Kohtaamiset:
Nuorempi poika poikkesi aamupäivällä, tuli kotimökiltä kaivetulla mummonpyörällä minkä kunnosti.
Vanhempi poika soitteli iltapäivällä Pohjois-Karjalasta.
Vancouverin sukulaiselta tuli viesti.
Tänään eniten minua kosketti kuitenkin yhden taloyhtiön toiminnantarkastus. Meitä on ollut siinä hommassa
kaksi, minä olen ollut useita vuosia, toinen on ollut ko. talon asukkaista ja vaihtunut lähes vuosittain.
Tällä kertaa toinen valittu tarkastaja oli muuttanut pois talosta ja tilalle tuli varalle valittu henkilö.
Tämä henkilö on ms-tautia sairastava rullatuoliin sidottu alle 4-kymppinen naishenkilö.
Tarkastuspaikaksi oli sovittu läheisen huoltoaseman kahvio. Hänen miehensä oli saattamassa hänet sinne.
Odottivat siellä, onneksi en myöhästynyt sovitusta ajasta kuin 10 minuuttia (hävettää).
Alkuun vähän ihmettelin miten tämä henkilö (sanon tässä vaikka Maija) yleensä suostui tähän hommaan,
etenkin kun Maijalla on varsin huono näkö. "Ennakkoluuloni" kuitenkin rapisivat yksi toisensa jälkeen
sen puolitoistatuntisen aikana. Tiesin tämän Maijan entuudestaan, mutta en ollut koskaan kohdannut.
Nyt sitten KOHTASIN....olipahan itselleni raju kokemus...opetus...puhuttelu...kyynel tuli silmään taas...
Maija paneutui täysillä tarkastushommaan, tiesi ja hallitsi asioita, oli kiinnostunut, kyseli.
Valitsin papereita yksitellen sen mukaan mitkä olivat tärkeitä, asetin eteensä, kerroin mitä niissä on,
sitten hän otti paperin käteensä, asetti kasvojensa eteen 10 sentin etäisyydelle, siinä pystyi lukemaan...
Maijan lukiessa itse tutustuin seuraavaan, esittelin mitä siinä on, ja hän taas luki itse.
Tarkastustyö saatiin hyvin tehtyä, vähän enemmän aikaa meni, Maija pääsi asioista niin hyvin selville
että epäröimättä allekirjoitti tarkastuskertomuksen, käsin kirjoittaminen sujui vielä yhtä hyvin kuin
itsellänikin vapisevin käsin.
Maijan onnellisuus, iloisuus, elämänhalu, toivo, sanoisin myös, usko ja luottamus, vakavasta sairaudesta
huolimatta, puhutteli minua kovasti. Kätensä on vielä vahvat, jaksaa lenkkeillä koiran kanssa,
pyörittää käsillään rullatuolin pyöriä. Sanoi että on aina ollut liikunnallinen, muoto vain on muuttunut.
Hän kertoi avoimesti omasta tilanteestaan. Minäkin kerroin liikuttuneena itku silmässä omista kolmen
vuoden takaisista kokemuksistani.
Maijalla on aivan ihana empaattinen, iloinen, reilu 3-kymppinen aviomies, ovat onnellinen pari.
Maijan sairaus ilmeisesti etenee, toivottavasti hitaasti, sain sanottua että on Korkeimman kädessä,
yhtyi tähän. Kunpa Jumala antaisi Maijalle vielä paljon elinvuosia, saisivat elää miehensä (olkoon Matti)
kanssa yhdessä toisiaan tukien. Matti on ollut lapsena vaimollani perhepäivähoidossa, tuttu jo sieltä.
Koen että tuli itselleni uusi rukousaihe
