Kyllä, kuppikunnat sinänsä ovat kiinnostava asia pohdittavaksi.
Kaikilla keskustelufoorumeilla, joilla olen ollut, on aina toisinaan noussut esiin väitteitä, että foorumilla jylläävät sisäpiiriläisten kuppikunnat, joihin ulkopuolisen on vaikea päästä mukaan. Kiinnostaisi joskus selvittää, mihin kuppikuntaan itse kukin kokee kuuluvansa (jos mihinkään), ja ketkä muut muodostavat keskenään kuppikunnan. Vertailla näitä vastauksia sitten keskenään.
Minusta kuppikuntien (tai sellaisiksi havaittujen ryhmien) syntyminen niin foorumeilla kuin muuallakin on aika vääjäämätöntä. Toisilla synkkaa paremmin keskenään, ja jos tähän vielä yhdistyy samantapainen ajatusmaailma, siinähän meillä jo on kuppikunta. Ei kuppikunta olemassaolollaan mihinkään pyri, mutta toisaalta samanhenkisinä jo kuppikunnan muodostaneet henkilöt voivat helposti löytää jonkin yhteisen pyrkimyksen ajettavakseen.
Olen kai itse hyväksynyt sen, etten kuulu likikään kaikkiin kuppikuntiin, enkä edes halua, vaikka sisäpiiriläisillä näyttääkin olevan keskenään kivaa. En ehkä siksi osaa nähdä, kuinka kipeältä ulkouolelle jääminen saattaa tuntua. Joskus voi olla hyvä miettiä, pitäisikö kuppikuntaistumista vastaan ponnistella. Vaikka kuppikunta voi olla vaikka työelämässä hyvinkin tehokas yksikkö, saattaisi joskus olla virkistavää saada ulkopuolelta toisenlaista näkemystä, ja hyödyksi oppia työskentelemään toisenlaistenkin ihmisten kanssa. Kuppikuntalaiset tulevat vaikka keskustelufoorumilla heittäneeksi sisäpiirin läppää, joka voi itsestä olla hauskaa ja me-henkeä luovaa, mutta jota ulkopuoliset eivät ymmärrä - voisiko itse kukin miettiä, tekeekö näin itse, ja tulisiko sitä hillitä? Ainakin jossakin ryhmätilanteessa ryhmän vetäjän vastuuna minusta on olla menemättä sisäpiirijuttuihin mukaan ja koettaa pikemmin suunnata huomiotaan uusiin tulokkaisiin ja ulkopuolisen oloisiin.
Kuppikuntalaisuus on vähän kuin rakkaussuhde - eiköhän kaikkien pitäisi ymmärtää, ettei ole oikeutta vaatia, että siihen väliin pääsisi? Toisaalta rakastuneiden tulisi olla huomaavaisia muita kohtaan eikä keskittyä vain toisiinsa, kun muita ihmisiä on läsnä.