Vilkaisin vielä: Kyllä, te ootte jokainen oikeassa, Sadetta, Sanneli ja Mörtti myös. Kirjoitin tarpeettoman jyrkästi. Tarvitaan viisautta sen ymmärtämiseen, milloin on puhuttava. Olen itse onnistunut vaikenemaan kun pitäisi puhua, ja joitakin kertoja minun on äärettömän vaikea antaa itselleni anteeksi. Ja suuressa määrin olen puhunut, kun olisi ollut huomattavan älykästä vaieta kerta kaikkiaan.
Tarkoitan nyt toisia, en itseäni koskevia tilanteita.
................................................................................
Itseäni koskevista voin todeta täsmälleen saman. On äärimmäisen turhaa ja typerää kärttää anteeksiantoa ihmiseltä, joka on niin kova, että sen tietää entuudestaan. Kuinka hän nyt yhtäkkiä heltyisi, ja pitäisikö edes, vain siksi, että minun kotini perinteeseen sellainen kuului. Ei toki. Arvonsa valitkoon jokainen itse. Tein väärin kun tyrkytin omiani.
Onpa joku nimittänyt "raamatunlauseilla kasvattamista" perin vääräksikin. Kuinka lie omansa kasvattanut ja miten ihanan kasvuympäristön sitten tarjonnut, kun Raamattu on niin perin pahasta. Omille vanhemmilleni voin olla vain kiitollinen. He olivat onnistuneet löytämään lauseet, jotka puhuivat anteeksiannosta, rakkaudesta ja sovinnosta - jos myös velvollisuudentunnosta. Kun kerroin tämän kommentin, meillä oli kyllä hilpeä' yhteinen hetki - ainoa mitä toivon, on itsekkäästi kuin mikä saada lähteä ensimmäiseksi... Kiltti Herra Jeesus, kun ei minulle olikein ole täällä tilaakaan, näethän itse ei maallisesti eikä hengellisesti minne mennä... ja minun tulee noita niin ikävä...ja lanka langalta vähemmän mitään tänne kiinnittävää... Kyllähän ne tietää että perässä pääsevät... niin... tietty... sisko jää...ja on kaikkea mitä kuitenkin pitää... kuka hoitaa Rosan jonka sinä minulle annoit... jos tehtäis kuitenkin niinkuin Sinä tahdot, Jumala. Se pyyntö on tehnyt minut aina niin onnelliseksi... että Sinä vaivaudut tahtomaan meidän puolestamme jotakin.
Jos nyt joku kristitty herännyt ei näitä teemoja arvosta, on kysymys hänen - ei minun. Olkoon. Toistettakoon: Arvonsa saa onneksi valita itse. Pahimman erehdykseni olen tehnyt tyrkyttämällä niitä toisille, mutta en tule sitä erehdystä uusimaan. Antakoot auringon vaikka poksahtaa kahtia vihansa ylitse.