Kaappikristityt

[C-kortti]

Högman ei ollut herännäinen.

Se on ehkä totta. Toisaalta, eihän Jeesuskaan ollut kristitty, vaan juutalainen. Vasta Jeesuksen seuraajia kutsuttiin kristiyiksi.

[C-kortti]

Kysyttäessä sanon että olen körtti-agnostikko.....

Mitä ajattelet Jeesuksesta? Uskotko Hänen nousseen kuolleista? Uskotko Hänen palaavan takaisin? Uskotko, että Jeesuksessa Jumala tuli ihmiseksi, otti ihmisen muodon?

...ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita...

[C-kortti]

Ehkä suurin syy miksi ihmiset, tai ainakin minä, en halua puhua uskostani kuin tarkasti valikoitujen ihmisten kanssa, on se, että en halua että joku pyrkii muuttamaan uskoani. Olen tyytyväinen siihen mihin ja miten uskon.

Minä ajattelen, että ymmärrykseni on niin vajavainen, että minulla on edelleenkin varaa tutkia omaa "oppiani" ja olla valmis muuttamaan näkökantojani, jos riittävän varmat perusteet esitetään.

Tämän tien voi tuntea huonommin tai paremmin:

24. Ja Efesoon saapui eräs juutalainen, nimeltä Apollos, syntyisin
Aleksandriasta, puhetaitoinen mies ja väkevä raamatuissa.
25. Tälle oli opetettu Herran tie, ja hän puhui palavana hengessä ja
opetti tarkoin Jeesuksesta, mutta tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen.
26. Hän rupesi rohkeasti puhumaan synagoogassa. Mutta kun Priskilla ja
Akylas olivat häntä kuunnelleet, ottivat he hänet luokseen ja
selvittivät hänelle tarkemmin Jumalan tien.
Apostolien teot 18.luku

[Lyra]

Minä ajattelen, että ymmärrykseni on niin vajavainen, että minulla on edelleenkin varaa tutkia omaa "oppiani" ja olla valmis muuttamaan näkökantojani, jos riittävän varmat perusteet esitetään.

Ei se, että olen tyytyväinen siihen miten uskon, tarkoita sitä, että luulisin ymmärtäväni kaiken. Ei minulla päämääränä ole mikään ehdoton Totuus. Oma uskoni perustuu omassa pienessä päässäni tapahtuneisiin pohdintoihin. Ne ovat teorioita siitä, miten asiat Ehkä Saattavat olla. Minulle usko tulee sisältä, ei ulkoa. En halua että minulle tuputetaan jotain "todisteita" siitä, miksi pitäisi uskoa toisin. Kaikkein vähiten kaipaan Raamatunlauseilla piikittelyä, eihän se kerro henkilön omista pohdinnoista mitään. Sen sijaan asiallinen keskustelu, jossa osapuolet tuovat esiin omia ajatuksiaan, voi olla hyvinkin hedelmällinen.

[llwyd]

Kysyttäessä sanon että olen körtti-agnostikko.....

Mitä ajattelet Jeesuksesta? Uskotko Hänen nousseen kuolleista? Uskotko Hänen palaavan takaisin? Uskotko, että Jeesuksessa Jumala tuli ihmiseksi, otti ihmisen muodon?

...ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita...

Empiirisessä mielessä olen siis puhdas agnostikko: en osaa ottaa kantaa fyysisen maailman tapahtumiin uskon merkeissä. Sen sijaan minusta Jeesuksen elämässä, kuolemassa ja ylösnousemuksessa kiteytyy hyvin keskeinen, universaali sanoma ihmiskunnasta, ja siitä toivosta mikä sillä aina on, kaiken tämän toivottomuudenkin keskellä. Mitä testejä sitten ihmiset ovat kehittäneetkin matkan varrella ja mitä (taika-) uskomuksia tähän onkaan liitetty. Jeesuksen välittömät aikalaisethan uskoivat jostain syystä hänen palaavan jo heidän elinaikanaan. Kirkko ja sen esoteerinen dogma syntyi pitkälle siitä tietystä järkytyksestä, mikä johtui siitä ettei näin käynytkään. Tämä ehkä on hyvä opetus meille siitä, ettei näitä universaaleja mysteereitä kannata mennä kovin kevyellä mielellä mestaroimaan. Jos tuomio joskus todella tulee niin se voi olla yllätys niille jotka sitä ovat tässä maailmassa niin helposti toisille jakaneet - toivottavasti silloin on Tuomarilla armollinen mieli.

[C-kortti]

Jos tuomio joskus todella tulee niin se voi olla yllätys niille jotka sitä ovat tässä maailmassa niin helposti toisille jakaneet - toivottavasti silloin on Tuomarilla armollinen mieli.

Totta, Jeesuksen opetuksen mukaan osa ihmisistä tulee yllättymään, kun on tuomioiden aika:

Matteus 7.luku:

21. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten
valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
22. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun
nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia
ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'
23. Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä
tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.

[Johannes]

23. Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.

Aika ahdistavat sanat, mutta minkäs teet. Pitää vain yrittää uskoa ja rukoilla armoa. En tiedä, mutta aina kun näitä kohtia lukee, niin tulee vähän huono olo, vaikka niinhän se on, että kaikkia sinne ei oteta. Tulee vain aina olo, että   jos omaa elämäänsä tarkkailee, niin en minä sinne parempaan ole matkalla. Kauhistuttaa se toinen vaihtoehto, mutta minkäs teet. Pitää yrittää parhaansa ja luottaa lopussa Jumalan armoon, vain se jos mikään lopulta pelastaa.

[kirsus]

Kyllä saarnata saa edelleen, mutta sen teho on vanhoista hyvistä ajoista laskenut dramaattisesti. Kauniit ja rohkeat tekee paremmin kansalle kauppansa kuin evankeliumi.

Tuli tuosta vain mieleen kuulemani kommentti. Kun kerroin käyväni kirkossa, niin eräs vanhempi nainen vastasi minulle, ettei viitsi käydä kirkossa, kun siellä "puhutaan aina siitä synnistä". Olivat miehensä kanssa aikoinaan kuunnelleet radion aamuhartauksia, mutta lopettivat sitten, samaisesta syystä.

[kirsus]

Minä olen kaappikristitty. Miksi? Siksi, että en tiedä, olenko oikeasti mikään kristitty. En tiedä, onko Jumalaa. En tunne Jeesusta sisäisesti. En osaa sanoa, uskonko vai en. Kaikki hengellisyyteen liittyvä on minulle epävarmaa. Olen roikkunut kiinni kristinuskossa lähinnä siksi, että minut on kasvatettu siihen ja se (ehkä juuri siitä syystä) tuntuu minusta vähiten väärältä.

Ymmärrätte ehkä, että näillä eväillä ei oikein houkuttele lähteä julistamaan pelastusta jokaiselle vastaantulijalle.

Kyllä sinä ihan riittävästi olet ulos tullut, kun olet tännekin tiesi löytänyt ja osallistut keskusteluun näistä asioista. Tuolla alussa ihmettelin lähinnä niitä kuulemiani kommentteja, että näistä uskon asioista ei saisi edes puhua.

En itsekään harrasta mitään evankeliointia - ja välillä on asiasta hieman huono omatunto - varsinkin kun hyvin omituisista syistä kuulun seurakuntamme lähetystoimikuntaankin. Ja välillä se on pannut minut epäilemään omaa uskoanikin: jos minä ihan tosissani nimittäin uskon pelastukseen ja toisena vaihtoehtona kadotukseen, niin kai minun pitäisi pitää huolta sitten läheisimmistä ihmisistänikin eikä antaa heidän mahdollisesti joutua sinne väärälle puolelle.

Uskostani en paljon puhele - eikä tällä uskonepävarmuudella paljon kadunkulmiin kannattaisi mennä huutelelemaankaan. Mutta olen kyllä suht avoimesti kertonut käyväni kirkossa, jos asia on jotenkin luontevasti keskusteluun sopinut. Ja ehkä se sitten toisaalta on ollut jonkinlaista  "mini-evankeliointia", koska jotkut ihmiset ovat sitten jälkeenpäin lähestyneet minua tyyliin "Kuules Kirsi, kun sinä käyt siellä kirkossa, niin kertoisitko..."

[kirsus]

Kavereiden kanssa tulee välillä aika paljonkin puhuttua siitä, mihin uskoo ja mihin ei, mutta siihen se loppuukin. Ja oikeastaan kaverienkin kesken puhun aiheesta vain heidän kanssaan, joiden tiedän olevan samoilla linjoilla kuin minä.

Kun tuossa progressorin viestiin vastatessani tuli kerrottua, että jotkut ihmiset ovat itse lähestyneet minua, kun olen kertonut käyväni kirkossa, niin on minulla näitä päinvastaisiakin kokemuksia ollut - ja nimenomaan entisten työkavereiden kanssa.

Osa heistä on ollut ihan kunnolla "huolissaan" minusta ja osa vain saa omituisen jäykkäkouristuskohtauksen, kun mainitsen sanan kirkko. Siis jo tällainen "Mitä kuuluu?" -keskustelu on hankalaa. Toinen osapuoli saattaa kertoa innostuneena oppimastaan uudesta virkkaustekniikasta ja minun tekisi mieli kertoa kuulleeni edellisenä päivänä hyvän saarnan, joka vieläkin herättää ajatuksia. Mutta ei... vastapuoli vaihtaa aihetta jopa melkein kesken lauseeni kuullessaan sana kirkko tai saarna tmv.

Ymmärän hyvin, että toinen ei ole yhtä innoissaan saarnan sisällöstä kuin minä, mutta enhän minäkään ole hänen virkkaustekniikoistaan, silti pystyn häntä kuuntelemaan ja jopa keskustelemaan aiheesta jonkin aikaa.

Enkä suinkaan ole tuputtamassa uskoani - sen enempää kuin kaverinikaan on yrittämässä käännyttää minua käsityöihmiseksi. Yritän vain vastata kysymykseen, mitä minulle kuuluu tai, mitä olen viime aikoina tehnyt.

Ja näiden ihmisten kanssa en ole sitten kovin paljon vaivautunut seurustelemaan viime aikoina, koska koen että keskustelu ei ole tasapuolista, joutuisin koko ajan jättämään keskustelusta paljon tärkeitä asioita kertomatta. Ja tämä on hullua ja ikävääkin, koska aikaisemmin olemme tottuneet keskustelemaan kaikesta, mutta tämä yksi aihe tuntuu olevan sellainen punainen vaate tai tabu, että sitä ei saisi edes mainitakaan.

[Pena]

Se, että kirkko ja usko ovat keskustelunaiheina joillekin noin mahdottomia, kertoo ettei asia ole heille suinkaan yhdentekevä. Voi olla, että he ovat joutuneet jonkinlaisen uskonnollisen vallankäytön kohteeksi ja saaneet siinä vamman sieluunsa. Kun ei osaa sellaisia hoitaa, on varmaan viisasta olla hiljaa ja odottaa mahdollisesti joskus tulevaa toisenlaista tilannetta.

[hupa]

Kertakaikkiaan mielenkiintoinen keskustelu! Jatkakaa!

Itse en siihen kyllä osaa mitään nasevaa lisätä. Muuta kuin yhtyä niihin, jotka yhtyivät Progressoriin. Minä istun siellä kaapissani pimeässä hiljaa, ja kun ulkopuolellaolijat nauravat ja osoittelevat tai vaihtoehtoisesti kiertävät kaukaa, hyrisen: "Vielä mä toivon, vaikkei täällä..."

Kaveripiirissä, jossa suurin osa tekee kirkkoonkuulumattomuudestaan suuren numeron, on pitänyt oppia aika huomaamattomaksi kristityksi. Rikoksentekijähän minä melkein monen silmissä olen, kun yritän uskoa, että on jotain tieteen tuloksista riippumatonta.

[kirsus]

Se, että kirkko ja usko ovat keskustelunaiheina joillekin noin mahdottomia, kertoo ettei asia ole heille suinkaan yhdentekevä. Voi olla, että he ovat joutuneet jonkinlaisen uskonnollisen vallankäytön kohteeksi ja saaneet siinä vamman sieluunsa. Kun ei osaa sellaisia hoitaa, on varmaan viisasta olla hiljaa ja odottaa mahdollisesti joskus tulevaa toisenlaista tilannetta.

Tiedän, että yhdessä näistä tapauksista on tämän tyyppinen asia taustalla. Ongelma on siinä, että kun yhteinen ystävämme tämän minulle kertoi, hän vannotti minua kertomasta, että tiedän asian. Eli emme voi puhua tilannetta auki, joten minä välttelen sitten mainitsemasta mitään asiaan pikkaisenkaan liittyvää eli esim. kesällä en maininnut olleeni seurakuntamme toimistossa työharjoittelussa yms. Ja toinen osapuoli taas vastaavasti välttelee yhteydenottoa minuun, kun  "ei oikein tiedä uskaltaako sitä Kirsiä enää oluelle kutsua, kun se on ruvennut siellä kirkossa käymään..." Tilanne on hölmö, mutta kun en oikein tiedä miten päin sitä ruveta purkamaan.

Mutta muissa tapauksissa tietääkseni asiassa ei ole mitään kovin dramaattista taustalla...

Mutta jätetään nämä henkilökohtaiset tapaukset omaan ongelmakoppaansa ja siirrytään taas yleisemmälle tasolle:

Olen silloin tällöin miettinyt sitä, että tekevätkö nämä uskonsa tuputtajat ja kadunkulmaevankelistat enemmän hallaa kuin hyötyä asialle saamalla ihmiset yli-innokkuudellaan allergisiksi koko aihepiirille.

Tiedän, että tähän on kaksi ristiriitaiselta vaikuttavaa vastausta:
a) Menkää ja julistakaa evankeliumia!
b) Jumala antaa uskon kenelle hän haluaa ja paaduttaa kenet haluaa.

(En vaivautunut kaivamaan kyseisiä oikeita sanamuotoja ja raamatunkohtia todisteeksi, koska tietänette kyseisten ajatusten Raamatusta löytyvän.)

[C-kortti]

Olen silloin tällöin miettinyt sitä, että tekevätkö nämä uskonsa tuputtajat ja kadunkulmaevankelistat enemmän hallaa kuin hyötyä asialle saamalla ihmiset yli-innokkuudellaan allergisiksi koko aihepiirille.

Tiedän, että tähän on kaksi ristiriitaiselta vaikuttavaa vastausta:
a) Menkää ja julistakaa evankeliumia!
b) Jumala antaa uskon kenelle hän haluaa ja paaduttaa kenet haluaa.

(En vaivautunut kaivamaan kyseisiä oikeita sanamuotoja ja raamatunkohtia todisteeksi, koska tietänette kyseisten ajatusten Raamatusta löytyvän.)

Paaduttamisesta:
rovasti Olavi Peltola näkee asian näin:

"Kun Jumala paaduttaa ihmisen, on tätä edeltänyt ihmisen oma paaduttaminen. Raamattu kertoo faraon sanoneen omahyväisesti: ”Kuka on Herra, jota minun pitäisi kuulla?” (2 Moos 5:2). Sitten se kertoo, että ”kun farao näki, että vitsaus oli ohi, hän paadutti sydämensä eikä kuunnellut Moosesta ja Aaronia, niin kuin Herra oli sanonutkin” (8:11). ”Mutta farao paadutti sydämensä tälläkin kertaa” (8:28 ). ”Hän ja hänen hoviväkensä paaduttivat sydämensä” (9:34)."

Kadunkulmaevankelistoista:

Onneksi sentään on vielä niitä Jumalan hulluja, jotka harrastavat kadunkulmaevankeliointia ("Niin Herra sanoi palvelijalle: 'Mene teille ja aitovierille ja pakota heitä tulemaan sisälle, että minun taloni täyttyisi"). Ei se ihmisen lihalle ole mukavaa työtä. Paljon helpompaa olisi pysyä kotona ja voivotella oman uskon heikoutta ja hirmuista epävarmuutta. Kuitenkin tällaisten kadunkulmaevankelistojen työn jäljiltä on mm. monia, yllättävän monia Jeesuksen löytäneitä kadun miehiä ja naisiakin. Minkä arvon annamme esim. sille, että rappioalkoholistin elämä muuttuu dramaattisesti? Edesmennyt Lauri J. oli helsinkiläinen rappioalkoholisti. Hänet poimi eräs uskovien joukko kyytiinsä ja vei toipumaan siihen tarkoitukseen varaamaansa ja kustantamaansa taloon. Ensimmäisen viikonlopun Lauri liikkui kontaten, kun jalkapohjat olivat hajalla. Olihan sukat ja kengät juuri poistettu jaloista ensimmäisen kerran kuukausiin...

Laurista tuli uskova mies, innokas Jeesuksen todistaja. Hän kävi myös mm. Pohjois-Koreassa avustusmatkalla. Siellä tuo entinen linnakundi ja rappioalkoholisti sai kunniakyydin, kuten valtiomiehet konsanaan. Hänen kohdallaan tapahtui sillä hetkellä kirjaimellisesti nämä psalmin 133 sanat:

"5. Kuka on niinkuin Herra, meidän Jumalamme, joka korkealla asuu
6. ja katsoo syvälle - taivaassa ja maassa?
7. Hän, joka tomusta nostaa alhaisen, korottaa loasta köyhän
8. asettaaksensa hänet ruhtinasten rinnalle, hänen kansansa ruhtinasten
rinnalle,"

Tosikertomus Laurista:
http://www.onewaymission.fi/henkilo/lauri_jakkila.php3

[Salis]

Keskustelu on ollut henkevää ja eritoten hengellistä, mutta tematiikka kaappikristityistä jäi hieman etäiseksi. Mielestäni Suomessa ei ole kaappikristittyjä. Jokainen uskoo omalla tavallaan. Ja näitä ihmisiä on noin 85 prosenttia suomalaisista. Kaappikristityn vastine olisi julkikristitty, joka tarkoittaa, että hoilottaisi kaikille vastaantuleville kristillisestä erinomaisuudestaan.