Nyt on lakkiaisista palattu, tyttären turvallisella kyydillä kotiovelle saateltu. Lenkkarit riisuin ja vaihdoin korkokenkiin ja hyvin niillä istuminen sujui. Tosin nuorekkaalla porukalla oli hienoja city-lenkkareita jalkumina ( Orimattila-Kärkölä sanastoa ).
Hauskat ja iloiset juhlat vietettiin, hyvää syötiin ja kuoharia juotiin.
Mukavia ihmisiä tavattiin , samaa joukkoa kuin aina heillä on juhlissa.
Entiset pikku-ukot ovat taas muuttuneet muodoltaan. Valkolakkinen on jo miehen mitoissa, ja menee tammikuussa armeijaan Santahaminaan. Äitin lihapullat ovat
siis hyvin lähellä.
Nuorempi kullanmurunen sai loistavan todistuksen oppivelvollisuuden suoritettuaan, sillä menee heittämällä Kulosaaren lukioon johon on vaatimuksena 9,22 keskiarvo.
Kaikki lukuaineet olivat kymppejä, paitsi terveystieto oli yhdeksän. Ei siis toivoakaan ensimmäisestä lääkäristä sukuun. Tarvetta olisi kovastikin.Toivon pojasta körtti-piispaa. Vein lahjaksi sen Olavi Kaukolan kirjan Täällä ihminen.