Käytkö kirkossa?

[Pirska]

Minulle on äiti sanonut, että kirkossa käydään niin kauan kuin siellä Herran siunaus luetaan. Täytyy tunnustaa, että saattaa mennä montakin pyhää, ettei tule käytyä kirkossa, mutta mukavaa siellä on käydä. Tuntuu, että silloin on "oikea pyhä", kun käy kirkossa.

 Veisuusta olen aina pitänyt ja nykyään iloitsen suunnattomasti Raamatun teksteistä. Miten ne voivatkin olla niin "täyttä tavaraa". Jopa saarnasta voi saada jotain irti, joskus enemmän ja joskus vähemmän.

[Johannes]

Olen ihan samaa mieltä!  Sunnuntai tuntuu ihan toisenlaiselta, jos on käynyt kirkossa.

[Hölkänen]

Välillä ujostuttaa mennä kirkkoon, kun ei oikein tunne muita seurakuntalaisia, mutta ehtoollisen takia silloin tällöin on pakko päästä.  Radiosta tulee muuten kuunneltua, mutta täytyy myöntää, ettei se ole sama asia. Pastorin katseen alla penkissä on vaikeampi antaa sanan mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.  :roll:

[Pirska]

Välillä ujostuttaa mennä kirkkoon, kun ei oikein tunne muita seurakuntalaisia, mutta ehtoollisen takia silloin tällöin on pakko päästä.  Radiosta tulee muuten kuunneltua, mutta täytyy myöntää, ettei se ole sama asia. Pastorin katseen alla penkissä on vaikeampi antaa sanan mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.  :roll:

Riippuu aika paljon saarnasta, meneekö se toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Toki kirkossa on helpompi keskittyä. Minä tahdon kotona nukahtaa ja silloin on vaikea keskittyä. :lol:

[Riitta-mummi]

Me käydään kirkossa kun käytättää. Talvi-aikaan paljonkin. Kesäisin olosuhteiden pakosta harvoin.

Ehtoollista tarvitaan.

[seppos]

Me käydään kirkossa kun käytättää. Talvi-aikaan paljonkin. Kesäisin olosuhteiden pakosta harvoin.

Ehtoollista tarvitaan.

Samoin

[mami]

Meillä kuuluvat kirkonkellot kesämökin pihaan, joten ei ole mitään syytä olla käymättä kesälläkään...

[Riitta-mummi]

Kerran kesässä mekin käydään Luopioisten kirkossa, kerran Padasjoen. Kuhmoisissa käydään kaupassa niinkuin em. taajamissakin. Kaikkiin on yli 30 km.
Eläkeläisillä on kiireitä ja vanha sairas koira jota ei voi jättää kovin kauan yksikseen.
 :-#

[seppos]

Meillä on Kuhmoisten kirkkoon 13km tosi kurjaa tietä ja se hillitsee haluja. Tuusulassa on ollut riesana joka pyhäiset konfirmaatiot (yli 20kpl), joten kotona ei kesällä paljoa viitsi kirkkoon mennä ja mökillä on hankalaa onneksi on radio. Talvella käymme jokseenkin joka pyhä jossain kirkossa. Yleensä käymme omassamme.

[B.H.S]

Pidän oman kirkossani vietämän sielunhoidonmäärän, arvoituksena muilta ihmisiltä.
 O:)
ps. ettei pääsisi vielä ylpistymään.

[Pirska]

Meillä on Kuhmoisten kirkkoon 13km tosi kurjaa tietä ja se hillitsee haluja. Tuusulassa on ollut riesana joka pyhäiset konfirmaatiot (yli 20kpl), joten kotona ei kesällä paljoa viitsi kirkkoon mennä ja mökillä on hankalaa onneksi on radio. Talvella käymme jokseenkin joka pyhä jossain kirkossa. Yleensä käymme omassamme.

Minäkin koen konfirmaatiot melkoiseksi riesaksi. Ensinnäkin niissä menee niin pitkään, toiseksi kirkossa on kauhea hälinä yleensä konfirmaatiomessun aikana. Ärsyttää, kun aikuiset ihmiset eivät jaksa olla sen aikaa hiljaa ja paikallaan. Puhuvat ääneen ja käyvät välillä pihalla (tupakallako, en tiedä). Aina moititaan nuoria ja rippikoululaisia, mutta kyllä nuoret osaavat käyttäytyä kunhan vanhempansakin osaisivat.

 Ihan suoraan sanottuna niissä messuissa minussa herää todellinen fariseus.

[Samuli]

Itse käyn kirkossa lähes joka sunnuntai. Yleensä olen joko saarnaamassa tai kuoroa johtamassa. Joskus myös teen edelleen kanttorikeikkaa. Kaipaan nimittäin kanttorintyöstä juuri jumalanpalvelusten toteuttamista. Pääsiäismaanantaina olin Alppilassa kanttorina ja nautin suuresti.

Minä olen sillä tavalla outo, että silloin harvoin, kun en ole jumalanpalveluksessa missään tehtävässä, en osaa silti olla sieltä pois. On virkistävää istua silloin tällöin penkissä tavallisena seurakuntalaisena. Tosin sen verran buukattuja nuo minun sunnuntait on (ja vapaat viikonloput vietän muualla), että en ole vielä kertaakaan osallistunut nykyisen kotikirkkoni Paavalinkirkon jumalanpalvelukseen, vaikka marraskuun lopusta asti olen tässä seurakunnassa asustellut.

Paavalinkirkko on muuten kotoisa minulle. Se on nimittäin saman arkkitehdin - Bertel Liljequistin - suunnittelema kuin entinen kotikirkkoni Kiuruvedellä. Ja Paavalissa on kahdet upeat urut!

[juhani]

kaikki me olemme fariseuksia...

[Samuli]

Minäkin koen konfirmaatiot melkoiseksi riesaksi. Ensinnäkin niissä menee niin pitkään, toiseksi kirkossa on kauhea hälinä yleensä konfirmaatiomessun aikana. Ärsyttää, kun aikuiset ihmiset eivät jaksa olla sen aikaa hiljaa ja paikallaan. Puhuvat ääneen ja käyvät välillä pihalla (tupakallako, en tiedä). Aina moititaan nuoria ja rippikoululaisia, mutta kyllä nuoret osaavat käyttäytyä kunhan vanhempansakin osaisivat.

Entisen työpaikkani Espoonlahden kanttorien työhuoneessa on pilapiirustus, jossa kaksi miestä istuu täpötäydessä kirkossa ja käyvät seuraavanlaisen keskustelun:
- Kylläpä täällä konfirmaatiomessussa on hiljaista ja rauhallista!
- Nyt kuuluisikin veisata virttä.

[An-na]

Minä kävin pitkästä aikaa messussa kotokotikirkossani Lapualla pääsiäissunnuntaina (oikeasti kotikirkko on Kallion kirkko mutta se henkinen kotikirkko on Lapualla). Oli mukavaa olla siellä, joskin energiaa kului veljentytön (2,5 v) kaitsemiseen. Tyttö päätti sitten ehtoolliselle mennessä tehdä kuten kunnon kristitty; heittäytyi Kristuksen jalkojen juureen - ts. meni makaamaan alttarin eteen. Kyseessä kun on aika kovatahtoinen neiti, jouduttiin siinä siskoni kanssa sitten käymään hienoja neuvotteluja pikkuneidin kanssa, jotta hän nousisi - jos sen siitä olisi väkisin nostanut, olisi tullut hepuli, ja se ei siinä alttarilla olisi ollut kovinkaan mukavaa... Nostin tytön syliini ja kyllä se sitten alttarilla osasi nätisti olla kun pappi siunasi. Tädit saivat huokaista helpotuksesta.