Radiosta kuuntelin Vetelin (kiva nimi) konfirmaatiomessua ja jotain taas liikahti kun kuuntelin niitä siunauksen sanoja nuorille, jokaisen nimi lausuttiin erikseen ja siunattiin. Luulen että harvemmin sitä rippikoululaisena syvällisesti ajattelee mitä siellä alttarilla oikeasti tapahtuu, mutta jospa siitä jäisi jonkinlainen siemen itämään sydämen syvyyksiin.
konfirmaatiovirsi 235:
Armon lähde, Jeesuksemme,
autuutemme ainoa,
kuule meitä, Paimenemme,
katso näitä nuoria.
Ole heitä lähellä,
Hengelläsi lämmitä.
Kuule nuorten rukoukset,
hiljaisetkin huokaukset.
Kasteessa jo heidät kannoit,
Jeesus, seurakuntaasi,
heille lupaukset annoit
turvaksi ja toivoksi.
Aina heille vakuuta
armotyösi suuruutta.
Auta heitä uskon tiellä
käymään rohkealla miellä.
Jeesus, Hengelläsi heitä
nosta, kanna, vahvista,
etsi tieltä eksyneitä,
väsyneitä virvoita.
Jeesus, anna ristisi
heille aina voimaksi.
Itse ehtoollisellasi
heitä siunaa rauhallasi.
Yhdessä nyt laulakaamme
Jeesukselle kiitosta,
iloita me kaikki saamme
Herran armoliitosta.
Jeesus, annoit itsesi,
ruumiisi ja veresi.
Hoida seurakunnassasi,
pidä meidät ominasi.
Amen.