Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: PekkaV - 11.03.13 - klo:11:36
-
Luin Hannu Väisäsen ja Antti Tuurin uusimmat. Väisänen on tehnyt Oulun Pyhän Tuomaan kirkon ja Helsingin Mikealin kirkon alttaritaulut. Oulussa on katkennut seppele, Helsingissä avain.
Sitaatti Seppos'ilta http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=2915.135#lastPost : "Tuohon voisin sanoa vain, että ryhmä tarvitsee yhteisen vihollisen pitämään joukon kasassa ja siihen kelpaa melkein mikä vaan. Arvatkaa miksi körtit on leväällään kuin Jokisen eväät?"
Kun paikallisosastoja alettiin perustaa, kritisoitiin herännäisyyden organisoitumista, ja päädyttiin pitämään se mahdollisimman matalana. Ajatuksena on, että järjestäytyminen ei saa kuolettaa vapaata henkeä. Siksi körtit ovat maailmassa levällään kuin akanat tuulessa. Siksi heränneistä on yleinen käsitys maan vaivaisina matomatkalaisina.
-
Minä sain tuon Jaakko Eleniuksen Armo kannattaa kirjan hyvällä arpaonnella (100000:s viesti)
Olen kiitollinen siitä.
-
Minäkin pääsin sunnuntaina - siitä kiitos! - Eleniuksen kirjan omistajaksi, mikä on nyt yhtenä yöpöytälukemisenani.
Toisena on samaiselta talviveisuumyyntipöydältä löytynyt benediktiinimunkin
http://en.wikipedia.org/wiki/David_Steindl-Rast
"Kuunteleva sydän"
:eusa_clap:
-
Edelleen lueskelen sekä sananlaskuja että psalmeja.
-
Aloitin Raamatun. 2. Mooseksen kirja on menossa: Jumala on antamassa Mooseksen kautta israelilaisille kymmenen käskyä korkealla vuorella.
-
Onpa tullut kiivettyä tälle käskyjenantamisvuorelle, Horebin huipulle :icon_biggrin:
Oli mieletön monien tuntien jyrkkä matka ylös ja alas, vieläkin jalkoja polttelee pelkkä ajatus!
Kyllä siellä tunsi konkreettisesti olevansa Jumalan silmien ja kämmenen alla.
http://www.ortodoksi.net/index.php/Pyhän_Katariinan_luostari
-
Tämän aamuisessa Etelä-Suomen Sanomissa oli hyvä arvostelu Vanajan vakilan naisten esittämästä näytelmästä joka oli tehty raamatun kertomuksen Lasarus-Jeesus-Kaifas teeman pohjalta. Näyttelijät tietysti nimettöminä.
Ylellä on ollut tästä juttu naistenpäivänä.
http://yle.fi/uutiset/naisvangit_naistenpaivana_nayttamolla_-_kulttuurilla_kuntouttava_voima/6529647
-
Ääni läheltä
Niin, tilasin puhelinsoiton
hyvin kaukaisen, hyvin loiton
luo Herramme istuimen.
En tiedä, jos yhdistettiin,
en tiedä jos ymmärrettiin.
Sain vastauksenko ? En.
Tosin ihmisen ajatuskaava
hänt´ei ole kiinni saava,
ei nyt, eikä milloinkaan.
mut sinua vaikka en tunne,
minä kysyä tahdon: kunne
veit toivon lapsilta maan ?
Sinä, hahmossa ihmisteuraan
liet joskus astunut seuraan,
jota lienet säälinyt.
Tule taas, välimatkojes takaa,
tule tahtonethan jakaa
tämän Golgatamme nyt.
Niin korisin puhelinsoiton
hyvin kaukaisen, hyvin loiton,
ja huusin, ja muutkin huus.
En tiedä, jos yhdistettiin.
En tiedä, jos ymmärrettiin.
Mut humisi hiljaisuus
ja ympäri kipeän pääni
soi aivan likeltä ääni:
Mua katso ja hiljene vait.
Tuo kärsijän kouriin vaivas.
Näet: syntyy laulu ja taivas.
Mua liian kaukaa hait.
Aaro Hellaakoski, Huojuvat keulat 1946
-
Aloin lukea Hanna Jensenin 940 päivää isäni muistina. Vaikuttaa mielenkiintoiselta. Josko tästä oppisi jotain.
-
Jaakko Paavolaisen kirjoittama Väinö Tannerin elämäkerta, neljästä osasta lainasin kaksi ensimmäistä, joissa saadaan Suomi itsenäiseksi.
Mt
-
P. H. Wodehouse: Riht Ho, Jeeves:
"I wouldn't have said off-hand that I had a subconscious mind, but I suppose I might without knowing it."
-
Sain loppuun Siiri Magga-Miettusen kirjan Siirin kirja. Ivalojoen Kutturasta tiettömän taipaleen takaa hän pääsi opintielle ja hyvälle oksalle. Seminaarin lapinpukuinen tuleva opettaja on hieno näky. Siirin isä ja äiti olivat aikaansa edellä, kun kouluttivat lapsiaan. Tulee aina kelju olo silloin, kun kuulee jonkun sanovan en kouluttanut: eihän minuakaan koulutettu. Ikäänkuin henkilö kadehtisi lapsensa tulevaisuuden.
-
Jaakko Paavolaisen kirjoittama Väinö Tannerin elämäkerta, neljästä osasta lainasin kaksi ensimmäistä, joissa saadaan Suomi itsenäiseksi.
Mt
Minun silmääni sattui kirjastokäynnillä Väinö Tannerin muistelmat Kahden maailmansodan välissä.Kertoo 1920-1930 luvuilta.
Kirjaston eteisessä on pieni hylly johon asiakkaat tuovat kirjojaan vapaasti otettaviksi. Kierrätykseen niinsanotusti. Minulla ei ollut tällä kertaa vielä mitään viedä mutta on lupa ottaa. Alan käydä hyllyjäni läpi. Paljon on poispantavaa.
Toinenkin kirja kiinnosti, Wilhelm Mobergin Raskin lapset.
Systeemi on hyvä ja varmaan käytössä useissa kirjastoissa.
-
Alan kohta lukemaan: Jeff Chang - Can't Stop Won't Stop, Hiphopsukupolven historia (Like 2008, 572s).
"Sykähdyttävä tarina kulttuurivallankumouksesta nimeltä hiphop"
"Can't Stop Won't Stop kertoo hiphopmusiikin syntytarinan ennennäkemättömän perinpohjaisesti ja oivaltavasti. Se lähtee liikkeelle hiphopin alkutahdeista Jamaikalla 1960-luvulla (Sipple Out Deh Jamaikan Roots-sukupolvi ja käänne kulttuurissa, myyrän huom.), luotaa mullistavan undergroundliikkeen muotoutumista Bronxissa ja tarkastelee hiphopin muuttumista nuorisokapinan esperantoksi, valtavirtamusiikiksi ja musiikkiteollisuuden kultaiseksi hanheksi.
Mustaa rytmiä ja katujen kiihkoa sykkivä historiikki esittelee kaikki hiphop-kulttuurin olennaisimmat elementit ja tekijät: DJ:t, MC:t, b-boyt, graffititaiteen, mustan kansalliskiihkon, katubileet, käänteentekevät singlet ja levyt sekä artistit, levy-yhtiövaikuttajat, elokuvantekijät ja kirjailijat. Teos käsittelee kiinnostavasti myös hiphopaktivismin nousua ja niitä ideologisia ristiriitoja, jotka syntyivät hiphopin muututtua kulutustuotteeksi."
:icon_cool:
-
Edettyäni Raamatussa 2. Mooseksenkirjaan huomaan saaneeni lihaa luiden päälle.
-
Product of Scotland
Imported
SCOTCH WHISKY
Distilled & Matured in Scotland
Under British Government Supervision
GLEN SCANLAN
Blended Scotch Whisky
Reserve
40%. 20cl
Scanlan
GS International
FINE OLD
:icon_cool:
-
Ymmärsinkö oikein, että Myyrä lueskeli eilen lasista laulukirjaa. :017:
-
Ymmärsinkö oikein, että Myyrä lueskeli eilen lasista laulukirjaa. :017:
Onhan sitä aina joskus hyvä välillä nautiskella pienet näkäräiset :eusa_angel:
-
Elina Karjalainen - Oleg Semenenko: Vanhan Valamon hiljaisuuden kuvat (WSOY 1990).
-
Onhan sitä aina joskus hyvä välillä nautiskella pienet näkäräiset :eusa_angel:
Kuin Paasikiven suusta. Sain juuri luetuksi Paavolaisen Tanner-elämäkerrasta yhden osan, itsenäistymisestä Tarton rauhaan, ja nyt on menossa Polvisen Paasikivi-elämäkerrasta sama ajanjakso. Kun Suomen valtuuskunta oli saanut hommansa tehdyksi Tartossa, osalla herroista oli kieltolaki-Suomeen saavuttaessa alkoholijuomia matkatavaroissa. Tulli koetti jotain vikistä, mutta kun Paasikivi korotti vähän ääntään, herra kävelivät esteittä tuomisineen kotimaan kamaralle.
Joku Paasikiven saksalainen kontakti lähetti pääjohtajalle myöhemmin kaksi pulloa hiusvettä, joka tuoksahti ihme kyllä konjakilta.
Jos vastaava tulisi nyt ilmi, vaadittaisiin pankin yhtiökokouksessa salakuljetuksesta kiinni jäänyttä pääjohtajaa eroamaan. Yleisönosastoissa kyseltäisiin, eikö KOP:n työterveyshuollon hoitoonohjaus toimi, kun pääjohtalla on ilmeinen alkoholiongelma.
Mt
-
Mark Twain: The Innocents Abroad.
"In a few moments a lonely and enormous mass of rock, standing seemingly in the centre of the wide strait and apparently washed on all sides by the sea, swung magnificently into view, and we needed no tedious travelled parrot to tell us it was Gibraltar. There could not be two rocks like that in one kingdom."
-
Eeva Kilpi, Jatkosodan aika. Muistelmasarjan kolmas osa. Kiinnostava sarja varsinkin tällaiselle evakon tyttärelle, jonka isä on Kilven kanssa samanikäinen ja samalta suunnalta kotoisin.
Nyt menossa Markku Envallin Jäät lähtevät.
-
Max Jakobson: Väkivallan vuodet. Alaotsikkona 20. vuosisadan tilinpäätös.
Äskettäin kuolleen veteraanidiplomaatin muistelmien ensimmäinen osa, kannattaa ehdottomasti lukea.
-
Alan kohta lukemaan: Jeff Chang - Can't Stop Won't Stop, Hiphopsukupolven historia (Like 2008, 572s).
"Sykähdyttävä tarina kulttuurivallankumouksesta nimeltä hiphop"
"Can't Stop Won't Stop kertoo hiphopmusiikin syntytarinan ennennäkemättömän perinpohjaisesti ja oivaltavasti. Se lähtee liikkeelle hiphopin alkutahdeista Jamaikalla 1960-luvulla (Sipple Out Deh Jamaikan Roots-sukupolvi ja käänne kulttuurissa, myyrän huom.), luotaa mullistavan undergroundliikkeen muotoutumista Bronxissa ja tarkastelee hiphopin muuttumista nuorisokapinan esperantoksi, valtavirtamusiikiksi ja musiikkiteollisuuden kultaiseksi hanheksi.
Mustaa rytmiä ja katujen kiihkoa sykkivä historiikki esittelee kaikki hiphop-kulttuurin olennaisimmat elementit ja tekijät: DJ:t, MC:t, b-boyt, graffititaiteen, mustan kansalliskiihkon, katubileet, käänteentekevät singlet ja levyt sekä artistit, levy-yhtiövaikuttajat, elokuvantekijät ja kirjailijat. Teos käsittelee kiinnostavasti myös hiphopaktivismin nousua ja niitä ideologisia ristiriitoja, jotka syntyivät hiphopin muututtua kulutustuotteeksi."
:icon_cool:
Luen tätä vieläkin enkä ole päässyt kuin puoleen väliin. Välillä täytyy sulatella ja miettiä. Jos joku on kiinnostunut vaikkapa New Yorkin kaupunginosista (erit. pohjois-) niin käy "erilaisesta" matkaoppaasta. Tietenkin pääosassa on Bronx.
-
Ulla-Leena Lundberg: Jää (Finlandia-palkinto 2013)
Kaksi sivua vielä lukematta. Saa nähdä, pystynkö auttavaa paremmin niitäkään lukemaan. Nimittäin "menin shokkiin" Peter-papin hukkuessa ja mitä siitä seurasi. Olin siihen saakka lukenut päivittäin. Nyt en voinut ottaa kirjaa käteeni kahteen päivään. Sitten luin hukkumisen jälkeiset tapahtumat kursoorisesti. Että voi ihmiselle noin tapahtua! Se ON VÄÄRIN! Niin onnellista, työteliästä, iloista ja valoista aikaa kun siihen asti oli! Ja sitten kaikki romahtaa. KAIKKI. Tajutonta! Epäoikeudenmukaista! Väärin, väärin, väärin. Ei ei ei. Se ei voi olla, se ei voinut olla totta! Yhtä kauhua ja surua loput 75 sivua. Murhetta murheen päälle.
-
Luen Leena Landerin kirjat uudestaan, aloittaen loppupäästä. Arvostan Landeria siinä, ettei hän tekee kirjoja jonossa joka vuosi, vaan tekee KIRJOJA, kun on niiden aika. Olen päässyt jo Purppujapurjeisiin vuodelta 1989. Landerin kirjasta tehdyt filmatisoinnit jätän omaan arvoonsa.
-
Sain eilen postissa tilaamani kirjan, Janne Villa: Hengellinen väkivalta. En malttanut laskea käsistäni, vaan luin lähemmäs parisataa sivua putkeen. Vaikka aiheena on väkivalta, niin mukaan on saatu koko ajankuva tämän hetken kirkkopoliittisista keskusteluista. Rajuimpia ovat tietysti äärilahkojen kuvaukset, mukaan lukien Lasarus-veljet, kartanolaisuus ja koivuniemeläisyys. Tasapuolisuuden nimissä myös körttiläisyyden historiasta on löytynyt pelottelua, ja on hyvä, että kaikki mainitaan. Perusluterilaisuudesta annetaan lempeä kuva. En ole päässyt loppuun, vielä käsitellään mm. Taiwanin pedofiliatapausta.
Kirja on eräänlainen kokoomateos aikaisemmin julkaistuista tutkimuksista ja kirjoista, joista näköjään olen suurimman osan lukenut.
-
Hyvä lukuvihje tuli mamilta. Janne Villan kirjoitukset erottuivat Sana-lehdessä aina edukseen. Lehti tuli minulle vuosia ennen kuin siirryin HK:n lukijaksi.
Aihe kiinnostaa. Antti Tuurin kuvaukset wallenbergiläisistä ja erikssonilaisita tulevat usein ajatuksiini. Ja karismaatikot ja viidesläiset.
Nyt on taas menossa Yksi Antti Tuurin teos, Uusi Jerusalem. Aika ronskeja kuvauksiakin, mutta Elämähän ON.
-
"Viettää loppuelämänsä täysin uusilla paikoilla. Luopua kirjoista. Polttaa kaikki aloitettu. Mennä maihin joiden kieltä ei voi koskaan oppia. Kavahtaa jokaista selitettyä sanaa. Vaieta, vaieta ja hengittää, hengittää käsittämätöntä.
En minä opittua vihaa, vihaan sitä, että asun siinä."
Elias Canetti: Ihmisen alue - Muistiinmerkintöjä, s. 35
-
Nils Gustav Grotenfelt, Takaisin Wehmaan kartanoon.
Ajankuvia, valokuvia, sotaa ja henkilöhistoriaa. Kartano on Juvalla syntyneen Grotenfeltin sukukartano.
-
"Myytit merkitsevät minulle enemmän kuin sanat ja tämä minut selvimmin Joycesta erottaa. Mutta minä tunnen myös toisenlaista kunnioitusta sanoja kohtaan. Niiden koskemattomuus on minulle lähes pyhä. Minusta on vastenmielistä pilkkoa niitä ja jopa niiden vanhemmat muodot, ne joita todella käytettiin, saavat minut araksi, enkä antaudu mielelläni niiden kanssa hurjiin seikkailuihin. Sitä kauheaa, mikä sanoissa on sisällä, niiden sydäntä en tahdo repiä esiin kuin meksikolainen uhripappi; nuo veriset menot ovat minusta vihattavia. Sen tulee ilmetä ainoastaan henkilöissä, aina pelkästään heidän yhreydessään, ei koskaan sanojen yhteydessä sinänsä. Pelkät sanat ilman suuta joka ne lausuu ovat minusta vähän petollisia. Runoilijana elän aikaa ennen kirjoitusta, huutojen aikaa."
Elias Canetti: Ihmisen alue - Muistiinmerkintöjä, sivu 46, suom. Liisa Laukkarinen
-
Otin luentaan taas dekkarin. P.D. James on eliittiä ruotsalaisiin ja norjalaisiin verrattuna.
Kunnollisesti kuvattuja henkilöitä, syvällisyyttä ja historian oppikirjat hyvin luettuna tällä naisdekkaristilla. Alkuun luulin minäkin että vain mies osaa kirjoittaa näin.
Olen lukenut useita, nyt on menossa Murhahuone.
Ainoa ikävä piirre on että Otavan kustantamassa kirjassa on ollut jo 4 kirjoitusvirhettä luettuani vasta 80 sivua.
-
Olen lukenut useita Tommy Hellstenin kirjoja, itselleni hoitavina koin erityisesti "Elämän lapsi" ja
"Saat sen mistä luovut" kirjat. Pitäisi varmaankin lukea uudestaan, on jo aikaa kun luin.
Nyt Hellsteneiltä on ilmestynyt uusi "Levollisuuden kirja", täytyypä laittaa mietintämyssyyn tämäkin,
tai ehkä mieluummin ryhtyä tuumasta toimeen :023:
-
Otin luentaan taas dekkarin. P.D. James on eliittiä ruotsalaisiin ja norjalaisiin verrattuna.
Kunnollisesti kuvattuja henkilöitä, syvällisyyttä ja historian oppikirjat hyvin luettuna tällä naisdekkaristilla. Alkuun luulin minäkin että vain mies osaa kirjoittaa näin.
Olen lukenut useita, nyt on menossa Murhahuone.
Ainoa ikävä piirre on että Otavan kustantamassa kirjassa on ollut jo 4 kirjoitusvirhettä luettuani vasta 80 sivua.
P.D.James on loistava. Monia varhaisteoksia on suomennettu vasta nyt. Luin ne parikymmentä vuotta sitten, mutta jos aikaa olisi enemmän, lukisin nyt suomeksi uudelleen. Käsittämätöntä on myös se, että täti vain kirjoittaa, vaikka taitaa olla jo yhdeksissäkymmenissä. Viimeisimmät ovat aika järkäleitä aiempiin verrattuna - ehkä siinä näkyy ikä.
Itse luin viimeksi Viivi Luikin Varjoteatterin ja Aki Ollikaisen Nälkävuoden. Ihan erilaisia kirjoja, mutta molempien kieltä voi kehua kauniiksi ja ilmaisua omaperäiseksi.
-
Mieki tykkään P. D. Jamesin dekkareista. Tosin olen lukenut vain Majakan ja Yksityispotilaan. Nyt luen Jaakko Heinimäen Kafekismusta.
-
Mieki tykkään P. D. Jamesin dekkareista. Tosin olen lukenut vain Majakan ja Yksityispotilaan. Nyt luen Jaakko Heinimäen Kafekismusta.
Suosittelen seuraavaksi P.D.Jamesilta vaikka teosta Usko ja epäilys.
-
Katekismuksen lukeminen olisi kyllä paikallaan, viimeksi luin sitä rippikoulussa, on selvästikin unohtunut.
-
Suosittelen seuraavaksi P.D.Jamesilta vaikka teosta Usko ja epäilys.
En muista kirjojen nimiä jotka olen jo lukenut, täytyy aina kirjastossa lukea takasivua. Tuo Usko ja epäilys saattaa olla luettujen joukossa. Hyvän kirjan lukee kyllä kahdesti, vallankin jos ed.lukukerrasta on kauan.
Ihmettelin myös kirjailijan ikää, hänhän on yli yhdeksänkymmentä.
Lainasin yhden irlantilaisen viihdekirjailijattaren romskun hiljakkoin, mutta se oli niin älyttömän heikkoa työtä että harpoin , eikä mitään loppuratkaisuakaan ollut. Tämä kirjalija oli alle kahdeksankymmentä kun oli tämän kirjoittanut.
Eihän ihmisen ikä ja taidot läheskään aina kulje käsikkäin.
-
Eihän ihmisen ikä ja taidot läheskään aina kulje käsikkäin.
Harvemmin taitavat kulkea yhtämatkaa
-
Nuorenakin meidän fyysinen ja psyykkinen ikä eroavat toisistaan +- 2 vuotta. Aikuistuin tuon 2 vee myöhemmin kuin esim rippikouluaikaiset tytöt. En eroa tietenkään silloin tiennyt, mutta nyttemmin, kun järkeilee niin, niin se vaan on ollut.
-
Heinimäen Kafekismuksessa lämmitti seuraavat lauseet: "Missä kuolleet rakkaamme sitten ovat hautaan laskemisen ja joskus hamassa tulevaisuudessa tapahtuvan kuolleiden ylösnousemuksen välisen ajan? Vanhan kristillisen käsityksen mukaan he ovat Jumalan muistissa." :eusa_angel: :eusa_angel:
-
Heinimäen Kafekismuksessa lämmitti seuraavat lauseet: "Missä kuolleet rakkaamme sitten ovat hautaan laskemisen ja joskus hamassa tulevaisuudessa tapahtuvan kuolleiden ylösnousemuksen välisen ajan? Vanhan kristillisen käsityksen mukaan he ovat Jumalan muistissa." :eusa_angel: :eusa_angel:
Kauniisti sanottu! Toisaalta sittenhän ei aikaa enää ole, joten ehkä meidän tuleva ylösnousemishetkemme on samaan aikaan kuin heidänkin. Ajasta iankaikkisuuteen saman tien.
Pitäisiköhän lukea tuo Kafekismus...
-
Pitäisikö minunkin. Jaakko on sentään ollut ohjaamassa tänne. :eusa_clap:
-
Kauniisti sanottu! Toisaalta sittenhän ei aikaa enää ole, joten ehkä meidän tuleva ylösnousemishetkemme on samaan aikaan kuin heidänkin. Ajasta iankaikkisuuteen saman tien.
Pitäisiköhän lukea tuo Kafekismus...
Näin minäkin ymmärrän, että emme ole silloin enää aikaan sidottuja.
Katekismuksen lukemista olen "meinannut" jo pitkään...tämä elo ja olo on vaan liiaksi "meinaamista"
-
Katekismuksen lukemista olen "meinannut" jo pitkään...tämä elo ja olo on vaan liiaksi "meinaamista"
Aiotko lukea Katekismuksen (Luther / Huovinen...) vai Kafekismuksen (Heinimäki)? Kaikista olisi varmaan hyötyä jokaiselle. Minä taisin lukea läpi Huovisen kirjoittaman version silloin kun se joka kotiin jaettiin. Lutherin Vähän katekismuksenkin taisin nuorena lukaista, mutta Heinimäen nykyversiota en ole edes avannut.
-
Vanhastaan löytyy Lutherin vähä-ketekismus hyllystä.
-
Käväisin apteekkireissulla myös kirjastossa. Miten muuten saisin kulumaan pakolliset lepopäiväni kuin lukemalla vuoteessa. Otin kolme kirjaa Uutuksien hyllystä. Reijo Pajamon Koulun laulutunnilla. Katsoin hakemiston läpi ja totesin että 144:stä laulusta osasin kuutta-seitsemää lukuunottamatta kaikki. Kyllä ennen koulussa laulatettiin ja laulettiin! Virret päälle. Toinen kirja on Alice Hoffmanin Punainen puutarha, takakannen perusteella valittu, kuten Grace McCleenin palkittu Ihana maa. Sen olen aloittanut, lukenut parikymmentä sivua. Kiinnostaa monella tapaa.
Tässä kirjaesittely:
http://jarjellajatunteella.blogspot.fi/2013/03/grace-mccleen-ihana-maa.html
-
(http://farm8.staticflickr.com/7165/6499278813_073e99d7bd.jpg)
-
Sanomalehti Kalevassa on artikkeli ja valokuvasarja, missä näkyy tämä kylämme risteys ja Häikiön ex-kauppa. Artikkelissa kuvataan kurjuuden maisemaa täällä 100 km Oulun ympärillä. Asun kurjaliston alueella. Meidän punainen tupa ja perunamaa on em risteyksestä vain 250 metrin päässä. Palkitsin juuri itseni mielikuvissani VR nelosella rauhanaikaisesta palveluksesta, että yritän pitää rakasta isänmaatani asuttuna omalta osaltani.
Täytyy myöntää, että minua risoo sellainen käytös, missä omistaja ei pidä omaisuudestaan huolta, artikkelin valokuvat kuvasivat suurimmaksi osaksi sellaisia kohteita. Ihmisiltä puuttuu ns virhesilmä.
-
Lintukirjoja :109:
-
Luin Israelin Ystävien lehdestä artikkelin, missä Juhani Aitomaa selostaa Israelin uudesta energialähteestä, maakaasusta. Sitä on alettu pumpata Välimeren alta Ashdodin kaupungin tuotantolaitokseen tämän vuoden maaliskuusta alkaen. Käytössä oleva maakaasukenttä, nimeltään Tamar sisältää arvioiden mukaan runsaasti hyvälaatuista maakaasua. On löydetty neljä muuta kenttää, yksi niistä Leviatan lähellä Kyproksen merialuetta lienee vielä suurempi kuin Tamar. Kaasu on 7,3 km syvyydessä, ensin vettä 1,7 km ja sitten 5,6 km porattavaa maata.
-
Luin: Kari Kosmos: Natty Congo Bongo - juurijuttuja Jamaikalta (Like 2002)
Luen: Kari Kosmos: Bob Marley - mies, musiikki ja mystiikka (Johnny Kniga 2007)
:023:
:icon_cool:
-
Ikävä uutinen kirjanystäville:
Uskonnollisen kirjallisuuden asiantuntija-antikvariaatti Pokstaavi keskeyttää toimintansa tämän kesän aikana, ks. Pokstaavin verkkosivut (http://www.pokstaavi.fi/).
Jos etsii jotain uskontoon tai teologiaan liittyvää kirjaa, kannattaa pitää kiirettä, ennen kuin puoti sulkee ovensa.
Mt
-
Meneillään on:
John Irving: Minä olen monta (2013, Tammi, alkup. In One Person)
Olli-Pekka Tennilä: Yksinkeltainen on kaksinkeltaista (2012, Poesia, runoteos)
Matti Klinge: Muinaisuutemme merivallat (1983, Otava)
-
John Irving kuuluu suosikkilistalleni ja historialliset ovat aina kiinnostavia.
Kävimme kirjastossa. Lainasin neljä Eppu Nuotin aikaisempaa Pii Marin-dekkaria sillä Paine oli kiva lukea.
Kirjastosta saa kirjoja myös omistettavaksi. Eteisessä on pieni hylly johon tuodaan ja josta saa viedä. Tein löytöjä mielestäni. Rolf Arnkilin Ihmisestä on kysymys, Jaakko Paavilaisen Lapsuus Kanneljärvellä, Yhden Georges Simenonin ja yhden Graham Greenen.
Samalla huomasin että kaikki viimeeksi viemäni olivat menneet kaupaksi. :eusa_clap: :eusa_clap: :eusa_clap: :eusa_clap:
-
Oo, mikä muisto tulvahti Simenonista! Olin kerännyt 70-luvulla melkein kaikki Maigret'it. Kuitenkin möin ne, muutama jäi. Megree megree! Kuinka rakastinkaan niitä!
-
Mokillä lueskelen aina Katsaus Koreaan -kirjasta vuodelta 1978:
"Kansallista akrobatiaamme arvostetaan suuresti paitsi oman kansamme niin myös muiden kansojen keskuudessa 'taistelevana ja vallankumouksellisena akrobatiana' ja 'vallankumouksellisena akrobatiana, joka on sisällöltään selkeää ja yksinkertaista'.
-
Korean taisteleva akrobatia ??? Selkeää ja yksinkertaista, yes !
Onko vika johtajassa vai suomentajassa, vai minussa kun en ymmärrä sanontaa enkä yritä edes tulkita. :098:
-
Hyvä R-M. Korean niemimaa on suuri kysymysmerkki tänäänkin. Minä lukaisin Zane Greyn pokkarin Erämaan kultaa. Yksinkertainen juoni, yaqui-intiaanille annettiin arvo ja paha sai palkkansa.
-
Tilasin kaksi Bonhoeffer-kirjaa netissä. Kirjeitä vankilasta ja se uusi Metaxasin kirja. Ensinmainitussa olen 1. jonossa, ja Metaxaa saan odottaa, sillä olen vasta 4.
Nyt luen tipottain Kaari Utrion seikkailuromaania (Huh!!!) saksalaisritarikunnan ja vitaliaanien ajoilta. Kuningatar Margareeta sai juuri myös Ruotsin hallintaansa, mutta kovasti Tukholman saksalaisporvarit pistivät hanttiin.
Turun piispana oli Bero Balk, ja hänen fiktiivinen veljensä on sankari joka kärsii haavoista ja riutuu rakkaudesta. :022:
Kevyttä kenttähistoriaa.
-
Yiyun Li: Kulkurit kuvaa Kiinan kulttuurivallankumouksen aikaa, jossa on tietenkin yhtymäkohtia kaikkiin yhteiskuntiin, mutta ääritapauksena selkeytettynä.
Ahtaan portin –dramaturgia (...dramaturgialla tarkoitetaan laajasti määriteltynä sitä, miten esityksen tai tapahtuman eri elementit järjestyvät ja rytmittyvät. http://fi.wikipedia.org/wiki/Dramaturgia) on alkanut kiinnostaa.
Kirjassa Ahtaan portin muodostaa alun nuoren naisen surmaaminen vastavallankumouksellisena. Kuvaus on niin järkyttävä, että lukukokemuksesta selvittyään kirjan jatkon lukee ikään kuin puhdistuneena.
14. mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät. (Evankeliumi Matteuksen mukaan 7)
-
Kun aloitin Jari Tervon Layla´a, en tiennyt luenko historiaa, tragediaa, huumoria vai pornahtavaa tekstiä. Googlasin ja näin että kirja on Finlandia-palkinnon saanut teos naisen asemasta niin Suomessa kuin Turkissa. Heistä joilla ei mene muuta kuin huonosti. Kurdien klaanikulttuuri jossa nainen ei saa koskettaa vieraan miehen pikkusormeakaan ilman suvun kostoa, mikä voi olla jopa kuolemantuomio, on käsittämättömän patriarkaalinen.
Suomalaisella lkoholistinaisella, joka on opiskellut yliopistossa, ei ole huoltajuutta omaan poikaansa ja se johtaa, mihinkäs muuhun, kuin prostiksi ryhtymiseen. Naisen hyväksikäytöstä kirjoittava Tervo on arvosteluissa, jotka ovat hyvinkin myönteiset, nimetty Suomen johtavaksi feministiksi.
Se että huumorin eri lajit keventävät raskasta aihetta sopii minulle.
-
Kalevala
-
Luin juuri loppuun Fred Vargasin dekkarin Sous les vents de Neptune. Mietin ennen lukemista, miksei tätä ole suomennettu, mutta tajusin lukiessani, ettei sitä edes oikein voisi kääntää kielellisten seikkojen vuoksi, mm. Ranskan ja Quebecin ranskan eroilla sekä nimien etymologialla.
Nyt aloitin Panu Rajalan Unio mystica -järkäleen. Kirjan aihe kiinnostaa, toisin kuin muutamien muiden hänen kirjoittamiensa teosten...
-
Luen parhaillaa kirjaa josta tässä keskustellaan:
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/jari_tervon_layla_on_romaani_ihmiskaupasta_73310.html#media=73311
Loppukaneetti pelastaa paljon tunnelman ankaruudelta.
-
Kas, olenpa kirjoittanut edellisen kommenttini sekavasti.
Toisen virkkeen lopun pitäisi olla pikemminkin näin:
"...tarinassa kun olennaisia ovat mm. Ranskan ja Quebecin ranskan erot sekä nimien etymologiat."
Unio mystica muuten on vetävästi kirjoitettu ja sisällöltään kiintoisa! Olen sivulla 143 ja kirjassa on 984 sivua. Ei ihan heti lopu kesken... :icon_eek:
-
Täytyypä todeta ihaillen Maisakaille, että olet rikas ihminen. En Sinun rahoistasi tiedä mitään, mutta kommenttiesi vuoksi.
-
Luen uudestaan Juha Laaksosen upeaa kirjaa "Utö - syksy ja kevät ulkosaaressa" (Maahenki 2011). Kirja on iso A4 kokoinen nojatuolikirja. Myös paljon hienoja kuvia.
Suosittelen lämpimästi muillekin kuin linnuista kiinnostuneille. Sisältää esim. paljon Utön ja koko saariston historiaa entisajan elämäntyyleineen.
-
Lueskelin pitkästä aikaa huitsinnevadaa. Virkistävä foorumi ;)
-
Aloitin Joyce Carol Oates'n Sisareni, rakkaani: Skyler Rampiken intiimi tarina. Romaanin juuret ovat Yhdysvalloissa 1900-lopulla tapahtuneessa kuuluisassa rikoksessa. Riemastuttavaakin, välillä karmaisevaa kuvausta kuusivuotiaan luistelijatähtitytön murhasta, jonka tekijää ei kymmenen vuotta myöhemmin ole löytynyt. Näkökulma on välillä kolme vuotta vanhemman, tapahtumahetkellä 6-vuotiaan ja välillä, muisteluhetkellä 19-vuotiaan veljensä. Lukija saa perehtyä rikkaan liikemiehen perhe-elämään ja ympäristöön amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Kirjailijan tekniikka ja tyyli on satiirista, hengästyttävän kiihkeää ja kokonaisvaltaista yksityiskohtien esiinmarssittamista.
Otava on aikaisemmin julkaissut Oatesin tuotannosta roaanit Tavallinen rakkaus (1982), Valon enkeli (1983), Blondi (2001), Haudankaivajan tytär (2009) ja Kosto: Rakkaustarina (2010)
-
Aloitin eilen Metaxasin uutuuskirjan Dietrich Bonhofferista. Prologin jälkeen alkaa sukutarina, josta ei ajan korkeimpia oppineita puutu. Äiti-Bonhoeffer
kiinnostaa hernnhutilaistaustoineen Isä ei ollut uskonnollinen mutta suvaitsi sen mitä vaimo ja kotiopettajat hartautta harjoittivat Raamatunlukuineen, virsineen. Kirkossa ei käyty usein.
Lopetin illalla siihen kun I:n maailmansota alkoi. Pojat hurrasivat Jippii ! Sota on alkanut. Äiti toppuutteli heitä heti.
Tähän asti on ollut todella kiinnostavaa, saapi nähdä kuinka jaksan kun teologinen puoli astuu esiin.
Kehityskertomukset aina kiinnostavat.
-
Mark Twainin matkakertomus The Innocents Abroad on edennyt Jerusalemiin. Kirjoittaja arvioi Syyrian ja Palestiinan kansan oloja ja tapoja hyvin kärkevästi, mutta osansa närkästymisestä saavat varsinkin hänen 'pyhiinvaeltajiksi' kutsumansa amerikkalaiset matkakumppanit, jotka ihastelevat Raamatun maisemissa suurieleisesti kaikkein arkipäiväisimpiäkin asioita ja poimivat taskuihinsa palasia muistoksi kaikista pyhistä paikoista.
-
Lukemiseni etenee ja Saksan historia Weimarin tasavallan ajalta avautuu hiukkasen.
Saksa häviää soda. ( sivu 40)
Jos vuotta 1918 voi pitää vuotena, jolloin Dietrich Bonhoefferin lapsuus päättyi, sitä voi pitää vuotena jolloin myös Saksan lapsuus päättyi.
Sabine ( D.B:n kaksoissisko) kutsuu sotaa edeltävää aikakautta ajaksi, " jolloin vallitsi erilainen maailmanjärjestys - maailmanjärjestys, joka näytti meistä silloin niin lujasti vakiintuneelta, että se kestäisi ikuisesti; kristillisen merkityksen täyttämä maailmanjärjestys, jossa saatoimme viettää suojattua ja turvattua lapsuutta ". Vuonna 1918 kaikki muuttui.
-
Lunastuksen säteet
Kirjoituksia valosta, pimeydestä ja kotiinpaluun kajastuksesta
Urpo Karjalainen
Lunastuksen säteet kuljettaa lukijansa on luomisen alkuhämäristä nykypäivään. Matkalla etsitään lunastuksen säteitä, merkkejä siitä hyvästä, jollaiseksi Jumala on luomisessa ihmisen tarkoittanut. Näiden kautta kirja avaa nykyiseen uskontokeskusteluun merkittäviä uusia näkökulmina, aikuisen tavan ymmärtää uskoa. Uskonnossa ja uskossa Jumalaan ei ole kyse lapsekkaasta, taakse jätettävästä kehitysvaiheesta. Aikuinen usko ei pysähdy juhlimaan loputonta kysymystä oikeasta ja väärästä. Sen sijaan se sietää keskeneräisyyttä, se asettaa toisen ihmisen edun oman edun edelle.
ISBN9786522474469 Ilmestymisaika18.06.2013 Sidosasunid. Sivuja159 Kirjastoluokka23
http://www.kirjapaja.fi/tuotteet/2437-lunastuksen-sateet
Urpo Karjalainen
Urpo Karjalainen on pastori ja Herättäjä-Yhdistyksen Kaakkois-Suomen aluesihteeri. Karjalainen on julkaissut useita teoksia muun muassa herännäisyyden historiasta sekä kristinuskon ja juutalaisuuden historiallisista suhteista.
http://www.kirjapaja.fi/kirjailijat/96-karjalainen-urpo
"Lukijalle: Jesajan kirjan loppuluvussa kuvataan näkyä viimeisimpien aikojen avoimeen Jerusalemiin. Myös ne saavat tulla, joiden jumalat ovat vääriä ja jotka elämänsä holtittomuudella eivät olisi ansainneet pääsyä kaupungin juhliin. Nämä kaikki saavat kaupungissa ikuisen merkin, jonka luona he voivat ilota pääsystään valon ja lunastuksen kaupunkiin."(s. 7)
http://www2.h-y.fi/kauppa/index.php?cPath=2
-
Urpo Karjalainen: Mihin Norja päättyy?
”Olemmeko matkalla kohti kirkkautta tiellä, jonka varrella kasvaa villejä lupiineja?”
Sunnuntai 6.7.2013
Iltaseurat 18:30
Herättäjäjuhlat Haapajärvellä 2013
http://www.h-y.fi/1232-urpo-karjalainen
-
Lars Aejmelaeuksen kirjaa "Kristinuskon synty", kun se varmaan tulee nettieksegetiikan cumun tenttiin. Siinä kerrotaan seikkoja Palestiinan historiasta tosin hieman toisin kuin joissakin toisissa kirjoissa joita luettiin toiseen nettiteologian tenttiin, kolmanneksi minä intouduin kerran lukemaan ylisummaan eksegeettistä Jeesus-tutkimusta, ja siellä samoin seikkoja selitettiin toisin erityisesti Rooman keisareista ja minä ihmettelen kumpaa totuutta tentissä tulisi suosia. Mutta hän kirjoittaa aika hauskasti tutuista asioista. Luulisin että kaikillekin tutuista. Hän viittaa niin suuresti UT:n teksteihin nimittäin. Siksi minä oikeastaan pidän tämän lukemisesta - kun Raamatun jokin kuvaus sidotaan aikaansa ja paikkaansa ja kerrotaan mitä muuta siitä on kirjoitettu.
-
Luen parhaillaan Arno Kotron runokirjaa Musta morsian. Hän yllätti minut sillä kuinka hyvin hän miehenä on päässyt naisen sieluun ja pään sisään.
Olen luullut, johtuen vähäisestä miesten tuntemisesta, että miehet ovat ajatuksiltaan ja ilmaisultaan aiva eri planeetalta.
Siis onhan meissä koko lailla samaa! Sen todistaa myös Jenni Haukion kirja Sinä kuulet sen soiton. Hän ei ole saimaharmaja-edithsödergransieluinen
nainen.
Olen vain hyvin vähän näitä nykyrunoilijoita lukenut, Heli Laaksosta jonkin verran. En esim. Tommi Tabermania lainkaan.
Runoilijani ovat jo kuolleet. Viimeiset heiltä julkaistiin 1960-luvulla.
Arno Kotroon on pakko tutusta tarkemmin. Onko muita suositeltavia ?
-
Arno Kotroon on pakko tutusta tarkemmin. Onko muita suositeltavia ?
Kai Nieminen.
-
Kiitti.
Olen muistaakseni lukenut hänen suomentamiaan japanilaisia juttuja. Muistelen että onko hän asunut Hollolassa ja toiminut myös kuvanveistäjänä ?
Tässä on hänestä:
http://www.voihyvin.fi/artikkeli/runoilija-kai-nieminen-elaman-arvoitus-avautuu-hitaasti
Hoksasin just että mulla meni Kai, Pertti ja Heikki sekaisin. :039:
-
Olen lueskellut oikeastaan vain hengellisiä runokirjoja. Kaikille tuttuja nämä runo/kuvateokset.
Netistä löytyy paljon hienoja runo/valokuvataideteoksia.
Suosittelen erityisesti Kotisataman Galleriasivustoja, kannattaa käydä selailemassa.
-
Olin ottanut lainaksi toisenkin Arno Kotron kirjoittaman kirjan. Se ei ollutkaan hänen runojaan, eikä tarinaa hänestä itsestään vaan uskomaton elämänkertomus lääkäri, entinen nuorisorikollinen ja alkoholisti Christer Lybäckistä. Olin Maarit Tastulan tv-ohjelmassa nähnyt ko henkilön, mutta ei hän silloin jäänyt erikoisemmin mieleen.
Elämäntarinansa on rankka selvitymiskertomus. Hiukan ihmettelen sitä itsensäpaljastelua ja toisaalta Kotron tyylilaji on kuin herttasarjasta. Miksi ?
-
Matti Salmisen Pentti Haanpään tarina. Paljon uutta tietoa Piippolan miehestä.
-
Matti Salmisen Pentti Haanpään tarina. Paljon uutta tietoa Piippolan miehestä.
Jotenkin mennyt silmieni ja korvieni ohi MS:n kirja. Täytyypä ruveta etsiskelemään.
-
Nyt sain Rajalan Unio mystican luettua. Tosi kiinnostava ja hyvin kirjoitettu. Mika Waltarin persoona tuli tutuksi ja kirjojen sekä kirjoittamisen tunnelma välittyi hyvin. Suosittelen ainakin kaikille Waltarin ystäville. Jotenkin hauskaa, että Waltarin elämästä ja teoksista kirjoitettu kirja on samannäköinen järkäle kuin Waltarin historialliset romaanit. Eikä kyllä voi kuin ihmetellä Waltarin mielikuvituksen voimaa ja kirjoittamisen kiihkoa. Se on todellinen lahja jaa todellista lahjakkuutta. Sotapropagandakirjoittaminen oli minulle ihan uutta.
Lukemistani häiritsi lopussa se, etten ennättänyt lukea kuin bussissa työmatkoilla, mikä ei ole kuin maksimissaan vajaa puoli tuntia päivässä. Seuraavaksi aion katsella netistä Unio mystican saamia arvosteluja kirjallisuusblogeista. On hauska verrata omia näkemyksiä muihin. Teen sen kuitenkin aina vasta jälkeenpäin luettuani itse kirjan ensin.
-
Kiinnostuin kirjasta. Lahdessa on Waltarin sukua ja kahvila nimeltä Sinuhe.
Onnistuin varaamaan Unio mystican ja olen 1. jonossa. Kumpa vain silmäni eivät liikaa rasittuisi. Istuma-asennossa onnistuu melko hyvin kun valo tulee oikein.
-
Hain tänään ja aloin välittömästi lukemaan Panu Rajalan kirjaa Mika Waltarista. Kyllä on mielenkiintoista lukea kun liikutaan lähikunnissa Hartolassa, Artjärvellä, Hattulassa, Mikkelissä ja täällä meillä Lahdessa.Helsinki on kuitenkin koti- ja koulukaupunkinsa.
Meidän lahtelaisten tuntema, tietämä ja käyttämä Oululaisen leipä on Mikan isoisän veljen, Oulun Helanderien aloittama suurleipomo, jota nyt Fazer omistaa ( kunnes myydään ruotsalaisille :003:).
Helanderit olivat esikoislestadiolaisia. Paljon saman herätysliikkeen ihmisiä on ollut Oululaisen palveluksessa.
Mikan setä, Toivo Waltari oli Merimieslähetyksen ahkera nokkamies joka kateudesta ja panettelulla saatiin savustettua pois virastaan. Mika ei ollut siitä kai pahoillaan että setä siirtyi Pöytyän kirkkoherraksi. Mika koki setänsä vallanhaluiseksi ja pääsi näin nauttimaan nuoren miehen vapaudesta.
Mikan isä kuoli jo 1914. Setä kuoli 1939.
-
Hain tänään ja aloin välittömästi lukemaan Panu Rajalan kirjaa Mika Waltarista. Kyllä on mielenkiintoista lukea kun liikutaan lähikunnissa Hartolassa, Artjärvellä, Hattulassa, Mikkelissä ja täällä meillä Lahdessa.Helsinki on kuitenkin koti- ja koulukaupunkinsa.
Meidän lahtelaisten tuntema, tietämä ja käyttämä Oululaisen leipä on Mikan isoisän veljen, Oulun Helanderien aloittama suurleipomo, jota nyt Fazer omistaa ( kunnes myydään ruotsalaisille :003:).
Helanderit olivat esikoislestadiolaisia. Paljon saman herätysliikkeen ihmisiä on ollut Oululaisen palveluksessa.
Mikan setä, Toivo Waltari oli Merimieslähetyksen ahkera nokkamies joka kateudesta ja panettelulla saatiin savustettua pois virastaan. Mika ei ollut siitä kai pahoillaan että setä siirtyi Pöytyän kirkkoherraksi. Mika koki setänsä vallanhaluiseksi ja pääsi näin nauttimaan nuoren miehen vapaudesta.
Mikan isä kuoli jo 1914. Setä kuoli 1939.
Toivo Waltarin uran lopusta onkin aika seikkaperäinen kuvaus Unio mysticassa!
Minulle osui hauskasti, kun eräänä kesäiltana ajelimme Pornaisten Laukkosken kautta Mäntsälään, ja pian sen jälkeen luin Waltarin oleskelleen siellä paljon ja kirjoittaneen siellä huomattavan osan romaaneistaan.
-
Antti Lappalainen: Valat ja valheet - Juhana Paavonpoika Ruotsalaisen salamurha Nilsiässä 1830 (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Gummerus 2003, 207s)
Laitan tämän viestin körttifoorumille sen takia, että joitakin saattaa kiinnostaa lukea ensimmäinen todenmukainen kuvaus tästä vanhasta, järkyttävästä tapahtumasta. Kirjoittaja, dosentti A.Lappalainen on nilsiäläissyntyinen tietokirjailija ja hän on perehtynyt aiheeseen perinpohjaisesti tutkimalla vanhoja arkistoja (mm. Kansallisarkisto, Joensuun maakunta-arkisto, Nilsiän käräjäarkistot jne.). Lisäksi hän on saanut paljon suullista tietoa vanhoilta nilsiäläisiltä. Kirjassa korjataan ja oikaistaan tapahtumista aiemmin kirjoittaneiden virheellisiä tietoja. Aiemminhan murhasta ovat kirjoittaneet ainakin Akiander, Rosendal, Saarisalo, Oravala ja Ruokanen. Näistä ainoastaan Aapeli Saarisalo oli vaivautunut pintapuolisesti tutustumaan vanhoihin tuomiokunnan arkistoihin, mutta hänkin oli sitten tehnyt vääriä johtopäätöksiä.
Toinen syy, miksi tänne tästä kirjoitan on, että kirjan olemassaoloa ei varmaan moni tiedä. Se löytyy ainakin täällä kriminologian/kriminaalisosiologian hyllystä ja osui sattumalta silmiin ihan muuta teosta etsiessäni. Suosittelen kaikille herännäisyyden historiasta sekä myös 1800-luvun alkupuolen savolaisesta elämänmenosta kiinnostuneille sekä ehottomasti nilsiäläisille :icon_wink: , niin poismuuttaneille kuin paikkakunnalla nykyisin asuville. Kirja on vielä hyvin ja mukaansatempaavasti kirjoitettu ja käy vaikkapa dekkarista.
*Jokohan tuli kaikki ylisanat ja kehumiset käytettyä* :eusa_angel:
-
Kiitän nöyrimmästi ( ylisanan ylisana), samoin maisakai´ta vihjeestä Unio mysticaa lukemaan. Rajala yllättää syväluotaavalla käsittelyllään Suuresta illusioonista kirjoittaessaan.
Aion katsoa nyt heti Lahden kirjaston varastosta tämän Lappalaisen kirjan ja varata sen. :039:
Lukevat ( ja lukemattomat) foorumilaiset ovat aarre iäkkäälle kotona viihtyvälle . :023:
Löytyi, ja varaus onnistui .
-
Myyrä referoi hyvin tuossa ylempänä Juhanan kohtalon. Olen Savon aikanani saanut po kirjan käsiini ja lukenut. Suosittelen myös.
-
Kirjasto ilmoitti jo Lappalaisen kirjan tulleen. Haen sen perjantaina.
Panu Rajalan kirja Mika Waltarista on vasta puolivälissä. Se on niin kiintoisa että hyppään usein tietoneella tarkastamassa henkilökuvia ja vuosikymmenien tapahtumia. Nyt löytyi jo ensimmäinen tuttu sukukin, Hartolan Kalhon Carlsonit. Kalho oli Marjatta Waltarin (Luukkonen, äidin koti ).
Luulin että lukeminen ei ole hyvä näkövamman kanssa, kunnes löysin tiedon että lukeminen ei näköä lopeta.
Huomena kuulen tutkimusten tuloksista, vähän jännittää, mutta ei pelota. Omaan "kirjalliseen tuotantoon " en kykene, ajatukset ovat nyt näissä.
-
Kiitän nöyrimmästi ( ylisanan ylisana), samoin maisakai´ta vihjeestä Unio mysticaa lukemaan. Rajala yllättää syväluotaavalla käsittelyllään Suuresta illusioonista kirjoittaessaan.
Lukevat ( ja lukemattomat) foorumilaiset ovat aarre iäkkäälle kotona viihtyvälle . :023:
Panu Rajala todella yllätti minutkin sujuvalla tyylillään ja asiantuntemuksellaan! Mika Waltarista tuli hyvin elävä ja uskottava kuva.
Viime vuonna näin Rajalan käsikirjoittaman näytelmän Sylvi ja Anita, ja se oli mielestäni myös hyvin kirjoitettu.
-
Minäkin olen lukenut Rajalan kirjoja ja olen nauttinut.
-
"... Kun ihminen tietää liian vähän, mitään ei ole olemassa. Kun hän tietää liian paljon, mitään ei ole olemassa. Kirjoittaminen on sitä että vetää tietämisemme varjoista esiin sen mikä on olemassa. Siitä kirjoittamisessa on kyse. Ei siitä mitä tapahtuu, ei siitä millaisia toimintoja siinä tapahtuu vaan siinä, omassa itsessään. Siinä, se on kirjoittamisen paikka ja tavoite. Mutta miten sinne pääsee?..." (Knausgård: Taisteluni ̶ ensimmäinen kirja, s. 418, 978-952-01-0916-5, [miki-laitoksen ensimmäinen painos])
-
Kirja, jonka heitin käsistäni: Laila Hirvisaari (Hietamies ), Minä Katariina.
En ole muistakaan Hirvisaari-Hietamihen kirjoista ollut innostunut. No, ehkä hänen varhaistuotantonsa Kannas-sarja kiinnosti, koska hän kirjoitti isäni koti- ja koulumaisemista ja sitten sodasta ja evakoista.
Nyt alkoi etoa kun hän uudestaan ja uudestaan kuvaili naisten vaatteita, kampauksia, rakastajia. Jos nämä olisi jätetty pois olisi kirja laiha kuin lauluvihko.
Historian vuoksi tämänkin otin, mutta googlesta löytää kaiken olennaisen. Siirryn taas dekkariin
Ärsyyntyneenä. :073:
-
Lapsuuskodin hyllyistä löytynyttä: "Siionin virsien äärellä". Jaakko Haavio, 1970.
Siinä kerrotaan mm. Siionin Virsien muutostyöstä ja muinaisista virsirunoilijoista. Aika paljon sanoitukset on muuttuneet maanläheisempään suuntaan, mystiikkaa on pyritty karsimaan pois ja liiallista veren korostusta, sekä herrnhutilaisia vaikutteita. Samalla sanoitukset ovat muuttuneet aika tavalla. Silmiä avaava lukukokemus minulle, auttaa ymmärtämään herännäisyyden nykytilaa.
-
Nyt en mitään, mutta joitakin aikoja sitten Antti Lappalaisen "Suden jäljet" (kertoo susien suuhun joutuneista v. 1710-1881 nimineen päivineen), Pentti Mäensyrjän "Hukka huutaa" (käsittelee susien esiintymistä Suomessa), Harri Nykäsen ja Jouni Tervon "Nokka" (kertoo Katajanokan vankilan vangeista, vartijoista, psykologista ja papista heidän omin sanoin), Hannes Markkulan "Murha rikostoimittajan silmin" (en pitänyt kirjasta enkä kirjoitustyylistä) ja muistaakseni Harri Nykäsen "Kilikalikeikka" (melko mitäänsanomaton ohut kirja lähinnä pieleen menneistä rikoksista).
Saatoin lukea jotain muutakin, mutta en enää muista.
-
Nyt en mitään, mutta joitakin aikoja sitten Antti Lappalaisen "Suden jäljet" (kertoo susien suuhun joutuneista v. 1710-1881 nimineen päivineen), Pentti Mäensyrjän "Hukka huutaa" (käsittelee susien esiintymistä Suomessa), Harri Nykäsen ja Jouni Tervon "Nokka" (kertoo Katajanokan vankilan vangeista, vartijoista, psykologista ja papista heidän omin sanoin), Hannes Markkulan "Murha rikostoimittajan silmin" (en pitänyt kirjasta enkä kirjoitustyylistä) ja muistaakseni Harri Nykäsen "Kilikalikeikka" (melko mitäänsanomaton ohut kirja lähinnä pieleen menneistä rikoksista).
Saatoin lukea jotain muutakin, mutta en enää muista.
Oliko siinä kuolleissa mukana Tammelassa 1860 sattunut tapaus, jossa mies kuoli vesikauhuun, jonka hän oli saanut suden puremasta. Susi siis ei välttömästi tappanut häntä, mutta aiheutti miehen kuoleman. Tämä löytyy Tammelan rippikirjasta.
-
Kotimökin (lapsuuskodin) hyllystä löytyy tosiaan kaikenlaista mielenkiintoista...kun vaan pystyisin
keskittymään ja hiljentymään lukemiseen.
Osuipahan sellainen pieni kirjanen silmiini kuin:
Paavo Ruotsalainen: Sisällisen tykökäymisen neuvot kirjeitä
toimittaja Arla Saraste (asui kotikunnassani), ilmestyi 1964
Kirjanen lienee tuttu joillekin foorumilaisille. :eusa_angel:
-
Oliko siinä kuolleissa mukana Tammelassa 1860 sattunut tapaus, jossa mies kuoli vesikauhuun, jonka hän oli saanut suden puremasta. Susi siis ei välttömästi tappanut häntä, mutta aiheutti miehen kuoleman. Tämä löytyy Tammelan rippikirjasta.
En muista kaikkia yli 200 tapausta, mutta siinä on kaikki, mitkä hän oli saanut kirkonkirjoista selville. Papit tallensivat tunnollisesti kuolinsyyn: esim. susi söi, susi raateli, susi/sudet veivät jne. Tapauksia oli siis reilusti yli 200, joista aikuisia yli 70. Yleensä susi, joka hyökkäsi aikuisen ihmisen kimppuun, oli vesikauhuinen (raivotauti, rabies), mutta tunnetaan myös tapauksia, joissa terve susi on tappanut aikuisen ja raadellut. Vesikauhuhan on kai pääasiassa koiraeläinten sairaus (Suomessa koira, susi ja kettu), jonka tartunnan saanut eläin ei kykene syömään eikä juomaan ja kuolee parissa viikossa.
Vielä vuoden 1881 jälkeenkin on susi tappanut 9-vuotiaan tytön Uukuniemellä - näin ainakin sen aikainen Hesari oli uutisoinut.
Suomen synkin pitäjä on ollut Kivennapa, jossa sudet tappoivat ja useimmiten söivät paljon lapsia. Lisäksi kirjassa mainitaan 1600-luvulta Jääski, joita surmia ei löydy kirkonkirjoista. Niitä ei kai vielä siihen aikaan tallennettu. !800-luvun lopun synkkää aluetta oli pohjoinen Varsinais-Suomi, eteläinen Satakunta ja Hämekin.
Kirja on tosi kiinnostava jo historiankin kannalta. Tosin yöunet saattaa sen lukemisen jälkeen vähäksi aikaa mennä.
-
Tässä on kirjasta yksi arvostelu. Aika pienellä präntätty tosin.
http://personal.inet.fi/luonto/mikael.broo/disp_pdf.pdf
-
Oliko siinä kuolleissa mukana Tammelassa 1860 sattunut tapaus, jossa mies kuoli vesikauhuun, jonka hän oli saanut suden puremasta. Susi siis ei välttömästi tappanut häntä, mutta aiheutti miehen kuoleman. Tämä löytyy Tammelan rippikirjasta.
Mitä ilmeisimmin oli, koska se oli aikuisten yleisin suden aiheuttama kuolinsyy
-
Toni Bentleyn Tanssijan talvi. Menossa. Ostin joskus kirjaston poistoista, kun ajoittain myyvät edullisesti, Malmilla on lisäksi poistolaatikko, mahdoinko löytää sieltä.
On hyvä kuin mikä. Ballerina elikkä ensitanssija kertoo päiväkirjamuodossa elämästään.
Pitkästä aikaa sain lukemiseen makua niitten kirjoittamiskurssien jälkeen. Ne tappoivat pitkäksi aikaa kaiken halun lukea, kumma juttu. Piti lukea mahdoton kasa kurssilaisten tekstejä ja lisäksi kaikkia kirjoja jotka ei sytyttäneet. Siksi kai. Oli hyvä saada välimatkaa. Tämä on hyvä kirja, kuvaa tanssijan arkea ja sen määrätynlaista tyhjyyttä. Suosittelen, jos käsiin osuu.
Sain viimein luentaan omat viimeiset mutta NVL on hidas, tosin tekee ehkä tarkempaa työtä kuin Orivesi.
-
Tässä on kirjasta yksi arvostelu. Aika pienellä präntätty tosin.
http://personal.inet.fi/luonto/mikael.broo/disp_pdf.pdf
Kiitos linkistä. Sen tekstin saa suurennettua +-merkistä. Samalla siinä sivussa on kirjoitus Martti Lindqvististä. Sekin on minulle kiinnostava.
Kummallista että näitä susien tappamia ihmisiä on näinkin monta. Jossakin artikkelissa sanottiin ettei susi ole tappanut Suomessa kuin yhden lapsen.
Tuo tieto että Kivennavalla oli paljon susiturmia on minulle merkityksellinen. Isän suvussa sai leskivaimo sakot kun oli myynyt köyhyydessään talon kiväärin joka piti olla susien varalle. Valkjärvi on KIvennavan naapuripitäjä.
-
Toiselta foorumilta poimittua:
Olipa muuan äidin kohdussa kaksi vauvaa. Toinen kysyi toiselta: ”Uskotko synnytyksen jälkeiseen elämään?” Toinen vastasi: ”Totta kai. Kyllä synnytyksen jälkeen täytyy olla jotakin. Ehkä me olemme täällä valmistautumassa siihen, mitä meistä myöhemmin tulee.” ”Hölynpölyä”, sanoi toinen. ”Ei synnytyksen jälkeen mitään elämää ole. MIllaista sellainen elämä olisi?” ”En tiedä, mutta valoa tulee olemaan enemmän kuin täällä. Ehkä me kävelemme kahdella jalalla ja syömme suun kautta.” Toinen sanoo: ”Tuo on järjetöntä! Käveleminen on mahdotonta. Ja että söisimme suun kautta? Naurettavaa. Ravinto tulee napanuoran kautta. Elämä synnytyksen jälkeen on täysin poissuljettu mahdollisuus. Napanuora on liian lyhyt.” ”Uskon, että jotakin siellä on ja ehkä se on erikoista kuin tääll”, toinen vastaa. ”
”Kukaan ei ole koskaan tullut sieltä takaisin. Synnytys on elämän loppu, ja sen jälkeen on vain pimeyttä ja ahdistusta. Ei se vie meitä mihinkään.”
”No, en minä tiedä”, sanoo toinen, ”mutta ainakin me näemme äidin, ja hän pitää meistä huolen.”
”Äiti! Uskotko sinä äitiin? Missä hän on nyt?”
”Hän on kaikkialla ympärillämme. Me elämme hänessä. Ilman häntä ei olisi tätä maailmaa.”
”Minä en näe häntä, joten järki sanoo ettei häntä ole”
Tähän toinen vastasi: ”Joskus kun on ihan hiljaista, hänet voi kuulla ja aistia. uskon, että synnytyksen jälkeen on toinen todellisuus, ja me olemme täällä valmistautumassa siihen todellisuuteen.”
:icon_biggrin: :icon_biggrin:
-
Paulina Rauhala: Taivaslaulu.
Hieno kirja. Etenkin kielellisesti.
Arvionneissa on korostunut aihe (nuoren lestadiolaispariskunnan elämä), mutta minusta se ei tee oikeutta teokselle. Minulle se oli kirjasyksyn helmi.
-
^^ Tuonpuoleiseen minäkin olen aina uskonut.
-
"Korkeamodernistinen kirjallisuus koko meitä ympäröivine suunnattomine koneistoineen oli väline, tietämyksen muoto, ja kun sen oli omaksunut, siitä saadun tiedon saattoi hylätä ilman että menetti mitään oleellista, varsinainen muoto säilyi, ja sen pystyi kääntämään omaan elämään, omiin intohimoihin, ja ne saattoivat äkkiä nousta esiin aivan uudessa ja merkittävässä valossa. Espen kulki tätä tietä ja minä seurasin häntä, kuin tyhmä pieni koira tosin, mutta seurasin kuitenkin. Selasin Adornoa, luin muutaman sivun Benjaminia, istuin muutaman päivän Blanchot'n ylle kumartuneena, vilkaisin Derridaa ja Foucault'a, yritin hetken Kristevaa, Lacania, Deleuzea, samalla kun ympärilläni ajelehti Ekelöfin, Björlingin, Poundin, Mallarmén, Rilken, Traklin, Ashberyn, Mandelstamin, Lundenin, Thomsenin ja Haugen runoja. En koskaan käyttänyt niihin enempää kuin muutaman minuutin, luin niitä kuin proosaa, kuin MacLeanin ja Bagleyn romaania, enkä oppinut mitään, en ymmärtänyt mitään, mutta jo se että olin ollut heidän kanssaan tekemisissä, se että minulla oli heidän kirjoja hyllyssäni, laajensi tietoisuuttani, jo tieto heidän olemassaolostaan oli rikkautta, ja vaikka he eivät täyttäneetkään minua oivalluksilla, aavistukset ja tuntemukset rikastuttivat minua sitäkin enemmän." (Knausgård: Taisteluni - ensimmäinen kirja, s. 718-719 [miki-laitos])
-
Edettyäni Raamatussa 2. Mooseksenkirjaan huomaan saaneeni lihaa luiden päälle.
Minä luulin sen tapahtuvan vasta Hesekielin kirjassa. :icon_lol:
-
Alan lukemaan kun kerkiän:
SUDEN KÄÄNTÖPUOLI
Englanninkielisistä alkuperäisteksteistä
Will N. Graves: Wolves in Russia - Anxiety Through The Ages ja Valerius Geist: An American Wolf Pack Turns Russian
sekä teoksen
Mihail P. Pavlov: Volk
Valentina ja Leonid Baskinin ja Patrick Valkenburgin
englanninkielisestä käännöksestä
suomentanut Kaarlo Nygren
Venäjänkielisestä alkuperäistekstistä
Sergei Korytin: O ljudojedstve volkov
suomentanut Leo Bludnik ja Kaarlo Nygren
Englanninkielisen teoksen
Wolves in Russia - Anxiety Through Ages
toimittanut Valerius Geist
Suomenkielisen laitoksen toimittaja Kaarlo Nygren
Advectis, Joensuu 2008, 280s
-
Paulina Rauhala: Taivaslaulu.
Hieno kirja. Etenkin kielellisesti.
Arvionneissa on korostunut aihe (nuoren lestadiolaispariskunnan elämä), mutta minusta se ei tee oikeutta teokselle. Minulle se oli kirjasyksyn helmi.
Minäkin luin Taivaslaulu -teoksen ja se oli todella hieno kaikin puolin. Jos olisi ollut aikaa, olisin lukenut sen samalta istumalta. En ihmettele yhtään, jos arvioinneissa onkin korostunut aihe. Siinä on paljon tabuja, jotka liittyvät k.o. liikkeen toimintaan. Paljon asioista oli semmoisia, joista olin kuullut jo aiemmin, mutta en ollut uskonut todeksi. Paljon oli semmoista, jota olin arvannut, kun tiesin määrättyjä faktoja ihmisistä. Oli siellä ihan uuttakin asiaa. Huomaa, että kirjoittaja on liikkeen sisältä. Minusta sekin oli hienoa, että siinä tuli esiin liikkeen hyviäkin puolia.
Rohkea täytyy olla sen, joka tuommoista kirjoittaa. Kieliasu oli aivan erityismaininnan arvoinen. Kuulostaa olevan aika suosittu kirja.
http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/taivaslaulu-nousi-kirjaston-kaikkien-aikojen-varatuimmaksi/642129/ (http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/taivaslaulu-nousi-kirjaston-kaikkien-aikojen-varatuimmaksi/642129/)
-
Alan lukemaan kun kerkiän:
SUDEN KÄÄNTÖPUOLI
Englanninkielisistä alkuperäisteksteistä
Will N. Graves: Wolves in Russia - Anxiety Through The Ages ja Valerius Geist: An American Wolf Pack Turns Russian
sekä teoksen
Mihail P. Pavlov: Volk
Valentina ja Leonid Baskinin ja Patrick Valkenburgin
englanninkielisestä käännöksestä
suomentanut Kaarlo Nygren
Venäjänkielisestä alkuperäistekstistä
Sergei Korytin: O ljudojedstve volkov
suomentanut Leo Bludnik ja Kaarlo Nygren
Englanninkielisen teoksen
Wolves in Russia - Anxiety Through Ages
toimittanut Valerius Geist
Suomenkielisen laitoksen toimittaja Kaarlo Nygren
Advectis, Joensuu 2008, 280s
...ja sama litania suomeksi:
SUDEN KÄÄNTÖPUOLI
WILL N. GRAVES: VENÄJÄN SUDET
Mihail P. Pavlov: Susien vaarallisuudesta
Valerius Geist: Venäläisiä susia Amerikassa
Sergei Korytin: Sudet ihmissyöjinä
Advectis
-
Mitenkähän tuo "Taivaslaulu"-kirja...
Pastori Hintsala...
Inhimmillinen tekijä-ohjelma...
Netin keskustelupalstat...
Jne...jne...
?
Alkaiskohan muutosten tuulet puhaltaa!! :eusa_pray: :eusa_pray: :eusa_pray:
-
En ole lukenut Marxin Pääomaa, mutta siitä on tullut nyt uusi painos. Entinen oli myyty loppuun jo aikoja sitten. Kuulemma uusi painos oli ollut esillä kirjamessuilla. Tänä vuonnahan kirjamessujen aiheena oli saksalainen kirjallisuus. Kirjan tiimoilta oli järjestetty jokin keskustelutilaisuus, jonka yhtenä vetäjänä oli ollut Hannu Taanila. Tilaisuuden nimi: Karl Marx - se vanha vainooja, on minusta aika hauska :003:
-
Luen dekkaria. Timo Sandbergin Vainoojaa. Siinä alkupuolella Messillän dekkaristikurssilla kirjailija Leo sanoo mm. " Siinä missä kirjailijat sukeltavat,
lukijat hukkuvat ".
Kirjan tapahtumat sijoittuvat tänne Lahteen ja ympäristöön. Edellisessä jonka häneltä luin, oltiin Tuusulassa. Lähinnä Hyrylässä.
-
Mark Twainin tiiliskivi The Innocents Abroad on loppulukua vaille luettu. Bonhoefferin kattotiili Yhteinen elämä on jo puolessa välissä. Jälkimmäisen sisältöä pitää sulatella enemmän.
-
Kristina Carlson: William N. - Päiväkirja
William Nylander (1822-1899) oli suomalaisen kasvitieteen uranuurtajia ja kansainvälisesti merkittävä jäkälätutkija. Kristina carslson on käyttänyt päiväkirjaromaaninsa lähtökohtana Nylanderin elämän käännekohtia, mutta itse muistiinpanot ovat täysin fiktiivisiä. (etulieve)
-
Graham Greene, Tädin kanssa maailmalla.
Kirjan löysin meidänn kirjaston eteisestä, mukaan otettavien kirjojen joukosta. Vein tilalle kymmenkunta tyttökirjaa, ja vanhoja ( yli 50 v) psykologiaa käsitteleviä opuksia.
-
Välipaloina olen nauranut Serafim Seppälän kokoamalle juutalaiselle huumorille:
Nuori mies selittää isoäidilleen Zelgalle uuden höyryveturin ihmeellisyyttä:
- Miksikö tämä veturi on niin ihmeellinen? Kuulepa tätä. Sen vetämä juna on niin nopea, että jos lähdet sillä täältä kylästä nyt, niin olet keskiyöllä Varsovan keskustassa.
Isoäiti on entistä epäilevämpi:
- Mitä ihmettä minä tekisin Varsovassa keskellä yötä!
-
Erinäisistä syistä yleisen saunan yhteiskuntafilosofisen valiokunnan keskustelujen kohteena on ollut Sigurd Wettenhovi-Aspa, ja asiaan perehtyäkseni jokailtainen lukunautinto on ollut Fenno-ägyptischer Kulturursprung der alten Welt sekä eräs W-A:ta käsittelevä poikkeuksellisen hyvä pro gradu -tutkimus.
Maaseuturesidenssissä iltalukemisena on Mikko Uolan tutkimus Unelma kommunistisesta Suomesta 1944-1953, ja kummassakin paikassa Huono-osaisten hyvinvointi Suomessa, sillä se löytyi myös sähkökirjana (https://helda.helsinki.fi/handle/10138/40230).
Yömyssyksi Alivaltiosihteeriä.
Mt
-
Luin hiukan Jari Tervon uutuuden, Esikoinen, alkua. Teksti on ilotulitusmaisen papattavaa. Sanat ei pikku-Jarilta ole kadoksissa.
Luen toki sen kokonaan kunhan Matti saa isänpäivälahjansa kulutettua loppuun.
-
Alun Anderson: Kun arktis sulaa. Oppikirja minulle, hyvä sellainen. Ymmärrän paremmin, miksi napajää sulaa ja miksi jääkarhu joutuu aikanaan pulaan.
-
Novellikurssilta kahden novellit, jotka piti vertaispalauttaa. Pidin kyllä. Mutta kyllä se tuntui hankalalta, kun en oikein tiennyt, oliko tekijä ajatellut, että tämä on teema ja tämä sisältö ja tuossako on siis se käännekohta, kun käsitteet ovat yhä hieman himmeitä. Etenkin aihe ja teema, mitä eroa niissä taas olikaan. Eli seuraavaksi luen kai novellikurssin oppimateriaalia.
Lukisinko tänne Nachfolgea vai Etiikkaa Dosentilta? Tavallaan sekin "Kutsu seuraamiseen" olisi jossain hyvä käsitellä, ja se tulee kyllä kronologisesti Sanctorum Communion jälkeen, sille osaa antaa arvoa vasta viidennen lukukerran jälkeen, mitenhän nyt kävisi.
Dosentti anoo hyppelylupaa, mutta tyytyy konsensuspäätökseen.
-
Peruskoululaisetkin pohtivat juuri aiheen ja teeman eroa. Kysyivät minulta, kun eivät äikänopen puheista saaneet täsmällistä tietoa. Eivät saaneet minultakaan noin kylmiltään. Jostakin kirjasta luin esimerkin, että Seitsemän veljestä aiheena on Jukolan veljien karkaaminen Impivaaraan ja teemana koulusivistyksen ja raivaajakulttuurin vertailu. Tjaa...
-
Simo Peuran Pieni kirja sovituksesta ja Wille Riekkisen Pieni kirja Jeesuksesta
-
Netistä löytyy myös kirjoja. Mutta jos ei jaksa lukea, niitä voi kuunnella youtubesta. Sieltä löytyy mm. Lutherin Kristityn vapaus ja pari John Bunyanin kirjaa suomeksi luettuina. (Pitää vaan päästä pienen takeltelun ja eläytymisen yli ja keskittyä itse tekstiin)
-
Arpajaisvoitto eilisissä myyjäisissä: Jumalan aijnoan olcohon kijtos. Rukouksia Agricolan rukouskirjasta. Kirja on kuin koru, ja tekstit ajatonta aarretta.
-
Luin Eino Leinon runoja ja löysin omakuvani:
http://runosto.net/eino-leino/pyha-kevat/laulun-lapsi/
-
James Joyce oli syntyjään irlantilainen, mutta tunsi kehityksensä tukahtuvan kotikaupungissaan Dublinissa... Triesteen...suunnitteli novellikokoelmaansa muun muassa kertomusta, joka kuvaisi erään aivan tavallisen ihmisen ajatuksia ja tekoja yhden päivän aikana. Tämä novelli kasvoi vähitellen yli 700-sivuiseksi nykyajan Odysseus-tarinaksi.
...
kirjailija kuvaa jokaisen ihmisen elämää minä hetkenä ja missä paikassa tahansa. Tämä päivä, tämä lyhyt välähdys kahden unen välissä, on itse ihmisen elämä, syntymisen ja kuolemisen välinen lyhyt tuokio. Tämän vaikutelman Joyce saa lukijan mielessä aikaan kuvaamalla pelkkää konkreettista tilannetta, muistamalla sen jokaisen detaljin, kuvaamalla jokaisen siihen liittyvän mieleenjohtuman, muistikuvan, pelon ja aavistuksen — koko yksilön senhetkisen maailmankaikkeuden lyhyen tuokion sisällä.
...
Elämän monenkirjavuutta Joyce on korostanut vaihtamalla usein tyylilajia ja tekniikkaa — Odysseuksesta voi vaikkapa seurata kielen kehitystä Elisabet I:n ajoista meidän päiviimme. Sitä paitsi jokainen luku liittyy johonkin ihmisruumiin osaan, kuten sydän, maksa, veri — johonkin taidelajiin tai ammattiin, ja lopuksi vielä tiettyyn väriin.
...
Odysseuksen kielen rikkaus on... ainoalaatuinen: Joyce käyttää tässä romaanissaan yli 30 000 erilaista sanaa, kun romaanikirjailijat yleensä tyytyvät muutamaan tuhanteen.
Odysseusta pidettiin aikoinaan miltei mahdottomana kääntää. Sen ilmestyminen suomeksi ensi kerran 1964 Pentti Saarikosken loistokkaana suomennoksena oli käännöskirjallisuutemme merkkitapaus.
Liepeet, James Joyce: Odysseus, 951-30-5659-7
-
Joulun aikana olen lukenut C O Roseniuksen elämänkertaa.
Minuun teki vaikutuksen se, että Rosenius oli vakaumuksellisen kristityn lisäksi vielä sovitteleva sellainen, eli hän käyttäytyi ystävällisesti ja sovittelevasti myös toisuskoisia kohtaan.
Lutherissa ja Paavo Ruotsalaisessa minua on alkanut häiritä se hyökkäävyys ja jonkinlainen vihanomainen suhtautuminen niihin kristittyihin, jotka eivät uskoneet asioihin samalla tapaa.
Se, mitä Martti tai Paavo ovat sanoneet tai Martti kirjoittanut, suhtaudun siihen toki vakavasti ja luultavasti olen aina tai lähes aina samoilla linjoilla, mutta se agressiviinen esitystapa on alkanut häiritä minua.
-
Sain kaksi kirjaa joululahjaksi. Toinen, kiinnostavampi, on Teemu Keskisarjan Finladia-tietokirjaehdokas Viipuri 1918. Siihen paneudun heti kun saan lukemisen alla olevan kevyehkön tekeleen lopeteltua.
-
Minulla on pitkään ollut lainassa kirja Osmo Tiililä- protestantti. (Timo Junkkaala) Nyt vihdoin Joulupyhien aikaan saan sen luettua loppuun. Tiililä on oikeastaan vain nimenä tuttu, ja vasta nyt hänen persoonansa ja elämänsä sekä kirkosta eroamisen syyt alkoivat avautua. Olen hieman hämmentynyt enkä ole ihan varma mitä ajatella. Kirjaakin on vielä jokunen sivu jäljellä, ja ehkä kysymyksiini löytyy jokunen vastauskin. Alussa tuntui että elämään ja vaiheisiin mennään ehkä hitusen liian yksityiskohtaisesti sisään.. minun maallikkomakuuni. Sivuja on paljon ja täytyy myöntää että muutama rivi tuli harpottua. Mutta se uskonsota ja sen raskaus meinaa uuvuttaa heiveröisemmän lukijan. Jään miettimään.
Koska olen iäti utelias herätysliikkeiden historiasta, (kuten myös historiasta yleensä) lainasin myös Jorma Ojalan kirjan Laestadiuksesta joka on lukujonossa seuraavana.
-
Netistä löytyy myös kirjoja. Mutta jos ei jaksa lukea, niitä voi kuunnella youtubesta. Sieltä löytyy mm. Lutherin Kristityn vapaus ja pari John Bunyanin kirjaa suomeksi luettuina. (Pitää vaan päästä pienen takeltelun ja eläytymisen yli ja keskittyä itse tekstiin)
Lutteeruksen kirja on helmi.
-
Joyce Odysseuksessa olen edennyt toiselle sadalle sivulle enkä ole vielä ymmärtänyt juuri mitään. Vielä on runsas kuusisataa sivua, joiden aikana toivon pääseväni kyytiin.
-
Joyce Odysseuksessa olen edennyt toiselle sadalle sivulle enkä ole vielä ymmärtänyt juuri mitään. Vielä on runsas kuusisataa sivua, joiden aikana toivon pääseväni kyytiin.
Liekö Suomessa montakaan sen ymmärtäjää. Dublinilaisia olen nuoruudessa lukenut ja Odysseustakin aloitellut. En jaksanut.
Sen sijaan tykkään Antti Tuurin Äitini suku tarinoista. Nyt on luvun alla Alkemistit. Hauskuudeksi niissä on aina sarkastinen kertojaääni. Se tekee kertomuksesta ehyen.
Tästä on nyt kysymys:
http://www.teosofia.net/muut/ek_gustaf-b.htm
Nodensköldistä linkin alaosassa.
-
Alkemisti - maallinen rakkaus on luvassa jatko-osa.
-
Luin jouluna lahjaksi saamani Pauliina Rauhalan Taivaslaulun. Se oli todella hyvä! Kiihkottomasti tulivat esiin lestadiolaisen herätysliikkeen tämän hetken suurimmat kipukohdat. Kirjan kieli oli erityisen kaunista. Suosittelen lämpimästi niille, joita aihepiiri kiinnostaa.
Nyt olen aloittanut Kari Hotakaisen Luonnon lain. Alku ainakin vaikuttaa hyvin lupaavalta. Antti Nylenin Tunnustuskirja sen sijaan jäi kesken, hetkeksi sivuun odottelemaan, samoin Eero Huovisen Enkeli taivaan. Sitä taidan jatkaa ensi jouluna...
-
Olen lukenut yllä mainitut Pauliina Rauhalan ja Hotakaisen, molemmat hyviä, vaikka hyvin erilaisia. Nyt on menossa Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme. Siinä keritään todellisuutta auki kuin sipulia, kerros kerrokselta. Jännite tiivistyy ja päähenkilöistä paljastuu olennaisia asioita vasta vähä vähältä, joten ei kannata lannistua, jos alussa tuntuu, ettei tajua mitään. Tämä on kirjailijaelämänkerta sotien välisestä Itä-Euroopasta vakoilun, vastavakoilun ja Stalinin vainon, harhaisuuden ja vainoharhaisuuden ajalta.
-
Lainasin kirjastosta viime käynnillä kaksi isotekstistä kirjaa. On mukavampi niitä lukea. Valikoima on pieni , mutta löysin ennen minulle tuntemattoman Lempi Pursiaisen muistelmat Pieneä tyttönä Savossa. Lempi oli Terho Pursiaisen äiti.
Uskomattoman vaikeaa ja köyhää oli Lempin lapsuus, samoin kuin äitinsä, jonka syntymä ajoittui 1800-luvun lopulle. Hän oli Reetta. Lempin syntymävuosi oli 1919. Huutolaisuutta, nälkää, kuolemaa ja sairautta jatkui ainakin pitkälle 1920-luvulle. Tämä oli minulle tietämätöntä, että näin vaikeaa elämä oli vielä silloinkin. Tällä taustalla ymmärtää paremmin myös Terho Pursiaisen ajatusmaailmaa. Hän on äidinmaidossa saanut uskon ja köyhien asian omakseen.
Lempi syntyi Polvijärvella ja asui Rautavaaralla. Koti oli uskovainen. Olivatko heränneitä, en osaa arvata. Perheen isä puhui joskus käyneensä "Petäjävapriikin koulua ". Seuroissa kävivät ja jonkun kerran Lempin kodissakin oli seurat.
Lempi kuoli 2012. Häneltä jäi useita Kirjapajan kustantamia kirjoja.
-
Lainasin kirjastosta viime käynnillä kaksi isotekstistä kirjaa. On mukavampi niitä lukea. Valikoima on pieni , mutta löysin ennen minulle tuntemattoman Lempi Pursiaisen muistelmat Pieneä tyttönä Savossa. Lempi oli Terho Pursiaisen äiti.
Uskomattoman vaikeaa ja köyhää oli Lempin lapsuus, samoin kuin äitinsä, jonka syntymä ajoittui 1800-luvun lopulle. Hän oli Reetta. Lempin syntymävuosi oli 1919. Huutolaisuutta, nälkää, kuolemaa ja sairautta jatkui ainakin pitkälle 1920-luvulle. Tämä oli minulle tietämätöntä, että näin vaikeaa elämä oli vielä silloinkin. Tällä taustalla ymmärtää paremmin myös Terho Pursiaisen ajatusmaailmaa. Hän on äidinmaidossa saanut uskon ja köyhien asian omakseen.
Lempi syntyi Polvijärvella ja asui Rautavaaralla. Koti oli uskovainen. Olivatko heränneitä, en osaa arvata. Perheen isä puhui joskus käyneensä "Petäjävapriikin koulua ". Seuroissa kävivät ja jonkun kerran Lempin kodissakin oli seurat.
Lempi kuoli 2012. Häneltä jäi useita Kirjapajan kustantamia kirjoja.
Lempi Pursiainen on näköjään kotoisin samalta paikkakunnalta kuin isäni, joka syntyi 1909. Kyllähän se aika on ollut taloudellisesti vaikeaa monelle. Erityisesti täällä syrjämailla niin kuin Kainuussa. Maakuntalaulun nimikin on Nälkämaan laulu. Kainuun körttiläiset äänestivät monet kommunisteja ja onpa siellä pidetty Stalinin syntymäpäiväseuratkin.
-
Lempi Pursiainen on näköjään kotoisin samalta paikkakunnalta kuin isäni, joka syntyi 1909. Kyllähän se aika on ollut taloudellisesti vaikeaa monelle. Erityisesti täällä syrjämailla niin kuin Kainuussa. Maakuntalaulun nimikin on Nälkämaan laulu. Kainuun körttiläiset äänestivät monet kommunisteja ja onpa siellä pidetty Stalinin syntymäpäiväseuratkin.
Lempi Pursiainen oli körttiläinen kuten poikansa Terhokin.
-
Pauliina Rauhalan kieli Taivaslaulussa oli kaunista. Olin kuuntelemassa Pauliinaa kirjakaupan tilaisuudessa ja ehkä siksi luin kirjan vähän kirjailijan ohjeistamalla tavalla, pidin sekä tarinasta että kielestä. Sivusta lestadiolaisia naisia seuranneena tarinakaan ei ollut vieras.
-
"Finns were excellent teachers. They taught us how to fear God, do hard work, cooking, ironing and timekeeping. Some of them had small children and we had to look after them, bathe them and feed them. We all loved their kids. They were such wonderful children."
Kun lukee tämän namibialaisesta kirjasta Tears of Courage, ei voi muuta kuin olla mielissään. Varsinkin, kun tarkemmalla lukemisella selviää, että meme Justina Amwaalwa todella tarkoittaa minun perhettäni!
-
Yli sukupolvien kestävää tekstiä. Tehty hienoa työtä.
-
Pauliina Rauhalan kieli Taivaslaulussa oli kaunista. Olin kuuntelemassa Pauliinaa kirjakaupan tilaisuudessa ja ehkä siksi luin kirjan vähän kirjailijan ohjeistamalla tavalla, pidin sekä tarinasta että kielestä. Sivusta lestadiolaisia naisia seuranneena tarinakaan ei ollut vieras.
Risto Nordell ylistää Pauliina Rauhalan Taivaslaulua:
Kohta 29:40 : http://areena.yle.fi/radio/2098938
-
Lukekaa osaa 7 tämän jälkeen