Juu, veriseitikit niin kuin seitikit muutoinkin ovat myrkyllisiä. Siis kerätkää vain värjärit niitä.
No ei ole lapsuuden suosikkisieneni punavyöseitikki edelleenkään myrkyllinen! Eikä myöhemmin oppimani monivyöseitikkikään. Jälkimmäinen oli ihan hyvä pannulla paistettuna, kun joitakin vuosia takaperin kokeilin.
Punavyöseitikkejä, noita yhden tähden sieniä, en enää välitä kerätä, kun maku on niin hienostunut. En niitä enää näekään. Ehkä silmät virittyvät automaattisesti aina kerättävän sienen taajuudelle? Taisin lapsenakin tykätä lähinnä siksi, kun se punaisella spiraalilla vyötetty jalka oli niin hauskan näköinen.
Kerran olen ollut mukana yhteissieniretkellä, jolla oli kourallinen meitä ruokasienijahtaajia, ja sitten yksi värjäyssienten kerääjä, jolle kelpasi kaikki ne puolimädät kangastatit ja suomuorakkaat. Arvatkaa vain, kenellä oli suurin saalis, kun kotiinpäin lähdettiin.
Opin myös, että aikoinaan on ollut värjäystarkoituksissa virtsa arvossaan, sitä oikein varta vasten kerättiin talteen. Ei puhettakaan mistään viemäriin huuhtovista vessanpöntöistä.
Tästä päivästä huomiseen: On kuulemma mahtava torvisienisyksy, näinkö tässä pitää lähteä katsastamaan se yksi ainoa paikka, josta niitä joskus olen löytänyt?
