Olen Olli Jalosen kirjan lumoissa. 14 solmua Greenwichiin on eri tyyliä kuin Poikakirja ja Miehiä ja ihmisiä. Vain muutamissa lauseissa löytyy samoja sanontoja.
Kirjassa matkataan 0-meridiaania, Halleytä seuraten, tehden tehtäviä joita nykyaikainen tekniikka mahdollistaa.
Muutoin pyritään niin alkukantaiseen kuin suinkin ottaen huomioon että matkalla on kolme miestä ja yksi nainen.
Matka kulkee mantereilla jalan, paitsi Sahara ylitettiin ilma-aluksella. Nyt purjehditaan Ghanasta St Helenalle purjelaivalla.
Tähän saakka olen vasta lukenut, n. 2/3 sta.
St Helena tuli googlailtua tarkemmin. Muistoissa minulla oli vain nimi Napoleonin karkoituspaikkana. Ehkä Iso-Britannian alamaisuuskin , mutta se että saari on niin pieni ja kaukana Afrikan ja Etelä-Amerikan välisellä Etelä-Atlantilla, tuntui oudolta.
Kerrontaan liittyen, googlailin hakusanoilla: Jamestown, Uudenseelanninpellava, araukaaria ja liljapuu.
Namibiasta on kolmen ja puolen päivän matka, Guineanlahdelta 2800 km. Saaren ensimmäiset asukkaat muuttivat 1500-luvun alkuvuosina.
Lokikirjan merkinnät tuntuvat mahdollisilta vaikka tarina on fiktiota. Ei ihme, että 20 vuotta meni Jaloselta materiaalin kokoamiseen ja kirjoittamiseen.