Käytkö kirkossa?

[mami]

Minullakin on konfirmaatiomessuissa ja joulunajan kirkkohetkissä sellainen tunne, että toiset ovat tulleet ja valloittaneet meidän kirkon ja koko tilaisuuden luonne on erilainen, helponnettu, suunnattu ei-kirkossakävijöille. Kauhea kohkaus, hienot vaatteet, kukat, kamerat ym. ovat etusijalla. Jotenkin tyhjänä ja vieraantuneena sieltä lähtee pois.  Mutta todellakin - se on raukkamaista minun puoleltani, koska jos kirkkoon kerrankin tulee ihmisiä, niin mikä minä olen heitä paheksumaan. Pois se minusta!

Toisekseen, kun Luopioisten kirkossa on kerran kesässä konfirmaatio, niin siitä en halua jäädä paitsi. Maalla ihmiset osaavat vielä olla luontevasti kirkossa, eivätkä häiritse. Siellä on suorastaan liikuttavaa, kun suurin osa ihmisistä tuntee toisensa. Siksi meidänkin nuorimmainen pääsi ripiltä erityisluvalla Luopioisissa.

[PekkaV]

Puolisoni topputtelee joskus, että jos siellä on konfirmaatio, että häiritään vaan toisten juhlaa. Minä että JUST SILLONHAN SINNE PITÄÄ MENNÄ rauhoittamaan ja näyttämään esimerkkiä ja (Samuli!) veisaamaan ja vastaamaan liturgian asiaankuuluviin kohtiin ja NÄKEMÄÄN IHMISIÄ eikä niitä iänikuisia ja iankaikkisia harmaapää-mulkoilijoita kuten minä.

Tietty eläkeläiset kuten Seppos, jotka käyvät joka sunnuntai kirkossa, kun eivät osaa poiskaan olla ja on aikaa oleelliseen ja on sellaisessa elämäntilanteessa, tietty heitä voi kuvitella rassaavan osaamattomien ja osattomien kohkaaminen. Lohduttaudun sillä, että aikansa kutakin. Kyllä routa ja talvi taas hidastaa menoa.

[seppos]

Tietty eläkeläiset kuten Seppos, jotka käyvät joka sunnuntai kirkossa, kun eivät osaa poiskaan olla ja on aikaa oleelliseen ja on sellaisessa elämäntilanteessa, tietty heitä voi kuvitella rassaavan osaamattomien ja osattomien kohkaaminen. Lohduttaudun sillä, että aikansa kutakin. Kyllä routa ja talvi taas hidastaa menoa.

Täytyy tuohon todeta, että arvaus meni pikkuisen pieleen. Konfirmaatio on sisäpiirin juttu, joka koskee vain leiriläisiä ja heidän lähipiiriään, toisin kuin tulisi olla. Saarna on aina leiriltä eikä niitä jaksa montaa peräkkäin kuunnella. Samoin on muukin jumalanpalveluksessa. Se levottomuus, mitä ei esimerkiksi Ahiksen konfirmaatioissa ole, on vasta toisena listalla. Siellä yksinkertaisesti tuntee itsensä täysin ulkopuoliseksi, juuri toisin kuin tulisi olla. Meistä tuntuu, että kiintiömme on täynnä niiden suhteen. Kunnioitan suuresti urheiluluontoanne ja vakaumustanne käydä konfirmaatioissa. meiltä ei sitä enää tahdo löytyä sukulaislapsia lukuun ottamatta. Anopilla on 26 lastenlasta, joten konfirmaatioita riittää joka kesälle.

[Pirska]

Minullakin on konfirmaatiomessuissa ja joulunajan kirkkohetkissä sellainen tunne, että toiset ovat tulleet ja valloittaneet meidän kirkon ja koko tilaisuuden luonne on erilainen, helponnettu, suunnattu ei-kirkossakävijöille. Kauhea kohkaus, hienot vaatteet, kukat, kamerat ym. ovat etusijalla. Jotenkin tyhjänä ja vieraantuneena sieltä lähtee pois.  Mutta todellakin - se on raukkamaista minun puoleltani, koska jos kirkkoon kerrankin tulee ihmisiä, niin mikä minä olen heitä paheksumaan. Pois se minusta!

Osa tekstistä on kuin suoraan minunkin ajatuksistani "toiset ovat tulleet ja valloittaneet meidän kirkon". Tosi on, että juuri tässä on minullakin parannuksen tekemisen paikka. Kuinka sitä aina toivotaankaan, että ihmiset enemmän kävisivät kirkossa ja sitten kun he tulevat, niin minä fariseus olen mielessäni motkottamassa heidän käyttäytymisestään.

[Riitta-mummi]

Onkohan käytäntö ripillepääsystä muuttunut vuosien varrella. Minä pääsin
helluntaina 1959 Kärkölän kirkossa jumalanpalveluksen yhteydessä.
Tyttäremme konfirmoitiin1980 ja 1981 Lahden Ristinkirkossa. Tilaisuudet olivat illalla, vain konfirmaatio, ei messua. Tilaisuudessa oli vain omaiset ja ystävät läsnä. Ei häiriöitä.

Kuukausi sitten oli meillä Mukkulassa aikuisrippikoulun konfirmaatio messun yhteydessä. Erittäin harras ja kaunis tilaisuus. Osa oli maahanmuuttajia.

Olen kyllä monasti kuullut pappien valittavan levottomuudesta, jopa kaaoksenomaisista kukitus-seremonioista. Eivät ole aikuiset ihmiset osanneet kirkkokäyttäytymistä.
Eräskin pappi sanoi suoraan, että konfirmaatio on kaikkein epämieluisin
työtehtävä.

[myyrä]

Olin viime kesänä veljenpojan konfirmaatiossa eikä siellä ollut ainakaan pahempia häiriöitä. Mitä nyt ehkä vähän liikaa kuvattiin. Tilaisuus jäi mieleen siitäkin syystä, että eka kerran sain ehtoollisviinin omalta veljeltä. Kyllä pokka piti kummaltakin ihan hyvin. :wink:

[PekkaV]

Kun seurakuntalaiset ohjeistaa hyvin, kaoottisuus saadaan kuriin. Mikä muu kuin raha estää lähettämästä tiedoitetta kotiin ajoissa ennen konfirmaatiomessua? Jos siihen satsaisi edes kerran, tieto alkaisi vaikuttaa. Tai! Lappu käteen riparilaiselle: vie isille.

[Pirska]

Itse käyn kirkossa lähes joka sunnuntai.

Tiedän muutamia ihmisiä, jotka menevät kirkkoon tapansa mukaan joka sunnuntai. Minusta on hieno asia, että on sellaisiakin ihmisiä. Salaa ihailen heitä, vaikka tiedän, etteivät he taatusti tee sitä saadakseen osakseen ihailua. Ovat paremminkin tavallista nöyrempää porukkaa.

 Minullakin on monesti ihan tekosyy olla pois kirkosta, mukamas väsyttää j.n.e. Tarkemmin muistellessani tekosyitä on ollut jos minkälaisia että ihan hävettää muistellakaan. Kuitenkin Jeesuskin meni tapansa mukaan kirkkoon. Niinpä niin, ei se ainakaan huono tapa ole.

[Jampe]

[
 Minullakin on monesti ihan tekosyy olla pois kirkosta, mukamas väsyttää j.n.e. Tarkemmin muistellessani tekosyitä on ollut jos minkälaisia että ihan hävettää muistellakaan. .

Tarvitseeko siihen olla joku syy jos ei mene kirkkoon?

[Pirska]

Enpä ole ajatellut asiaa koskaan noin päin. Sen verran kai olen sisäistänyt kotoa opittua, että sääntö on mennä kirkkoon ja säännöstä poikkeus on olla pois jumalanpalveluksesta. Tarkennan, että säännöllä en tarkoita pakkoa tai käskyä.

[Jampe]

[
Enpä ole ajatellut asiaa koskaan noin päin. Sen verran kai olen sisäistänyt kotoa opittua, että sääntö on mennä kirkkoon ja säännöstä poikkeus on olla pois jumalanpalveluksesta. Tarkennan, että säännöllä en tarkoita pakkoa tai käskyä.

No, enpä minäkään... -ennen tätä, mutta nyt tuli tuota kirjoitustasi lukiessa mieleen että näinhän se usein on kun pitää tuntea tai tunnetaan huonoa omaatuntoa kirkkoon menemättömyydestä.  Kuitenkin, jos oikein tarkkoja ollaan niin huonon omantunon kantaminen siitä kun ei mene kirkkoon, johtuu alitajuisesta tai tiedostamattomasta pakosta. Ihminen syyllistää itseään siitä kun ei mene kirkkoon vaikka voisi.  MInusta tuolloin ei voida enää puhua vapaaehtoisuudesta tai ainakaan sisäisestä vapaudesta. Vaikka ulkoinen vapaus olisikin valita, on kumminkin sisäinen pakko ja syyllisyys. Siis jos todella oikeasti pitää potea huonoa omaatuntoa kirkkoon menemättömyydestä.

Tällä kaikella en tietenkään tahdo sanoa, etteikö kirkkoon meneminen olisi hyvä ja jossain mielessä tarpeellinenkin asia.

[PekkaV]

perisynti perkele

[Mauno]

Huomenna menen kirkkoon. On minun rippikoululaisten rippipyhä, konfirmaatio. Minulle huominen ei ole vastenmielinen homma!

Yli kaksikymmentä villiä poikaa ja tyttöä saavat huomenna kummin oikeudet, äänestysoikeuden seuraavissa kirkkovaaleissa + muut konfirmoidun kirkon jäsenen edut. Yksi ei pääse, kun loukkaantui viikolla pyöräonnettomuudessa ja on nyt tehostetutussa hoidossa.

Rippileirillä hiihtoloman aikaan vilkas porukka tuli aina ajoissa tunneille ja muihin juttuihin, ei tarvinnut hoputtaa. Aamukirkossa ja iltahartauksissa olivat rauhassa ja fiksusti, en voi pahaa heistä sanoa.

miettii Mauno

[Pena]

Siunausta rippilapsillesi, varsinkin hänelle, joka ei pääse kirkkoon!

[Suvikki]

En ole aikaisemmin ruukannu käydä. Lapsena menin silloin kun vanhemmat pakotti. Vähän aikuisempana sitten tuli joskus käytyä "kulttuurisyistä" kuuntelemassa esimerkiksi poikkeuksellisen taitaavaa kanttoria urkujen äärellä tai hyvän kuoron houkuttelemana. Nyt viime aikoina on tullut jumalanpalveluksissa hypättyä omituisen paljon - melkein joka pyhä tekee mieli kirkkoon. Minulla on tarkoitus mennä juhannuspäivänäkin, vaikka vähän arveluttaa. Onkohan siellä ketään muita?