Minusta myös maallikot voisivat hyvinkin avata sellaisia arjen murheita kuin työuppumusta ja raskaita tilanteita perheissä jne. mikä tuntuvt olevan sellaisia asioita, joista papit evät puhu. Papit kun haluavat aina hakea teologisia kysymyksiä ja vastauksia - siksi vähän pappisvastainen henki minun postauksissa.
Hurjat, ja minusta papit saarnaavat myötämöisin elleivät makeita herttaisuksia tai lue tekstiä toiseen kertaan "omin sanoin", niin burnoutteja, perhevaikeuksia ja muuta yleistä psykologiaa - tärkeää miksei, mutta ehkä ei saarnan tarkoitus! Sen pitäisi kuulemani mukaan olla tekstin selitys. Jotta väki kuunneltuaan ymmärtäisi Raamattuaan siltä osin hieman enemmän kuin kirkkoon tullessaan. Se riittääkin. Ei niiden tarvitse aina olla sekä herätys- että myötätunto- että juhlapuheita ellei teksti semmoinen ole, että sen perusteella jokin sunta on ilmeinen. Ja herttaisuuksista olen saanut niin tarpeekseni, etten syö hattaraa missään enää. .
- Ei se tuntuisi muuten samalla tapaa seurapuheessa. Odotukset saattavat olla sinne toiset. Niin se pappi opetti ja nyt ymmärrän tuon jutun, mutta kuin nämä elävät sen arjessansa todeksi?
