Sanoisin kyllä molemmat...
Lapsuudessa pitkälti tullut elämän kasvupohja, tietämättäni...
Nuoruus, muistan paremmin, rikasta, vaihtelevaa aikaa, osittain vielä huoletontakin...
Molemmille on yhteistä se että osaan arvostaa ja olla niistä ajanjaksoista kiitollinen vasta jälkikäteen,
en osannut omille vanhemmilleni näyttää sitä kiitollisuutta mitä myöhemmin tunsin...tajusin ja koin
tämän kyllä ennen heidän kuolemaansa...mutta en saanut kerrottua...jokin esti, pidätteli.
Keski-ikä vai vanhuus?
