Minusta kristillistä uskoa ei pidä rakentaa Vanhan Testamentin varaan. Luomiskertomus on sinänsä mielenkiintoinen, mutta olisi älytöntä väittää, että se on absoluuttista Jumalan sanaa ja uskottava tavulleen.
Kirkkommehan rakentaa uskonsa sekä vanhan- että uuden testamentin, eli koko raamatun varaan. Mielestäni kyse on enemmänkin siitä miten sitä tulkitaan, kuin että mitä osia siitä "hyväksytään" uskon perustoiksi.
Tuollainen Saliksen esitäämä "uskottava tavulleen"-mentaliteetti ei kyllä kuvaa oikeudenmukaisesti ainakaan evankelisluterilaisen kirkon uskonkäsitystä. Ensinnäkin mitään pakkoa meillä ei ole uskoa yhtään mitään, joten "uskottava tavulleen"-käsite on aika kaukaa haettu siinä mielessä.
Jos nyt mennään siihen, miten juutalaisuudessa ja kristillisyydessä tulkitaan vanhaa testamenttia, niin esim. tunnustuskirjoissa tuodaan aika vahvasti esille näkökulmaa vanhaan testamenttiin siten, että siinä kerrotut tapahtumat, jumalanpalvelusjärjestykset ym. säädökset ovat esikuvaa evankeliumin asioista. Niissä ohjataan lukemaan vanhaa testamenttia ennen kaikkea "Kristus-keskeisesti", eli kaikkialta teksteistä on etsittävä Kristusta ja peilattava asioita evankeliumia vasten. Niinhän raamattu neuvoo itsekin tutkimaan vanhan testamentin kirjoituksia!
Toinen tärkeä näkökulma on ymmärtääkseni se, että siellä on paljon mikä on tapahtunut meille myöhempien aikojen kristityille "opetukseksi". Siis esikuvallisia ja opettavaisia tapahtumia.
Kolmas ja tärkein on että vanha testamentti sisältää lain. Evankeliumista kristitty elää, muttei ole yhtään kristittyä ilman lakia. Eipä ole yhtään ihmistäkään ilman lakia tässä maailmassa! Lakia muistetaan aralla tunnolla, mutta samalla tietäen, että olemme kalliisti siitä ulos ostetut.
Kun tutkitaan vanhaa testamenttia siis ennenkaikkea
hengellisessä viitekehyksessä, niin verenpaine ei nouse läheskään niin suureksi kuin ajattelemalla yksitoikkoisesti vaan että "pitääkö minun muka uskoa tämä kaikki tavusta tavuun?". Kyllä sielläkin paljon opiksi otettavaa on ja ajattelemisen aihetta, ainakin oma kokemus on tämä. Jos vanha testamentti jätetään huomioimatta, niin mielestäni kristillisyydestä jää silloin pois paljon rikkautta ja syvyyttä jota se voi rauhallisesti ja kiihkottomasti tulkittuna tarjota.
Valitettavasti vanhaan testamenttiin suhtaudutaan usein jonkunlaisella uskonkiihkolla. Sitä voi olla ainakin kahta muotoa:
1. Toinen on hiuksia halkova kirjaimellinen ja asioiden syvemmät merkitykset huomiotta jättävä tapa jossa sitä todella luetaan kuin lakikirjaa. (mm. juutalaiset ja lakikristityt)
2. Toinen on hysteerisen pelon sävyttämä suhtautuminen jossa koko vanha testamentti torjutaan jyrkästi eikä sekään minusta ole perusteltua. (mm. yltiöliberaali antinomismi)
Lopuksi totean, että kyllä siellä itsellekin on hyvin paljon kohtia joita en voi ymmärtää tai on vaikea, jopa mahdoton hyväksyä tai uskoa. En minä silti menisi sanomaan niin jyrkästi ettei koko vanhaa testamenttia tarvita lainkaan. Kyllä joku arvo on annettava entisten aikojenkin kirkon tulkinnoille ja löydöille ja monessa tulessa koetellulle raamatuntulkintaperiaatteelle!
Ei kaikki viisaus ole meidän ajassa!