyt herranjestas järjestää niitä veisuuseuroja uudelleen. Kansanliikehän tämä on.
-
On elonkorjuun aika , pöydät täyttyy luojan antimilla. Eiköhän me kaikki mahduta saman pöydän ääreen.:smt109
Tässä olisi uusi virsi, virsiseuroihin:
http://www.youtube.com/watch?v=e7KFZ2iLHkI
Kiitos ,Lauri Tähkä & Elonkerjuu .
ps.Mut Sun lähelläs mieli tyyni on ,Kristus. O:)
:smt083
-
Hei!
Onko ne veisuuseurat eri asia kuin veisuut?
Veisuissahan ei ole puheita ollenkaan, vaan veisaillaan vain. Onkohan mulla oikea käsitys, kun arvelen veisuitten alkaneen silloin, kun herännäisheninen nuorisotyö organisoitui kolmisenkymmentä vuotta sitten ja saatiin eka nuorisosihteeri? Silloinkin oli uuri Siionin Virret uudistettu ja oli tarve niitä vain veisailla. Muistan, kuinka Aholansaaren nuorisokokouksessa niitäveisattiin joskus melkein aamuun saakka Paavon pirtissä.
Lahdessa on järjestetty veisuita ehkä noin kolmen vuoden ajan. Ajatuksena oli aluksi, että lahtelaisten on syytä osata Siionin virret, jos aiotaan herättäjäjuhlatkan järkätä. Jostakin syystä veisuut sitten jatkuivat viime talvenkin ja taitavat jatkua taas syksyllä - eikä vieläkään osata jokaista virttä!
t. Mauno
-
Minua väsyttää tämäkin parjaus, ikään kuin kaikki muut olisivat väärässä, hukassa, pielessä, syntisiä, suruttomia kyselyissäänkin - mutta onko meidän vanhan ajan körttiläisyyden kokeneilla herroilla ainoastaan oikeat avaimet käsissään?
Ei veikkosten ole - eikä se olisi mahdollistakaan. Avaimet ovat Jeesuksella ja meidän uskolla Häneen. Loukkaavaa ja täysin perätöntä tulkintaa.
Ajatukset eivät ole yksin minun ajatuksiani. Useat tutkimukset ovat osoittaneet kiistattomasti sen, että körttiläisyys on muuttunut. Tutkimuksissa muutosta kuvataan usein siten, että körttiläisyys on muuttunut körttipietismistä körttihumanismiksi. Tätä tutkimuksissa esille tullutta totuutta, jota koetaan myös monissa sydämissä todeksi, vain ei haluta nähdä ja se loukkaa useimpia.
En moiti yksittäisiä ihmisiä, vaan sitä maallistumisen suuntaa, johon ollaan lujaa menossa (ei yksin herännäisyydessä, vaan myös monissa muissa herätysliikkeissä). Markkinahumu, raha ja ylimalkaan kaikenlaisen jumalattoman menon hyväksyminen on tätä päivää. Raamattu on vedetty sivuun ja rukous on menettänyt merkityksensä. Minua loukkaa tämä.
-
Onko ne veisuuseurat eri asia kuin veisuut?
Veisuuseurojen pito on aloitettu körttiläisyydessä silloin (jo 1800-luvulla), kun harvalukuisat körttipapit eivät ehtineet joka seuroihin ja muut papit eivät niihin halunneet tulla. Maallikoitakin oli vähän, tai ainakin niitä jotka uskalsivat avata suunsa - talonpoikia kun olivat. Körttiläisyys muuttuikin välillä maallikkoliikkeeksi ja seuratoimintaa johtivat maallikot. Veisuuseurojen perinne säilyi ainakin Pohjanmaalla pitkään. Tätä päivää en tiedä. Itse muistan olleeni veisuuseuroissa usein kotipitäjässäni Sievissä. Ompeluseurat oli toinen seurojen pitotapa. Siionin virret koettiin rukoukseksi - jota ne ovatkin. Rukous oli aina keskeisellä paikalla körttikodeissa. Katri Taanila on järjestänyt veisuuseuroja Keski-Suomessa ja puhuu usein vieläkin vanhanajan kunnon veisuuseurojen järjestämisestä, vaikka voimat ei taida enää siihen riittää.
-
Minua väsyttää tämäkin parjaus, ikään kuin kaikki muut olisivat väärässä, hukassa, pielessä, syntisiä, suruttomia kyselyissäänkin - mutta onko meidän vanhan ajan körttiläisyyden kokeneilla herroilla ainoastaan oikeat avaimet käsissään?
Ei veikkosten ole - eikä se olisi mahdollistakaan. Avaimet ovat Jeesuksella ja meidän uskolla Häneen. Loukkaavaa ja täysin perätöntä tulkintaa.
Pahoittelen loukkausta. Taisi olla hermostuksissa sanottu vastatulkinta sieltä koettuun loukkauksen.
Se, että sanotaan, ettei ennen ollut körteillä ongelmia uskonkysymyksissä. Mitä se tarkoittaa? Onko sille lausunnolle mitään perää? Paavolla oli ongelmia, sen olemme kirjallisuudesta lukeneet, ja kyllä minä väitän, että jokainen hänen aikalaisensa ja myöhemmin elänyt on myös paininut uskonkysymysten kanssa. Moraalin, oikean ja väärän, uskon ja epäuskon jne. Minä pitäisin sitä hyveenä - se kertoo siitä, että omatunto ja ajatustoimintakin on tallella. Ja että ihminen on yhä ihminen, epäilyksineen, rehellinen.
Toki herännäisyys on muuttunut. Minä en ole kirkkohistorioitsija tai edes teologi, enkä nähnyt muutosta, en siis ryhdy muutoksen sisällöstä puhumaan.
Mutta oikeuttaako tapahtunut muutos sellaiseen katkeruuteen, että sillä voi mitätöidä nykykörttien pohdiskelut, ajatukset, synnintunnon, uskonkysymysten kanssa painiskelun? Minusta tuntui, että näin tässä nyt tehdään.
Markkinahumu, raha ja ylimalkaan kaikenlaisen jumalattoman menon hyväksyminen on tätä päivää. Raamattu on vedetty sivuun ja rukous on menettänyt merkityksensä. Minua loukkaa tämä.
Kimmastuitko, kun sanoin oman näkemykseni rukouksesta? (Että minulle se on yksityinen asia. En oikein ymmärrä pyyntöjä rukouksessa.) Pitäisikö minun nyt olla pahoillani, etten osaa uskoa siinä niin kuin ilmeisesti pitäisi? Yritin jo vähentää "vahinkoa" painottamalla, että se on vain minun kokemukseni, en puhu muiden puolesta, en körttiläisyydestä, ja senkin kokemuksen koen jo itse vajavaisuudeksi ja sen kanssa olen painiskellut vuosia. Mutta siltikö minun, yksittäisen ihmisen kokemus, nimitetään sitä nyt vaikka sitten jumalattomaksi menoksi, se loukkaa sinua? Mitä minä silloin voin enää tehdä?
Sitä paitsi rukousta en ole mitätöinyt, edes omana mielipiteenäni, vähimmässäkään määrin. Olen kertonut kokevani sen yksityiseksi asiaksi, vain kahdelle taholle kuuluvaksi, ja tärkeäksi.
Paavolla oli paljon "jumalatonta menoa", löyhkä-Paavo. Teki siitä vielä numeron. Synnintunto taisi sitten olla kova.
Katri Taanilan tunnen, melko lailla hyvin. Useat kerrat sain vierailla teekupin äärellä luonaan. Tärkeimpänä ovat jääneet mieleen ajatuksensa lähimmäisyydestä. Se on tainnut olla lempiteemojaan.
-
Mutta oikeuttaako tapahtunut muutos sellaiseen katkeruuteen, että sillä voi mitätöidä nykykörttien pohdiskelut, ajatukset, synnintunnon, uskonkysymysten kanssa painiskelun? Minusta tuntui, että näin tässä nyt tehdään.
Katkeruuttako? Loukkaavaa edelleen. Jos olisin katkera nykykörttiläisyydelle, en olisi seurapuhuja. Onko se katkerutta, kun haluaa tosissaan seurata Jeesusta? Koita nyt kestää arviointi, jota teet itsekin usein. Olen ymmärtänyt, että tällä foorumilla saa tuoda esiin mielipiteensä ilman, että siitä tehdään tällainen numero.
Paavolla oli paljon "jumalatonta menoa", löyhkä-Paavo. Teki siitä vielä numeron. Synnintunto taisi sitten olla kova.
Vajavainen ja syntinen oli Paavo - niin olen minäkin. Paavolla oli käsitykseni ja muidenkin käsitysten mukaan kuitenkin vilpitön halu seurata mestarinsa jalanjälkiä. Tätä minä hänessä arvostan, en "jumalatonta menoa".
--------------------------------------------
Olen ottanut armosta vastaan Jeesuksen Kristuksen. Se on ollut parasta elämässäni. Tätä kokemusta kukaan ei voi ottaa minulta pois eikä mitätöidä, vaikka se tuntuu ahdistavan monia. Uskoontuloni jälkeen elämäni muuttui, Raamattu avautui ja Jumala kutsui työhönsä. En tätä häpeä, vaan haluan tuoda sen julki - ilo sydämessäni. En voi verrata itseäni Paavaliin, mutta hänkin todisti usein kokemuksestaan Damaskoon johtavalla tiellä. En ole myöskään muita parempi. Eväät lapsuudessa eivät ole riittäneet kuin kansakouluun. Köyhyys vaati veronsa. Toki elämääni on tullut muutakin ajan kuluessa. Näillä eväillä jatkan matkaani. Kykyni ja viisauteni ei riitä väittelemään asioista enää tämän pitempään, koska se on turhaa.
Lars Mikael
-
Tyhmäähän tämä on, kaksi jyväskyläläiskörttiä kiistelee turhista. Silti olisin toivonut pientä vastaantuloa tai pahoittelua vielä sieltäkin. Olen kyllä ollut tänään äkäinen, sitä voi syyttää monesta sanasta tässä. Mutta selvä, homma seis.
-
Tyhmäähän tämä on, kaksi jyväskyläläiskörttiä kiistelee turhista. Silti olisin toivonut pientä vastaantuloa tai pahoittelua vielä sieltäkin. Olen kyllä ollut tänään äkäinen, sitä voi syyttää monesta sanasta tässä. Mutta selvä, homma seis.
Aivan - anna anteeksi, kun loukkasin sinua. Minäkin olin äkäinen. Minä olen tullut kriittiseksi uskonasioista keskultaessa, kun saan iskuja vasten kasvojani uskoontuloni ja siitä johtuen erilaisuuteni takia. Minut leimataan joskus hurmahenkiseksi, omavanhurskaaksi sekä muka omasta mielestäni muita paremmaksi ja heitetään eri karsinaan muiden körttiläisten kanssa. "Sehän on sellainen muka uskovainen ja luulee tietävänsä asiat paremmin kuin minä". Eräässä elämäni vaiheessa uskoani arvosteltiin siinä määrin, että hylkäsin körttiläisyyden. Ei uskovaisenakaan ole helppo elää. Jyväskylässä toki körttiläiset eninmäkseen hyväksyvät minut juuri tällaisena kuin olen, eritoten seuratoiminnasta vastaavat. Jokainenhan meistä haluaa tulla hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on.
-
Kiitos tästä.
Ei uskovaisenakaan ole helppo elää. Jyväskylässä toki körttiläiset eninmäkseen hyväksyvät minut juuri tällaisena kuin olen, eritoten seuratoiminnasta vastaavat. Jokainenhan meistä haluaa tulla hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on.
Näin juuri. Tuo olisi hyvä loppukaneetti pohdittaessa suhtautumista keneen tahansa.
-
Minusta veisuuseurojen pitäminen olisi hyvä juttu. Virret on minulle parasta ja läheisintä körttiläisyydessä, kun mielipiteitä asioista on laidasta toiseen. Lapsena kun olin seuroissa, synti sanottiin synniksi, nyt puheet on aika maailmaasyleileviä noin yleistäen.
-
Minusta veisuuseurojen pitäminen olisi hyvä juttu. Virret on minulle parasta ja läheisintä körttiläisyydessä, kun mielipiteitä asioista on laidasta toiseen. Lapsena kun olin seuroissa, synti sanottiin synniksi, nyt puheet on aika maailmaasyleileviä noin yleistäen.
:smt023 , siis veisuuseurat. Syntisiä ovat kaikki.
-
Minä olen tullut kriittiseksi uskonasioista keskultaessa, kun saan iskuja vasten kasvojani uskoontuloni ja siitä johtuen erilaisuuteni takia. Minut leimataan joskus hurmahenkiseksi, omavanhurskaaksi sekä muka omasta mielestäni muita paremmaksi ja heitetään eri karsinaan muiden körttiläisten kanssa. "Sehän on sellainen muka uskovainen ja luulee tietävänsä asiat paremmin kuin minä". Uskovaisenakaan ei ole helppo elää.
Todistusaineistoa (jonka voi jättää omaan arvoonsa):
Aattelin, et tollanen körttimäinen aloitus tähän, kun viimeksi kävi liika uskonnollisuus täällä hermoille.
Tossa jossain osiossa joku täti ja setä kiivaili toisilleen, siihen en ota kantaa, mutta toinen kun totesi, että olen seurapuhuja ja tullut uskoon ja kokemus on sitä ja tätä niin se toi mieleen omat sekoiluni kun itse koin saman tai oman kokemukseni.
Joku viisas on sanonut, että jos tulee uskoon niin sitten pitää saada toinenkin kokemus ja se on tulla takaisin syntiseksi.
Hermoille käy kun ne jotka saavat jonkun kokemuksen, niin ovat sitten opettamassa ja pitävät itseään jotenkin erilaisena ja tietävämpänä ja ovat aina suuna päänä.
Kaikenlainen ihmiseksi tuleminen on jäänyt ja tilalle on tullut uskovaisuus, joka on hieman harmillista muille lähimmäisille.
Nyt kun törmännyt tähän körttijuttuun ja jotain pientä luulen siitä tajuavani on se avannut silmiä tässä asiassa.
Kait se on saanut aikaan senkin, että nykyään kaikki uskonnolliset saarnaajat käy hermoille ja tavalliset Ullat ja Maijat ja Pekat ovat tulleet enempi läheisemmiksi olla heidän seurassa, kuin kuunnella saarnaajia.
Että sillee...
---------------------------------------------------------
"Ei haukku haavaa tee, jos ei vihainen koira purra saa"
-
Mikäli oikein ymmärsin tuon Viisveisaajan itsekriittisen muistelun omasta uskoontulovaiheestaan, Lars Mikaelin kirjoitus toi hänelle mieleen omat kokemukset. En saanut sitä käsitystä, että hän pitäisi sinua, Lars Mikael, muinaisen itsensä kaltaisena. Olen tavannut - kukapa ei olisi - samantapaisia äkkikääntyneitä käännyttäjiä, ja ymmärrän kyllä Viisveisaajan nykyisen allergian vastaavaa kohtaan. Termi uskoontulo voi sisältää monenlaista sisäistä kokemusta ja sen kirvoittamaa käytöstä. Monelle se tuo mieleen ensiksi evankelioivan herätyskristillisyyden tai vapaat suunnat ja niille tyypilliset kommunikointi- ja ajattelutavat.
Käytetyt sanat vaikuttavat suhtautumiseen. Ajatellaanpa vaikka sanontoja "tulin uskoon" ja "usko tuli minuun". Kuulostaa kovin erilaiselta, mutta onko asiassa välttämättä eroa?
Tunnistan muuten itsenikin Viisveisaajan kuvauksesta, en tosin uskonasioissa, vaan monissa maallisissa "valaistumisissa" ja niitä seuranneissa saarnakohtauksissa. Onneksi kaveripiirissä on runsaasti samaa vikaa.
Mt
-
Pidätkö Lars Mikael puheen?
Vai minkälainen traditio veisuuseuroissa on?
-
Ehken on niin, että Lars Mikael kaipaa tämän avaran ja ymmärtävän herännäisyyden ( tämän päivän herännäisyydessä(kin) on paljon hyvää, melkoisesti kannatettavia ja merkittäviä asioita) keskelle tiettyä jykevyyttä ja nykyistä parempaa menneisyyden ( lue: ) herännäisyyden historian tuntemusta.
Emme me Lars Mikaelia katolisten joukkoon päästä. Lars Mikael on - uskokaa pois vaan - meidän miehiä. :wink:
-
Ehken on niin, että Lars Mikael kaipaa tämän avaran ja ymmärtävän herännäisyyden ( tämän päivän herännäisyydessä(kin) on paljon hyvää, melkoisesti kannatettavia ja merkittäviä asioita) keskelle tiettyä jykevyyttä ja nykyistä parempaa menneisyyden ( lue: ) herännäisyyden historian tuntemusta.
Minun kohdallani herännäisyys ei ole ollut avaraa ja ymmärtävää, kun olen tunnustanut uskoni. Se on aina punainen vaate kohdallani. Toki herännäisyydessä on paljon hyvää vieläkin, vaikka sitä yritetään romuttaa kovalla kiireellä. Menneisyyttä ja historiaa ei tule - eikä voikaan - pyyhkiä pois. Sitä ei voi tehdä yksityinen ihminen, kansakunta, kirkko, herätysliike jne. Tähän minulla löytyisi viisaiden ihmisten mielipiteitä rajattomasti. Toiset eivät vain halua katsoa menneisyyteen, eikä oppia menneisyydestä, kun uudistuksen halu ja tämän maailman miellyttäminen täyttää mielen ja pyrkimykset. Teologian opiskeluissani olen joutunut monesti altavastaajaksi kannanotoissa nykyisen körttiläisyyden arvioinneissa.
-
Tämän kaksi kuukautta, minkä olen seilaillut foorumissa, olen tottunut lukemaan, mitä mieltä olet, Lars Mikael, asioista!
Minäkin taidan olla ihan "takapenkkiläisiä", jonka pitäisi olla ihan hiljaa. Tuppaan vain sanomaan sitä sun tätä omalla tyylilläni.
Olisi mukava kuulla vaikkapa niistä entisajan seuroista, vanhoista virsistä ja veisuista, jotka kaikki ovat sinulle ja jUHOMA4:lle tuttuja. Minun puolestani ole vain uskovainen körtti, niitäkin tarvitaan.
Niin että milloin ne veisuuseurat aloitetaan? :wink:
-
Onhan se totta, että körttilääsyys on muuttunu körttipiätismistä körttihumanismiksi ja hyvä niin. Maalima muuttuu kun yleenen sivistys ja tiatoosuus lisääntyy. Eipä mikkään kinkeripeloot tartte enää aharistaa väkiä seuroohin, vaan jokaanen voi vapaaehtoosesti, omana ittenään ikävöörä omalle Taivastiälleen.
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Kol.2.html#2
-
Selittäisikö joku, mitä nuo körttipietismi ja körttihumanismi tarkoittavat. En ole ikinä kuullut puhuttavan körttihumanismista.
-
Selittäisikö joku, mitä nuo körttipietismi ja körttihumanismi tarkoittavat. En ole ikinä kuullut puhuttavan körttihumanismista.
Körttipietisti haluaa, että synti sanotaan synniksi, humanistin mielestä kaikki ovat syntisiä. Käytännössä ja pohjimmaltaan pietisti vaalii viholliskuvaa, humanisti ymmärtää kaikkien olevan samassa veneessä ja yrittää siksi välttää syntipukittelua.
-
Lars Mikael on kyllä oikeassa. Liian herkästi nousee meillä niskavillat pystyyn, kun kuullaan vahvasti uskossa olijoiksi tunnustautuvista yms.
(Nyky- / nuorten?)körttien suvaitsevaisuuden raja tulee usein vastaan siinä. On siellä varmaan monella loukatuksi tulemisen kokemuksia taustalla, haavoja, kun on körttien heikkoa uskoa ja sitä miltä se muille näyttää moitittu jumalattomaksi tms.
Mutta ei pitäisi hyökätä silloin, kun ei meidänkään suuntaamme ole hyökätty. (Eikä kyllä silloinkaan, vaikka olisi. Ihan riittävästi tässä maailmassa on uskonsotia käyty.)
Hyvä, että Jyväskylästä on avointen ovien kokemus, Lars Mikael.
Miten siis ne veisuuseurat, ovatko samaa asiaa kuin veisuut? Niitähän järjestetään - usein tosin vahingossakin, jos ei satu puheita syntymään. Ja ainakin nuorten tapahtumiin kuuluvat olennaisena osana muutenkin, samoin monissa Herättäjän ja Aholansaaren tapahtumissa on esim. aamuveisuita.
-
Ehken on niin, että Lars Mikael kaipaa tämän avaran ja ymmärtävän herännäisyyden ( tämän päivän herännäisyydessä(kin) on paljon hyvää, melkoisesti kannatettavia ja merkittäviä asioita) keskelle tiettyä jykevyyttä ja nykyistä parempaa menneisyyden ( lue: ) herännäisyyden historian tuntemusta.
Minun kohdallani herännäisyys ei ole ollut avaraa ja ymmärtävää, kun olen tunnustanut uskoni. Se on aina punainen vaate kohdallani. Toki herännäisyydessä on paljon hyvää vieläkin, vaikka sitä yritetään romuttaa kovalla kiireellä. Menneisyyttä ja historiaa ei tule - eikä voikaan - pyyhkiä pois. Sitä ei voi tehdä yksityinen ihminen, kansakunta, kirkko, herätysliike jne. Tähän minulla löytyisi viisaiden ihmisten mielipiteitä rajattomasti. Toiset eivät vain halua katsoa menneisyyteen, eikä oppia menneisyydestä, kun uudistuksen halu ja tämän maailman miellyttäminen täyttää mielen ja pyrkimykset. Teologian opiskeluissani olen joutunut monesti altavastaajaksi kannanotoissa nykyisen körttiläisyyden arvioinneissa.
Etköhän pikkasen liioittele?
Vaikka minulle uskovaisuus on aika Punainenvaate.
Ehkä olet joutunut sen uhriksi, kun ihmisillä on tietty kuva uskovaisuudesta.
Tekeekö uskovaisuus sinut paremmaksi kuin muut?
Tekeekö se sinut enemmän tietäväksi?
Tekeekö se sinut enempi rakkaaksi Jumalalle kuin muut?
Onko se joku sellainen, että kun sen on kokenut pitää, jotenkin olla pakko muita sen vuoksi opettaa ja muut ei oikein tajua, kun eivät ole kokeneet uskoontuloa?
Noita esittämiäni kysymyksiä kyllä vastauksella vastanneita on vissiinki moni tavannut ja ne käy hermoille.
Toivottavasti et ota henkilökohtaisesti mitään kirjoitteluista, sillä sitä ne ei ole, vaan yleensä yleisiä asioita pohdiskellessa tullut mieleeni.
Uskovaisuus on varmasti hyvä asia.(mitä se sitten onkin)
-
Ehkä olet joutunut sen uhriksi, kun ihmisillä on tietty kuva uskovaisuudesta.
Olet oikeassa. On kysymys pitkälti puhetavasta eri yhteisöissä. Jossain päin Etelä-Pohjanmaata herännäisporukalla oli kuulemma tapana puhua uskovaisista, kun tarkoittivat evankelisia. Muuan tuttava kertoi herännäispiireissä olevasta perheenjäsenestä sanoin "on lujassa uskossa". Ellen olisi tiennyt tekstiyhteyttä, olisin liittänyt maininnan johonkin muuhun uskonsuuntaukseen.
Herännäisyys muodostaa tekstiyhteisön, jonka sisällä on totuttu tiettyyn puhetapaan ja sanojen tiettyihin merkitysvivahteisiin. Nämä käytännöt tietysti muuttuvat vähitellen. Esim. Lars Mikaelin ja Viisveisaajan puheenvuoroja voisi tarkastella myös tästä näkökulmasta.
Yleisempää ja täsmällisempää pohdiskelua tästä näkökulmasta löytää, kun laittaa hakukoneeseen hakusanaksi "diskurssiyhteisö"...
Mt
-
Kieli on merkki. Käyttämällä sovittuja sanoja ilmoitat halukkuutesi kuulua joukkoon. Uusi tulokas haluaa, mutta ei ole vielä sisäistänyt merkkien merkitystä, ei ole oppinut. Oppia ikä kaikki. Vanha taas ei enää opi. Hän ei jaksa omaksua aallon harjalla olevien valtamerkkejä. Siksi hän kirjoittaa "vesittymisestä".
-
Selittäisikö joku, mitä nuo körttipietismi ja körttihumanismi tarkoittavat. En ole ikinä kuullut puhuttavan körttihumanismista.
Körttipietisti haluaa, että synti sanotaan synniksi, humanistin mielestä kaikki ovat syntisiä. Käytännössä ja pohjimmaltaan pietisti vaalii viholliskuvaa, humanisti ymmärtää kaikkien olevan samassa veneessä ja yrittää siksi välttää syntipukittelua.
Harmittavan yksipuolinen tulkinta. Mistä kyseinen tulkinta, vai onko se omasi? Pyydän ystävällisesti, että tarkistat tietosi esim. Kirkon tutkimuskeskuksen sivuilta.
-
Uusi suomen kielen sanakirja:
Humanismi = elämänkatsomus, jossa keskipisteenä on ihminen ( ei Jumala ) En ole tutustunut kirkollisiin sanastoihin.
Pietismi= henkilökohtaista uskoa ja lähimmäisenrakkautta korostava herätysliike
Kun taas: humaaninen = inhimillinen, ihmisystävällinen, ymmärtäväinen, suvaitsevainen
Voitaisiinko puhua humaanista körttipietististä? :arrow: suvaitsevainen körttiherännyt
Mihinkähän soppaan taas lusikkani pistin? :roll:
-
En haluaisi esiintyä asiantuntijana enkä liioin "päältäpäsmärinä". Olen varmasti jo aivan liikaakin hämmentänyt täällä körttifoorumilla. Tämän kerran vielä poimintoja tutkijoden mielipiteistä. (mielipiteet eivät ole siis omiani)
Pietismi= henkilökohtaista uskoa ja lähimmäisenrakkautta korostava herätysliike
Tutkijat lisäävät körttipietismistä puhuttaessa vielä mm. Jumalan Sanaan (Raamattuun) tukeutumisen ja rukouksen merkityksen keskeisinä elementteinä. Tunnustus oli: Raamatussa puhuu ylösnoussut Kristus! Se näki koko kristityn elämän parannuksena ja uudestisyntymisenä.
Humanismi = elämänkatsomus, jossa keskipisteenä on ihminen ( ei Jumala )
Tutkijat näkevät vielä lisäksi sen, että körttihumanismissa on Jumalan sanalla enää toisarvoinen asema ja sen (Raamatun) arvovalta on murentunut. (Toki Jumala on kaiken keskipisteenä - allekirjoittaneen huomautus). He näkevät, että se "uskonpalo" jota pietismi edusti on hiipunut. Liberaalinen raamattunäkemys on saanut sijaa ja sen myötä liberaaliteologia yleensäkin. Hengellisestä yhteisöstä, jolle oli keskeistä huoli iankaikkisesta pelastuksesta, on tullut perinneliike, jossa puitteita entisestä on vielä jäljellä, mutta pyhä innostus ja hengellinen palavuus usein puuttuvat. Vamma on meidän yhteinen; ajanhengen vaikutus tunkee sisään. Tämä ongelma on tuttu monissa herätysliikkeissä. Julistus on usein aneemista ja maallistunutta, nykyajan liberaalin ilmapiirin mukaista. Raamatusta nouseva pietistinen ja herrnhutilainen julistus ovat paljolti vaienneet, vaikka juuret ovat niissä. Keskeisen pelastussanoman tilalle ovat tulleet monenlaiset yhteiskunnalliset kysymykset, jotka tietenkin kuuluvat kristinuskon aihepiiriin, mutta jotka eivat saisi syrjäyttää selkeää julistusta synnistä ja armosta, Jumalan tahdosta ja pelastuksesta Jeesuksessa Kristuksessa.
Muita tutkijoiden huomioita herännäisyydestä:
Herännäisyydessä korostetaan, että liike on avoin kaikille. Mitään erityisiä jäsenkriteerejä ei aseteta. Sitoutumista liikkeeseen kuvataan käsitteillä "ydinjoukko ja "äärijoukko". Ydinjoukon muodostavat ne, joille herätysliike muodostaa selkeän viiteryhmän. Liikkeen vahvuutena saattaa olla, että hyvin monet ovat saaneet liikkeestä vaikutuksia ajatteluunsa. Samalla on otettava huomioon, että kiinteästi kuuluvien joukko on varsin vähäinen. Onnistuuko liike siirtämään perinnettään eteenpäin näin löyhän kannattajajoukon varassa? Tarvitaisiinko liikkeessä vahvempi tai ainakin laajempi ydinjoukko? (TA 4/2006, herätysliikkeet 2000-luvun kirkollisessa kentässä).
-
Vankkaa taustaa Lars Mikaelin pohdinnoille antaa professori Jouko Talosen kirjoitus Raamatuntulkinta Suomen herätysliikkeissä vuodelta 2004. Se on ladattavissa pdf-tiedostona:
http://www.opiskelijakirjasto.lib.helsinki.fi/eres/teol/talonen108-127.pdf
Houkutukseksi lainaan pienen maistiaisen:
--- Tulevan kirkkohistorian tutkimuksen haasteena
onkin selvittää esimerkiksi se, miten Wilhelmi Malmivaaran
muotoilema körttipietismi kulki juuri 1950-60-luvuilla yhä
enemmän kohti "körttihumanismia".
Nousevan uuspietismin, uuskansankirkollisuuden ja Lundin
teologian ristiaallokko upotti Scriverit, Krummacherit ja muut
"vanhat kirjat". Professori Lauri Haikolan teologinen vaikutus
lain kolmannen käytön torjunnassa oli merkittävä. Edellä on tullut
jo esille herännäisyyden avoimuus historiallis-kriittiselle raamatuntutkimukselle. ---
Parikymmentä sivua, runsaasti aineksia omaa kannanmuodostusta varten. Suosittelen riittävää haudutusaikaa.
Mt
-
Vankkaa taustaa Lars Mikaelin pohdinnoille antaa professori Jouko Talosen kirjoitus Raamatuntulkinta Suomen herätysliikkeissä vuodelta 2004.
Talosen kirjoitus on todella mielenkiintoinen, varsinkin kun sitä tarkastelee mt:n aiemin esiin nostamasta kielenkäytön ja diskurssiyhteisöjen näkökulmasta. Tarkkaavaiselle lukijalle käy melko pian selväksi, mitä mieltä tekstin kirjoittaja henkilökohtaisesti asioista on, ja mitä aatteita hän haluaa edistää. Astian maku tulee tässä tekstissä vahvasti esiin sanavalinnoista ja niiden kautta tietoisesti tai tiedostamatta luoduista assosiaatioista.
Talonen aloittaa kirjoituksensa toteamalla, että herätysliikkeet ovat "kansanliikkeitä, jotka ovat soveltaneet klassista kristinuskoa 'ruohonjuurikirkossa'." Talosen mukaan sanainspiraatio-oppi on klassinen. Raamatun arvovallan puolustaminen on samaa kuin tässä vanhassa raamattukäsityksessä pitäytyminen, mikä taas on ristiriidassa naispappeuden ja homoseksuaalisuuden hyväksymisen kanssa.
Bravo! Harvoin näkee näin taitavasti tieteen kaapuun puettua argumentointia. "Raamatun arvovalta" on käsite, jota kristityt yleisesti pitävät hyvänä ja kannatettavana asiana samaan tapaan kuin esimerkiksi "kristillistä lähimmäisenrakkautta". Kenelläpä olisi mitään "Raamatun arvovallan" puolustamista vastaan!
Asia muuttuu kovin toisennäköiseksi, jos termi "Raamatun arvovallan puolustaminen" korvataan Talosen tekstissä suunnilleen samaa merkitsevällä negatiivisia mielleyhtymiä herättävällä termillä kuten "lakihenkisen raamatunkäytön puolustamisella" tai jopa suunnilleen neutraalilla ilmauksella "kirjaimellisen raamatuntulkinnan puolustaminen".
Tietyissä piireissä on tullut suosituksi taktiikaksi nykyherännäisyyden rappion kauhistelu ja sen leimaaminen pelkäksi perinneliikkeeksi (esim. http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2005/2005-06-16/ajankohtaista/heratysliikkeet) . Yritys lyödä kiilaa vanhan ja uuden herännäisyyden väliin on voimallinen ase, "hajota ja hallitse" on hyvä neuvo meidänkin aikanamme.
Onko "klassisen kristinuskon" puolustajien nuivaan asenteesen liikettämme kohtaan syynä körttiläisten vahava asema kirkossamme ja siitä aiheutunut katkeruus? Vai onko osittain kysymys myös asiallisen tiedon puuttumisesta? Saatavilla on Talosen ja Salomäen (http://www.teolinst.fi/luennot/files/ms981022.html) tekstien kaltaisia nykyherännäisyyteen kriittisesti, jopa vihamielisesti suhtautuvia kirjoituksia, mutta missä viipyy sävyltään positiivinen tai edes neutraali esitys herännäisyyden lähihistoriasta? Tällaiselle teokselle olisi kiireellinen tilaus, ennen kuin itsekin alamme uskoa teoriaan herännäisyyden rappiosta!
-
Keskustelu on käymässä erittäin mielenkiintoiseksi. Keskustelun taustalla on tietysti sukupolviero. Jotkut haluavat pitäytyä vanhassa tulkinnassa uskosta ja herännäisyydestä. Nuoremmat sukupolvet taas tulkitsevat herännäisyyttä uudella tavalla ja saavat satikutia vanhemmilta vaikuttajilta. Näin on aina ollut: Vanha on vanhan silmissä aina parempi ja uusi ei kelpaa mihinkään. Tätä sukupolvikeskustelua käydään jatkuvasti ja asettaisin tämänkin juuri tähän kontekstiin.
Mielenkiintoista tässä on se, että otetaan valikoivasti avuksi niiden tutkijoiden näkemyksiä, jotka tukevat omaa mielipidettä, mutta ne taas unohdetaan, jotka eriävät omasta mielipiteestä. Ihmisillä on aina tarve etsiä ulkopuolisia auktoriteetteja ikäänkuin vahvistamaan omaa sanomaa.
Tutkijat näkevät vielä lisäksi sen, että körttihumanismissa on Jumalan sanalla enää toisarvoinen asema ja sen (Raamatun) arvovalta on murentunut. (Toki Jumala on kaiken keskipisteenä - allekirjoittaneen huomautus). He näkevät, että se "uskonpalo" jota pietismi edusti on hiipunut.
Nykyinen herätysliike ei siis olekaan enää herännäisyyttä vaan körttihumanismia. Yllä olevasta argumentissa hämmentää se, että miksi humanismi on kirosana joillekin uskoville. Humanismihan perustuu juuri kristillisille arvoille. On vallan kummallista, että jossakin oletetaan esiintyvän omaleimaista körttihumanismia. Olisi hyvä tietää, miten se oikein on.
Toinen kirosana tuntuu olevan liberaaliteologia. Kun kaikki muu kuin oma teologinen näkys leimataan liberaaliteologiaksi, homma maistuu pahasti astialta. Kirosana on ollut ahkerassa käytössä Paavalin Synodissa ja vastaavissa liikkeissä, jotka pitävät itseään ainoina oikeina kristittyinä ja jotka ovat valmiita tuomitsemaan muut. Liberaaliteologia on ahdasmielisten ja mustavalkoisesti ajattelevien kirosana, muttei itse liberaaliteologiaa ole olemassakaan.
Raamatun arvovallan puolustaminen ilmeisesti merkitsee samaa kuin kirjaimellista Raamatun ohjeiden noudattamista. Aiemmin totesin, että naispappien vastustajat noudattavat valikoivan kirjaimellisesti Raamattua. Ne kohdat, jotka kelpaavat lyömäaseiksi omaksutaan.
-
"körttihumanismi" merkitsee minulle tärkeintä paavalilaista etua. Me ihmiset päästään lähtemään samalta viivalta ja Jumala tekee kaiken. Ja samoin liberaaliteologian käsite. :wink:
-
Liisa
Tyhmäähän tämä on, kaksi jyväskyläläiskörttiä kiistelee turhista. Silti olisin toivonut pientä vastaantuloa tai pahoittelua vielä sieltäkin. Olen kyllä ollut tänään äkäinen, sitä voi syyttää monesta sanasta tässä. Mutta selvä, homma seis.
Niin, riitelyä on hyvä vähentää itse kukin kohdallaan.
Tehdäänkö nyt sellainen sopimus, että sanotaan ensin seitsemän hyvää asiaa, ennenkuin sanotaan yksi huono asia ja sekin liioittelematta ja puoliystävällisesti.
Totuushan pienenee, jos sitä liioittelee tai väheksyy.
Ainoastaan tosiasiassa voi tehdä parannuksen.
On mahdotonta tehdä parannusta toisten väärien käsitysten ja tunnepitoisten huutelujen takia.
Körttiläisyyden piirre on yleensä maltillisuus ja usein olen kokenut sen hyvänä piirteenä Pohjanmaalla.
Viesti taisi tulla myöhässä, mutta siirtäköön Liisa sen sopivampaan paikkaaan. Kiitos
munkki-1
Äitini veisasi aamusta iltaan siionin virsiä, :o
-
Viesti taisi tulla myöhässä, mutta siirtäköön Liisa sen sopivampaan paikkaaan. Kiitos
Viestiä en pysty siirtämään toiseen ketjuun tai toisaalle samassa ketjussa (enkä aina jaksa). (Pystyy ainoastaan jakamaan vanhasta aiheesta uudeksi ketjuksi viestejä.) Siksi olisi tärkeää kirjoittaessa miettiä, että menee oikeaan. Tämä ihan noin yleensä tiedoksi.
Hyvä ajatus kyllä, munkki-1.
-
Veisaamme Espoon herättäjäjuhlilta tutuksi tulleen
Espoolaisen virren
1. Jeesus ristinpolkuasi kuljit muita palvellen,
hiljaisella voimallasi mursit kahleet ihmisten.
Murra niitä tänäänkin. Astu teille kaupungin,
kadun kulmiin, toreillemme, ruuhkaan kauppakeskustemme.
2. Kiire, kilpailu ja huolet, vaatimukset kodin, työn
lyövät selkään niinkuin nuolet, ahdistavat läpi yön.
Hoida, Jeesus Mestari haavojamme hellästi,
että kovuutemme haihtuu, kiitosvirteen ahneus vaihtuu.
3. Huutaa väärä elämämme luomakunnan tuskassa,
pienet, heikot keskellämme jäävät usein avutta.
Neuvo, Herra meille se, kuinka suuntaa muutamme!
Mistä itsekkyyden vaivaan löytyy rakkaus, lääke Taivaan.
4. Jeesus sinä edellämme kuljet tietä kuninkaan,
tahdot kulkureittejämme hiljaa viedä oikeaan:
Luokse ristin liittymän meille tietäs näytäthän.
Siellä armo uuteen kantaa, meidät toisillemme antaa.
Sanat: Leena Ravantti
Sävel: Markku Kilpiö
Samalla kysyn, voisiko tänne Körttifoorumiin saada Espoolaisen virren sävelineen? Onhan se kyllä tuolla Espoon h.j-sivulla ja vuoroveisuussa.
-
Samalla kysyn, voisiko tänne Körttifoorumiin saada Espoolaisen virren sävelineen? Onhan se kyllä tuolla Espoon h.j-sivulla ja vuoroveisuussa.
Valitettavasti ei. Riittää, että juhlien sivuilta löytyy, tästä (http://ekortit.espoonseurakunnat.fi/ekortit/espoolaisen-virsi-kortti-3).
-
Veisuuseurojen hyvänolon tunne ja hartaasti veisatut virret voisivat
auttaa eräissä sairauksissakin parantavasti.
Olen kuullut ns psykosomaatisista sairauksista, joissa lääkäri toteaa sairauden tilan, mutta ei löydä syytä. Syy on sillä alieella. jota lääkärit eivät pysty tutkimaan vielä.(ehkä ei myöhemminkään) Sairaus poistuu, jos syy poistuu.
Harras veisuu antaa sopivan uloshengityksen, joka voi auttaa parantavasti ja mielialaa kohottavasti.
Hengellisen ravinnon tarve tyydyttyy suuressa määrin, kun Hengellisyyttä
tosissaan harjoitetaan.
Yleensä on sellainen käsitys, että ihminen ei mene sellaiseen ravintolaan syömään, jossa asiakas haukutaan, otetaan rahat ja saa syödä vain kalanruotoja tai kuivia luita. :oops:
Mitään näitä ei tapahdu veisuuseuroissa. Mieluummin ihmiset palaavat
kotiin virkistyneinä ja iloisina.
-
Veisuuseurojen hyvänolon tunne ja hartaasti veisatut virret voisivat
auttaa eräissä sairauksissakin parantavasti.
Olen kuullut ns psykosomaatisista sairauksista, joissa lääkäri toteaa sairauden tilan, mutta ei löydä syytä. Syy on sillä alieella. jota lääkärit eivät pysty tutkimaan vielä.(ehkä ei myöhemminkään) Sairaus poistuu, jos syy poistuu.
Harras veisuu antaa sopivan uloshengityksen, joka voi auttaa parantavasti ja mielialaa kohottavasti.
Hengellisen ravinnon tarve tyydyttyy suuressa määrin, kun Hengellisyyttä
tosissaan harjoitetaan.
Yleensä on sellainen käsitys, että ihminen ei mene sellaiseen ravintolaan syömään, jossa asiakas haukutaan, otetaan rahat ja saa syödä vain kalanruotoja tai kuivia luita. :oops:
Mitään näitä ei tapahdu veisuuseuroissa. Mieluummin ihmiset palaavat
kotiin virkistyneinä ja iloisina.
No, kokemuksiakin on monenlaisia. Ei nyt ylistetä harhaankaan.
-
Liisa
No, kokemuksiakin on monenlaisia. Ei nyt ylistetä harhaankaan.
Miten ylistäminen on harhaa?
Mielestäni haukkuminen on harhaa.
-
Palaan vielä tähän Veisuuseurat asiaan, josta Liisa antoi niin haisevan vastauksen, "niskakarvat" nousivat pystyyn. Lars Mikael kyllä yritti puolustella.
Toinen asia, joka pännii.
Jos omana aikana eläneitä hyviä ystäviä muistelee, kuten tuli tehtyä. Se leimataan " henkilöpalvonnaksi" Hyvää jatkoa.
-
Liisa
No, kokemuksiakin on monenlaisia. Ei nyt ylistetä harhaankaan.
Miten ylistäminen on harhaa?
Mielestäni haukkuminen on harhaa.
Eikö Jumalan tarkoitus ole, että me palvomme häntä elämällä perusarkemme toisiamme rakastaen. Ylistäminen ei kuulu tähän, vaan on lähinnä itsekehua. Ei Jumala ole sellaista missään pyytänyt, vaan on pyytänyt ettei turhaan lausuta hänen nimeään. Tehdään tässä niinkuin käskyissä on määrätty.
-
Palaan vielä tähän Veisuuseurat asiaan, josta Liisa antoi niin haisevan vastauksen, "niskakarvat" nousivat pystyyn. Lars Mikael kyllä yritti puolustella.
Toinen asia, joka pännii.
Jos omana aikana eläneitä hyviä ystäviä muistelee, kuten tuli tehtyä. Se leimataan " henkilöpalvonnaksi" Hyvää jatkoa.
Eikö erilaisten mielipiteiden sietäminen olekin vaikeaa?
Seurat kuin seurat sopivat minulle, myös veisuuseurat.
-
Juhoma4 halusi viestillään ilmeisesti palauttaa keskustelua alkuun. En kopioi aloitusviestiä tähän, mutta vastaan suoraan siihen:
Juhoma4:n kuvaileman tapaisia veisuuseuroja on meikäläisen kohdalle osunut kohtalaisen usein, aivan viime vuosinakin, siis. Olen myös ollut monesti mukana pienessä porukassa, jossa uusia siioneita on opeteltu.
Mutta se, että ennen ei körteillä olisi ollut "ropleemia" uskonkysymyksissä on minulle vaikeampi asia ymmärtää. ( Tähän kai Liisan vastaus juuri kohdistui.) Olen ehkä liian nuori ( 43v ) asiasta puhumaan, mutta voihan olla, että aika ennen 60-luvun tuomaa murrosta on ainakin näyttänyt yhtenäisemmältä, siis tämän liikkeen piirissä. Mutta liekö ollut silti ongelmatonta?
Mitkä olisivat ne askeleet jotka pitäisi ottaa taaksepäin?
-
Sitä juuri kysyin teitä muilta. Ellei nuoruuteniajan 40 - 50 luvun herännäisyydessä ole mitään vaalimisen arvoista, niin hyvä on. Mainitsin vain omia näkemyksiä, muiden propleemeista en tiedä. Omat muistoni kumminkin saan pitää loppuelämäni.
Tällä foorumilla ei taida olla monta 80 kympin ylittänyttä, mutta siitä huolimatta yritän kuntoilla kovasti, että voisin mahdollisimman pitkään vielä istua tämän tietokoneen äärellä ja kirjoitella muistelmiani. (jälkipolvilleni)
-
Olen ehkä liian nuori ( 43v ) asiasta puhumaan, mutta voihan olla, että aika ennen 60-luvun tuomaa murrosta on ainakin näyttänyt yhtenäisemmältä, siis tämän liikkeen piirissä. Mutta liekö ollut silti ongelmatonta? Mitkä olisivat ne askeleet jotka pitäisi ottaa taaksepäin?
Olen juhoma4:n ja Osmon välimaastossa ja vietin nuoruuteni 60-luvulla. Edustan juuri sitä sukupolvea, joka murskasi edellisten sukupolvien yhtenevät ja (omasta näkökulmastani) autoritaariset arvot.
Pidän selviönä, että 1900-luvun alun herätysliike oli yhtenäisempi ja sitä myös johdettiin kovemmalla kädellä. Yhtä selvänä pidän sitä, että yhteiskunnan muuttuminen moniarvoiseksi on myös uudistanut herätysliikkeen johtamistapaa ja ajattelua.
Jokainen pitää oman nuoruuden ihanteita parhaimpina. 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa omaksuimme kuitenkin ajattelun jonka mukaan jatkuvan muutoksen tie on välttämätöntä ja että omien ihanteidemme murskaaminen välttämätöntä, jotta uudet ajatukset saavat alaa.
Kaikkien maailmankuvaan on voimakkaasti vaikuttanut ympäristönsuojelun tärkeyttä esille tuova vihreä aate. Samoin sosialistisen järjestelmän murros 1990-luvun alussa on muuttanut paljon ideologisia vaihtoehtoja. Vihreä ajattelu tulee välttämättömäksi mentäessä 2010-luvulle, koska ympäristöä ja ilmastoa koskevat muutokset uhkaavat muodostua peruuttamattomiksi.
Askelia ei voi ottaa taaksepäin. On mentävä eteenpäin.
-
Se, mikä oli 40- ja 50-luvulla vaalimisen arvoista, on sitä tänäänkin. Sen arvo ei tosin riipu vuosikymmenistä. Virsien veisaaminen yhdessä on aina hieno tapa rakentaa ja pitää yhteyttä sisimpäänsä, lähimmäisiin ja Jumalaan. Aikanamme yhteisen laulun perinne on tosin surullisen ohut. Ei siis pidä odottaa samaa väkevää veisuun jyrinää kuin ennen. Olkaamme kiitollisia haparoivasta ynisemisestämmekin!
-
Se, mikä oli 40- ja 50-luvulla vaalimisen arvoista, on sitä tänäänkin. Sen arvo ei tosin riipu vuosikymmenistä. Virsien veisaaminen yhdessä on aina hieno tapa rakentaa ja pitää yhteyttä sisimpäänsä, lähimmäisiin ja Jumalaan. Aikanamme yhteisen laulun perinne on tosin surullisen ohut. Ei siis pidä odottaa samaa väkevää veisuun jyrinää kuin ennen. Olkaamme kiitollisia haparoivasta ynisemisestämmekin!
Ehkä niitä veisuuseuroja tarvitaan enemmän. Vähän niinku parhaimman joululaulut.
-
Kehoitus 3.8 : " Ja alkakaa nyt herranjestas järjestää niitä veisuuseuroja. Kansanliikehän tämä on " :?:
-
Kehoitus 3.8 : " Ja alkakaa nyt herranjestas järjestää niitä veisuuseuroja. Kansanliikehän tämä on " :?:
Jes. Tuossa on villakoiran ydin. Eli veisuuseuroja voi järjestää ja tarvekin on havaittu, jotta järjestämähän vaan.
-
Toinen asia, joka pännii.
Jos omana aikana eläneitä hyviä ystäviä muistelee, kuten tuli tehtyä. Se leimataan " henkilöpalvonnaksi"
Niin. miten on :?:
-
Toinen asia, joka pännii.
Jos omana aikana eläneitä hyviä ystäviä muistelee, kuten tuli tehtyä. Se leimataan " henkilöpalvonnaksi"
Niin. miten on :?:
Kun kiteytit "pännit" muistelu-henkilöpalvonta -ulottuvuudelle, edetäksemme meillä on kaksi vaihtoehtoa:
a) Toteamme ykskantaan, että hyvien ystävien muistelu ei ole eikä voi missään olosuhteissa olla henkilöpalvontaa.
b) ja tämä tie on vaivalloisempi: palataan niihin konkreettisiin lauseisiin, jotka sisältävät väitteen henkilöpalvonnasta, analysoidaan niitä ja kysytään, onko mahdollista, että olet ymmärtänyt lauseen tai lauseet toisin kuin kirjoittaja on halunnut. Toisaalta syyllinen saa tilaisuuden täsmentää, mitä on tarkoittanut.
-
Toinen asia, joka pännii.
Jos omana aikana eläneitä hyviä ystäviä muistelee, kuten tuli tehtyä. Se leimataan " henkilöpalvonnaksi" Niin. miten on :?:
Nonniiin...minä olen tähän asiaan syyllinen. Näkemykseni juontuu ideasta, jonka mukaan tärkeitä ovat ajatukset, eivät niitä esittäneet henkilöt.
Suomessa on esimerkiksi niin, että huonojakin ajatuksia pidetään hyviä sen takia, että sen ovat esittäneet arvostetut henkilöt. Sen takia pidän tärkeänä, että ensisijassa kiinnitetään huomiota ajatukseen, ideaan, innovaatioon eikä sen esittäjään. Historian saatossa monet hyvät ajatukset ovat kuolleet, koska niitä eivät ole kannattaneet "oikeat "henkilöt.
Monien kansanliikkeiden historia perustuu idealisoituhin henkilökuviin: On Paavo Ruotsalaista, on Malmbergia, on Rätyä. Ymmärrän senkin, että jollakin on ollut henkilökohtainen suhde historialliseen henkilöön. Mutta meidän jälkeen tulevien kannalta tärkeitä eivät ole henkilöt vaan heidän esittämänsä ajatukset.
-
Kun luin uudelleen läpi kaikki tästä aiheesta kirjoitetut, niin myönnän, että tulkitsin varmaan liian ahtaasti varsinkin Saliksen lausunnot.
Onhan se tasapainonkin vuoksi hyvä olle joskus väärässä :wink:
-
Kun luin uudelleen läpi kaikki tästä aiheesta kirjoitetut, niin myönnän, että tulkitsin varmaan liian ahtaasti varsinkin Saliksen lausunnot.
Onhan se tasapainonkin vuoksi hyvä olle joskus väärässä :wink:
Minäkin luin omani ja tuntuu siltä, että vedän vähän turhan tiukkaa linjaa. Vois vähän höllätä.... :coffee:
-
Pitänee vastata vielä jUHOMA4:n paheksuntaan.
Tämä taitaa olla nyt enemmän satmanin b-vaihtoehdon mukaista.
Kai se niin on, että omille hajuilleen sitä tulee immuuniksi ja muut sitten vaan haistaa.. Minussa on myös hieman kriitikon vikaa, mutta silti yllättävä arvio kommentoinnistani tuli.
Minun alkuperäinen reaktioni juonsi vähän siitä, kun teidän, jUHOMA4 ja Lars Mikael, kommentointi tuntui iskevän siihen kohtaan, kun seuratuvan puolella oli aika syvistä vesistä nousevia keskusteluja (mm. Katriinan) juurikin uskonkysymyksistä. Suututti, että noinko me vastataan, paheksutaan ihmisen kyselyä ja uskonsuunnan etsintää.
Siitä se, epäilemättä liian kiivassävyinen vastaukseni.
Tämä se varsinainen ponneke minulle oli:
Silloin ei myöskään ollut körteillä ropleemia uskonkysymuksissä.
Johon kyllä nyt myöhemmin jatkoit:
Mainitsin vain omia näkemyksiä, muiden propleemeista en tiedä.
Kyselit vielä kommentistani kehottaa ryhtyä järjestämään veisuuseuroja uudelleen. Salis tulkitsi sen niin kuin tarkoitinkin. Eli kun koetaan tarve, järjestetään - ja kansanliikkeenä tämä tarjoaa mahdollisuuden ottaa ohjakset omiin käsiin. Ovet auki ja kutsua levittämään.
Toisaalta välillä myös loukkaa se, että paheksutaan nykyajan körttiläisyyttä niiden taholta, jotka ovat sitä ehtineet jo useampia vuosikymmeniä elämään. Tavallaan, kun itse ei tämän päivän tilanteelle välttämättä mitään mahda, ihminen, ajatukset ja käytäntö on mitä on, ja sellaisenaan minulle arvokaskin, nykykörttiläisyys on rakas, silloin sen (-kin vähän?) moittiminen pistää.
Minä taas en suinkaan ole sitä mieltä, että 40-50 -luvun tai minkään muunkaan luvun herännäisyydessä ei olisi "mitään vaalimisen arvoista". Joka vuosikymmenessä on jotain arvokasta. Minä en niitä aikoja kummemmin tunne ja siksikin koen arvokkaana täällä kirjoittavien vanhempien muistelut ja tarinankerronnat aiemmilta ajoilta. Näin myös sinun jUHOMA4. Niistä saatetaan jotain samalla oppia, ja ainakin sivistyä.
Henkilöpalvonta. Pientä herravihaa minussa silloin tällöin elelee (ja paljon toivoa tasa-arvosta - siitä huolimatta, että sitä itsekin joskus toteutan huonosti) ja sikäli kun kohdistit kritiikkisi väärästä henkilöpalvontaleimasta tässä myös minuun, niin saatan olla syyllinen.
Tiedän, ettei körttiläisyys olisi sitä, mitä se nyt on, ilman Paavoa, Aku Rätyä jne. He ovat olleet arvokkaita miehiä. Mutta siihen oma kritiikkini kohdistuu, jos aletaan nähdä ihmisiä tai asioita mustavalkoisesti ja äärimmilleen vain hyvinä tai vain pahoina. Liittämällä tänne (Aku Räty-ketjuun) lehtikirjoitukseni henkilöpalvontaan liittyen, en kuitenkaan sillä tarkoittanut, jUHOMA4, sinun muistelua ystävästäsi tuomita.
Mutta jos vielä b-vaihtoehdon (http://www.h-y.fi/foorumi/viewtopic.php?p=28361#28361) linjalla jatkan, taisi jokin hälytyskello soida päässäni lukiessani kommenttisi "Nykypäivänä kukaan ei kykene edes matkimaan Aku Rätyä. On tärkeäpää huolehtia "rokbändistä"".
Ylipäätään ehkä meidän pitäisi enemmän yrittää pysyä erossa toistemme (niin körttien kuin muidenkin) tuomitsemisesta. Tuomion syinä voidaan pitää niin elämäntapoja, ajatuksia, ulkoisia seikkoja, kuin myös uskoa, sen puutetta tai tuomitsijan mielestä sen väärää suuntaa. Tuomioiden jakeluun syyllistyn ajatuksissani toki päivittäin ja varmaan tunneittainkin minäkin. Mutta ei sellainen hyvää tee, ei sen enempää tuomitsijalle kuin tuomituillekaan. Lähimmäisyys, rakkaus, piittaaminen varmaan veisivät paremmin eteenpäin molempia osapuolia.