Ei meillä kai muuta kuin vuosikertaluumut ja joulumämmi. Edellisessä on kysymys siitä, että kinkkulautasen koristeena piti aina olla kuivattuja luumuja, joita syötiin ehkä yksi tai kaksi korkeintaan. Jotain joulua ennen löytyi kellarista astia, jossa oli luumuja, ja muistimme että ne ovat ne viime kerran kinkkuluumut, jotka on pantu talteen siltä varalta että tulisi käyttöä. Jälkimmäisen piti olla kotitekoista itse pullotettua jouluolutta. Isäni oli sitä kellarista hakemassa, näki kuulemma kyllä, että korkit ovat ihan pyöreiksi pullistuneet, koetti ihan varovasti nostaa yhtä pulloa, mutta räjähtihän se kumminkin, ampaisi sisältönsä kellarin kattoon, ja sitä kautta isäni päälle. Sitä velliä valui tukasta ja kaikkialta pitkin vitivalkoiseksi säikähtänyttä isääni, jo päälle vaihdetun juhlapaidan taskusta sai kauhoa enemmänkin. Kellarin katossa on jäljet kai vieläkin.
Muutama kuumejoulu on tullut vietettyä. Yhden kerran sairastuin opiskelupaikkakunnalla angiinaan juuri ennen joulua, sain kuitenkin lääkäriltä luvan lähteä kotimatkalle. Ensimmäinen antibioottikuuri ei tepsinyt, vaan kuurin loputtua tauti uusi. Näin kai siksi, että kipeässä kurkussa glögi tuntui suunnilleen ainoalta mahdolliselta nieltävältä, ja meillähän se oli alkoholipitoista, ja alkoholi heikentää antibiootin tehoa.