Tänään kävi se mitä olen pelännyt, mutta en tietenkään odottanut: meiltä jäivät avaimet kotiin kummaltakin kun lähdimme kauppaan.
Menimme rauhassa kauppaan ja sitten soitimme lapsenlapselle jolla oli vara-avaimemme.
Hän ei vastannut puhelimeen , se oli äänettömällä. Kävimme myös ovikelloaan soittamassa, mutta eivät olleet kotona ( olivat ostoksilla ).
Palasimme ulko-ovelle jossa oli päivystävän huoltoyhtiön numero. Sinne ei päässyt jonottamallakaan. Lähdimme Sinuheen kahville, ruokakassit autossa. Sitten ajoimme taas pihaan ja soitimme rohkeasti erään naapurin summeria. Tämä rouva oli se joka ensimmäisenä toivott meidäti tervetulleeksi taloon.
Sitten alkoi sujua, saimme ilmoitustaululta huoltomiehen suoran puh.nron ja hän lupasi tulla 15 minuutissa. Siksi aikaa rouva A kutsui minut tuomaan sulavat jäätelöt hänen pakastimeen ja kutsui istumaan heidän pöydän ääreen.
Siinä sovittiin, että tulevaisuudessa jätän vara-avaimen hänelle, sillä hän on lähes aina kotona.
Hän tuli vielä katsomaan miksi parvekkeemme lasi ei avaudu.
Nyt on vara-avain odottamassa naapuriin pääsyä, lapsenlapsi antoi sen kun olivat syömässä iltapäivän puolella.
Kutsun A:n kahville ja jatkamme juttua sairauksistamme, niitä on meillä kummallakin runsaasti.
Tällä tavoin nyt johdatettiin ...