Tänään 77

[Riitta-mummi]

Kun ihminen on tekoälyn tapaisesta kiinnostuneempi kuin kanssakäymisestä elävän lähimmäisen kanssa, olisin huolestunut itsestäni.

Ollaanko menossa vähitellen siihen että puheen tuotto ja omin sanoin kirjoittaminen loppuu, ja koneet kommunikoivat keskenään.

Jo nyt älypuhein on apu moiseen. Ei puhelimena, vaan muutamien viestien ja kuvien välittäjänä.

Mihin meillä on kiire ? Toimia jonkun hallitsemattoman palvelijana ?

Jäävätkö ihmiset, eläimet, luonto ja näiden kanssakäyminen elämyksineen, ja koneet hallitsevat sitten kaikkea.

Sodassakaan nyt eivät ole enää sotilaat sotilaita vastaan, täysin, vaan dronit ja niiden ja muiden tuhokoneiden välittämät tappajat.  Näiden aiheuttama tuho on muuta kuin henkien menetykset. Nyt menetetään talot, tiet,rautatiet, sillat, koko infastruktuuri pahimmillaan.

[karjalaisenkyösti]

Aina, kun tulee jotain uutta, on myös muutosvastarintaa.

[karjalaisenkyösti]

Tekoälyn antamiin tietoihin kehotetaan suhtautumaan epäillen. Se näet saattaa välittää ihan puppuakin.

Löytyykö tuosta sen antamasta jotain puppua?
Kyllä sen pupun poistaminen on sen vastuulla, joka tekoälytekstiä julkaisee.
En minäkään kovin helposti julkaise sellaista tekstiä, jos se halventaisi vaikka jotain tahoa, jota itse arvostan.

[karjalaisenkyösti]

Jos joku käyttää vasaraa, ei vasaramiehelle tarvitse tuon tuostakin muistuttaa, että vasaralla voi lyödä  omaan sormeensa. Vasaramies sen tietää jo ennestään.

[Pena]

Kyllä sen pupun poistaminen on sen vastuulla, joka tekoälytekstiä julkaisee.

Niin on. Se tarkoittaa huolellista tietojen tarkistamista luotettavista lähteistä. Samalla vaivalla voisi etsiä sen tiedon ilman tekoälyä ja muotoilla sanottavansa paremmin omannäköiseksi.

[Riitta-mummi]

Iltapäivällä on mentävä jalleen hammaslääkäriin. Jos hammasta johon silta on kiinnitetty ei saa pelastettua se voi murtua. Ja mitä sitten, puuroa mummille !

[luterilainen]

Missähän sinimusta körtti nimim. 1944 on?   

[juhani]

Tänään on Hiroshiman vuosipäivä. Olen ajatellut Ukrainan sotaa. Ryssän idioottimaisena sodankäynnistyksenä.

[karjalaisenkyösti]

Taidan ottaa taukoa noista poliittisista ja uskonnollisista keskusteluista ja silloin tällöin kirjoittaa jotain tähän ketjuun harvakseltaan.

Ajattelin petrata ruokavaliotani vähentämällä sokereita ja hiilihydraatteja ja panostamalla vähähiilihydraattisiin kasvikunnan tuotteisiin vähän enemmän.
Luterilaisen tapaan yritän syödä terveellisemmin.
Aikaisemmista yrityksistä toki on jäänyt hyviä tapoja, mutta vielä voin parantaa.

[Riitta-mummi]

Odotan Virolahdenserkkuja ennen puoltapäivää. Sovittiin soppalounaasta. Se on aika lämmin ruoka hellepäivänä, mutta sovittu mikä sovittu. Eikä muutakaan nyt ole tarjota.
Illalla Prismaan hankkimaan uutta mikroaaltouunia. Minä pilasin tämän nykyisen , sinne suli muovikannu josta vesi oli loppunut. Käry oli kamala, eikä se enää toimi kunnolla.
Samalla ruokatarpeita, sillä huomena aamulla on silmän injektointi. Pistospäivinä en lähde kaupoille.
Hiki virtaa ilman ryyä mitään tekee, ilma on kostea ja kuuma.

[Riitta-mummi]

Oli niin ihana tapaaminen, että nyt kiitän Jumalaa ihan julkisesti. Sisarusten isä oli sellainen uskon mies joka kävi aina kirkossa ja toimi aikanaan myös kylän veisaajana. Se tarkoittaa että kun joku kyläläinen kuoli ja laitettiin laudoille hänelle veisattiin. Erkki-setä oli vahva veisaaja, ääni kuin pasuunalla.

Sisarusten usko on juuri tätä körttien arkista, todistelematonta, mutta hiljaista ja harrasta.
Syötyämme kuulimme nauhalta serkkutyttöni kirjoittaman rukouksen Miehikkälän kanttorin veisaamana. Serkkuni on itsekin laulajatar, mutta kanttori veisasi säveltämänsä. Se oli kaunis, ja Marjatta sanoi saanensa sanat vastavoimaksi kaikelle pahalle, ja pelkästään  kauheille puheille joita nykyään saa kuulla.

Minäkin sain heille kertoa omasta uskostani, eikä kukaan vierastanut, ei edes Matti. Matti on kaikkea uskosta puhumista vastaan, mutta nyt...kelpasi.

Nuoret naiset, serkuksetkin kuuntelivat tosissan ja serkkupoika , 72 v ja vaimonsa nyökyttelivät.
Oli elämäni helpoin seurapuhe.

[öppiäinen]

Odotan Virolahdenserkkuja ennen puoltapäivää. Sovittiin soppalounaasta. Se on aika lämmin ruoka hellepäivänä, mutta sovittu mikä sovittu.

Gazpachoa? Kylmää kurkkukeittoa? Lisäkkeeksi vaikka savukalaa, senkin voi syödä kylmänä.

Mutta taidan olla jo myöhässä.

Minulla oli lauantaina serkustapaaminen, olimme kaikki yhdeksän serkusta koolla, mistä en ole varma onko ennen tapahtunutkaan. (Yksi oli poissa eli jo 30 vuotta sitten kuollut veljeni.) Oli sovittu että olisi pullaa ja grillimakkaraa, mutta oli aika paljon kaikkea muutakin sitten. Osa serkuista oli paikalla vain muutaman tunnin, joten ruokaa jäi yli runsaasti. Minä olin jopa yötä, ja sunnuntaiaamiainen olikin sitten voileipäkakkua. Kelpasi kyllä.

[Riitta-mummi]

Myöhässä olet, mutta kiitos kuitenkin. Minun piti laittaa makkarasoppa siskonmakkaroista kun Marjatan kanssa niin sovittiin ja ostin ajoissa tarpeet. Muita ei nyt ollutkaan kun kaupassakäynti on ollut huonoa.

Oli sentään kuoharit ensin ja jälkiruokaakin. Kahviakaan ei tarvinnut keittää kun sisarukset lapsineen menivät isänsä puolen serkulle.

Pohdittiin sitä että miksi kahden täsin lapset ovat lähes lapsettomia, yhdellä kuolleella on tiettävästi yksi lapsi.

Minunkin ainoa veljeni kuoli yli kolmekymmentä vuotta sitten, 2001.

Sain muuten serkun tyttäreltä suuren, n 4-5 kg lattikollisen kanttarellejä. Hyvä, ellei paras tuliainen mitä näin synttäreiden merkeissä olen saanut.

Sai myös hurjan mielenkiintoisen pienen kirja Tulkin sukuseuran asioista yli sadan vuoden takaa.
Siitä luin jo vanhanaikaiset kosimismenot ja mitä kuoleman yhteydessä toimiteltiin.
Karttakin siinä on tutusta kylästä.

[PekkaV]

   Do dii

[PekkaV]

   Do dii

   Jaha, eipä tuota tarvinne kommentoida. Kukin taaplaa tyylillään. Tyyli on kuin meidän Lyyli, mut meidän Lyyli olikin lehmä.