Sain ennen joulua toiseenkin polveen piikin jotain radioaktiivista ainetta. Piikki tilattiin tällä kertaa Ranskasta. Vuosi sitten toiseen polveen se tuli Saksasta. Nämä sen takia, ettei aina tarvitsisi olla tyhjentämässä polvia nesteestä. Reumaosasto on enää pelkkä päiväosasto kiitos uusien biologisten lääkkeiden, niin potilaita ei enää tarvitse pitää siellä yötä. Heillä on sopimus sydänosaston kanssa, että esim. tällaisissa tapauksissa kuin minulla silloin oli, niin saa tulla heille yöksi. Siispä eräänä perjantaiaamuna menin sydänpuolelle, reumahoitaja oli evästänyt sydänhoitajaa, mitä sen eli minun kanssa pitää tehdä. Sain sairaalavaatteet, sitten sänkyyn pitkäkseen ja sängyllä kliiniselle fysiologialle, jossa itse operaatio tehtiin. Paikalla oli kl.fysiologian sairaanhoitaja ja pian saapuivat itse herrat reumalääkärit suorittamaan operaation. Toinen on erikoistuva lääkäri, joka sen teki ja toinen vahti, että operaatio onnistuu. Huumorimiehiä. Hyvin se meni ja sitten sängyllä (sen takia sängyllä, että kävellä ei saanut vuorokauteen eikä jalkaa koukistaa) sydänpuolelle. Pyysin ekaksi hoitajalta television kaukosäätimen. Yleensä kuulemma potilaat pyytävät lääkettä, joten hoitajaa moinen pyyntö hymyilytti. Hyvin meni yö kahden sydänpotilaan kanssa. Koko yö sinne tuntui tulevan uutta väkeä, koska sydäninfarktin tullessa sairaalaan on lähdettävä heti. Osasto oli tuttu jo ennestään, koska läppäleikkauksen jälkeen olin siellä jatkohoidossa. Lauantai aamuna lähdin tallustelemaan jalkaisin kotiin, vaikka hoitaja kehoitti kyllä ottamaan taksin. Siitä vähän kiisteltiin, mutta sain kuitenkin luvan. Hoitaja kuitenkin saattoi hissille asti ilmeisesti katsoen, pysyykö se tolpillaan.