Koska tuo alkoi edustaa sarjaa iskepäs tähän, otan asiallisemmin.
Mihin ihmisen tahdon katsotaan ylettyvän?
Mistä ihmisen tahdossa on ylipäänsä kysymys? Missä määrin se on sidottu (huomaa, sidottu!) hänen eettiseen näkyynsä siitä kuinka asiat olisi hoidettava - ja katsooko hän sen silloin olevan yhtä kaikki vapaan?
-Suurestiko se on osa
--- sitä mitä tämän yksilön moraalikoodeks sisältää?
.....Ajatusta että sen voi vapaasti valita noudatettavaksi tai hylättäväksi?
Jälkimmäisen suhteen olen tätä mieltä: Voi valita --- jossakin määrin. Toisinaan valitsee niin, että tekee väärin, oman määritelmänsä mukaan. Kun olin 17v olin hyvin vakuutettu siitä, että joudun kadotukseen, jos en käy joka sunnntai jumalanpalveluksessa, joten näennäisen vapaasti valitsin käymisen. Myös kuumeisena. Vastoin vanhempieni tahtoa tässä tapauksessa.
Mutta en enää pidä kumpaakaan, en tuota valintaa enkä tahtoa vapaana. Se oli sidottu sen ajan ja paikan herätyskristillisyyteen: "Varjele tapaa niin tapa varjelee sinut. Valvokaa. Pysykää uskossa. Kristus tulee pian. Voi sitä, joka silloin kohdataan nukkumasta. Toinen otetaan, toinen jätetään. Te ette tiedä aikaa ettekä hetkeä."
Ajatteletko, että tuon moraalikoodeksin sisällön osalta ihmisen tahto on vapaa? Sen kyllä haluaisin ajatella paremmin loppuun (yksi niistä, jotka ovat kesken ajattelemisen mutta kiirellisyysluokka on 4 eli "yli 30 vuorokautta"- ei päivystystapaus) Nykytarjonnasta on jotakin valittava, mtta se on vain nykytarjonta. Enää se ei edes sisällä "käytävä kirkossa joka sunnuntai" - kohtaa. Laajemmin: Me olemme oman aikamme lapsia ja sidottuja jo tähän tieteenfilosofisen kokonaisuuteen ja niihin vesiin joissa meidät on pesty, pahemmin kuin edes ymmärrämme.
-Me olemme niin sidotut että se saisi minut harmista kiroilemaan jos kehtaisin. Vapaa tahto on unelma, toteutuisipa muttan kun ei. Pienesti me olemme sinnepäin.