Raaka-aine ei kuitenkaan kasva Suomessa. Soija tuodaan näköjään nykyisin Brasilian sijasta Itävallasta.

Erikoistutkija Marjo Keskitalo uskoo, että kotimaiselle soijalle löytyisi paikka tiedostavien kuluttajien ruokapöydässä. 

– Nyt on vähän tällainen valkuaiskasvien buumi, joten uskon kyllä, että suomalaiselle soijalle voisi olla täällä tilaa kasviperäisen ruoan raaka-aineeksi.

Kotimainen soija voi pian olla arkipäivää, vaikka viljelyn piti olla Suomessa mahdotonta – voidaanko tuontisoijalle heittää hyvästit?
https://yle.fi/a/3-11510270

Tänäänkin meillä oli ruokana paistettua tofua keitinperunoilla lautasmallilla. Ruuan kanssa ruisleipää päällysteenä Becel-kasvisrasvalevitettä, raakaraasteita, punajuuriviipaleita, puolukkasurvosta ja sinappikurkkusalaattia. Ruokajuomana kotikaljaa.

Kuvaat äitisi elämän loppuvaiheita hyvin kauniisti ja liikuttavastikin. Onneksi et tunteile tai hymistele kuten eräät jälkeläiset vanhustensa kuoleman edellä.

Tällä tarkoitan niitä puheita joita kuulin kun olin kansanlähetysläisten parissa.

Tuo 'käsityön'  eli hypistelyn aloinkin nyt muistaa Liisa-neidistä, 103-vuotiaana kuolleesta ystävästäni. Hänelle se ilmeni vasta aivan loppuvaiheessa. Enimmäkseen kun oli vuoteenomana mutta sitten pääsi tuoliin istumaan niin alkoi paidan kaulusta nyplätä.
Se voi olla ns. sijaistoiminto kaikelle sille mikä puuttuu .
Sen muistan että hänellä oli sellainen gollage-asu jossa hupussa oli nauhat, ja niitä hän asetteli tasa-pitkiksi. Hän odotti enkelin tulevan hänet hakemaan kun nauhat menevät tasan. Niinhän siinä taisi käydäkin. Hän luovutti kun naispappi jota hän toivoi hautaan siunaajakseen, kuolikin syöpäänsä ennen Liisaa itseään.

Lähes viimeisiin päiviin hän oli aivan tolkussaan.
...
En yhtään pidä siitä kuinka eräät dementoituneiden vanhempien lapset selittelevät, kuin ihmeinä tai huvittavina juttuina, mitä vanhemmat puhuu tai tekee.

Kauhistellen kerrotaan : Eihän se osaa edes kahvia keittää !

Käsillä oli tänään kovasti puuhaa, kuten on ollut monena muunakin päivänä. Kuin jokin tärkeä askare olisi vielä kesken. Kohteeksi joutui nyt sairaalan peitoista se päällimmäinen. Harmittaa, kun en ymmärrä asiaa, enkä voi auttaa edes antamalla hyviä ohjeita. Ehkä minun pitäisi koettaa löytää äidilleni hypistelymuhvi?

Usein tuntuu, kuin hänellä olisi meneillään jokin uni, johon liittyy myös fyysistä aktiviteettia (ei minulla ainakaan unet ole pelkkää näkemistä), ja siihen liittyen hän myös puhuu asioita, kuten nyt unissa voi olla jonkun kanssa juttusilla, ja uni ottaa aineksia ulkoisen maailman ärsykkeistä, kuten minullakin on herätyskellon ääni usein muuttunut jos joksikin.

Mietin mitä tuo käsillä tekeminen on. Sitä kai on monellakin kuolevalla. Tulemme lapseksi jälleen, hoidettavaksi, syötettäväksi, vaippoihin. Mutta pieni lapsi tutkii maailmaa suullaan, vasta myöhemmin käsillään.

Yksi serkkuni ehkä olisi tulossa katsomaan. Mutta mitä näkemään? Serkullani on itselläänkin syöpä, jota ei enää voida hoitaa, ja tuntuu, ettei hän ole oikein tilanteen kanssa sinut. Muistaa äitiäni lämmöllä, mutta kerronko (ikään kuin varoitanko), ettei hän kohtaa enää sitä ihmistä, jonka muistaa? Ehkei hänellä ole ihan realistinen käsitys tilanteesta. Toisaalta ei ollut minullakaan, se on niin paljon huonompi kuin silloin kun viimeksi vielä oikeasti kohtasimme (joulun maissa). Ja sitten taas onhan tuo serkkunikin aikuinen ihminen, minun ikäiseni. Omankin äitinsä kuoleman jo kokenut, tosin siihen ei tainnut ihan tuollaista sekavuuden leimaamaa loppuvaihetta liittyä.

(Olisikohan asianmukaisempaa ketjua?)

Mitä mieltä olet näistä mainitsemistasi leikkauksista ?  Oletko onnellinen hallituksen teon johdosta, vai ehkä sen että eläkkeitäkin rokotetaan.

Tämä hallitus ei ole tehnyt mitään muuta kuin sulkenut rajan.
No se tiedetään ettei Salon rata toteudu toistaiseksi.

Lakeja , onko niitä laadittu ? Vain poliittisten lakkojen kestoa on rajattu.

Nyt on työteliäs oppositio. Se saa enemmän aikaan kuin oikeistohallitus.

Iki-ihana Oskar Merikannon Kevätlinnuille etelässä :

https://www.youtube.com/watch?v=L6JeG0mMpyo