Tuoreimmat viestit

Sivuja: 1 2 3 [4] 5 6 ... 10
31
Yleinen keskustelu / Vs: Sairauteni 8
« Uusin viesti kirjoittanut öppiäinen 26.03.24 - klo:03:24 »
Lääkärit käyttivät sähköpostia heti kun se tuli käyttöön.  Minua hoiti matkan päästä  kuopiolainen neurologi ja epileptologi, koska kotipaikkakunnalla ei ollut yhden  ensimmäistä.  Laitoin meilin joka kerran kun oli oireita, joten hän saattoi kerätä ne kansiooni ja oli heti kartalla kun soitin tai oli muuten rutiinikäynti. 

Ehkä he olivat edelläkävijöitä, mutta sitten vähän myöhemmin sairaanhoitopiirien byrokraatit keksivät, että eihän se tuo tuollainen käy laatuun, kertakaikkiaan ei. Ehkä yksityinen ammatinharjoittaja noin saa vielä tehdäkin, mutta julkisella puolella tuntuu kovin nihkeältä. Vaikka luvan antaisi potilas itse, niin sähköpostitse ei saa asioida.

Olen tässä joutunut asioimaan Siun Soten (=Pohjois-Karjalan hyvinvointialue tjsp.) kanssa, eikä tieto kulje sitten millään. Ei minulta tunnu leviävän eteenpäin, eikä siellä yksiköstä toiseen, eikä sieltä minulle.

Omakannasta nyt kun itse luin, huomasin, että äidilleni on tehty saattohoitopäätös. Ilmeisesti lähiomaiselle ei sellaisestakaan tarvitse ilmoittaa.
32
Yleinen keskustelu / Vs: Kollektiivinen rangaistus
« Uusin viesti kirjoittanut öppiäinen 26.03.24 - klo:03:08 »
Syyllistyivätkö lakkolaiset kollektiiviseen rangaistukseen?
Minun piti käydä Helsingissä eilen, kävin taksilla. Meni noin 90 euroa, kun muuten olisin selvinnyt 6 eurolla.
Jos olisin nähnyt vaivaa niin olisi ehkä vähän halvemmalla päässyt, varsinkin tulomatkalla, mutta näin nyt kuitenkin kävi.

Miksi minua rangaistiin siitä, että demokraattisesti valitut instanssit toimittivat kansan tahtoa?
Toki vaalitulosta ja sen mukanaan tuomia asioita saa kritisoida, mutta on kohtuutonta rangaista vaalituloksesta minua? Vai onko?

Eivät syyllisty.

15. helmikuuta kävin Tampereella ihan toisaalla, ja meni sata euroa siihen reissuun, kun lakon takia taksilla kuljin. En kokenut, että minua mistään rangaistaan.

Ajattele, sait tukea rehellistä ammatinharjoittajaa, taksikuskia!  :109:

Taksista olen ajatellut, että kun en autoa omista, säästän niin paljon, että kerran - pari vuodessa voin sellaisella ihan hyvin kulkea.

Paikallisen joukkoliikenteeni lippu on ns. arvoa, eli maksan joka matkan erikseen. Tai oikeammin yhdellä leimauksella saan aloittaa reissut puolentoista tunnin ajan, ja tietyllä alueella liikkua. Jos vaikka on keskustaan lyhyttä asiaa, pääsen samalla leimauksella sinne ja takaisin. Mutta siitä en ole maksanut, että tämä oivallinen palvelu on käytössäni milloin tahansa. Se nyt ei sattunut tuona nimenomaisena päivänä toimimaan, joten reissasin toisella, huomattavasti kalliimmalla tavalla.

VR:n lipuissakaan ei ole nykyään mitään kiinteää hinnoittelua. Rangaistaanko meitä jostakin silloin, jos lippu onkin kalliimpi kuin toisena päivänä? Joskus on kaupassa erikoistarjouksia ja joskus ei - onko se joku rangaistus, jos joudun kahvini tai kirjoloheni kalliimmalla hinnalla ostamaan?
33
Yleinen keskustelu / Vs: Tänään ja eilen
« Uusin viesti kirjoittanut öppiäinen 26.03.24 - klo:02:53 »
^ Säilytän eloperäistä jätettä jääkaapissa. Tai en kaikkea; kahvinporot menee ulkopuolellakin rasiassa, kunnes on kertynyt sen verran että vien kaiken biojätekeräykseen. Näitä yksinasumisen iloja, ettei kukaan moisesta minulle motkota.

34
Seuratupa / Vs: Iltahartaus 14.
« Uusin viesti kirjoittanut Riitta-mummi 25.03.24 - klo:18:41 »
  VK 55 Jäi taakse vuori kirkastuksen

https://www.youtube.com/watch?v=QSKLvTUJPxI

1.
Jäi taakse vuori kirkastuksen,
käy Jeesus kohti Golgataa.
Hän tielle ristin ahdistuksen
nyt oppilaitaan valmistaa.
Se heille salatuksi jää,
vain valta heitä viehättää.

2.
He eivät tahdo kantaa iestä,
myös meille se on vaikeaa.
Me emme seuraa ristin miestä,
vaadimme vahvaa Jumalaa.
Tie pilkkakruunun, tappion
on mieltä vailla, mahdoton.

3.
Vaan sillä tiellä elämänsä
on Jeesus meille antanut
ja uhrillansa, ristillänsä
myös meille portin aukaissut
elämään uuteen, vaikeimpaan:
ei vaatimaan vaan antamaan.

4.
Vain sille, joka suostuu uuteen,
hän lupaa tosi elämän,
ja valtakunnan salaisuuteen
hän vihkii tielleen lähtijän.
Niin vihan valtaan, kuolemaan
luo rakkaus jo valoaan.

5.
Sen valon kanssa mahti, valta,
rikkaus joutuu kasvokkain.
Se mikä näyttää vahvimmalta,
paljastuu pettäväksi vain,
ja hyvinvoinnin naamion
takana tyhjyys, tuho on.

6.
Jos itsekkyyden valtaan jäämme,
elämä siihen katoaa.
Siis ristin tielle lähtekäämme
seuraten kutsun antajaa
nyt rakastaen, taistellen
uskossa uuden luomisen.




Säk. 1–2, 4–6 Pekka Kivekäs, säk. 3 Anna-Maija Raittila. Uud. komitea 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Toisinto Pohjois-Savosta.

35
Yleinen keskustelu / Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVIII
« Uusin viesti kirjoittanut Riitta-mummi 25.03.24 - klo:14:10 »
Laitoin eilen kuulumaan tämän kirjan Kaari Utriosta:

https://www.goodreads.com/book/show/58143430-kaari

Olen lukennut lähes kaiken hänen kirjoittamansa, mutta sukuselvitys on tekemättä omaan sukuuni. Myös viimeinen esinaiseni pankissa oli kuulema Kaari Utriolle sukua, ja se selvisikin jo alussa mitä kautta.

Kaarin isä, Untamo Utrio oli Tyrväältä kotoisin. Hänen äitinsä oli Punkalaitunen Rasi-sukua, jota työkaverikin oli.

Tämän mennessä on selvinnyt että sukumme yhtyvät Kymenlaaksosa. Kirjassa kerrotaan että Kaari kätti penkinpainajaisissa isoäitinsä äidin Virolahden kansallispukua. Vähän googlailtuani löysin Kaarin äidin isoisän Edvard Joelinpoika Ryysyn. Hän oli syntynyt Virolahdella 1858, joten sitä rataa se kai on sitten.

Kirjassa kaikki ajankuva on n i i n  tuttua, kun ollan synnytty vuoden välein. Sota ja sen jälkeinen pula.aika, 1950-luku ja minullekin tuttu Helsinki elävät kuin kuvina.

Meillä on myös samat kiinnostuksen kohteet, historia ja kirjallisuus. Samoja kirjoja luetteen luvalla, ja salaa. Vaatteet, elokuvat ja nuorena naiminen, kaikki kuin yks´yhteen.

Kivaa kuunneltavaa . :023:

Korjasin Untamo Utrion kotipaikan nimen ymmärrettävään muotoon. Pena
36
Seuratupa / Vs: Aamuhartaus 24
« Uusin viesti kirjoittanut Pena 25.03.24 - klo:07:25 »
Luteerus kuvaa vanhaa Aatamia sellaiseksi "koturiksi" talossa, huonemieheksi, joka asustaa siellä niin kauan, kuin se henklö elää, eikä lähde pois, ennenkuin kuolema tulee. Täytyisi aina olla vahtaamassa, ettei se saisi talossa herraksi ruveta, se kun niin mielelänsä aina olisi herrana, ottaisi isännyyden omaan valtaansa. Ja niin hyväkin apostoli joutuu sanomaan itsestänsä kipeästi: "Minä viheliäinen ihminen, kuka päästää minut tästä kuoleman ruumiista?" Siitä sanoo Luteerus: "Mitä enemmän arvossa kasvamme, sitä kiivaammin yrittää se onneton ylivaltaa ottaa." Ajatelkaa, se saisi siinä suuren näytteen kaikkien muuttumattomien ihmisten silmissä, että sellaisia ne heränneet todella ovat, eivät ne ole parempia kuin mekään, kun ne kerran horjahtelevat, tuollaisia vikoja niille tulee.

Juho Malkamäki
37
Seuratupa / Vs: Iltahartaus 14.
« Uusin viesti kirjoittanut Riitta-mummi 24.03.24 - klo:18:38 »
En näe rakenteita, vain ihmisiä – Juhani Rekola ja yhteiskunta

KIRJOITTAJAVILPPU HUOMO

Juhani Rekola kirjoitti usein teemoista, joilla on selkeä yhteiskunnallinen ulottuvuus: vähäosaiset ja hyljeksityt ihmiset sekä pahuus ja kärsimys. Tästä huolimatta Rekola ei kuitenkaan juuri ottanut suoraa kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Rekolan ajatukset tuovat esiin tuoreen näkökulman nykyiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Herkkyys inhimilliselle hädälle
Juhani Rekolan varhaisista teksteissä kootussa Herääminen pimeään -kirjassa yksi selkeä teema ovat eri tavoin unohdetussa asemassa olevat ihmiset. Rekola käsittelee holokaustin unohdettua viestinviejää, talidomi-lapsia, Tukholman Slussenin sissejä ja useita muita ihmisiä, joita yhdistää se, että he ovat yhteiskunnan häviäjiä ja huono-osaisia.

Rekola ei kysy, miten heidän ongelmansa tai kokemansa vääryys pitäisi ratkaista. Rekola ei osoita närkästystä siitä, miten tämä on mahdollista. Usein Rekola tyytyy kertomaan ihmisen tarinan ja näin tekee näkyväksi kohtaloita, jotka muuten olisivat olleet askeleen lähempänä unohdusta.

Kirjoituksissaan Rekola osoittaa erityistä herkkyyttä inhimilliselle kärsimykselle ja hädälle. Vaikka Rekola ei ota suoraan kantaa aikansa yhteiskunnallisiin kysymyksiin, hän katsoo yhteiskunnan häviäjiä. Sen kautta teksteillä on usein myös yhteiskunnallinen ulottuvuutensa.

Herkkyyttä inhimilliselle hädälle Rekola näyttää osoittaneen myös työssään. Tunnettua on, että Rekola toimi suomalaisten vankien tukihenkilönä, samoin kuin vietti aikaa Tukholman kodittomien ja alkoholisoituneiden suomalaisten, Slussenin sissien kanssa. Torsti Lehtinen kuvaa Rekolan herkkyyttä inhimilliselle hädälle kertoessaan ensimmäisestä kohtaamisestaan Rekolan kanssa Tukholman suomalaisessa seurakunnassa:

”…pidin seurakuntasalissa suomenkielisenä kirkkopyhänä kirjapöytää, jossa oli tarjolla hartauskirjallisuutta ja hengellisiä kasetteja. Minkäänlaista ostoryntäystä ei syntynyt. Sen sijaan minuun luotiin vihamielisiä silmäyksiä. Olin valinnut suomenkielisen seurakuntatoiminnan keskuksesta myytäväksi lähinnä körttiläistä alatien kirjallisuutta, joka korostaa ihmisen osaa armon kerjäläisenä. Se ei pelastusvarmuutta uhkuvia uudestisyntyneitä seurakunnan vaikuttajia miellyttänyt.

Ahdistuneena ja julkiuskovaisen roolista vaivaantuneena seisoin pöytäni takana. Pakotin hurskaan ilmeen naamalleni ja toivoin olevani jossakin muualla.

Väkijoukon lomitse lähestyi pöytääni pitkä, laiha mies, kasvot elämän uurtamat, silmien alla syvät varjot kuin paljosta itkemisestä tai heikossa valossa lukemisesta. Mies kiersi pöydän myyjän puolelle. Mitään sanomatta hän otti käteni leipälapion kokoiseen kouraansa ja jäi seisomaan viereeni.” (Lehtinen, s. 1.)

  https://www.youtube.com/watch?v=SWlh53LY_eg
38
Yleinen keskustelu / Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVIII
« Uusin viesti kirjoittanut Mörtti-57 24.03.24 - klo:17:23 »
"Tuomas Enbuske oli kiihkeä ateisti, josta kasvoi melankolisia virsiä mielellään veisaava kristitty. Hänestä olisi epäreilua, jos kristitty pelastuisi hyvien tekojensa vuoksi."
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittaja-tuomas-enbuske-kasvoi-uskoon-ja-koki-pyhan-hengen-kosketuksen?fbclid=IwAR3Ij4UItfKJNwYGE7zknFD8qHHfofYy_aveZ1vLoufnyxaEp-a-uLo4HdU
39
Yleinen keskustelu / Vs: Tänään 77
« Uusin viesti kirjoittanut Riitta-mummi 24.03.24 - klo:09:00 »
Palmusunnuntaina

Alan virpoa vitsalla
painella pajun vesalla
uuden vuoden uutisiksi
vanhan vuoden vastuksista.
Mie virvon vitsalla hyvällä
pajun varvulla parhaalla.
En mie siulta palkkaa vaadi
enkä velkakirjaa laadi.
Luoja sinnuu siunatkoon.


                                     
40
Seuratupa / Vs: Aamuhartaus 24
« Uusin viesti kirjoittanut Pena 24.03.24 - klo:07:36 »
Siitä sanoo sama apostoli: "Jos te lihan jälkeen elätte, niin teidän pitää kuoleman." Teidän pitää kuoleman, jos te vanhan Aatamin mukaan elätte, eläkää sitten kuinka siivoa elämää hyvänsä - mutta jos te lihan työt hengen kautta kuoletatte, niin te saatte elää. Sama apostoli antaa itsestänsä ihmeellisen kuvauksen, minkälainen raukka hänkin vain on, semmoinen uskovainen kuin hän olikin. Hän sanoo: Synti asuu minun jäsenissäni ja ottaa minut vangiksi, niin etten minä, nimittäin se uusi ihminen, joka Jumalan kädestä luotu on, tee sitä, mitä tahtoisin, vaan raukka teen sitä, mitä en tahtoisi. Sillä olisi tahto elää kaikessa siinä, mitä Jumala pyytää ihmiseltä, ja kieltää se, minkä Jumala kieltää. Mutta siinä tulee hätä, kun tämä ei onnistu, ja sentähden kun ei ole aina hetikään selvillä itsellään, uudestisyntyneelläkään ihmisellä, tämä asia.

Juho Malkamäki
Sivuja: 1 2 3 [4] 5 6 ... 10