Tätä luen / tämän luin osa 6

[Riitta-mummi]

Luin hiukan Jari Tervon uutuuden, Esikoinen, alkua. Teksti on ilotulitusmaisen papattavaa. Sanat ei pikku-Jarilta ole kadoksissa.
Luen toki sen kokonaan kunhan Matti saa isänpäivälahjansa kulutettua loppuun.

[1944]

Alun Anderson: Kun arktis sulaa. Oppikirja minulle, hyvä sellainen. Ymmärrän paremmin, miksi napajää sulaa ja miksi jääkarhu joutuu aikanaan pulaan.

[Leena]

Novellikurssilta kahden novellit, jotka piti vertaispalauttaa.  Pidin kyllä.  Mutta kyllä se tuntui hankalalta, kun en oikein tiennyt, oliko tekijä ajatellut, että tämä on teema ja tämä sisältö ja tuossako on siis se käännekohta, kun käsitteet ovat yhä hieman himmeitä.  Etenkin aihe ja teema, mitä eroa niissä taas olikaan.  Eli seuraavaksi luen kai novellikurssin  oppimateriaalia.

Lukisinko tänne Nachfolgea vai Etiikkaa Dosentilta?  Tavallaan sekin "Kutsu seuraamiseen" olisi jossain hyvä käsitellä, ja se tulee kyllä kronologisesti Sanctorum Communion jälkeen, sille osaa antaa arvoa vasta viidennen lukukerran jälkeen, mitenhän nyt kävisi.


Dosentti anoo hyppelylupaa, mutta tyytyy konsensuspäätökseen.

[Pena]

Peruskoululaisetkin pohtivat juuri aiheen ja teeman eroa. Kysyivät minulta, kun eivät äikänopen puheista saaneet täsmällistä tietoa. Eivät saaneet minultakaan noin kylmiltään. Jostakin kirjasta luin esimerkin, että Seitsemän veljestä aiheena on Jukolan veljien karkaaminen Impivaaraan ja teemana koulusivistyksen ja raivaajakulttuurin vertailu. Tjaa...

[Mirjami]

Simo Peuran Pieni kirja sovituksesta ja Wille Riekkisen Pieni kirja Jeesuksesta

[Mansipaani]

Netistä löytyy myös kirjoja. Mutta jos ei jaksa lukea, niitä voi kuunnella youtubesta. Sieltä löytyy mm. Lutherin Kristityn vapaus ja pari John Bunyanin kirjaa suomeksi luettuina. (Pitää vaan päästä pienen takeltelun ja eläytymisen yli ja keskittyä itse tekstiin)

[Riitta-mummi]

Arpajaisvoitto eilisissä myyjäisissä:  Jumalan aijnoan olcohon kijtos.  Rukouksia Agricolan rukouskirjasta. Kirja on kuin koru, ja tekstit ajatonta aarretta.

[Riitta-mummi]

Luin Eino Leinon runoja ja löysin omakuvani:

http://runosto.net/eino-leino/pyha-kevat/laulun-lapsi/

[PekkaV]

   James Joyce oli syntyjään irlantilainen, mutta tunsi kehityksensä tukahtuvan kotikaupungissaan Dublinissa... Triesteen...suunnitteli novellikokoelmaansa muun muassa kertomusta, joka kuvaisi erään aivan tavallisen ihmisen ajatuksia ja tekoja yhden päivän aikana. Tämä novelli kasvoi vähitellen yli 700-sivuiseksi nykyajan Odysseus-tarinaksi.
   ...
   kirjailija kuvaa jokaisen ihmisen elämää minä hetkenä ja missä paikassa tahansa. Tämä päivä, tämä lyhyt välähdys kahden unen välissä, on itse ihmisen elämä, syntymisen ja kuolemisen välinen lyhyt tuokio. Tämän vaikutelman Joyce saa lukijan mielessä aikaan kuvaamalla pelkkää konkreettista tilannetta, muistamalla sen jokaisen detaljin, kuvaamalla jokaisen siihen liittyvän mieleenjohtuman, muistikuvan, pelon ja aavistuksen — koko yksilön senhetkisen maailmankaikkeuden lyhyen tuokion sisällä.
...
   Elämän monenkirjavuutta Joyce on korostanut vaihtamalla usein tyylilajia ja tekniikkaa — Odysseuksesta voi vaikkapa seurata kielen kehitystä Elisabet I:n ajoista meidän päiviimme. Sitä paitsi jokainen luku liittyy johonkin ihmisruumiin osaan, kuten sydän, maksa, veri — johonkin taidelajiin tai ammattiin, ja lopuksi vielä tiettyyn väriin.
...
   Odysseuksen kielen rikkaus on... ainoalaatuinen: Joyce käyttää tässä romaanissaan yli 30 000 erilaista sanaa, kun romaanikirjailijat yleensä tyytyvät muutamaan tuhanteen.
   Odysseusta pidettiin aikoinaan miltei mahdottomana kääntää. Sen ilmestyminen suomeksi ensi kerran 1964 Pentti Saarikosken loistokkaana suomennoksena oli käännöskirjallisuutemme merkkitapaus.

   Liepeet, James Joyce: Odysseus, 951-30-5659-7

[karjalaisenkyösti]

Joulun aikana olen lukenut C O Roseniuksen elämänkertaa.
Minuun teki vaikutuksen se, että Rosenius oli vakaumuksellisen kristityn lisäksi vielä sovitteleva sellainen, eli hän käyttäytyi ystävällisesti ja sovittelevasti myös toisuskoisia kohtaan.
Lutherissa ja Paavo Ruotsalaisessa minua on alkanut häiritä se hyökkäävyys ja jonkinlainen vihanomainen suhtautuminen niihin kristittyihin, jotka eivät uskoneet asioihin samalla tapaa.
Se, mitä Martti tai Paavo ovat sanoneet tai Martti kirjoittanut, suhtaudun siihen toki vakavasti ja  luultavasti olen aina tai lähes aina samoilla linjoilla, mutta se agressiviinen esitystapa on alkanut häiritä minua.

[Riitta-mummi]

Sain kaksi kirjaa joululahjaksi. Toinen, kiinnostavampi, on Teemu Keskisarjan Finladia-tietokirjaehdokas Viipuri 1918. Siihen paneudun heti kun saan lukemisen alla olevan kevyehkön tekeleen lopeteltua.

[Mansipaani]

Minulla on pitkään ollut lainassa kirja Osmo Tiililä- protestantti. (Timo Junkkaala) Nyt vihdoin Joulupyhien aikaan saan sen luettua loppuun. Tiililä on oikeastaan vain nimenä tuttu, ja vasta nyt hänen persoonansa ja elämänsä sekä kirkosta eroamisen syyt alkoivat avautua. Olen hieman hämmentynyt enkä ole ihan varma mitä ajatella. Kirjaakin on vielä jokunen sivu jäljellä, ja ehkä kysymyksiini löytyy jokunen vastauskin. Alussa tuntui että elämään ja vaiheisiin mennään ehkä hitusen liian yksityiskohtaisesti sisään.. minun maallikkomakuuni. Sivuja on paljon ja täytyy myöntää että muutama rivi tuli harpottua. Mutta se uskonsota ja sen raskaus meinaa uuvuttaa heiveröisemmän lukijan. Jään miettimään.

Koska olen iäti utelias herätysliikkeiden historiasta, (kuten myös historiasta yleensä) lainasin myös Jorma Ojalan kirjan Laestadiuksesta joka on lukujonossa seuraavana.

[juhani]

Netistä löytyy myös kirjoja. Mutta jos ei jaksa lukea, niitä voi kuunnella youtubesta. Sieltä löytyy mm. Lutherin Kristityn vapaus ja pari John Bunyanin kirjaa suomeksi luettuina. (Pitää vaan päästä pienen takeltelun ja eläytymisen yli ja keskittyä itse tekstiin)

Lutteeruksen kirja on helmi.

[PekkaV]

   Joyce Odysseuksessa olen edennyt toiselle sadalle sivulle enkä ole vielä ymmärtänyt juuri mitään. Vielä on runsas kuusisataa sivua, joiden aikana toivon pääseväni kyytiin.

[Riitta-mummi]

   Joyce Odysseuksessa olen edennyt toiselle sadalle sivulle enkä ole vielä ymmärtänyt juuri mitään. Vielä on runsas kuusisataa sivua, joiden aikana toivon pääseväni kyytiin.

Liekö Suomessa montakaan sen ymmärtäjää. Dublinilaisia olen nuoruudessa lukenut ja Odysseustakin aloitellut. En jaksanut.
Sen sijaan tykkään Antti Tuurin Äitini suku tarinoista. Nyt on luvun alla Alkemistit. Hauskuudeksi niissä on aina sarkastinen kertojaääni. Se tekee kertomuksesta ehyen.

Tästä on nyt kysymys:
http://www.teosofia.net/muut/ek_gustaf-b.htm

Nodensköldistä linkin alaosassa.