Suuri tuntematon?
Minusta ei pitäisi olla tuntematon.
Yleensähän jengi vetoaa, et en tahdo taivaaseen, mielummin helvettiin, kun siellä on kaverit ja hauskaa, mutta taivas on täynnä kieltoja.
Aika usean kanssa kun on tullut jutskaa uskonnosta, niin ne ahdistavaa ja kieltoja.
Onhan se kumma kun jengi tuumaa, et usko on jotain moralismia ja kieltoja ja ahdistavaa.
Kuuluuhan kristityn vaellukseen vaikeuksia, kuten kaikkien, mutta minusta uskossa on kyse enempi armosta ja hartaudesta ja yhteydestä Jumalaan.
Kuka kumma on tehnyt uskosta jonkun ahdistavan moraalisen opin jota pitäisi alkaa noudattamaan ja suorittamaan ties mitä ja sitten hyvä.?
Minusta Jumalan tunteminen on armossa elämistä ja apua saa ihan armosta.
Jeesus rakastaa jokaista.
Ei niin, että kun onnistut ja et tee jotain ihmeellistä pyhitys suoritusta, niin sitten vasta Hän ehkä vilkaisee sun puoleesi.
Jossain evankeliumissa, tais olla Johanneksen eka luku, ni oli, että
Hänellä on hyvä tahto syntisiä ihmisiä kohtaan ja siksi hän tuli maanpäälle, noin Markun evankeliumin mukaan käännettynä.
Eikä se taivas oo mikään kurja tuntematonpaikka.
Siellä on iloa, siellä on riemua, taivaassa jonne matkaa teen.
https://www.youtube.com/watch?v=Ck8zNTzvuII