Tuosta persoonakysymyksestä:
Katekismus, 12 kappale.
"Jumala ei ole pelkkä kaukainen alkusyy eikä persoonaton voima, vaan hän vaikuttaa luomakunnassa ja historiassa ja kohtaa meidät henkilökohtaisesti."
Ja sitten pitkän kaavan mukaan eli katkelma Athanasiuksen uskontunnustuksesta:
"Me palvomme yhtä Jumalaa, joka on kolminainen, ja kolminaisuutta, joka on yksi Jumala, persoonia toisiinsa sekoittamatta ja jumalallista olemusta hajottamatta.
Isällä on oma persoonansa, Pojalla oma ja Pyhällä Hengellä oma, mutta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen jumaluus on yksi, yhtäläinen on heidän kunniansa ja yhtä ikuinen heidän majesteettisuutensa."
Vaikka kuvittelen ymmärtäväni Saliksen tarkoituksen, totean kuitenkin, että persoona-sana ja sen johdosten käyttämisessä jumaluusopillisissa kysymyksissä on hyvä olla vähintään yhtä tarkka kuin puolueettomuus-sanan käytössä YYA-Suomessa. Minusta hyvä lähtökohta on Katekismuksen kuvaus siitä, mitä Jumala ei ole: kaukainen alkusyy ja persoonaton voima.
Mt
P. S. Lisäksi epäilen olevani Leenan kanssa samoilla linjoilla noissa tunneasioissa. Esitän samalla myös kiitoksen, koska olen pitkään miettinyt, miten asian esittäisin, ja pari kertaa lienee aloittanutkin, mutta sitten hylännyt tuloksen, kun ajatuksenkulku ei ole pysynyt kasassa.