Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Kalistaja - 15.10.19 - klo:17:57
-
2010-luku:
Herännäisyys syleilee maailmaa, maailma ei vastaa heränneiden syleilyihin.
2020-luku:
Jotain muuta - vai/tai: Kansi kiinni ja kuulemiin!
-
2010-luku:
Herännäisyys syleilee maailmaa, maailma ei vastaa heränneiden syleilyihin.
2020-luku:
Jotain muuta - vai/tai: Kansi kiinni ja kuulemiin!
Herännäisyys ei syleile maailmaa eikä tarkoituskaan ole, että maailma vastaisi.
Maailmanloppu ei ole vieläkään ennustettavissa, vaikka läheltä liippaisi.
Odotan sitä kertaa, kun tällä profeetalla on jotain positiivista viestittävää. "Mä toivon vaan vaikkei ois toivoa ollenkaan. W. Malmivaara"
-
Numerot kutistuvat, vaikka syleilty on. Sitä maailmaa.
Ei ole kysymys myönteisyydestä, eikä kielteisyydestä, vaan siitä mitä tapahtunut on. Siitä mitä nyt on. Paraatipaikalla olleen päämajan pakkoluovutus, laskeva kiinnostus Kuukauslehteen, ja niin ja niin...
Herännäisyyttä ei myöskään tunneta liki lainkaan niin hyvin kuin vaikkapa vielä minun lapsuudessani ja nuoruudessani oli laita... Ei tunneta, eikä siitä välitetä kuten ennen. Niin se vain nyt on. :kahvi:
-
Voisiko tässä ajatella, että kannatus on kuin vaihtosähkön käyrä, amplitudi on joskus alhaalla ja sitten taas ylhällä. Ei 50 herzin vipinässä, vaan piitkässä juoksussa. Ei tässä ymmärrykseni mukaan ole kysymys yksin ihmisten toimista, vaan meitä paimennetaan monella tavalla.
-
2010-luku:
Herännäisyys syleilee maailmaa, maailma ei vastaa heränneiden syleilyihin.
Olkoon että sama näkemys jo esitettiin. Missä ja miten herännäisyys maailmaa syleilee? Ei havaintoo.
Edellisen päätoimittajan aikaan vai joko se olis toiseksi edellinen, Kirkkojakuponki sitä yritti, eli nähty on.
-
Leena! Sanotaan nyt alkuun vaikka niin, että aarteita löytyy muualtakin kuin sateenkaaren päästä. :kahvi:
-
Leena! Sanotaan nyt alkuun vaikka niin, että aarteita löytyy muualtakin kuin sateenkaaren päästä. :kahvi:
Kun olet nyt päässyt alkuun, kirjoitapa riittävän kansantajuisesti se, mitä olet kryptisillä tölväisyilläsi halunnut sanoa. Katsotaan, löytyykö siitä aarretta.
-
Pena! Älä heittäydy tyhmemmäksi kuin mitä olet! :kahvi:
-
http://
Pena! Älä heittäydy tyhmemmäksi kuin mitä olet! :kahvi:
Ethän sinä näillä sivuilla minulle kirjoittele. Lukijoita on paljon. Tyhmiäkin saattaa kenties olla joukossa. He eivät paljon kostu näistä kahvikupin yli tokaistuista piikeistäsi.
-
Kirjoitan myös sinulle - etenkin silloin kun minulta jotain kysyt, Pena! Kahvi on mennyt ns. väärään kurkkuun monelta körtti-ihmiseltä 2010-luvulla. :kahvi:
Viestit voivat olla myös pähkinöitä ja askartelua. Kyllä kansa tietää - kun se ensin hiukan pähkäilee!
-
Maailmanloppu ei ole vieläkään ennustettavissa, vaikka läheltä liippaisi.
Heränneethän eivät muutenkaan ennusta maailmanloppua, viimeisiä aikoja ja Jeesuksen takaisintulemista toisessa kädessä Raamattu ja toisessa kädessä sanomalehti. :)
-
Leena! Sanotaan nyt alkuun vaikka niin, että aarteita löytyy muualtakin kuin sateenkaaren päästä. :kahvi:
No vastataan nyt alkuun, etten ole aarrejahdissa enkä sivumennen sanoen sateenkaariväkeä, kaikella kunnioituksella heitä kohtaan. Ehkä jatkat, niin minäkin ymmärrän. Edelleen en ole havainnut että juuri heränneet syleilisivät maailmaa, minä odotan kiinnostuksella tarkennusta, missä ja kenen aloitteesta tai missä HK: n numerossa tämä tarkemmin näkyisi, että tyhmäkin huomaisi.
Simolan päätoimittajakaudella kyllästyin kirkkojakuponkiin, ja siihen avauksesi olisi sopinut, ja siis juuri tuo oli syy. Saattaa olla että joku ajatteli toisin, itse ajattelin sen lehden intentioista jotakuinkin noin.m
-
Heränneethän eivät muutenkaan ennusta maailmanloppua, viimeisiä aikoja ja Jeesuksen takaisintulemista toisessa kädessä Raamattu ja toisessa kädessä sanomalehti. :)
No sitähän minäkin.
-
Ei ole kysymys myönteisyydestä, eikä kielteisyydestä, vaan siitä mitä tapahtunut on. Siitä mitä nyt on. Paraatipaikalla olleen päämajan pakkoluovutus, laskeva kiinnostus Kuukauslehteen, ja niin ja niin...
Herännäisyyttä ei myöskään tunneta liki lainkaan niin hyvin kuin vaikkapa vielä minun lapsuudessani ja nuoruudessani oli laita...
Lapuan sillankorva taisikin olla lapsuudessasi paraatipaikka. Nyt paraatit marssivat muualla. Ehkä niin onkin hyvä.
-
Mitä siitäruuhka-Suomen herätyksen alla oleva väki olisi enemmän kostunut jos HY.n
perinteinen päämaja sijaitsisi edelleen Kosolan talossa.
Körttejä kun on muuallakin kuin Lapualla ja Nilsiässä.
Perinteinen herännäisyys on kirjoissa ja kansissa, luetaan niistä. Herättäjäjuhlat kokoavat kansaa kentille yhtä paljon kuin ennenkin. Nautittan siitä yhteisöllisyydestä.
Jos lehteä ei tilata, se on pois häneltä joka ei lue, lehti on kyllä tässäkin ajassa hyvä.
Olen kaksitoista vuotta saanut kuulla ja nauttia körttiystävyydestä, kiihkoilemattomasta ja tuputtamattomasta arkisesta uskosta, johon mukaan k a i k k i saavat tulla.
Pelkäämpä että jos palattaisiin puritaaniseen menoon, toinen puoli nyky-körteistä lähtisi yhdistyksestä. Kirkon helmassa on kuitenkin tilaa omin päin ajattelevillekin.
-
Leena! Onhan niitä körtttiläisiä muuallakin kuin HK:n sivuilla. Onneksi. Riitta-mummi on ollut liikkeelle uskollinen Lahden herättäjäjuhlilta saakka. Se on ansiokasta ainakin täällä ajassa. Pena! Tietoisuus on herännäisyydestä on vähentynyt selkeästi niistä vuosista ja vuosikymmenistä, kun herännäisyydellä oli vielä vaikuttavia ja uskottavia puhujia. Tietoiskut sillankorvasta eivät olleet huono asia, varsinkin kun vahva vuorovaikutus oli samanaikaisesti totta sekin. :kahvi:
Toivottavasti Pena pääsee Kauhavan h-juhlille ensi kesänä, ettei ala lipsumaan. Nivalaan Pena ei päässyt, vaikka muutama muukin kuin minä häntä kaipasi.
-
Herännäisyys ei syleile maailmaa eikä tarkoituskaan ole, että maailma vastaisi.
Maailmanloppu ei ole vieläkään ennustettavissa, vaikka läheltä liippaisi.
Odotan sitä kertaa, kun tällä profeetalla on jotain positiivista viestittävää. "Mä toivon vaan vaikkei ois toivoa ollenkaan. W. Malmivaara"
Odotan sitä kertaa kun tällä profeetalla on jotain positiivita viestittävää. Hmmm.
Missähän tuommoinen profeetta on?
Voin tosin omakohtaisesti kertoa vaikka siitä, että noin 40 vuoden aikana olen aika lailla
saanut tehdä heränneistä eli körttiläisistä eli körttisistä juttuja maamme sanoma-ja aikakauslehtiin ( 1980-luvulla jopa sivukaupalla muutamista herättäjäjuhlista tuolloin). Lähtökohtaisesti olen pyrkinyt esimerkiksi herättäjäjuhlajutuissa objektiiviseen journalismiin, joskin lehtijutuissani on kyllä silti kaiketi näkynyt myönteinen väre ja värinä asiaan. Aiheiden valinnoissa olen pitkässä juoksussa pyrkinyt monipuolisuuteen, niinpä olen jututtanut pappeja, kirjakaupan myyjiä, muusikkoja, juhlakävijöitä, liikenteen ohjaajia, kirvestalkoolaisia, lättykauppiaita, nuorisoa, ikikävijöitä, ensikertalaisia...
Aikakauslehtijutuissa "henkilökatalogiin" on sisältynyt myös kunkin kohdeihmisen omaa herännäishistoriaa ja liikkeen historiaa.
Vaikka monessa kohden seuraliikkeessämme nyt mättää, niin herättäjäjuhlat ovat aika usein yhä onnistuneet monilla mittareilla mitattuna. Näin etenkin silloin kun juhlat ovat olleet ( niin se on Riitta-mummi) perinteisillä herännäispaikkakunnilla kuten Lapualla, Nilsiässä ja Nivalassa. Talkootyö ja asian syvällinen ymmärrys on esimerkiksi noilla mainitsemillani paikkakunnilla itsestään selvää. Kökkäväkeä on saatu eri osa-alueille siltä istumalta.
Toivottavasti näemme ensi heinäkuussa Kauhavalla. Jokainen sinne paikalle pääsevä seuraihminen on arvokas asia koko herännäislliikkeelle. Tällä hetkellä tosi arvokas. Korostetun arvokas. Monella lailla. :kahvi:
-
Muistaen kuitenkin aina että: " Jos Herra ei huonetta rakenna niin turhaan rakentajat näkevät vaivaa "
...
Jokaisella juhlapaikalla on ollut hyvää puhetta ja ystäväseuraa missä olen jaksanut olla joukossa. Lapua oli yksi parhaista, helteestä huolimatta.
Mörtti antoi kirjalahjan Heränneen kansan vaellus. Thomas McElwainin kanssa juteltiin, veli-Veneheitto suunnisti I-katsomoon pelkkien punaisten silmälasien ohjeella tervehtimään. Pikkumummo moottoripyöräili, Pena käveli klaaninsa ja koiruutensa kanssa myös Vantaalla ja juteltiin, juhanista ja Maunosta puhumattakaan. Muita ystäviä unohtamatta, olette kaikki rakkaita ! :049: :049:
-
Kiitos kovasti, niin ylösrakennuin :039:.
-
Joskus on hyvä mainita ihan nimeltä joilla meitä kutsutaan. Itse en ota itsestäni mitään kunniaa, annan kaikesta mitän omaan tai omistan kunnian Vapahtajalleni.
Kuitenkin lihani tunsi ystävyyttä kun Kalista nimeni kirjoitti. Tässä on käytettävä ymmärrystä ja toimittava ohjeen mukaisesti. :039:
-
Vaikka monessa kohden seuraliikkeessämme nyt mättää, niin herättäjäjuhlat ovat aika usein yhä onnistuneet monilla mittareilla mitattuna. Näin etenkin silloin kun juhlat ovat olleet ( niin se on Riitta-mummi) perinteisillä herännäispaikkakunnilla kuten Lapualla, Nilsiässä ja Nivalassa. Talkootyö ja asian syvällinen ymmärrys on esimerkiksi noilla mainitsemillani paikkakunnilla itsestään selvää. Kökkäväkeä on saatu eri osa-alueille siltä istumalta.
Juhlien onnistumista voi mitata monella tavalla. Talkootyön sujuvuus on toki hyvä keino. Tilinpäätös kertoo tietystä menestyksestä tai epäonnistumisesta. Toisaalta juuri tuon herännäisyyden tunnetuksi tekemisen kannalta lienee uusilla paikkakunnilla ja suurissa asutuskeskuksissa pidetyillä juhlilla oma merkityksensä. Mitä Kauhavan juhliin tulee, eteläisellä pallonpuoliskolla on samaan aikaan myös tärkeät juhlat. Pitää miettiä...
https://www.kotimaapro.fi/artikkeli/lahetystyon-pioneeri-martti-rautanen-arveli-jumalan-sietavan-moniavioisuutta-pakanamailla/?katselukoodi=8a17a408b26c7176be78910edab7052d531087be48b87b2e1e2e4553ae4c0607
-
Leena! Onhan niitä körtttiläisiä muuallakin kuin HK:n sivuilla. Onneksi. Riitta-mummi on ollut liikkeelle uskollinen Lahden herättäjäjuhlilta saakka. Se on ansiokasta ainakin täällä ajassa. Pena! Tietoisuus on herännäisyydestä on vähentynyt selkeästi niistä vuosista ja vuosikymmenistä, kun herännäisyydellä oli vielä vaikuttavia ja uskottavia puhujia. Tietoiskut sillankorvasta eivät olleet huono asia, varsinkin kun vahva vuorovaikutus oli samanaikaisesti totta sekin. :kahvi:
Toivottavasti Pena pääsee Kauhavan h-juhlille ensi kesänä, ettei ala lipsumaan. Nivalaan Pena ei päässyt, vaikka muutama muukin kuin minä häntä kaipasi.
Voin kertoa etten pääse seuraavillekaan juhlille, kaivattiin tai ei.
Josko veisattaisiin siitä kuinka ” omassani kyllin on” .
-
Jaa, se minun on tunnustettava, että kaiken aikaa olenollut tuntuvasti syvemmin kristitty kuin körtti. Minulta taitaa olla turha odottaakaan parempaa suoritusta, Kauhavan juhlat jäävät väliin ilman muuta. Ajattelin syleillä, jos en koko maailmaa, omia vanhempiani, jos saan heidät pitää vielä juhlien aikaan, näillä on menty viime vuodet....
-
Riitta-mummi nostaa ihan syystä esiin Lahden herättäjäjuhlat. Kyllä ne minustakin 2000-luvun juhlista korkealla on. Tuossa vähän ylempänä mainitsemani perinnekolmikon ( Nivala, Nilsiä, Lapua) lisäksi viime aikain juhlista yhä mojovasti muistissani on Haapajärven herättäjäjuhlat. Niissä muiden muassa Nuorva ja Juntunen puhuivat hyvin.
Lahden herättäjäjuhlilla jo kulissit olivat komeat. Hiihtokeskus hyppyreineen oli hyvä valinta juhlapaikaksi. Kaupunki oli lähellä, mutta silti juhlapaikka oli mukavasti omansa. Muistelen myös tehneeni lehtijuttuja juhlista jo ennen heinäkuuta. Kevättalvella ja kevätkesällä, kahteen eri kertaan, kahteen eri lehteen.
Lahden juhlilla kävin silloisen perheeni kera Vantaalta, josta oli kätevä humahtaa Lahteen. Uusi oikorata oli ikään kuin sopivasti juhlille valmistunut. Kun oikein muistelen, niin meillähän oli äitini juhlavieraana, ei hänkään moittinut kahta eri edestakaista retkeä Vantaalta Lahteen. Noilla Lahden juhlilla näin myös monia pääkaupunkiseudulla asuvia sukulaisiani. Heilläkin oli halu juhlille tuulla tuolloin. :kahvi:
-
Kuinka ollakaan sattui Aamuhartauteen sopimaan SV 5 jonka 7. säkeistön alku oli
Lahden Juhlien 2007 tunnus,
7. Kun oma pohja vajoaa,
niin armo yhä kannattaa.
joka taas sopi mäkihyppääjille ja katsojille siinä mäkien juurella. Mäet, kuin kolme ristiä siinä toisella mäellä jossa armo ei kannatanut, olivat Juhlien logo jonka oli suunnitellut hän jonka nimeä en nyt muista. Kalistaja nimen kertoi kun kirjoitin hänen olleen Tampereen Juhlikkakin kahvittamassa.
Juhlien 2007 logo :
https://herattajajuhlat.fi/kuvat/herattaja-11469-5f62f080f11ec2e310363863eb726e85.jpg?v=1562067366
-
Poikkeuksellisesti olimme Lahdessa hotellissa yötä, kun halusimme mennä 2007. 07.07. klo 07.07 tilaisuuteen. Kotoa olisi ollut vain tunnin matka, mutta varhainen herätys ei innostanut. Tämä Heinimäki, Ruuttunen tilaisuus oli onnistunut kaikin puolin.
Onko muuten logon taustana Pulkkilanharju? Näyttää niin siltä.
-
Kuinka ollakaan sattui Aamuhartauteen sopimaan SV 5 jonka 7. säkeistön alku oli
Lahden Juhlien 2007 tunnus,
7. Kun oma pohja vajoaa,
niin armo yhä kannattaa.
joka taas sopi mäkihyppääjille ja katsojille siinä mäkien juurella. Mäet, kuin kolme ristiä siinä toisella mäellä jossa armo ei kannatanut, olivat Juhlien logo jonka oli suunnitellut hän jonka nimeä en nyt muista. Kalistaja nimen kertoi kun kirjoitin hänen olleen Tampereen Juhlikkakin kahvittamassa.
Juhlien 2007 logo :
https://herattajajuhlat.fi/kuvat/herattaja-11469-5f62f080f11ec2e310363863eb726e85.jpg?v=1562067366
Logon suunnittelija on Ritva-Liisa Tanhuanpää, syntyisin Saikkonen. Hän on rehtorina/opettajana Lahdessa tai Hollolassa. Hän vietti lapsuus- ja nuoruusvuotensa Lapualla. Ritva-Liisan sisarentyttö Reetta- Sofia Maunumaa - jonka isä, siis Reetta-Sofian, on serkkuni, mutta se on eri kertomus - opiskelee parhaillaan kuvataiteilijaksi Pietarissa.
Kun näin Lahden herättäjäjuhlien logon, ihastuin siihen heti. Kerroin sen myös Ritva-Liisalle. :kahvi:
-
Tuohon maisemaan logon taustalla en tiedä varmaa vastausta. Mauno ehkä tietää, mutta voi olla Pulkkilanharju Asikkalassa. Olen ajanut usein sen hienon maiseman läpi, mutta ilmakuvista näkee erilailla. Nuo monet saaret minua vierastuttavat. Tie on suoraa pitkälti kuten Asikkalan kirkolta onkin sillalle asti.
Varsinaista logoa käytettiin painettuna myös kahvimukeissa joita minullakin on kuusi kpl, osa arpajaisvoittoja osan ostin kun oli loppuunmyynti juhla-tavaroista.
Kauneis se oli valkoisessa T-paidassa. Se oli aplikaatio noissa kuvan väreissä, laatta ommeltuna paitaan niin että sain sen muistoksi irroitetuksi. Nyt se on muutossa kadonnut. Toivottavasti tylleröt se jostakin löytävät.
Vai olit seppos sinäkin ja K niissä monille tärkeissä Juhlissa. Muistelen ainakin Viisveisaajan ja Hölkäsen niistä kovasti pitäneet. Kyllä 7.7.2007 klo 7.07 on edelleen tärkeä !
-
Tuohon maisemaan logon taustalla en tiedä varmaa vastausta.
Veikkaan Pulkkilassa paikkaa nimeltä Kartinkärki ennen Isosalmea.
-
On täällä valtava määrä kokemusta ja näkökykyä.
Nykyään maallistuminen on vallalla joka puolella....
Mutta vielä jotain tapahtuu, mitä saamme kenties kiitollisina ihmetellä.
Herätys tulee, ja lähtee meistä yksilöistä, Jumalan käyttäminä, saamme voiman,
viisauden, johdatuksen.
-
On täällä valtava määrä kokemusta ja näkökykyä.
Nykyään maallistuminen on vallalla joka puolella....
Mutta vielä jotain tapahtuu, mitä saamme kenties kiitollisina ihmetellä.
Herätys tulee, ja lähtee meistä yksilöistä, Jumalan käyttäminä, saamme voiman,
viisauden, johdatuksen.
Rohkaisevaa puhetta tuossa sentin/senttien päässä. En voi mitään sille, että aika ajoin mietin sitä, että onko heränneiden kokonaisrepussa riittävästi rukiista leipää ja ylipäätään ruokaa riittämiin. Onhan toki joskus jossain riittänyt viisi leipää ja kaksi kalaa, vai kuinka ne - näennäisesti - niukat eväät olivat. Mutta silloin asioita hoiti itse Kristus. Jospa... :kahvi:
-
Rohkaisevaa puhetta tuossa sentin/senttien päässä. En voi mitään sille, että aika ajoin mietin sitä, että onko heränneiden kokonaisrepussa riittävästi rukiista leipää ja ylipäätään ruokaa riittämiin. Onhan toki joskus jossain riittänyt viisi leipää ja kaksi kalaa, vai kuinka ne - näennäisesti - niukat eväät olivat. Mutta silloin asioita hoiti itse Kristus. Jospa... :kahvi:
Toisinaan ylösrakentaa paremmin kun huolta kantaessaan puhuu Jumalalle ihmisistä ja miettii, onko saanut nyt kehotusta puhua Jumalasta ihmisille. Tämän sanan itse kerran sain, olen sen aarteen lailla säilyttänyt.
Saarnamiesten aikaa ei suinkaan ole pahasta muistella. Mutta se kannattaa ehkä, siis ehkä kirjoittaa auki niin että tyhmempi ja ehdottomasti uskoton sekarotukörtti eli tuskin mikään körtti varmasti ymmärtää. :kahvi:
Jos Herra ei huonetta rakenna, rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Toistetaan, sillä hyvä asia ei toistoista kulu.
-
Muistelen Leenan pukeutuneen herättäjäjuhlilla körttipukuun. Nyt Leenan rivejä tästä ketjusta lukiessani olen havaitsevanani sen olleen vain ulkoisen tunnusmerkin. Jotenkin olen ylipäätään käsittänyt tämän tietyn asuvalinnan vahvaksi tai ainakin merkittäväksi asiaksi myös sisäisesti.
Mutta Leenahan itse tästä on paras kertomaan. Minä sanoin vain sen mikä ikään kuin nousi muistoista, joita vertasin mielessäni tämänsyksyisiin edessäni olleisiin teksteihin. :kahvi:
-
Kaikissa herätyksissä tapahtuu pirstaloitumista. Mitä vanhempi, sitä enemmän. Suolana säilytämme asiaamme sukupolvelta toiselle. Ajat muuttuvat, ilmiasu muuttuu, ydin pysyy, vilkkuu kuin majakka säästä riippuen väliin kirkaana, toisinaan sumuun häviten.
Ihmisyyden aatteen päälle ei Kristuskaan saa tulla. (krypt) Ihmisen ja Kristuksen väliin ei saa laittaa mitään. Ihmisyys ja Kristus ovat työkavereita. Ihmisen "aatteen ankara laulu" (E. Leino) soi mm. virressä ... kiitosta Herran / Hän on hyvä armollinen.
Kristus on syntynyt pelastamaan.
-
Kyllä minunkin selkääni mittailtiin, että josko ihan wästit, mutta sitten tuli surua väliin,,,,
Sitä taphtuu kaikenlaista,,,,
-
Mikä se aloituksen "maailma" nyt sitten on? Kaikki ns. ei-kantakirjakörtit vai?
Mitä se sitten olisi, että maailma vastaisi? Miten se näkyisi? Muuta kuin että Herättäjä-Yhdistyksen toimisto olisi samassa paikkaa kuin aina ennenkin olisi ollut, ja kustantamossa painokoneet kävisivät kuumina.
Olisiko se sitä, että kyseltäisiin, mitä mieltä körtit mistäkin asiasta ovat? Telkkarin iltauutisissa kohta kun on juttu Brexit-sovusta,niin kerrottaisiin myös Herättäjä-Yhdistyksen kanta asiaan (no joo, sellaista kantaa tuskin edes on).
Sekö ei sitten ole maailman vastausta, että tälläkin foorumilla parveilee erinäisiä ei-syntymäkörttejä?
Jos on, niin saammeko osaksemme syleilyä vai syljeksintää?
Ehkä pitäisi ymmärtää vastata toisin. Olla sekaantumatta heränneiden tekemisiin mitenkään, ymmärtää pitää kunnioittavaa välimatkaa, arvostaa ja ihailla kuten parempaa väkeä kuuluu. Ostaa kaikessa hiljaisuudessa niitä kirjoja vain ja tukea yhdistystä taloudellisesti.
En ole huomannut että "tietämys herännäisyydesta" koskaan mitään erityisen vankkaa olisi ollut ns. ennenkään. Milloin siitä sitten vielä tiedettiin? Ne tietää jotka tietää, ja enimmillä menee iloisesti sekaisin kaikkien muiden liikkeiden kanssa, ts. samoja uskiksia yhtä kaikki, ja näin oli myös "ennen". Tietenkään minulla ei vielä ole satavuotiaan perspektiiviä arvioida asiaa, mutta mitä itseäni vanhempien kanssa olen jutellut niin ei ne sitäkään tiedä mitä minä. Eivät koskaan ole tienneet. Toki jossakin perinteisillä herännäisyyden valta-alueilla voi olla toisin.
-
Eikun joo, minähän taisin ymmärtää ihan väärin sen "maailman syleilemisen".
Sehän kai onkin sitä, että evankeliumin sijaan heränneet keskittyvät kaikenlaiseen yhteiskunnalliseen puuhasteluun? Ja maailma ei vastaa = sieltä ei saa takaisin mitään (hengellistä) hyvää.
Mutta sillä yhteiskunnallisella puuhastelullahan on körttiläisyydessä pitkät perinteet? Ajetut aatteet ehkä ovat nyt vähän erilaisia kuin joskus ennen, mutta yhtä kaikki "yhteiskunnallisen vanhurskauden ja järjelle alistettujen asioiden" piiriin kuuluvia (Augsburgin tunnustusta lainatakseni). (Toivottavasti kaikkien ei kuitenkaan tarvitse olla niistä asioista samaa mieltä, heränneeksi kelvatakseen.)
Ehkä joku on ymmärtänyt oikein, joku paremmin aloituksen kohderyhmään kuuluva.
Eikun... numerot kutistuvat :017: Joo, jotkut numerot kutistuvat, mutta en näköjään ole kärryillä, mikä on maailma onko toivottavaa että se vastaa.
-
Herännäisyyttä ei myöskään tunneta liki lainkaan niin hyvin kuin vaikkapa vielä minun lapsuudessani ja nuoruudessani oli laita... Ei tunneta, eikä siitä välitetä kuten ennen. Niin se vain nyt on. :kahvi:
Missä vietit lapsuutesi ja nuoruutesi? Miten se tunteminen sinulle ilmeni?
Minun lapsuudessani 60-luvun Jyväskylässä en muista herännäisyydestä mitään, enkä siitä 70-luvun Joensuussakaan muuta kuullut kuin koulussa osana uskontojen historian ja siveysopin opetusta, jossa se ei erottunut muista vastaavista liikkeistä. Mutta ehkä muistelet aikaisempia aikoja?
-
Missä vietit lapsuutesi ja nuoruutesi?
Kysymys on oleellinen. On eri asia, onko varttunut Lapuan Kitinojalla vai Kotkan Hovinsaarella. Ambomaan Onayenassa laulettiin Siionin virsiä ndongan kielellä, mutta kukaan ei puhunutnut herännäisyydestä mitään. En muista edes kummitädin puhuneen, vaikka hän oli sentään Paavo Ruotsalaisen jälkeläinen Nilsiästä.
-
Hei!
Lahden herättäjäjuhlien logon kuvasta muistelen, että Ripe kertoi harjun kuvaavan Salpausselän harjua. Voin vielä varmistaa yksituiskohtaa, kun jossakin vaiheessa tapaan Ripen.
Ti
-
2010-luku:
Herännäisyys syleilee maailmaa, maailma ei vastaa heränneiden syleilyihin.
2020-luku:
Jotain muuta - vai/tai: Kansi kiinni ja kuulemiin!
Mielestäni meidän on ensin päästävä pyhään konsensukseen siitä, miten maailma määritellään? :017:
Wikikipedian suuntaa antavan sanakirjan mukaan "maailma voi viitata esimerkiksi seuraaviin asioihin: maailmankaikkeus, maapallo, ihmiskunta, maapallon asukkaat, jokin yhteisö sille ominaisine kulttuureineen tai jokin kuvitteellinen todellisuus."
-
Tietenkin omat jälkeläiseni tietävät jotakin körttiläisyydestä. Eilen luonamme tyttärenpoika esitti mielenkiintoisen ajatuksen: Körteissä on paljon samaa kuin zen-buddisteissa ja jossakin toisessakin ( :017: ) itämaisessa uskossa.
Kun vaihdoimme jonkun ajatuksen minulle selveni että hänkin tarkoitti hiljentymistä, meditaatiota ja sielun puhdistamista pahoista ajatuksista, saati teoista.
Nämähän ovat Jeesuksen opetuksia.
Ketään omistani en ole käännyttänyt, mutta Matti on jo mukana ja tylleröiden äitikin . Hän myös hyväksyy että puhun tytöille uskon ajatuksista. Vanhempaa kiinnostaa, hän rukoileekin. Nuorempi sen sijaan on ilmoittanut : Se ei ole mun juttuni ! ( Hänen juttunsa nro 1 on älylaitteet )
-
Muistelen Leenan pukeutuneen herättäjäjuhlilla körttipukuun. Nyt Leenan rivejä tästä ketjusta lukiessani olen havaitsevanani sen olleen vain ulkoisen tunnusmerkin. Jotenkin olen ylipäätään käsittänyt tämän tietyn asuvalinnan vahvaksi tai ainakin merkittäväksi asiaksi myös sisäisesti.
Mutta Leenahan itse tästä on paras kertomaan. Minä sanoin vain sen mikä ikään kuin nousi muistoista, joita vertasin mielessäni tämänsyksyisiin edessäni olleisiin teksteihin. :kahvi:
No minä kerron. Jos poissaolo täältä on ymmärretty poissaolokzi herännäisyydestä, on ymmärretty väärin. Kirjoitin muuta, mutta en viitsinyt siitä puhua, koska se tuntui retostelulta. Nyt on aika ihanaa ( en löydä vähemmän ylisanoja) pitää siitä taukoa, sillä se on riivatun väsyttävää. Huomasin etten minä ole kirjailija, kirjoittaja korkeintaan. Ihmiset tulevat liiaksi iholle ja ahdistun paljon pahemmin kuin vastaanotolla. Siellä oli mahdollisuus tehdä jotain heidän hyväkseen, kirjoittaessa voin vain avuttomana seurata heidän kohtaloistaan ja olen aivan puhki.
Ja ehdotan että vertaat sitä aikaisempiin teksteihin! Niissä ei liene juuri eroa tämänsyksyisiin.
Körttipuku ei ole minulle edustanut sitä, että tulisin suvusta jossa ollaan ” niitä Malmivaaroja” tai ” niitä Laguksia”. Mikäli muistat kirjoitin varsin usein sen merkinneen herännäisyyden yksinkertaisuuden arvostusta. Minun ei tarvitse.
Juhlille en lähde, ennen kuin olen saattanut vanhempani lepoon. Se on liian lähellä juhannusta, en saa ketään tänne avuksi. Miksi avuksi, olisi liian pitkä selittää eikä sinulle edes kuulu.
Mutta tiesin lopettavan sen käytön sillä päivämäärällä, jolla siihen puututaan: Ei se ole sinun, ei se kuulu sinun vaateparreksesi. Pitäisi olla. Pitäisi pysyä. Pitäisi tilata, kirjoittaa, olla näkösällä. Puku on oikeastaan ansiomerkki, jota kannat nyt ansiottasi.
Joku sanoi minulle sen kuuluvan juuri ansiottomien ylle. Ole huoletta, kyllä siitä aikanaan keskusteltiin lujasti ja koko suku käännettiin nurin. Oli siellä ihan lähellä körttejä, muuten en olisi kai uskaltanutkaan. Mutta edelleen, olen erittäin uskoton sekarotuinen eikä suvusta löydy kantakirjakörttejä. Eipä toisaalta muiluttajia myöskään, enkä kaipaa Vihtori Kosolan taloon.
Jos vakaa tarkoituksesi on saada minut herännäisyyttä suorastaan pelkäämään, otanpa asian puheeksi seuraavissa seuroissa ja kysyn, mitä minun tulee tehdä, veljet ja sisaret.
Ja kuten kerran luterilaiselle psykoanalyysista totean tällä kertaa lopettavan keskustelun. Jos tahdot että menen kokonaan, Seppos hoitaa sen asian, mutta saat uskoa ettei tänne kukaan tule tarkoituksella mieltään pahoittamaan. Mikset sano suoraan mikä sinua jurppii?
Jokin kirjoittamani on nyt Kalistajaan kalahtanut, koska hän minulle älähtelee, tai sitten hän ei rohkene käydä Sepposin tai Penan kimppuun.
-
Vai onko lopulta luvatonta ajatella kristittyjen yhteyttä niin paljon kuin ajattelen ja varmasti kirjoitan?
No sitten asiaa ei voi auttaa.
Mutta hyvä, nyt kun täällä teen muutto- tai lähtösiivousta kuinka halutaan, lahjoitan mieluusti pois sen puvun. Päätin jo sitä tehtäessä, että annan olla ensi arvostelusta. Ortodokseja kunnioitan peittämällä hiukset Valamossa, herännyttä kansaa pukeutumalla heidän vaateparteensa, mutta eihän se ole tärkeää, vaan sydämen asenne, ja Jumala onneksi on kalastajaa suurempi ( ja vähemmän kiukkuinen) .
Mutta näin ajattelin jo sitä valmisteltaessa, se lähti sitten ensi moitteetta, kun alun alkuaan ajattelin, että saankohan minä tätä ollenkaan pitää. Jos ketä kiinnostaa, koko on L, minulle hieman suuri ja pitkäkin, Anna Kettusen ompelema eli hyvää työtä.kerrassaan liian hyvä pois heitettäväksi, ja rakas! Tuntuisi hyvältä ajatella, että sitä kantaa joku oikea körtti.
Jos annnat YV: llä osoitteesi, lähetän sen sinulle.
Se on todella minulle vieras, sillä en ole milloinkaan sitoutunut olemaan kristittyä ei- mitään merkillisempi. Pukua kantakoon hän, jolla on suuremmat ansiot.ensi kerran syvää vierautta koin Haapajärven juhlilla nimettäessä sukuja, jotka kokoontuvat siellä ja siellä. Ei kuulunut oman sukuni nimeä, he irrottautuivat ja olivat sittemmin perustamassa evankelista liikettä. Sinne en ole siitä huolimatta kokenut mitään ns veren vetoa, vaikka olisinkin jotain ” niitä oikeita” . Ei tuntenut moni muu liioin. Tyydyttääkö tämä? Siellä teki mieleni sam an tien puku riisua, eli et sinä ensimmäisenä minua ravistele. Oma ajatukseni on sen tehnyt monesti, monesti ennen, vai olisiko se Jumalan rakkikoira joka kuiskaa, ettet sinä Leena kelpaa kristityksi mihinkään. Pysy vaan poissa kirkosta, paremmin kristittyjen tieltä. Kovin on tuttu, onko sinulle?
Lopun perin, eikö Jumala ole ainoa joka tuntee sydämet niin, että voi niitä tavallasi arvostella? Toisaalta minä en armolahjakirjoasi tunne. Muistaakseni puhuin etupäässä Dietrich Bonhoefferista, kun teit minusta juttua HK:: n,käypäs kaivamassa esille se numero.
Ja nyt, riita poikki ja ”sävyisä paimenemme”. soikoon.
Ja aivan todesta: Mihin osoitteeseen saan lähettää puvun? Tämä nyt menee mahdottomaksi, vaikka kai herännäisyydessä on eletty mahdottomia aikoja..... Liikaa solmuja huiveissa, helvetin peräseinä paistaa.... Aina löytyy pahiksia, mutten minä sentään koko l,ikeen maallistumisesta ottaisi tunnollinen yhtään mitään.
-
Vai onko lopulta luvatonta ajatella kristittyjen yhteyttä niin paljon kuin ajattelen ja varmasti kirjoitan?
No sitten asiaa ei voi auttaa. Se on minun todellinen kotimaani. Sitten se ei kai ole oikein missään, tosin. Sitä ei näemmä voi auttaa. Vai onko se kaikkialla, missä kristityt rukoilevat yhteyden puolesta? Kuten Jeesus ennen omaa kuolemaansa?
.............
Mutta hyvä, nyt kun täällä teen muutto- tai lähtösiivousta kuinka halutaan, lahjoitan mieluusti pois sen puvun. Päätin jo sitä tehtäessä, että annan sen mennä ensi arvostelusta. Ortodokseja kunnioitan peittämällä hiukset Valamossa, herännyttä kansaa pukeutumalla heidän vaateparteensa, mutta eihän se ole tärkeää, vaan sydämen asenne, ja Jumala onneksi on Kalistaja suurempi ( ja vähemmän kiukkuinen) . Mutta tämä on totta yhtäläisesti, mutta eikö sinua pelota, kun ajat kuin auktoriteetilla konsanaan väkeä pois? Ehkä on parasta jättää joukkoon vain taattu aines. Onhan se niinkin että pidot paranee kun väki vähenee.
Mutta näin ajattelin jo sitä valmisteltaessa, en uskalla oikein, annetaan sen mennä sitten ensi moitteesta, ja jotenkin osasin moitteita odottaa, kun alun alkuaan ajattelin, että saankohan minä tätä ollenkaan pitää.
Jos ketä kiinnostaa, koko on L, minulle hieman suuri ja pitkäkin, Anna Kettusen ompelema eli hyvää työtä.kerrassaan liian hyvä pois heitettäväksi, ja rakas! Tuntuisi hyvältä ajatella, että sitä kantaa joku oikea körtti.
Jos annnat YV: llä osoitteesi, lähetän sen sinulle.
Se on todella minulle vieras, sillä en ole milloinkaan sitoutunut olemaan kristittyä ei- mitään merkillisempi. Pukua kantakoon hän, jolla on suuremmat ansiot. Ensi kerran syvää vierautta koin Haapajärven juhlilla nimettäessä sukuja, jotka kokoontuvat siellä ja siellä. Ei kuulunut oman sukuni nimeä, he irrottautuivat ja olivat sittemmin perustamassa evankelista liikettä. Sinne en ole siitä huolimatta kokenut mitään ns veren vetoa, vaikka olisinkin jotain ” niitä oikeita” . Ei tuntenut moni muu liioin.
Tyydyttääkö tämä? Siellä teki mieleni saman tien puku riisua, eli et sinä ensimmäisenä minua ravistele. Oma ajatukseni on sen tehnyt monesti, monesti ennen, vai olisiko se Jumalan rakkikoira joka kuiskaa, että et sinä Leena kelpaa kristityksi mihinkään. Pysy vaan poissa kirkosta, paremmin kristittyjen tieltä. Kovin on tuttu, onko sinulle?
Lopun perin, eikö Jumala ole ainoa joka tuntee sydämet niin, että voi niitä tavallasi arvostella? Toisaalta minä en armolahjakirjoasi tunne. Muistaakseni puhuin etupäässä Dietrich Bonhoefferista, kun teit minusta juttua HK:: n,käypäs kaivamassa esille se numero.
Ja nyt, riita poikki ja ”sävyisä paimenemme”. soikoon.
Ja aivan todesta: Mihin osoitteeseen saan lähettää puvun? Tämä nyt menee mahdottomaksi, vaikka kai herännäisyydessä on eletty mahdottomia aikoja..... Liikaa solmuja huiveissa, helvetin peräseinä paistaa.... Aina löytyy pahiksia, mutten minä sentään koko l,ikeen maallistumisesta ottaisi tunnollinen yhtään mitään.
Mitenkäs tämä nyt äkkiä maalattu siniseksi koko ruutu? Teknologilta tarvitaan vetoapuja.
-
Pidä, Leena, pukusi. Parempia tulevia aikoja varten!
Öppiäinen kysyi missä olen asunut. Asuinkaupunkejani/kyliä on ainakin kolmetoista. Ehkä siis enemmän.Lapuan merkitystä en lähde kiistämään ainakaan tällä foorumilla, tuskin muutenkaan. Pohjois-Karjalassa kotikontujani ovat olleet Vuonislahti ja Nurmeksen Porokylä.
Kirjallista ja perimätiedollista materiaalia minulla on ollut/on yllin kyllin. Tiettyjä H-Y:n lehtiä/kirjoja on ollut lähikäytössäni enemmän kuin mitä Herättäjä-Yhdistyksellä itsellään. Perintönä ne ovat tulleet, porras portaalta, sukupolvelta toiselle, alkulähteenä HK:n ensimmäinen päätoimittaja.
Kun on monenlaista materiaalia, on materiaalia myös vertailuun/vertailtavaksi.
Minut on yllättänyt myönteisesti se, että tähän ketjuun on tullut kohtuumojovasti kannanottoja ja pohdintaa.
Tätä ketjua on myös luettu. Melko moni herännäishenkinen myös tarkkailee pikkuisen sivusta asiain menoa. Tietyllä lailla kiinnostuneena, mutta sen kummemmin asioihin puuttumatta. Sen näkee muun muassa ketjua lukeneiden ihmisten määrästä.
Vaikka käsittääkseni heränneiden yhteisrepussa ei ole rukiista leipää niin paljon kuten monina muina aikoina, niin edelleen mainitsen ilahtuvani siitä, että melko monet herättäjäjuhlat ovat yhä monitasoisesti onnistuneet. Myös tällä 2010-luvulla. :kahvi:
-
Körttejä kun on muuallakin kuin Lapualla ja Nilsiässä.
Eikös Nilsiällä ole körttien lisäksi joku öljysheikkikin? :017:
-
Pidä, Leena, pukusi. Parempia tulevia aikoja varten!
Ei se ole minun. Se oli jo ommeltaessa heränneen kansan vaateparsi, jota arastelin käyttää tai olisi hienompaa sanoa että aralla mielellä käytin ja josta tein aikaa sitten sen päätöksen, että sen on aika siirtyä seuraavalle, kun minulle ensimmäisen kerran huomautetaan sen kantamisesta. Sen on turha seistä kaapissa, kun sitä voisi joku pitää.
Eli osoitteella lähtee, jos olet pk- seudulta voit myös hakea. Muussa tapauksessa vien sen sunnuntain kirkkopyhään ja lahjoitan, kyllä sen joku huolii.
Äläkä sinä tästä välitä, ,tämä on ajateltu ratkaisu jo siis sitä ommeltaessa.
-
Eikös Nilsiällä ole körttien lisäksi joku öljysheikkikin? :017:
Niistä en tiedä, mutta sinulla on siinä määrin paljon teoreettista tietopuolisiutta, että olet epäilemättä oikeassa.
Riitta- mummille muistuttaisin, että onhan heitä nyt. 1950- luvulla ei ollut, eikä juuri sitä ennen. Pohjanmaalla oli omansa ja Savo- Karjalassa omansa, ja yhtymäkohta taisi kulkea jossain Kiuruveden tienoilla.
Etelämmäs liike ei levinnyt. Satakunnassa, etelä- Pohjanmaalla ja siitä itään kapeana kaistaleena oli evankelisuutta, ja Kotkassakin oli Evankeliumiyhdistyksellä oma rukoushuoneensa. Minulla ei ole aavistusta, minkä verran aktiivista toiminta lapsuudessani oli, kun siellä ei koskaan käyty.
Pohjoisempana, Lapissa mutta myös Pohjanmaalla, oli jo lestadiolaisuus varsin vallitsevana ja sekaisin körttien kanssa. Tämän kartan opin joskus kun minulla oli tekemisiä lestadiolaisen liikkeen kanssa, ei niin että olisin valinnut sen tai kokenut omakseni, mutta asuinhan sentään kolme opiskeluvuotta Lestadiolaisessa ylioppilaskodissa.
..................
” Oikeista” lessuista tulee etsimättä mieleen hupainen muisto seurasunnuntain illalliselta, se oli aina tavallista runsaampi, koska tarjottiin myös seuravieraille. Joku kyseli ystävällisesti fuksiteologelta kaikenlaista, ja siinä esityäytyikin. Erään tyttöparan sukunimi osui olemaan Raittila, ja kun emäntä keskustelua seurasi, hän kajautti niin että ruokasali kaikui: ” Niin, mutta ei hän ole niitä Raittiloita”.
Tuula sanoi myöhemmin tahtoneensa kajauttaa takaisin, että etpähän ole sinäkään ” niitä Jokeloita”.
.............
Se mikä näitä hyviä vanhoja liikkeitä näivettää, on perimisen vaara ja ylpeys. Näinhän sen jo siellä. Viidesläisyyden voima oli oikeastaan se, että ovet olivat aidosti auki ja jokaisesta tulokkaasta iloittiin. Näin taitaa olla myös helluntaiseurakunnassa? Tuo että puhutaan ” joukkoon rakastamisesta” ei vielä tee siitä kuin sanoja. Mielestäni sen näkee nyt Kalistajan asenteesta, ja muistaa omasta hirvityksestään, että voiko tänne ollenkaan edes tulla, onko tämä vain jäsenille, kun Espoon juhlille tulin. Se on varmaan kerran aikoinaan ollut käytännön toimintaa, herännyt väki vaelsi auttamaan niitäkin, jotka eivät kuuluneet isistä alkaen joukkoon, kun navetan katto alkoi vuotaa tai ainoa lehmä kuoli. Ystävällinen suhtautuminen on paljon, paljon vaikeampi taiteenlaji.
-
Sinulla on mennyt lainaus päälle: ei sen kummallisempaa tai vaarallisempaa.
-
Leenalle. Luulisin jo 12 vuotta jäsenenä olleena tietäväni missäpäin Suomea heränneitä on. Kysymys oli retorinen.
Kuukauslehden tilaajille ja ainakin jäsenmaksun maksaville tulee vuosikertomus taloustietoineen. Niistä selviää aktiivinen kannatus. Meitä ei kovin paljon ole, suolanrippunen vain.
Kumman eritavoin koemme ' joukkoonrakastamisen'. Minulle viidesläinen tapa oli liian sitova. Körttien ystävärakkaus esim. seuroissa on se koko ilmapiiri jonka aistin.Ei tupata eikä supista, ollaan vaan sanan alla.
Arvelen että usein onkin kysymys ns. kemiasta. Kun katselen joukkoja näen tiettyjä yhtäläisyyksia olemisen muodoissa.
Hyvä kun jokaiselle joku ' koti' löytyy.
Leenalle, hienoa jos jaksat ikäkkäät vanhempasi ilm. johonkin muuttaa. Vai muutatko sinä itse ? Muuttaminen kysyy voimia.
-
Eikös Nilsiällä ole körttien lisäksi joku öljysheikkikin? :017:
Ei enää ole öljysheikkiä kun aika hoiti jutun.
-
Mukava kun Leena kertoo ja pohdiskelee. Myönnän hieman provosoineeni joissakin kommenteissani tähän ketjuun paljolti siitä syystä ettei keskustelu tyrehtyisi. Mutta kain ne"provot" kumminkin jotain sisällään pitävät, en niitä kumminkaan syystuulista tempaissut.
Äkkiä muistini kätköistä humahti esiin Leenan syntymäpäiväseurat Malmilla muutamia vuosia sitten. Muistelen niiden hengen olleen hyvän. Virsiä veisattiin, ja kelpo puheita ja pohdiskeluja kuultiin. Muistavatko muut tuon tapahtuman. Leena tietenkin oli itseoikeutetusti paikalla, mutta taisi siellä olla myös itse Seppos? :kahvi:
-
Hyvä Kalistaja, sait väen liikkeelle. Varma keino on heittää vahva näkemys, niin kyllä argumenttejä tipahtelee. :023: :kahvi:
-
Leenalle. Luulisin jo 12 vuotta jäsenenä olleena tietäväni missäpäin Suomea heränneitä on. Kysymys oli retorinen.
Kuukauslehden tilaajille ja ainakin jäsenmaksun maksaville tulee vuosikertomus taloustietoineen. Niistä selviää aktiivinen kannatus. Meitä ei kovin paljon ole, suolanrippunen vain.
Kumman eritavoin koemme ' joukkoonrakastamisen'. Minulle viidesläinen tapa oli liian sitova. Körttien ystävärakkaus esim. seuroissa on se koko ilmapiiri jonka aistin.Ei tupata eikä supista, ollaan vaan sanan alla.
Arvelen että usein onkin kysymys ns. kemiasta. Kun katselen joukkoja näen tiettyjä yhtäläisyyksia olemisen muodoissa.
Hyvä kun jokaiselle joku ' koti' löytyy.
Leenalle, hienoa jos jaksat ikäkkäät vanhempasi ilm. johonkin muuttaa. Vai muutatko sinä itse ? Muuttaminen kysyy voimia.
Se kysyy! Eivät he enää muuta kuin Isän kotiin. Minun on muuttaminen,tai ainakin olen koko ajan valmiudessa. En voi jättää siskon harteille huolehtimista yhtään enempää. Sen tähden täällä olen tyhjennellyt komeroita, sillä kun muutin Joensuusta ja vielä tein välilaskun Kouvolaan olen raahannut mukanani tavaraa, jota en jaksanut lajitella, voiko tätä joku käyttää, sopiiko jollekin lapsille, tarvitsisikaan joku näitä tai kelpaisiko nämä vaikka myynäistavaraksi, kirpparille lahjoitettavaksi, ne vain raahautuvat mukana. Toisaalta en ole itse terve, ja siitä syystä on katsottava ettei minusta tule auttajan asemesta yhtä autettavaa enemmän. Se vie voimia pahemmin kuin itse muutto.
Suo anteeksi, varmasti tiedät, mutta erehdyin luulemaan että puhut tämän päivän herännäisyydestä. Kotkan Hovinsaarella ei taidettu tietää siitä mitään, koska Kotkassa kasvaneena joku ilmaus ” alatien körtti” oli minulle aivan kuin vierasta kieltä. Siis aikana, jona ihmiset kävivät kirkossa ja koko ympäröivä ilmapiiri oli vähemmän moniarvoinen, hyväksi tai pahaksi. Seutu houkutteli huonosti körttipappejakin. En tiedä itse asiassa kuin yhden, eikä hän viihtynyt pitkään. Eli koko käsitteistö jäi vieraaksi.
Kalistaja, älä välitä. Kaikki me joskus hermostuminen ja surumme, eikä tästä minulle jää traumoja sieluun. Ei liioin sitä puvun siirtämistä eteenpäin pidä lukea sinun taskaksesi, jos tuo taakasta käy. Kyllä sen jutun laita on, kuten kerroin, ja muistelen jo, kun sitä tehtiin, jonkun kommentoineet ettei katso itseään arvollisekdi kantamaan jotain niin hienoa.... Sillin ajattelin ensimmäistä kertaa, ettei liike, jossa puvut ovat arvomerkkejä, ole minun, tai kuulun sinne syrjälle kyselemään, mikä tässä in hyvää ja säilyttämisen arvoista.
Ei koskaan niin, että ainoastaan tässä. Ei edes puku päällä.
-
Hyvä Kalistaja, sait väen liikkeelle. Varma keino on heittää vahva näkemys, niin kyllä argumenttejä tipahtelee. :023: :kahvi:
Juuri näin! Pitäisikö heränneiden palata kasteen voimasta Lapinlahdella Telppäsniityllä vuonna 1796 hurmoskokemuksista alkaneeseen alkuperäiseen herännäisyyteen muutosvoimaksi, joka herättää hengellisesti jälkikristillisen kansamme kasteensa liiton rikkoneet palaamaan takaisin kasteen liittoonsa? Jumala on uskollinen, ja Hänen puoleltaan kasteen liitto pysyy aina voimassa ja vahvana. :kahvi:
-
Juuri näin! Pitäisikö heränneiden palata kasteen voimasta Lapinlahdella Telppäsniityllä vuonna 1796 hurmoskokemuksista alkaneeseen alkuperäiseen herännäisyyteen muutosvoimaksi, joka herättää hengellisesti jälkikristillisen kansamme kasteensa liiton rikkoneet palaamaan takaisin kasteen liittoonsa? Jumala on uskollinen, ja Hänen puoleltaan kasteen liitto pysyy aina voimassa ja vahvana. :kahvi:
No enpä tiedä. Ei hän saanut kuin sen tyytyväiseksi jota nosti kiittäen esille, ja toiset pahoilleen. Ehkä se kuuluu herännäisyyden pohjavirtaan, se on sitä, mikä täällä ei ole hyvää, jota en aio pitää.
Sepposin vastaus olisi riittänyt, eikähän siinä alkukommentissa ollut päätä ei häntää. Minullakin on ihan liikaa vapaata aikaa, kun täällä pyörin ja hyörin ja joutavia raapustelen. Mutta :kahvi: kaikille!
-
Mukava kun Leena kertoo ja pohdiskelee. Myönnän hieman provosoineeni joissakin kommenteissani tähän ketjuun paljolti siitä syystä ettei keskustelu tyrehtyisi. Mutta kain ne"provot" kumminkin jotain sisällään pitävät, en niitä kumminkaan syystuulista tempaissut.
Äkkiä muistini kätköistä humahti esiin Leenan syntymäpäiväseurat Malmilla muutamia vuosia sitten. Muistelen niiden hengen olleen hyvän. Virsiä veisattiin, ja kelpo puheita ja pohdiskeluja kuultiin. Muistavatko muut tuon tapahtuman. Leena tietenkin oli itseoikeutetusti paikalla, mutta taisi siellä olla myös itse Seppos? :kahvi:
Siitä huolimatta, että olin paikalla seurat olivat hyvät. Kiitos niistä Leenalle.
-
Siitä huolimatta, että olin paikalla seurat olivat hyvät. Kiitos niistä Leenalle.
Piti järjestämäni taas kun niistä taitaa jo olla kymmenen vuotta, mutta voinhan tehdä sen vaikka seuraavana syksynä jos Jumala suo ja me elämme. Eikä siis maailmanloppu ehdi ensin :003:
Muuten luterilaisen sana oli painavaa asiaa. Siskoni soitti tässä välillä, hän soittelee ajaessaan kotiin kun on handsfree ja tunnin ajo työmaalleen, ja kerroin foorumin kuulumiset. Hän ei ehdi kuin joskus lukea, mutta kiinnostaaahan tämä.
Hän oli pikkuisen samaa mielenpuolta puvuista ja suvuista ja kysyi, eikö se ole täyttä pakanuutta jo. Ja että ihmisten kesken on tottakai normaalia ja ainakin heillä töissä suorastaan tyypillistä ylennellä ja alennella mutta hän muistelee semmoista oppineensa että ” joka tahtoo olla joukossanne suurin, olkoon kaikkien palvelija”. Siihen virkaan ei taida löytyä tunkua ainakaan ilman mainintaa että ” minä sentään olen toiminut vapaaehtoisena jo..... ” :003:
Nöyryys on hyve, jota ihminen ei milloinkaan opi, totesi Heinämäki. ” Juuri huomatessaan nöyrtyneensä hän ylpistyy omasta nöyryydestään” . Sillä minä kysyin, taisi olla ensimmäinen viestini tänne, että mitkä kummat matonalleryömimisen suomenmestaruuskisat täällä on käynnissä? Minä olen pieni, huono ja kelvoton. Juu mutta et takuulla niin pieni ja huono kuin minä! Juu mutta sinä olet opiskellut yliopistossa. Juujuu mutta minun tätini kävi vain kansakoulun..... Eikä sitä byt enää voi peruuttaa, kun en tiennyt ettei saa,.... :003: Uhattiinhan suorastaan kadotuksella, kun ” tuommoinen on laillaan kanssa rikkautta” . Totesin että juu, kyllä se pelastuminen nyt enää on täysin mahdotonta, mutta onneksi Jumalalle on kaikki mahdollista. Se oli sen kehumani nettiteologian vapaamuotoinen foorumi...
Mutta. Joka mennyttä muistaa, sitä tikulla silmään. Eteenpäin elävän mieli, ja kyllä Herra ne heränneetkin kerran herättää. Niin uskon. :kahvi:
Ehkä tulisi todella rukoilla, että löytyisi polunpää sinne Telppäsniitylle. :kahvi:
Kiitos siitä luterilaiselle!
-
Puvuista
Minulle neuvottiin, että "katso kuka pukeutuu töissä siisteimmin, sillä hän on tuleva pomosi".
-
Puvuista
Minulle neuvottiin, että "katso kuka pukeutuu töissä siisteimmin, sillä hän on tuleva pomosi".
Varmasti viisautta!
-
Leena, tämä on 1. kirjoituksesi. Ensi kuussa siitä tulee 10 vuotta.Tämä on vastaus otsikossa Ihmisen kokemus yksinäisyydestä:
« : 28.11.09 - klo:17:52 »
- Olisko tuo "älykkyys" aika myöhäistä perua. Erilaiset "älykkyystestit" on kehitetty - ei mittaamaan tätä mitä lienee älykkyyttä - selvittämään olisiko jostakin vaiks aivovammasta seurannut jonkin osa-alueen, kuten mieleenpainamiskyvyn, heikkenemistä. Sitten on kyllä alettu erottaa nämä kaksi. Älykkyys edustaa vähän näiden testienkin ohjaamana tiettyjen tiedollisten toimintojen sujuvuutta - muistia, yleistietoutta, päässälaskutaitoa sun muuta. Kertyy suomalaislukion käyneille keskimäärin tasolle 130 pinnaa WAISsia.
Viisaalla voi näitä olla tai sitten ei olla. Olisko se jotakin, jossa "älykkyydestä" on hyötyä, mutta jossa sitä ei välttämättä tarvita? Joskus sanotaan, jotta "viisas vaikenee" - eli minä en niihin taida lukeutua. Viisasta olisi vaikka nyt nähdä, milloin kannattaa jatkaa kinaa ja inttämistä, milloijn ei tule itrse ymmärretyksi vaikka rautalangasta vääntää, jopa jotakin siitä miksi ei. Jos olisikin tuolla tapaa viisas - osaisi varmaan varjella itseäänkin paremmin tarpeettomilta tärskyiltä. Tai kuinka mahtaa olla.
Älä pistä tikulla silmään, viikon päästä san taas injektion. :003:
-
On se hyvä että joku taitaa tuon nuhteluun ja oikaisemisen taidon.... Sitten se oli toinen tai kolmas tai viimeistään kymmenes. Mutta älä sentään raahaa toisten kiusaksi koko tuotantoa tänne, ole vaan minulle ihan yksityisesti raivoissasi. Kävisikö?
Toden sanoakseni olisikohan vaan uskaltanut liittyä kirjoitteluun noin hyökkäävästi, ajattelin mitä ajattelin. Aika sekasotkuinen viesti joka tapauksesssa. Toivottavasti sille löytyy myös se ympäröivä keskustelu, muutoin siitä saa tuskin selkoa. Näkyy sisältävän ainoastaan asiatietoa, toisaalta.
Tai no, jo silloin rukoilin, ettei pistettäisi tuolla tikulla, kun pistelyä tuli jo. Sellaista syntiä varmasti löytyy, josta parannus olisi aiheellisempi. kuin aivovauriosta. Se on vähän kuin se auto, jonka Jumala riisui mutta ikiaikaisuuttaan unohti ensin pukea :003:
Vai aloitammeko kumpikin kotinurkkien lakaisusta?
-
:003:Juu- uh, tuohan on kuin suoraan siskon suusta. Että älä nyt noin hauskaa paikkaa jätä, mutta muista sitten että turpiin tulee. Aivan aina. Eli näin on turvallista:
Minä nyt oletettavasti olen väärässä. Tai siis, tämä on vain yksi näkökanta. Ja saatan aamulla herätä ja olla kokonaan eri mieltä. Ja siis, korostan sitä, tämä on vain minun aivan pieni ajatuksenpoikaseni ja senhän siis saa paremmin tietävä talloa heti jos ei rakenna, mutta
Ja sitten.
Ja viimeiseksi anteeksi nyt ihan oikeasti siis, en minä tosissani tarkoita mitä sanoin, mutta...... Ääni hiljenee. Pienenee. Sen voi esittää pikkufonteilla tällä tavalla, etten minä mitään minä vaan....
Sitten menet pois. :003:
Eikös siunattu minua viisaalla sisarella?
olen oikein ylpeä! :003:
-
Ja yhä vain minun uskoni kantaa. Kyllä Herra ne heränneet herättää... :kahvi:
-
Ei, en minä voi täältä näin lähteä edes töilleni. Anteeksi Riitta- mummi. Aika on heitellä kiviä, ja aika kerätä kivet. Kävisikö näin?
-
En ole aivan varma nytkään mitä sinä todella tarkoitat.
Kivet ovat kasassa, kaikki tallella, jokainen rekisteröitynyt voi käydä niitä katsomassa, ei se yksinomaan minun taitoni.
Kun on kirjautuneena, menet Jäsenet sivuille, etsit sieltä nimen jolta haluat etsiä entisiä ajatuksia. Siellä ne ovat numerojärjestyksessä.
Kävin vain katsomassa milloin olet foorumille tullut ja valitsin ensimmäisen tekstisi.
Ko tekstistä pääsee asiayhteyteen johon on kirjoittanut.
Vaatii vain pientä teknistä kiinnostusta, kuten YouTubestakin musiikin kopioiminen.
-
Anna sen siinä tapauksessa olla. Ei sillä tarkoiteta muuta, kuin mitä siinä lukee, enkä aio kinastella sinun kanssasi yhtään kummemmin kuin kenenkään muunkaan.
Sen sijaan mietin täällä aiemmin esille tullutta,eli kasvupaikkaa. On myös sukuja ja perheitä, joilla ei ollut taloa, hyvä jos muonamiehen tölli vielä, kun heränneet jo kertailivat sukulaistensa menneitä juhlia.
Tai no, en jostain syystä jaksa uskoa että se heitä vielä jaksoi kiinnostaa tai tuntua mainitsemisen arvoiselta.
......................
Isän suku, isän mukaan sukua ja sukulinjoja yleensä tutkitaan, oli niin köyhää, ettei heistä yhdelläkään ollut asiaa talonpojan palkeille tai talojen penkeille. Eipä oltu edes sukua, ainoastaan jussinpoikia tai matintyttäriä. Siis, vielä paljon sen jälkeen, kun suomalaisuusinnostus jo tahtoi ” tämän miehen nimeksi heti Koskela” mitä Linnan Jussi parka ei ymmärtänyt edes arvonnousuksi, kauhistelipa herrasväen meininkiä, kun torpankontrahti oli kirjoitettu toiselle nimelle.
................
Alun alkujaan liike varmasti kuului savupirttien kansalle. Siihen on tehdä matkaa, ja tämä saattoi jäädä vieraaksi syistä, joista ei niin puhuta. Taloon ei ollut asiaa. Isäni livahti seuroihin poikasena, kun oli kuullut että perästäpäin on hyvät tarjoilut. Hän meni sinne nälissään,saadakseen jotain suuhunsa.
En ole paljoa tiennyt hänen vaiheistaan, hän kertoo nyt, kuin jättäisi testamenttia. Tai kuin asioilla vihdoin viimein ei olisi mitään väliä. Tärkeä on muualla.
..................
Mitä vaan kotona sanottiin, en tiedä, kun kehno kyllä, kuuluttiin sille puolen jota muilutettiin, eikä sitä autoa ollut niin kenelläkään. Ja Riitta- mummi, anna ihan todella anteeksi, mutta tästä Jumalan huolimattomuudesta tuli perheessä monen hyvän naurun juttu. Sinä tarkoitit sen aivan kaikille, ja minä hupsu kysymään, mitä hutilointia tämä on, kun Ikiaikainen kahdesti samasta riisuu.... :003: :kahvi: :kahvi: Kyllä sitä on naurettu koko keskustelua ja niitä peräkkäin sattuneita kommentteja yhdessä.
-
Jos ihminen eksyy Hämeentiellä, niin kyllä sitäkin kertaalleen päiviteltiin, että kuinka se ollenkaan onnistuu. Pyydän joskus nokkelampia opettamaan, ja kirjoitan polut itselleni muistiin. Välillä jo osasin, mutta ne muuttivat versiota.
-
Leena, en ymmärrä. Mikä Ikiaikainen ? Hämeentie-letkauksen ymmärrän kyllä.
:eusa_pray:
-
Leena, en ymmärrä. Mikä Ikiaikainen ? Hämeentie-letkauksen ymmärrän kyllä.
:eusa_pray:
Ei se ollut letkaus. En ole koko aikana letkautellut sinulle, ja olen ollut syvästi pahoillani siitä, että välimme tuntuvat pysyvän tarpeettoman tulehtuneina. Niin todella tapahtui. Hyvä kaverini lupasi auttaa halvan, kestävän tulostimen ostamisessa ja lupasi tuoda sen kotiin, kun ne painavat ja tänne provinssiin on matkaa.
Hän oli vääntänyt rautalangasta missä ja minkä kadun risteyksessä ja kulmauksessa liike olisi, mutta halusi tietty että näen sen itse ja ostan itse. No minä lähden, ja kuljen edestakaisin Paavalin kirkolta Hakaniemeen, ei mitään kauppaa.
Lopulta soitin, etten löydä, missä se on? Hän haki minut Hakaniemestä: Siis tässä! Olin kulkenut kahdesti sen ohi tajuamatta. Minua hämäsi ettei liikkeen ovi ollut Hämeentien puolella. Jokainen hoksaava olisi oivaltanut ne isot ikkunat. Kaveri sanoi ettei tajua, ei kerta kaikkiaan.
......................
On paljon, mihin en vain pysty. Työpaikalla olin vaikeuksissa joka kerran, kun potilastietojärjestelmän versio päivitettiin. Joku kärsivällinen istui vieressäni ja minä kirjoitin polut muistiin. Sitten se alkoi sujua, mutta vasta kun hain itse reitin ja se auttaja sanoi, seuraavaksi enter, ei vielä vaan nyt, sitten odotat tämän näkymän, sitten.....
.....................
Auto ja sen myötä hieman vaivattomampi liikkuminen on ollut minulle saavuttamaton unelma, ja kun en voi loputtomiin itkeä, olen yrittänyt nauraa. Milloin millekin. Joululle jona istuin väärässä vaunuvälikössä joidenkin nuorten kanssa, kun juna oli ihan käytäviä myöten täysi, ja tajusin Tampereella, ettei tämä pää mene Mikkeliin, olin taas hahmottanut kulkusuunnat nurinpäin, oli lumitalvi enkä saanut numeroista selvää. Löysin kiltin taksin, joka suostui myöhään aattoiltana viemään minut Anttolaan. Esikoisen syntymälle, kun lääkäri huomasi lapsella hengityspysäyksiä, minä odotan Kouvolassa, äiti soittaa, tule nopeasti Kotkaan, ota taksi, koetetaan maksaa yhdessä. Omalle inssiajolleni, kun viimeinen muistikuva on kiihdytyskaistalta, aha tyhjää, voin mennä ja seuraava, kun hitaasti herään enkä tiedä missä olen, retkotan rattia vasten, auto on penkalla tulosuuntaan kääntyneenä ja inssi sanoo kuivasti että palataan konttorille. Siellä hän pyytää pysäköi ään ja se sujuu ihan sievästi. Hän kysyy mikä ******** minulle tuli. En tiennyt ja jälkeenpäin olen pahoinvoiva, sekava ja väsynyt.
Ajo- opettajani älysi kysyä näinkö sitä rekkaa. Kaarteen takaa oli tullut tuplarekka. Minulla oli lyhyt kohtaus ja ilman katsastusinssiä olisin ajanut suoraan sen alle. Kahden vuoden kuluttua olisin saanut koettaa uudestaan silloisen lain mukaan, koska kyseessä ei ollut grand mal. En halunnut. Ei ollut kysymys yksin minusta, vaara koskisi yhtäläisesti jokaista liikenteessä. Myös niitä hirviä, lapsia ja v anhuksia joista joku kysyi, kun unelmoin autopilotista. Että mitä jos semmoinen osuisi eteen sen autopilottiauton tielle. Pienempi riski se olisi. Sehän on jo koettu.
...................
Joskus olen itkenyt, ja toivonut että vamma näkyisi päällepäin, sillä ihmiset sanovat asioita jotka ovat satuttaneet hyvin syvästi, luullakseni tarkoittamattaan ja ajattelematta ja pelkästään siitä syystä, ettenhän minä näytä tai vaikuta päällepäin muuta kuin terveeltä.
Olen ajatellut, mitä siitä huolimatta sain ja koettanut löytää naurun aihetta kommelluksista. Siskoni huumorintaju on siinä ehdoton, hänen kykynsä pamauttaa kenttä yhdellä lyönnillä tyhjäksi merkitsee hyvin paljon, ja viimeinen ehdotus kuului: Perustetaan haarakonttori. Älä välitä niistä heränneistä, jos ne potkii sinut porukoista tai tärskäyttävät halolla päähän, niin keksitään ihan oma heränneet. Hän vain sanoi sen jotenkin hassustipäin, niin ettei voinut olla nauramatta.
..................
Mikä on auttanut minua, on että nämä nelisen vuotta olen kaiken aikaa rukoillut puolestasi, en omaa hyveellisyyttäni, vaan koska en jaksa kantaa ajatusta että joku minua vihaa. Olen palattuani pyytänyt entisiä anteeksi, ja siinä viestissä kirjoittanut, minähän pidän sinusta —- ja se on totta. Tuon konstin opin aikoja sitten, en edes muista mistä, mutta se auttaa tosi paljon jos kuka suuttuu tai moittii tai letkauttelee minulle, sanoo rumasti ajattelematta että puhuu todella aivovaurioiselle hänen kyvyttömyydestään ja avuttomuudestaan kun opettavaisesti tarttuu vaikka unelmaan autosta ja liikkumisen mahdollisuudesta, jota en koskaan saavuttanut: Niin se Jumala riisuu jopa a u t o s t a.
Siitä ikävä kyllä tuli ensin vuolaat itkut, sitten vasta naurut kun hoksasin, että Jumala unohti ensin pukea päälle, mitä nyt on riisumassa. Siksi joudun pähkäilemään miten toimia. Vanhuksia en voi yksin siskolle jättää, tai sisarentytärhän mummolassa nyt käy, virkistää heitä ja etenkin isääni. Äiti pyysi että edes soittaisin usein ja juuri isälle, joka on aina virkeämpi puhelun jälkeen. Yövieraita he eivät enää jaksa, Lapsi num. ykkösen asunto on ihan mikroskooppinen.
.................
Minulla on vaikutelma, että puhut erilaiselle Leenalle kuin täällä päässä on kuulolla. Ja että anteeksianto ei ole sinulle niitä helpoimpia, kun kuitenkin olemme aika vieraita toisillemme. Tilanne olisi takuulla eri, jos voisimme tavata ja jutella. Tulisimme tutuiksi, en olisikaan se tiedoilla ja statuksella brassaileva hieno lääkäri, joka lisäksi osaa sitä ja hallitsee tätä. Minulla on ollut mahdollisuus opiskella siitä syystä, etten ole perustanut perhettä ja saanut omia lapsia. Sekään ei mennyt kivutta, mutta tiedettiin että käyttämäni lääkitys aiheuttaa vauvalle pienipäisyyttä ja syvää kehitysvammaisuutta —- ainakin. On ollut parempi että kumppanini on löytänyt naisen, jolla oli mahdollisuus antaa hänelle perhe. Lisäksi kykyni ja mahdollisuuteni hoitaa vauvaa, minua pelotti ettei siitä tule mitään.
......................
En voi mitenkään valittaa, että elämä sittenkään olisi minulle kova. Siskon lapset syntyivät niin peräjälkeen, että siellä tarvittiin simppelisti käsipari auttamaan, ja tavallaan olen saanut kaiken, mistä luulin, että se minulta riistetään. Minulla on kaiken aikaa ollut perhe, ehkä siksikin, että olen meistä kahdesta vanhempi ja olin siskon uskottu, kun hän tuli nuoruusikään. Toisin päin asiat menivät vasta, kun olimme kumpikin aikuisia. Ja syvimmillään vasta lasten synnyttyä. Lisäksi hänellä oli lapsena taipumus saada kuumeisena rajuja verenvuotoja. Kun hän sairasti aivokalvontulehduksen, sairaalassa todettiin tila, muttei sen syytä taideta tuntea vieläkään. Kai minä tahdoin sen takia lääkäriksi että saisin selvää. Joka tapauksessa se olin minä, joka jäi kotiin kun hän sairastui. Peilin kulmassa oli kolme puhelinnumeroa ja ohjeet: Ensin ambulanssi, sisko siihen, sitten puhelu molemmille vanhemmille. Pelkäsin koko ajan, mutta taisin kasvaa kiinni häneen tavallista syvemmin.
Olen saanut pitää vanhemmat tavallista pidempään. Lapsista vanhin muistuttaa minua ulkonäöltäänkun, häntä luullaan tavallisesti minun tyttärekseni. Olen lopulta saanut lääkityksen, joka auttavasti pitää kohtaukset kurissa. Jollain tapaa itkut on itketty ja hiljainen tyytynyt onni ja kiitollisuus myös taaksepäin katsoessa kai saa ne koleikot tasaisiksi ja minun on helpompi nauraa.
......................
Että herännäisyys ei ole herätysliike, on toinen juttu ja tämä vastaa aloittajalle. Se ei ole minun keksintöäni, niin sanoi eräs työntekijöistä kerran kertoessaan mitä vastasi kun tätä kysyttiin. Luulen kuitenkin että ilman herätystä liike todella muuttuu perinneliikkeeksi, jolla on arvo sinänsä, eikä tyhjä ja turha arvo talonpoikia yhdistäneenä, kerran voimakkaan kristillisenä ja laillaan ja tavallaan myös julistavana —- olkoon, ettei Raamatuita heilutellen ja nyrkkiä takoen, hallelujahuudoilla höystettynä, vaan hyvinkin käytännön apua tarjoavana. Sinne vaellettiin missä apu oli tarpeen. Heränneet tunnettiin, sanoi eräs puhuja, liikkeellä olevana kansana.
Sitä en tiedä, kuinka käy kun taloyhtiö korjaa katon ja kotivakuutus romahtaneen komeron. Miten käytännössä voi rakastaa joukkoon, ellei yrittämällä sitä hyväksyvää, ymmärtävää ja anteeksiantavaa asennetta? Hyviä sanoja iskujen sijaan, vaikka miten sisuunnuttaisi.
Minulle se on työläämpää, kuin pari talkoolaiskeikkaa Herättänäjuhlilla.
-
Mietin myös, mihin silloin rakastetaan. Luulen niiden entisten heränneiden joiden muistelemisessa kuluvat monet seurat, rakastivat kaiken voimansa ja ymmärryksensä mukaan Kristukselle, ei Herättäjäyhdistykselle. Siinä on eroa!
Mietin sitä myös kuinka suurin osa Suomen papistosta vastaa olevansa ” lähinnä körtti” kysyttäessä, siitä tehtiin joku tutkimus. Miksi ” luterilainen” ei ikäänkuin riitä enää?
Eikö lopulta Herätyäjäyhdistys vastaa olevansa selkeästi luterilainen tai ainakin lähinnä luterilainen? Luulisin, mutten tiedä. Kirkkoa ei ainakaan ole hylätty eikä perustettu omia kuppiloita omine messuineen. Jos näin on, ei yhteiskristillisten pyrkimysten tai kaipausten pitäisi olla millään tavoin heränneelle ihmiselle vieraita. Että mietin, mikä meitä niin jyrkästi erottaa kun sentään tärkein sovittaa ja yhdistää, siirtyi merkillisesti kirkkojen yhteyspyrkimyksistä koskemaan oman kirkkomme hajanaisuutta.
Muistan millaisena järkytyksenä koin ensimmäisen ekumeeniseen matkan. Kirkkokuntien ristiriidat olivat kuin avoin haava, kaiken aikaa yhtä tuskainen. Sitten se meni, ja seuraavilla matkoilla oli jo helpompaa. Myönnetään, että hauskempaa tietty.
Kävi vain niin ikävästi että koko juttu siirtyi kysymykseksi pienemmästä, oman kirkkomme sisäisestä rikkinäisyydestä. Kävimme birgittalaisluostarissa tapaamassa suomalaista sisarta, ja hän kertoi sisariston rukoilevan kaiken aikaa vain kirkkojen yhtenäisyyden puolesta. Tuntuu niin surkean hataralta rukoilla yksinään herätysliikkeiden yhteisymmärrystä. Nyt asiat eivät näytä menevän oikein toivotusti. Että minun on oltava ensin kristitty ja vasta pitkän matkan päästä körtti, sitä asiaa en juuri nyt voi auttaa.
Jopa niin, että alan käsittää jotain ekumenian muotoa, joka ajattelee ja etsii yhteisymmärrystä uskontojen välillä sillä ajatuksella joka täällä on kyllä esitetty. Jumala on kaikkien. Kristus kuoli koko maailman syntien sovitukseksi, ei ainoastaan jonkin ratkaisun tehneiden tai johonkin liikkeeseen kuuluvien. Kasteen armoon palaamisen tulisi merkitä, ja se merkitsee, valtavaa helpotusta, ei mitään merkillistä peukaloruuvia. Tyyliin ” Kyllähän Jeesus, mutta...”
-
Mietin sitä myös kuinka suurin osa Suomen papistosta vastaa olevansa ” lähinnä körtti” kysyttäessä, siitä tehtiin joku tutkimus. Miksi ” luterilainen” ei ikäänkuin riitä enää?
Luterilainen ei riitä, kun sen sateenvarjon alla ovat myös kaikki muut rippumatta siitä mikä hattu kullakin on.
-
’Luterilainen’ on senkin vuoksi hankala, että SLEY ja Luther-säätiö ovat omimassa luterilaisuutta itselleen.
-
Kun aikoinani liityin körttiläisiin ja menin ensimmäisiin seuroihin niin hämmästyin kuinka runsaasti siellä oli kaupungin papistoa ja muuta tuttua kirkkokansaa.
Körtit eivät pidä ääntä itsestään. Ei edes se hyvin tuttu nainen jonka kanssa ajelimme kokouksiin Hämeenlinnaan ja Riihimäelle monta kertaa sekä tavattiin kirkon tilaisuuksissa.
Asikkalan, Orimattilan, Hämeenkosken , Salpausselän, Launeen ja Keski-Lahden kirkkoherrat, nyt jo eläkkeellä ovat 'meikälaisiä' ynnä monia nuorempiakin on mukana. Joten nyt tiedän että kyllä papistossa on paljon, ainakin täällä, heränneitä. Muista paikkakunnista en tietenkään tiedä.
Lokakuun seuroissa oli sali täpötäynnä, lisätuoleja tarvittiin. Mauno tietää varmaan pääluvun.
Kalistaja, näin hyvin ainakin täällä on. :023:
-
Isän suku, isän mukaan sukua ja sukulinjoja yleensä tutkitaan, oli niin köyhää, ettei heistä yhdelläkään ollut asiaa talonpojan palkeille tai talojen penkeille. Eipä oltu edes sukua, ainoastaan jussinpoikia tai matintyttäriä. Siis, vielä paljon sen jälkeen, kun suomalaisuusinnostus jo tahtoi ” tämän miehen nimeksi heti Koskela” mitä Linnan Jussi parka ei ymmärtänyt edes arvonnousuksi, kauhistelipa herrasväen meininkiä, kun torpankontrahti oli kirjoitettu toiselle nimelle. .
Suomen ensimmäinen sukunimilaki tuli voimaan 1920. Siihen asti sukunimi oli pakollinen vain säätyläisillä ja kaupunkien ruutukaavaluella asuvilla. Näin tuli meillekin sukunimi, kun esi-isä muutti Hämeenlinnaan. Ei sukunimi ollut keltään kielletty, mutta näillä pakollinen (verojen vuoksi). Tämä laki sisälsi myös sen, että vaimon tuli ottaa miehensä nimi.
-
Kun aikoinani liityin körttiläisiin ja menin ensimmäisiin seuroihin niin hämmästyin kuinka runsaasti siellä oli kaupungin papistoa ja muuta tuttua kirkkokansaa.
Körtit eivät pidä ääntä itsestään. Ei edes se hyvin tuttu nainen jonka kanssa ajelimme kokouksiin Hämeenlinnaan ja Riihimäelle monta kertaa sekä tavattiin kirkon tilaisuuksissa.
Asikkalan, Orimattilan, Hämeenkosken , Salpausselän, Launeen ja Keski-Lahden kirkkoherrat, nyt jo eläkkeellä ovat 'meikälaisiä' ynnä monia nuorempiakin on mukana. Joten nyt tiedän että kyllä papistossa on paljon, ainakin täällä, heränneitä. Muista paikkakunnista en tietenkään tiedä.
Lokakuun seuroissa oli sali täpötäynnä, lisätuoleja tarvittiin. Mauno tietää varmaan pääluvun.
Kalistaja, näin hyvin ainakin täällä on. :023:
Riitta-mummi! Keväällä sain tosiaan käydä körttiseuroissa Lahdessa, ja totesin että kansaa oli tuolloin(kin) tupa täynnä. Se tuntui hyvältä. Olisi kiva tietää se miten paljon Lahden herättäjäjuhlat lopulta toivat seuraliikkeeseemme ja sen pariin Lahdessa ja sen ympäristössä uusia ihmisiä. Tiedän heitä olevan Riitta-mummin lisäksi muitakin, mutta juhlien liikkeelle tuomaa kokonaismäärää en pysty kuitenkaan arvioimaan. Mutta kuten tuossa aiemmin jo mainitsin, niin Lahden herättäjäjuhlat olivat onnistuneet. Ne taisivat tulla sopivaan saumaan. Juhlilla mitä ilmeisemmin jämäkästi konkretisoituivat monien mietteet. :kahvi:
-
Joitakin saman aamun sadosta olen tavannut seuroissa minäkin, mutta aiempaan en voi verrata.
Sali jossa olimme keväällä on vaihtunut Vapaudenkatu 6 Marian kammariin. Kirkkokadun juhlasali on juhlallinen, sitähän on käytetty väliaikaisesti myös messuihin. Silloin oli Ristinkirkko vasta rakenteilla.
Kammari on kodikas, kuten puhujatkin viime-seuroissa mainitsivat. On pieniä pyöreitä pöytiä ja niiden ympärillä erivärisiä pinnatuoleja. Takaseinällä on pitkä pehmeä penkki, johon mahtuu arviolta tusinan verran istumaan.
Tilaan voisi kuvitella räsymatot lattialle. Parempi kuitenkin meille huonojalkaisille ettei niin ole.
Kaikkiaan, sinne on ilo mennä. Marraskuun seuroihin tulee lapualaanen Pauli Annala, jota olen kuunnellut aina mielelläni. :039:
-
Riitta- mummin pohdintaan Lahden herännäisseurojen pääluvusta voisi todeta Kotimaa-lehden aiemnan kulttuuritoimuttaja Ritolahden sanoilla (kun herättäjäjuhlien tiedotustilaisuudessa toimittajat tivasivat väkimäärää, eikä siihen kukaan oikein osannut tarkkaa lukya vastata): "Kun Hyvä Paimenemme, laumaasi tarkkailemme - se mittaamston on!"
Lahdessa käy kuukausiseuroissa 40- 80 veisaajaa, keskimäärin ehkä kuutisenkymmentä ihmistä. Veisuissa Lahdessa ja Nastolassa kuukausittain yhteensä kolmisenkymnentä henkilöä.
-
Lahden herättäjäjuhlat 2007 oli hyvä asia Lahdelle ja ystäville. Juhlat otettiin hyvin paikallisten taholta vastaan, niitä arvostettiin eikä pelkäämääni piruilua lehdissä ym juurikaan ollut.
Siunaus tuli Lahteen juhlien myötä niin, että seuraväkeä on ollut vieläkin "tupa täynnä". Rukous on, ettemme me ihmiset sitä siunausta posauttausi leuhkana olemattomiin.
-
’Luterilainen’ on senkin vuoksi hankala, että SLEY ja Luther-säätiö ovat omimassa luterilaisuutta itselleen.
Tämän kyllä ymmärrän, olet oikeassa. Siitä on tämän myötä tullut harhaanjohtava, mutta maan suolana ehkä toimivat muutkin, kuin juuri HY: nväki. Juuri tuo, ettei kelpaa koska saman sateenvarjon alla toimivat muutkin, sen sijaan on juuri tasan tarkkaan sitten se suruni syy.
Tai kuten eräs nuoruudenystävistäni totesi: Minä en enää mitenkään voi kutsua itseäni ” uskovaiseksi”, mutta kristitty, sitä olen enkä voi siitä päästä, en ikimaailmassa edes halua.
Joku kai nimittäisi häntä salakörtiksi tai piilokörtiksi. Miksi ei, jos hän itse haluaisi. ” Kristityllä” voidaan tarkoittaa tietenkin jälleen liian laajaa joukkokuntaa, täysin piittaamattomista alkaen. Hannelelle se riittää, eiköhän Jumalalle yhtäläisesti vaikka herännäisyys Haminassa on edelleen kohtalaisen vierasta.
..............
Isäni isoisä veljineen otti sukunimen juuri silloin, kun siitä tuli pakollinen. Vaikuttaa, että umpimähkään, ja sellaisen vielä jonka niminen suku Suomessa jo on. Siitä tuli aika loputon sotku, vähintään väsyttiin selittämään ettei ole niitä enkä mitään sukua noille. Kirkonkirjamerkintöjen ansiosta niitä jussinpoikia ja matintyttäriä on kyllä mahdollista seurata. Äitini sai omansa kollattua, ja penkoi sen jälkeen puolison sukua niin pitkälle kuin jaksoi. Olisi aloittanut toisinpäin, kun sitä sukua tutkittiin jo. Oli jos mitä pikkuserkkua joilla oli aikaa ja hyvä eläke. Kai minä jatkan.
...........
En usko, että metelin pitäminen oikeastaan hyödyttää. Pienikin puhe saattaa mennä käsittämättömän vinksalleen. Hyvä opiskeluajan ystäväni huomasi pöydälläni Raamatun —- se ei ole siinä tavallisesti, mutta unohtui. Hän kyllä muisti mistä olimme joskus kerran joskus jutelleet, rupesi kyselemään auttaako usko minua jotenkin, ja äkkiä olin aika ymmällä. Auttaako? Mihin? En oikeastaan tiedä avun odotuksesta. Kyllä varmaan, miten en, mutta en aivan noin suoraviivaisesti. Jumala kyllä auttaa, mutta niin eri tavoin kuin ajattelisi, siihen kai aloin tottua kotoa saakka. Siis vastaatko tuohon, oikeastaan kyllä ja ei? En kai siksi ainoastaan, että täällä kuollaan? Tämä elämä on arvokas myös. Eikä omilla menoilla ja teoilla ole siihen oikein merkitystä.
Kummalla meistä lopulta on se sinapinsiemen uskoa?
.........
Siihen lopulta lipsahdettiin. En oikein osaa selittää, mutta mitä jos lähtisit kesällä käymään Herättäjäjuhlilla? Ei siellä tarvitsisi tietty viipyä koko viikonloppua. Siksi vain, että kuulisit vähän viisaammilta kun ihan totta, minä en oikein osaa selittää. Tai vastata juuri tuohon sen kummemmin kuin että tämä nyt on, no, vähän kuin ilmaa, jota hengitän.
Riitta ajatteli, juteltiin juhlapaikasta, käytännöistä, kuinka voitaisiin siis mennä yhdessä tai sopia että hän tulee omia aikojaan ja tavataan siellä jos tuntuu haljulta liikkua vieraassa väkijoukossa yksin.
Itsestäni vain ne Espoon juhlat tuntuivat helpommilta mennä joukkoon, kuin joihinkin seuroihin täällä. Siellä ei ainakaan kysellä, huh. Ei taatusti edes nimeä.
............
Jollekin olen kertonut. Puolen tunnin kuluttua sain äkäisen tekstiviestin. Pidä kuule körttiläisesi, minä en sellaisia kaipaa enkä tarvitse. Ja semmoiseen toimintaan minua on ihan tarpeeton edes pyydellä mukaan.
..............
Jäin miettimään. Pyysinkö tai painostinko tai markkinoinko? Kun mielestäni en. Ainoa selitys sille kutsui selkeä oli se, etten ole erityisen etevä vastaamaan hänen kysymykseensä. Sitä, mitä tiesin hänen juuri silloin kaipaavan, en enää ottanut puheeksi, kun siitä oli jo juteltu ja aihe oli kipeä. Uutta aviopuolisoa en mitenkään voinut vakuuttaa järjestyvän. ”Lohdutus”. tuntui laastaroimiselta, kun ihmistä on isketty syvälle ja yllättäen. Kävelykaverin ja juttuseuraa hän jo tiesi minusta nyt saavansa, ja sikäli kävi onnellisesti että asuimme kerrankin lähekkäin ja minulla oli aikaa.
Puolen tunnin kuluttua sain äkäisen tekstiviestin. Hänhän ei minnekään lähde. Pidä kuule körttiläisesi, sellaisia ilman hän tulee hyvin toimeen.
................
Kaikki meni siis ihan hullustipäin, mutta onhan se nähty. Tosipaikan tullen olen aivan surkea selittäjä.
...............
Ajattelin, etten minä pöhkö ymmärrä sellaisia kuin tarjoutua avuksi lumitöihin. Kerrostalossa pääsee liian vähällä. Olin naiivisti kuvitellut, että se hoituu kaikkialla, no katuosuuksien osuus kyllä huollettiin, mutta piha! Olin toruskellut kun hän valitti, miten sinä et soittanut minulle? Olisin tullut niin tosi mielelläni. Kuuntelija on tietty jotain sekin, mutta silti! Se oli se talvi kun täällä satoi tosi paljon kuten aina mutta kaikki tuli lumena. Olin töissä tosin, mutta eihän minulla olisi mitään lumihommia, hyväksi se vain olisi, ilmainen liikunta, ja meillä olisi voinut olla kivaakin.
Se olisi saattanut, siis saattanut merkitä jotain mikä ennen on ollut ” joukkoon rakastamista”. Rakastaa siten että lumipyryä ihaillessa kysyy itseltään, kuinka se Riitta pitää autotallin edustan siinä kuosissa että yleensä pääsee tallista ulos, vaikka vaan matka kadulle on harppauksen verta.
...................
Hän ei tullut ajatelleeksi. No siinä sitä oltiin sitten. Vähän lohdutti että no. Hän itse otti tiiviimmin yhteyttä keväällä..... :icon_sad: Olin kuitenkin jo tiennyt, kun hän kertoi itse. Oliko koko tilanne vielä kuin haava, jota pelkäsi toisen koskettavan? Hän ei voinut tietää, etten niin tekisi, emme olleet ihan niin läheltä tuttuja. Välissä oli pari vuosikymmentä hiljaisuutta.
.....................
Tietty mietin, menikö koko ” herännäisyys” väärään kurkkuun—- en ole erityisen hyvä selittämään, eivätkä saarnaajaisät tietenkään mitään sano. Yksinkertaisesti vastasin, etten osaa oikein selittää, mutta tietäisin kyllä, missä ehkä kuulisi tuosta jotain. Samalla näkisi pitkän perinteen kypsyttämää toimintaa. Lähde kuulemaan, mennään yhdessä.
Ei hän välejä katkaissut mutta tästä ei enää puhuttu. Pian hän löysi kaipaamansa ja muutti Keski- Eurooppaan. Hän lähetti minulle joululahjaksi puhelimen soittoäänen, Zionskirchen kellot, siskontyttö sompuloi ne paikalleen. Menetin ne uittaessani puhelimen yön ylitse vesikannussa. Aika saavutus.
-
Teki mieleni vastata ja ehkä hieman peilata ajatuksiani, kuin kysyäkseni sopiiko joukkoon, jos tästä on nyt vain tullut surun aihe, oman kirkon sisäisestä ekumeniasta. Totta, ei se riipu yksistään Herättäjäyhdistyksen toiminnasta. Sovintoa ei kukaan voi tehdä yksipuolisella päätöksellä, ja joskin Kansanlähetys todella on pyytänyt jyrkkää toimintaansa julkisesti anteeksi ja tapana on antaa, saattaa raamattunäkemyksen ero haitata yhteistoimintaa jo pian koko kirkon kanssa.
.......................
Tosinhan en siinä ytimessä joutunut pyöritykseen kuin yhden nuorisopastorin aikana, eikä hän ollut ainoa työntekijä.
En kuitenkaan millään saa päähäni että silloin olisi vielä opetettu Raamatun olevan itse Jumala. Jokainen opetti, että Jumala on ilmoittanut itsensä toisaalta luonnossa, toisaalta Sanassaan. Luonto ei vielä kerro Kristuksesta mitään, ja hän oli Jumalan erityinen ilmoitus. Jotenkin näin.
Haksahdus koski kyllä niitä maailmanloppuprofetioita ja. vaatimusta esiintyä ” viidentenä evankeliumina” jota ihmiset siis ainoastaan lukevat. Sitähän minä pahiten kauhistuin. Kun ei edes tiedetty, mitä ne oudot ärtyisyyskohtaukset ovat ja mikä on, kun niitä ei saa millään tahdolla eikä rukouksella hallintaan. Kaunis viides evankeliumi! Kyllä on jo lähimmäisten kannalta paras, etteivät minua lue!
............
Silti haluaisin palata myös alkuun. Kalistajan postilaatikko oli täynnä, sinne ei sovi yksityisviestejä. Minua kiinnosti tietää, kuinka kirjoitukset täällä ja körttipuku ovat niin huutavassa ristiriidassa?
Ei niin, etten voi siitä luopua, sen suhteen juttu siis alkoi aikoja sitten ja päätös seuraavasta huomautuksesta oli tehty aikoja sitten, eli no hard feelings. Eihän se äitiparka tiennyt veisailleensa juuri Siionin Virsiä, sattumalta oikoneensa hiki tukassa riparioppejani Herättäjäyhdistyksen ajatusten suuntaan.
...............
Rehellisyyden nimissä, minulla ei ole körttitaustaa. En ole äidin puolelta ” niitä Rätyjä” tai isän serkun olleen naimisissa ” niiden Malmivaarojen” kanssa. Aholansaaresta ei tiedetty, muuten minut olisi lähetetty sinne rippikouluun. Sitten päälle ekumeeniset harrastukseni. Miksi tässä välillä oli myös väkevästi tunne : Sinä et SAA tulla mukaan? Olet liian epämääräinen. Ei tuo ole herännäishenkisyyttä. Nyt se vahvistui viimeistään.
On varmasti viisaampaa puhua enemmän Jumalalle ihmisistä kuin paasata ihmisille Jumalasta, mutten aivan totta tiennyt enkä ymmärtänyt, ettei jokin ole riittävän körttiläistä sopiakseen mukaan. Siinä tapauksessa olisi kai ylläpidon pitänyt huomauttaa myös. Millä arvovallalla lopulta mittaat ja punnitset sen koommin Herättäjäyhfistyksen tilaa kuin yksittäisten ihmisten vaellusta?
Sen verran minun on oltava rehellinen, etten tämän keskustelun käytyäni voi kutsua itseäni kuin erittäin sekarotuiseksi varttikörtiksi, joka viihtyisi täällä —- jos uskaltaisi. Arkuuden syitä on samoin tarpeeton levitellä, olen kertonut itsestäni aivan tarpeeksi, olen ainakin tehnyt parhaani selvittääkseni etten letkauttele. Kun keskustelu alkoi saada nälvivää sävyä, eihän minusta ollut kuin palaamaan ja pyytämään anteeksi. Kukaan ei riitele yksin, mutta onko tarpeen loputtomiin vatkuttaa kuka sanoi mitä milloin ja kuka aloitti? Mielestäni ei.
Loputon anteeksipyyntöjen syytäminen ei sekään kuin vie tilaa sellaiselta keskustelulta, joka kutsuu kaikki sitä jakamaan. Olen pahoillani siitä, että kahdenvälinen vei tilaa. YV: n välittämiselle on toisinaan syynsä, mutta miten olisi hankalassa tilanteessa puhelu?
"...................
En osaa selittää, mistä syystä kaikki ovet sulkeutuivat jouluna 2015. Se ei ollut ihmistekoa. Koska minulla ei ole erikseen elämää ja uskonelämää ja koska tiesin tämänkin mahdolliseksi, minä odotin. Mutta oli harkitsematonta kertoa siitä täällä. On aiheellista varoa sanojaan, joku ne tallettaa ja käyttää tarpeettomasti aseenaan.
..................
Körttipuvun tarina alkaa paisua, ja johan se saa humoristisia sävyjä. Mikä tohina yhdestä mekosta! Saako tätä käyttää kun ei tule heränneensä kodista - siis herättäjäyhdistyksen heränneestä? Enkö sittenkään kunnioita heränneitä. riittävästi? Olenko tarpeeksi körttiläinen? Enkö ole nöyrä—- no siitä ajattelen kuten Heinimäki. Ihmisestä ei ole nöyryyteen. Kun sitä pidettiin arkivaatteena, olisin raapaissut sen päälleni mutinoitta, käyttänyt loppuikäni huojentuneena kun ei enää tarvitse ajatella asuaan, kulkenut seuroissa ja sillä selvä!
Nyt huojentaa ajatella, että koko mekko lähtee täältä tänä iltana. Huhhuh! Johan tämä alkaa olla kirjan arvoinen kertomus.
.....................
Mutta edelleen: Maan suolarippuset eivät onneksi rajoitu HY: n. Eikä herätys ole ihmisen käsissä. Näin uskon, sitä en osaa sanoa onko se oikein vai ihan väärin.
-
Riitta- mummin pohdintaan Lahden herännäisseurojen pääluvusta voisi todeta Kotimaa-lehden aiemnan kulttuuritoimuttaja Ritolahden sanoilla (kun herättäjäjuhlien tiedotustilaisuudessa toimittajat tivasivat väkimäärää, eikä siihen kukaan oikein osannut tarkkaa lukya vastata): "Kun Hyvä Paimenemme, laumaasi tarkkailemme - se mittaamston on!"
Lahdessa käy kuukausiseuroissa 40- 80 veisaajaa, keskimäärin ehkä kuutisenkymmentä ihmistä. Veisuissa Lahdessa ja Nastolassa kuukausittain yhteensä kolmisenkymnentä henkilöä.
Keväällä kerran - mutta tänä vuonna - taisi olla satakunta ihmistä körttiseuroissa Lahdessa.
-
Katsoin äsken MTV3 ohjelman Maria Veitola yökylässä. Nyt oli yöpaikkana Miina Äkkijyrkän karja- ja taidetila Riihimäellä ( ? ).
Miina on Miina, entinen Riitta kaikkine uimaturkkeineen ja 'minimalisteineen' .
Huomasin kaksi tuttua körttihahmoa jossakin huoneessa, ne mustapukuiset pienet veistokset jotka olivat tunnushahmoina eräillä Herättäjäjuhlilla.
Tunnetustihan Miinan äiti oli herännyt, eikä Miina ole kovin kauas emopuustaan pudonnut.
Myös viimekesäisten Nivalan Juhlien yhteyteen kuului hänen veistosnäyttelynsä Kokkolassa.
Näimme esimerkin : Kaikki saavat tulla ja olla körttejä jos siltä itsestä vaikuttaa. :056:
-
Näimme esimerkin : Kaikki saavat tulla ja olla körttejä jos siltä itsestä vaikuttaa. :056:
Riitta-mummi! Tästä tuli niin huojentunut olo. Kuin olisi korjattu jotain särkynyttä. Lämpimin terveisin keskeltä siilien iltatuhinaa, madonrouskutusta, sateen ropinaa.
-
Leena-kiltti, olet vapaa minun puolesta olemaan vaikka kunnia-körtti, enhän mina ole mikään mittari.
Älä ota niin paljon mittaa muista, vaan muista olla oma ainutlaatuinen Leenasi.
Hyvää yötä sinulle ja siileille ! R-m :052:
p.s. Olen kantanut sinua rukouksessa aina ehtoolla ja usein muulloinkin toivoen sinullekin r a u h a a .
-
Leena-kiltti, olet vapaa minun puolesta olemaan vaikka kunnia-körtti, enhän mina ole mikään mittari.
Älä ota niin paljon mittaa muista, vaan muista olla oma ainutlaatuinen Leenasi.
Hyvää yötä sinulle ja siileille ! R-m :052:
p.s. Olen kantanut sinua rukouksessa aina ehtoolla ja usein muulloinkin toivoen sinullekin r a u h a a .
Voi arvaatko, kummallista mutta totta on että minä olin siitä tietoinen. Teki mieli kysyä, mutta en kehdannut.
-
No, nyt tiedämme. Kirjoitin ehtoolla, mutta erikoisesti ehtoollispöydässä.
Nyt on aika mennä eteenpäin hyvin mielin. :023:
-
Katsoin äsken MTV3 ohjelman Maria Veitola yökylässä. Nyt oli yöpaikkana Miina Äkkijyrkän karja- ja taidetila Riihimäellä ( ? ).
Miina on Miina, entinen Riitta kaikkine uimaturkkeineen ja 'minimalisteineen' .
Huomasin kaksi tuttua körttihahmoa jossakin huoneessa, ne mustapukuiset pienet veistokset jotka olivat tunnushahmoina eräillä Herättäjäjuhlilla.
Tunnetustihan Miinan äiti oli herännyt, eikä Miina ole kovin kauas emopuustaan pudonnut.
Myös viimekesäisten Nivalan Juhlien yhteyteen kuului hänen veistosnäyttelynsä Kokkolassa.
Näimme esimerkin : Kaikki saavat tulla ja olla körttejä jos siltä itsestä vaikuttaa. :056:
Olin 1990-luvulla Helsingin ytimessä taidenäyttelyn jatkoilla, jossa Miina Äkkijyrkkä nousi pöydälle ja veisasi ulkomuistista ylpeyden vaaroista varoittavan virren itsetyytyväiselle ja tuolloin ( tuossa nimenomaisessa näyttelyssä ja noin koko tuona aikana ) henkis-taloudellisesti onnistuneelle miespuoliselle kuvataiteilijalle. Miinan veisaama virsi oli käsittääkseni nimenomaan Siionin virsi. :kahvi:
-
Olin 1990-luvulla Helsingin ytimessä taidenäyttelyn jatkoilla, jossa Miina Äkkijyrkkä nousi pöydälle ja veisasi ulkomuistista ylpeyden vaaroista varoittavan virren itsetyytyväiselle ja tuolloin ( tuossa nimenomaisessa näyttelyssä ja noin koko tuona aikana ) henkis-taloudellisesti onnistuneelle miespuoliselle kuvataiteilijalle. Miinan veisaama virsi oli käsittääkseni nimenomaan Siionin virsi. :kahvi:
Juhani osaa kertoa enemmän Miinan körttiharrastuksesta.
-
Pari kertaa olen pudonnut kärryiltä ( mutta noussut aina uudestaan) Leenan vähintäänkin rönsyileviä kertomuksia tästä ketjusta lukiessani, mutta olenko tulkinnut oikein, että Leena ei ole kaipaamaansa syvällistä tyydytystä tämänhetkisestä körttimeiningistä saanut ja siksikin on heivaamassa/heivannut körttipuvun harteiltaan?! :017: :kahvi:
-
Pari kertaa olen pudonnut kärryiltä ( mutta noussut aina uudestaan) Leenan vähintäänkin rönsyileviä kertomuksia tästä ketjusta lukiessani, mutta olenko tulkinnut oikein, että Leena ei ole kaipaamaansa syvällistä tyydytystä tämänhetkisestä körttimeiningistä saanut ja siksikin on heivaamassa/heivannut körttipuvun harteiltaan?! :017: :kahvi:
Kenties Leena on huomannut, että körttipuku on itse asiassa kovin pinnallinen asia eikä missään tekemisissä syvällisen tyydytyksen kanssa. Maukka Perusjätkä lauloi aikoinaan, että "vaatteet on mun aatteet". Leena on toista maata.
-
Mutta kun Leena vaikutti muutenkin kyllästyneeltä koko nykyiseen körttitouhuun. Vai tulkitsinko väärin? :kahvi:
-
Tuohon en sano mittään, luulen olevani jäävi.
Mutta komiaan taloon HY muuttaa edelleenkin. Siirilän pappila:
https://www.h-y.fi/ajankohtaista/herattaja-yhdistys-muuttaa.html
-
Katsoin saman kuukausikirjeestä. On hienoa, että pitäydytään vanhassa rakennuskannassa.
-
Mutta kun Leena vaikutti muutenkin kyllästyneeltä koko nykyiseen körttitouhuun. Vai tulkitsinko väärin? :kahvi:
Konsultoin sinua sen verran, että älä sorru tulkintaan. Anna Leenan itse kertoa ja jokaisen lukijan tulkita.
-
Mutta kun Leena vaikutti muutenkin kyllästyneeltä koko nykyiseen körttitouhuun.
Sinäkin, Kalistaja, vaikutat kyllästyneen nykyiseen körttitouhuun. Kaipaat joko entistä tai jotain kokonaan uutta. Näinkö?
-
Kalistaja on kova luu, lapualaanen. Ei se pienistä säikähdä. :icon_wink: :023:
-
Kalistaja on kova luu, lapualaanen.
Mitäpä tuosta, kunhan ei osoittaudu umpiluuksi. :003:
-
Sinäkin, Kalistaja, vaikutat kyllästyneen nykyiseen körttitouhuun. Kaipaat joko entistä tai jotain kokonaan uutta. Näinkö?
Mukavaa kun noin paljon kiinnostuitte. Kiitoksia huomiosta.
Etkö itse ole tyytymätön? Itsestäni suuresti vaikutti siltä. Kahdenvälinen keskustelu on toisinaan ja useimmiten tottakai asiallista käydä erikseen kahdenvälisenä. Että se tehdään näin läpinäkyvästi on syynsä, jotka puolestaan eivät kuulu ikävä kyllä teille jokaiselle, ettekä vakuutan, menetä mitään kuolematonta.
Mene ja sano vaikka perimmältään olisin jossain määrin kyllästynyt samaan kuin sinä siellä, vaikka alun perin saattaisi näyttää ettei nyt ainakaan. Toisinaan ulkoisten tunnusten riisuminen merkitsee kaikkeen kyllästymistä ja ehkä hylkäämistä. Toisinaan ainoastaan jonkinlaista ymmälläänoloa: Tämmöinen täällä, mitä minä tällä teen? Niinno ne juhlat, ja kun menen Valamoon varaan huivin matkaan vaikka niitä saa respasta lainaan. Itse usko kaiketi on sydämen asennetta, suhdetta Jumalaan, eikä yksinään vaan osana seurakuntaa. Suvut ja puvut ovat siinä toisarvoinen asia, pakanallinen piirre, kuten on liiallinen takertuminen suurten isien muistoon aina.
Sen huivin tajuan muttamutta.
Muistan keskustelun isä Arsenin, nykyisen Kuopion piispan kanssa. Hän on niitä hyvin harvoja, joilla on kanttia arvostella omaa kirkkoaan, ja vaatteista hän kerran kommentoi toivovansa, ettei jokaisen ortodoksiseen kirkkoon konvertoineen naisen olisi ilmeinen luulo feresin autuuttavasta vaikutuksesta —- että se kuuluu päälle, kun nyt ollaan ortodokseja. Ettäs näette.
Ehkä se oli vain tätä tympeyttä. Tai kyllästymistä vaarin serkun kummin naimaan, joka siis taatusti tuuppasi Lagusta vahingossa niin, että äijä putosi tällingeiltä kun väsäsivät naapurin navettaa sen palaneen tilalle.
Ja miksei kumpaakin saisi harrastaa, jos se kiinnostaa.
Mutta merkillistä meininkiä tuo, että pidetään tuommoista lukua vuohista ja lampaista. Sinulla näin körtit ja nyt puhut suorastaan rivoja. Että merkillistä meininki. Miten niin? Sinä siellä olet sekava kun puutut sinulle kuulumattomiin. Vai eikö niissä omissa ollut sittenkään kyllin?
Sehän on kuin sota- ajan mielialojen nuuskiminen, varsinkin kun sinun kuvittelisi muistavan paremmin, etten minä maininnut Paavoa, en Aku Rätyä enkä ainuttakaan Malmivaaraa kun tavattiin sinun tehdessäsi juttua eri sortin körttiläisistä. Ainut mainittu persoona oli Bonhoeffer, aawekörtti.
Eli aika outo outolinnuksi, ja etenkin sanomaan sinulle vastaan: Kyllä,
olen nähnyt ja seuraillut maailmaa syleilevää meininkiä ja tuskastunut semmoiseen mutta ah, en Herättäjäyhdistyksen menoissa.Meillä on maassamme laajasti ymmärretty sananvapaus, mutta kestääkö mies, jos sanotaan vastaan? Minulla ei ole niitä havaintoja jotka sinulla. Kunnioittaisimmeko kumpaakin kokemusta?
Mitä siihen pukuun tulee, niin siihen pätee, mitä kirjoitin. Muistatko mitä? Sen kantamisen arvollisuudesta tuli sanomista ennen kuin se oli valmiskaan, ja päätin että jos siihen vielä palataan, niin siirtyköön eteenpäin.
-
Ei se lyhennetty versio ehtinyt perille. Ei tätä voi yöllä raapustella. No hyvä. Siitä puvusta: riittäisikö tämän päivän kristityn, körtin tai miksi hän sitten haluaa itseään nimitettävän ( Leena riittää) vaatimaton, tuhlailematon pukeutuminen, jossa aikaa ja rahaa ei haaskata shoppailuun ja pintamuodin joka väreen seuraamiseen? Väreihin jotka kuuluvat tähän kauteen. Koruihin ja meikkeihin joita on kaikilla. Sius nyt. Se käy ekosysteemin päälle. Käskettiin viljellä ja varjella. Ei tuhlata ja tuhota.
Körttipuvussa on aivan liikaa esillä. Tarkoitus on kääntynyt itseään vastaan, ja kysely, hypistelyt ja ” saanksmä ottaa susta valokuvan” oli kyllä kivaa. Kolme ensimmäistä minuuttia. Sitten se kävi vaivalloiseksi ja sen jälkeen vain nolotti. Enää en kehtaisi pukeutua huutomerkiksi, vaikka myönnetään, se on mukava, väljä, lämmin ja vilpoisa yhtä aikaa. Mutta minä en kanna siinä edes oman sukuni perinnettä.
Eikä sitä voi käyttää jos toimii talkoolaisena. Näin vain on. Se jäi käyttämättä jo Sotkamossa.
Vastaisitko lopulta itse sinulle esitettyihin kysymyksiin?
-
Sotkamon muistan oikein hyvin, sen tapaamisemme siis. Taisi kaikilla olla kylmä. Todellakin pystyin Sinut Leena-lady jotenkin tunnistamaan, ei ollut körttejä ylläsi, eikä ollut edes pitkähihaista vaatettakaan. Näin, että värisit.
Mutta emme pelänneet vaarojen matkaa. :039:
-
Emme niin. Värisin ja hytisin, ja tuli mieleeni varsin alussa kysyä tarvitsevatko käsiparia tai jotain. Että mitä muuta hyvänsä vaan ei jäätelönmyyntiä. Siihen ei tarvittu ketään, mutta lepohuoneeseen oli oikein pyydetty, että jos joku. Siellä kului sitten ripeästi aika, eli väki sai kyl asfaltti-ihottumaa, nuoret etenkin, poikkesin iäkkäämpien luona jos pitelivät kurkun seutua ja värinsä vaihtui, selitin lääkärille jolla vastuu oli, eli paikalliselle ettei nämä ole kipeitä ei, vaan ulkjona on ihan luokaton sadekuuro.
Mutta tuota. En kuulu Suomen harvalukuiseen aatelistoon, minulla taisi olla ylläni ne räjähtäneet sammarit ja vanha paita körttivirren säkeellä. Ei sinun tarvitse enää kuin riisua tuo arvonimi. Se on tosin uusi. En ole ennättänyt olla lady vielä yhden ainutta kertaa.
Semmoisia lempinimiä löytyy kuin Mukelo, Muke (edelleen perheen käytössä) Muti (Lapset eivät osanneet sanoa Muke) eli ne sanovat yhä Muti. Skädä (Olisiko joikin snadin paikallisversio tai yhdistelmä sukunimeä ja tuota Snadia?) Sitten oli vielä Ressu (resessiivinen homotsygootti, yritin auttaa parasta ystävääni parissa kouluaineessa ja havainnollistin, katso mun silmiä. Miten ne on peritty? Mikä mä oon?) Eli mentäiskö ennemmin näillä kun uudet --- Nimimuisti meni verkkaan mutta varmasti nelissäkymmenissä, ja siitä on parikymmentä vuotta ja rapiat. Ei tartu uusi nimi mieleen enää. Jos näin, kun olen enempi ladyn irvikuva.
-
Tulee vielä paineita kirjoittaa että Herra Sotilasarvo Tuntematon. Tai Herra Kenraali Kenttäylennyksellä ;). Seppos olisi luontojaan Sir. Penalle istuu jostain syystä Monsieur. Rittaa-mummi saisi hyljätä mummin toimet, kai me hänetkin ylennämme?
Minä muuten tahtoisin tytöt inttiin ja menisin itse kanssa, eli enkö saisi olla edes Rouva Alikersantti, enkö? Olen sitä paljon miettinyt, naisten aika huonoa kykyä ryhmäytyä työtehtävän äärelle,. sitä kun koulukiusaaminen alkaa tyttöjen joukosta, pojat tulevat mukaan kai honkkeliuttaan. Olettaisin ihan todella tuollaisen yhteisen suuren tavoitteen ja ponnistelun, jaetun manailun ja naurun kasvattavan ja kantavan työelämään asti.
Näinkin ajattelen. Mutta etäällä olemme herännäisyyden harmituksesta ja kysymyksestä, mikä Kalistajaa kiukuttaa?
-
Mietin tuota otsikkoa. Jospa se olisikin toisin päin: Heränneet eivät vastaa maailman syleilyihin. Eikö asiat olisi silloin juuri niinkuin niiden pitäisikin olla?
Maailman sylissähän tässä joudutaan olemaan, kuka enemmän tai vähemmän kiusallista muukalaisuutta tuntien. Ainakin joskus.
-
Tai Herra Kenraali Kenttäylennyksellä ;)
Joku väitti, että kaikilla upseereilla on metsäkomennuksella repussaan kaiken varalta marsalkansauva. 'Sotilasarvo tuntematon' oli ainakin minun varusmiesaikanani 'herra isoherra'.
-
Mietin tuota otsikkoa. Jospa se olisikin toisin päin: Heränneet eivät vastaa maailman syleilyihin. Eikö asiat olisi silloin juuri niinkuin niiden pitäisikin olla?
Maailman sylissähän tässä joudutaan olemaan, kuka enemmän tai vähemmän kiusallista muukalaisuutta tuntien. Ainakin joskus.
Niinpä. Kirkkojakuponki kyllä yritti vimmatusti Simolan päätoimittajakaudella vakuuttaa kirkon hamuavan maailmaa oikein kaksin käsin, ja siitä minun tuli huono olo. Kenties aiheetta ja noin, eli koko liturgia tähän tietystiu. Mutta tuli. Ne aloitteet, ne olivat niin outoja täkyjä. Saahan sitä kirkon täyteen kansaa jo järjestämällä sinne kaikki konfirmaatiomessut. Joku hyvä artisti, niin kyllä tulee nuoria. Sitä vain jäin kiukuttelemaan, että tietty niitä tuloja tarvitaan, muttei väki näillä tempuilla mihinkään mene.
Se meni niinpäin.
Ehkä tuo yritys syleillä maailmaa olisi jotain jota kai nimitettäisiin herätyksen tilaksi, ja ääntä pitämättä semmoisella on taipumus tarttua. Levitä tai jotain. Jos Kalistaja kaipaa semmoista, no, sitten, ehkä. voisi ihan oikeasti todeta että olen toisinaan kysynyt itseltäni, tähänkö me jäimme. Mennyttä muistelemaan.
Samoin kuin piirtelin mielessäni karttaa herätysliikkeitten levinneisyydestä --- ja olisin voinut sävyisästi vastata Riitta-mummille, etten ihan ajatellut häntä, isäni siitä juuri puhelimessa tahtoi jutella, jäi siksi mielen päälle ja tämä on totta, yhtä totta on toisinaan mietteeni juhlapuheistakin. Kokjemus pienen aran piiskaa pelkäävän tyttösen ja Aku Rädyn kohtaamisesta oli ehkä antoisin kertojalle.
Totta on, ettei herännäisyyttä kuulemma kutsuttaisi oikein herätysliikkeeksi. Tämän kuulin seurapuheessa muuan hy n vastuuhenkilöltä Paavalin kirkolla n vuonna 2010. En kiistä perinneliikkeen arvoa, se on lopulta erittäin antoisa niille joita historia kiinnostaa. En tiennyt eikä isä, joka sentään opetti hissaa, mistä "muilutus"-termi on lähtöisin. Kiitos kertojalle! Taisi olla Seppos, jolle nämä ovat tutut kuin taskunsa pohjat. Se on tosi kiinnostavaa.
Silti mietin ja kyselen herätyksen mahdollisuutta. Joskus. Ei se minulle merkitse 'kadulla riehuvia traktaattien tuputtajia, makeisilla tilaisuuksiin houkuttelevia -- siis tämmöistä yrittivät pirteät hellaritytöt Kouvolassa, ja väsyneenä matkasta kysyin tietty, mistä asti Jeesus on luvannut karkkia seuraajilleen, siis, no. OIlin huonossa kunnossa ja ärtyisä. Ei edes körttipastilleilla, ei. Jumala sen antaa kuten antoi kerran Paavo Ruotsalaiselle, joka --- mitä sitten, kun hän kuuli nuo sanat, yksi sinulta puuttuu...
……………..
Mietin sitäkin, ja juttelin isän kanssa, saattaisiko ihminen nyt, kun maailma on kutistunut, nuorena tuntea vetoa johonkin viidesläisen tyyliseen menoon, mutta jos ja kun se ei kannattele, kulkevan etsijänä, tai ainakin minun täytyi. Aina jotain hyvää sain, vaan en pohjaa jalkojeni alle. Tuli moni asia tutuksi myös etsimättäni. Kun vuotta Riitta-mummin jälkeen hamnauduin tai livahdin tai jotain sinne Espoon juhlille paloin vesikelloille, mutta se ei niin haitannut. Täällä olisi rauhan satama, millainen, sen sitten saisin nähdä. Foorumi mainittiin, ja tänne oli helppo löytää. Tarvitaanko toisinaan hieman ikää ja ikävöintiä, ennen kuin tämän tunnistaa, sitä en tiedä.
Virret osasin. Niitä äitini oli laulanut. Ei hän tehnyt eroa laulun ja veisuunkaan välille. Sanat hänelle merkitsivät, ja minulle sitä kautta. Siinä määrin niitä, että koko juttu evankelisuudesta alkoi kummastuttaa millään tapaa näitä arvottamatta. Kai se totta on, Siionin Kannel vaan on kokonaan outo.
-
Joku väitti, että kaikilla upseereilla on metsäkomennuksella repussaan kaiken varalta marsalkansauva. 'Sotilasarvo tuntematon' oli ainakin minun varusmiesaikanani 'herra isoherra'.
Siinä se jälleen nähtiin! Tyttö jäi kaikkea sivistystä paitsi.
-
Ole Leena huoleton, sillä armeijassamme on jo ainakin yksi nainen, jolla on sama sotilasarvo kuin minulla oli aikoinaan jäädessäni pois palveluksesta. Ja tällä naisella on vielä aikaa yletä lisää. Viisi arvoa ja sitten ei enää.
-
Siinä se jälleen nähtiin! Tyttö jäi kaikkea sivistystä paitsi.
Sivistystäkö? No jaa... Varusmiehenä lainasin sotilaskodin kirjastosta luettavaa säilyttääkseni edes jonkinlaisen kosketuksen sivistykseen.
-
Näin se menee: sotilasala on sivistyksen alimmassa osiossa, ehkä vankila-ala on alemmalla tasolla. :003:
Jotkut pystyvät säilyttämään inhimillisen otteensa palvellessaan isänmaata ja siitä esivalta saa olla tyytyväinen. En osaa määrittää, että mikä palveluspaikka olisi tarpeeton.
-
Sinäkin, Kalistaja, vaikutat kyllästyneen nykyiseen körttitouhuun. Kaipaat joko entistä tai jotain kokonaan uutta. Näinkö?
No noin. Tänäinen aika ei ole likikään parasta aikaa herännäisyydessä. Tiedän - monin tavoin tietoa hankkineena ja asioita nähneenä - että esimerkiksi 1830-luku oli tosi vahvaa aikaa herännäisyydessä. Kansa saapui halukkaasti sanankuuloon ja heränneiden edusmiehet olivat luontevasti yhtä väkensä kanssa. Silloin nukuttiin samoilla oljilla. Monta muutakin mainiota, koskettavaa ja väkevää hetkeä on herännäisyydessä ollut, sellaista jotka ovat vaikuttaneet sukupolvesta toiseen. En täysin ole luopunut toivosta, ehkäpä vaikka viiden vuoden päästä herännäisyys on ydykkäämpää kuin nykyään. Ehkäpä silloin kaivataan heränneiden edusmiesten kommentteja esiin tuleviin asioihin. Ehkäpä silloin heränneiden edusmiehet otetaan - taas, tauon jälkeen - tosissaan. Niin, tämä Leena - hän on tässä ketjussa puhunut Malmivaaroista enemmän kuin minä. Minä tietyistä syistä tosin tiedän heistä enemmän.
Mutta. Onneksi on kirjoja ja onneksi on yhä ihmisiä, jotka kykenevät taitavasti ja kyvykkäästi viemään menneeseen. Ja onneksi tulevaisuus myös vähän raouttuu, se on hyvä siksikin ettei toivonpisara haihdu. :kahvi:
-
Taitaa, Kalistaja-kolistaja, kuitenkin olla myös, että aika kultaa muistot. Sinulla myös tuota ikää alkaa olla, jolloin nykymeno ei enää niin pysy hyppysissä. Katse kääntyy pikkuhiljaa nuoruuden ainutkertaisiin elämyksiin.
Nuori ei haikaile menneitä. Nuori katsoo kiinnostuen ja innostuen eteenpäin. Nuorissa on tulevaisuus.
Mitä nuori voi oppia vanhemmilta? Vaikka itse kirjoitankin, hyvä kysymys. En osaa vastata. Ehkä kuitenkin, kun nuori törmää innossaan ja kokemattomuuttaan, vanha voi olla elävä esimerkki, että ennenkin on selvitty.
-
Näin se menee: sotilasala on sivistyksen alimmassa osiossa, ehkä vankila-ala on alemmalla tasolla. :003:
Tuskin se on ihan noin. Mokkerina vain koin olevani sotilasalan 'alimmassa osiossa'.
-
Vastasin yleistykseen yleistämällä itsekin :003:. Kirjoittamalla tässä on jotakin opittu.