Salliiko Raamattu avioeron ja uudelleen avioitumisen uskovaiselle?

[Frank]

”Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden, ajaa hänet aviorikokseen. Ja aviorikoksen tekee myös se, joka nai miehensä hylkäämän naisen.”
(Matt.5:32)

”Jeesus sanoi heille: "Se, joka hylkää vaimonsa ja menee naimisiin toisen kanssa, on avionrikkoja ja tekee väärin vaimoaan kohtaan. Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, hänkin tekee aviorikoksen."
(Mark.10:11-12)

”Jokainen, joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, tekee aviorikoksen, ja samoin tekee aviorikoksen se, joka nai miehensä hylkäämän naisen.”
(Luuk.16:18)

”Laki sitoo naimisissa olevan naisen mieheensä niin kauan kuin tämä on elossa. Mutta jos mies kuolee, nainen vapautuu siitä laista, joka sitoi hänet mieheen. Jos hän miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle, hän on avionrikkoja. Mutta miehensä kuoltua hän on vapaa lain määräyksestä eikä tee aviorikosta, jos menee naimisiin toisen miehen kanssa.”
(Room.7:2-3)

”Naimisissa oleville taas annan käskyn, en minä vaan Herra: vaimo ei saa erota miehestään. Jos hän kuitenkin eroaa, olkoon menemättä enää naimisiin tai sopikoon miehensä kanssa. Samoin ei mies saa erota vaimostaan.”
(1Kor.7:10-11)

Tilastokeskuksen mukaan avioerojen määrän vuonna 2009 oli noin 13 400, ja avioeroja tapahtuu myös uskovaisten parissa. Avioeronneen uudelleen avioituminen ei ole Raamatun mukaan yksinkertainen asia.

Joidenkin uskovaisten mielestä syytön osapuoli saa erota, ja mennä uudelleen avioliittoon. Tätä kantaa edustaa oppi-isämme, uskonpuhdistaja Martti Luther ja luterilaiset tunnustuskirjat: "Epävanhurskas on sekin säädös, joka avioeron jälkeen estää syyttömän aviopuolison avioon menemisen (Paavin valta ja yliherruus).

Raamatunopettaja, teologian maisteri Mailis Janatuisen kanta on hyvin jyrkkä tästä asiasta.

Saako siis syytön osapuoli mennä uudelleen avioliittoon? Entä saako syyllinen mennä uudelleen avioliittoon? Entä he, jotka eroavat, vaikka avioliitossa ei ole ollut uskottomuutta, päihdeongelmia, perheväkivaltaa yms?

Salliiko Raamattu avioeron ja uudelleen avioitumisen uskovaiselle?

[Salis]

En viitsinyt edes lukea edellistä tekstiä. Rakkaus ja anteeksianto ovat Raamatun perussanomaa. Sen sijaan Raamatussa avioliittoa koskevat maininnat edustavat enemmänkin 2000 vuotta sitten vallinnutta yhteiskuntajärjestystä. Niinpä myös sukupuolten tasa-arvokysymykset eivät ole esillä vaan naista pidetään miehelle alisteisena.

 Kaikki ihmiset ovat syntisiä. Ei ole synnitöntä ihmistä, oli sitten uskovainen tai ei. Avioero pitää ottaa, jos parisuhde ei toimi yhteisten ponnistelujen jälkeenkään. Ihmisen on annettava epäonnistua. Epäonnistuminen on annettava anteeksi. Epäonnistuminen on myös oppimisen paikka ja sen jälkeen voi mennä uudelleen naimisiin, olipa uskova tai ei.

Uskomme määrä ei ole mitattavissa. Ei ole parempia uskovaisia eikä huonompia uskovaisia. Ylipäätään koko sanalla uskovainen halutaan tehdä ero kristityn ja paremman kristityn eli uskovaisen välille. Tämä ero on paitsi keinotekoine, myös eriarvoistava ja kristinuskoon kuuluvalle rakkaudelle vierasta.

[Frank]

Raamatun kontekstissa uskovaisia kutsutaan veljiksi ja sisariksi…”jos jotakuta sanotaan veljeksi mutta hän on siveetön…(1Kor.5:11)”
Tietenkään emme voi tuomita pelastuksen ulkopuolella olevia ihmisiä, jotka eivät ole uskovaisia, siis usko Jeesukseen henkilökohtaisesti.

Ei kai minun asiani ole tuomita ulkopuolisia? Ettehän tekään tuomitse muita kuin omaan piiriinne kuuluvia. Ulkopuoliset tuomitsee Jumala."
(1Kor.5:12)

Tietenkin uskovaisetkin ovat vain armahdettuja syntisiä, mutta jos nyt kuitenkin pysytään ketjun aloituksen teemassa.

[karjalaisenkyösti]

En viitsinyt edes lukea edellistä tekstiä.

Tekstiä on aina helpompi kommentoida jos lukee tekstin, jota kommentoi.

Eräs paikka, jotka tuli mieleeni on muistaakseni VTn puolelta, jossa Jumala sanoo, että hän hyväksyi avioeron "teidän sydämenne kovuuden tähden".
Raamatusta löytyy paljon muitakin tekstejä, jotka liittyvät taikka sivuavat tätä aihetta.
Itse en osaa (tai jaksa, koska olen tämän asian suhteen laiska) yhdistellä niitä tekstejä siten, että saisin niistä sellaisen kokonaisuuden, että osaisin tähän sen enempää sanoa. Olen luonteeltani perfektionist, joten minun pitäisi tukia aihetta enemmän, kuin normaali ihminen, mikäli haluaisin siitä armuuden.

Pohtinut olen kyllä tätä asiaa aina silloin tällöin ja yrittänyt ehkä saada jotain tolkkuakin siitä ja varmaan raamattuluetojakin aiheesta kuunnellut.

[Jampe]

Juutalaisethan olivat Raamatussa kovia kyselemään, että "saako sitä, saako tätä...?"

Muistan eräänkin tapauksen jossa yrittivät kietoa Jeesusta sanoihinsa jostakin miehestä ja hänen kuudesta vaimostaan tjsp. Johon Jeesus vastasi lopulta kommentoiden Mooseksen lakia:  "teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses sen sanoi..."  -muistattekos tätä kohtaa?


Olisiko nytkin niin, ettei pidä kysellä saako sitä tehdä tai saako tuota tehdä ja seistään valmiiksi kivi kädessä odottamassa jos joku raukka sen sattuisi tekemään?

En mitenkään ole avioerojen puolella ja mielestäni nykymeno ON ihan liian leväperäistä mutta jättäisin siltikin sen pohtimisen niille joita asia koskettaa.  Jos joku eroaa, niin eikö se ole hänen asiansa ja niiden joita se koskettaa eikä joidenkin kirkasotsaisten herätysliike-uskovaisten jossain toisella puolella maata?


Uskovaisuudesta katoaa liian monesti kokonaan ihmisyys. Sijaan astuu kylmä laki ja tuomiohenki.

[karjalaisenkyösti]

Eräs paikka, jotka tuli mieleeni on muistaakseni VTn puolelta, jossa Jumala sanoo, että hän hyväksyi avioeron "teidän sydämenne kovuuden tähden".

OK, taisin muistaa väärin, se oli siis Jeesus, joka näin sanoi. Muisti virkistyi luettuani Jampen tekstin.

[Jampe]

No en ole ihan satavarma. Itsellekin vain muistikuva.

[Salis]

Tekstiä on aina helpompi kommentoida jos lukee tekstin, jota kommentoi.

Kommentoin keskusteluaihetta. En kommentoinut Frankin siteeraamia yksittäisiä Raamatunlauseita.

[Salis]

Juutalaisethan olivat Raamatussa kovia kyselemään, että "saako sitä, saako tätä...?"

Muistan eräänkin tapauksen jossa yrittivät kietoa Jeesusta sanoihinsa jostakin miehestä ja hänen kuudesta vaimostaan tjsp. Johon Jeesus vastasi lopulta kommentoiden Mooseksen lakia:  "teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses sen sanoi..."  -muistattekos tätä kohtaa?


Olisiko nytkin niin, ettei pidä kysellä saako sitä tehdä tai saako tuota tehdä ja seistään valmiiksi kivi kädessä odottamassa jos joku raukka sen sattuisi tekemään?

En mitenkään ole avioerojen puolella ja mielestäni nykymeno ON ihan liian leväperäistä mutta jättäisin siltikin sen pohtimisen niille joita asia koskettaa.  Jos joku eroaa, niin eikö se ole hänen asiansa ja niiden joita se koskettaa eikä joidenkin kirkasotsaisten herätysliike-uskovaisten jossain toisella puolella maata?


Uskovaisuudesta katoaa liian monesti kokonaan ihmisyys. Sijaan astuu kylmä laki ja tuomiohenki.

Komppaan kaikilta osin Jampea. Toisten ihmisten asioilla ei pidä mestaroida Raamattu kädessä. Jos joku sanoo olevansa uskovainen, hän on jo itsensä ylentänyt. Mitä ihmeen tarkoitusta palvee uskon mittaaminen? Niin sanotut uskovaiset ovat aivan yhtä syntisiä kuin ilman uskoa olevat. Mikä oikeus heillä on kopeloida tavallisten kristittyjen elämää?

[Frank]

Henkilökohtaisesti pitäydyn siihen, mitä Raamattu ja Suomen evankelis-luterilainen kirkko opettaa tästä asiasta.

Jokainen uskovainen on varmaan samaa mieltä siitä, että Jumalan tahto on, että Hänen säätämänsä avioliitto säilyy ehjänä. Jumala on onneksi armollinen, ja antaa anteeksi synnin 6. käskyään vastaan Poikansa Jeesuksen tähden.

Avioeron kokenut voi turvautua Jumalan armoon, koska Jeesus on sovittanut kaikki synnit Golgatan keskimmäisellä ristillä. Silloin armahdettu syntinen voi turvautua Jumalan armoon ja aloittaa elämänsä puhtaalta pöydältä.

[Pena]

Missä on selkeimmin ilmaistu Jumalan säätämä avioliitto? En halua kyseenalaistaa avioliittoa, mutta en pidä sitä katolisten tavoin sakramenttinakaan. Jokaisen yksittäisen avioliiton pitäminen loukkaamattomana Jumalan tahtona on varmaankin aiheuttanut paljon kärsimystä ja tuhoa silloin, kun sillä on pönkitetty sellaista liittoa, jota ei olisi pitänyt koskaan solmiakaan.

[Leena]

Niin. Oma näkemykseni on kuitenkin hyvin ehdoton  - ketään en tähänm pakota. Puolisoni hylkäsi mionut pitkän ulkomaallaiopiskelun aikana, tällöin hänellä oli parikin suhdetta, ja hänm toivoi että' auttaisin hänet eroon ao tytöistä. Totesin sen olevan hänen tehtävänsä.  Olin ystävällinen jos he tulivat kylään, keitin kahvia ja juttelimme. Tiesin, mutta oölin kuin en olisi tiennyt, sillä en halunnut tulla sotketuiksi heidän kiistoiohinsa.

EWn ole avioitunut uudestaan, minua tuo sana sitoo. 

[karjalaisenkyösti]

Jokaisen yksittäisen avioliiton pitäminen loukkaamattomana Jumalan tahtona on varmaankin aiheuttanut paljon kärsimystä ja tuhoa silloin, kun sillä on pönkitetty sellaista liittoa, jota ei olisi pitänyt koskaan solmiakaan.

Totta.

Liiton loukkaaminen taasen on aiheuttanut varmaan moninkertaisesti enemmän tuhoa, jonka seurauksia sitten seuraavatkin sukupolvet saavat niittää.
Ei ole montaa päivää siitä, kun Radio SUomessa joku asiantuntija sanoi, että jos on aivan pakko erota, niin kannattaisi yrittää antaa lasten kasvaa edes kolmivuotiaiksi ennen eroa, jos mitenkään mahdollista.

Se, että avioliittoa pidetään pyhänä aiheuttaa ongelmia, mutta jos sitä ei pidetä pyhänä, aiheutuu moninkertaisesti enemmän ongelmia.

[Pirska]

Minä olen kuullut tästä semmoisen teorian, että Mooseksen aikaan syyllinen osapuoli on kivitetty kuoliaaksi ja siksi ei ole ollut eronneita, vaan ainoastaan leskiä ja leski on saanut avioitua uudestaan. Myöhemmin, kun kuolemantuomio on poistunut, niin samalla logiikalla avioeroon syytön (huomio, pilkunviilaajat, ei synnitön vaan se, jonka kumppani on ollut uskoton ja joka itse ei ole ollut uskoton) puoliso on saanut solmia uuden avioliiton.

Mestaroimaan ja tuomitsemaan en halua ruveta tässä asiassa ja olen erittäin kiitollinen, etten ole pappi, jonka pitäisi miettiä, vihkiäkö noita uudelleen avioliittoon. Nykyään sitäpaitsi avioero voi tulla hyvin monenlaisesta syystä, joten on vaikeaa sanoa, kumpi on siinä mielessä syytön osapuoli.

[Salis]

Minä olen kuullut tästä semmoisen teorian, että Mooseksen aikaan syyllinen osapuoli on kivitetty kuoliaaksi ja siksi ei ole ollut eronneita, vaan ainoastaan leskiä ja leski on saanut avioitua uudestaan. Myöhemmin, kun kuolemantuomio on poistunut, niin samalla logiikalla avioeroon syytön (huomio, pilkunviilaajat, ei synnitön vaan se, jonka kumppani on ollut uskoton ja joka itse ei ole ollut uskoton) puoliso on saanut solmia uuden avioliiton.

Kai semmoista on ollut 2000-4000 vuotta sitten. Ehkä Suomeen pitäisi saada mukaan Mooseksen aikainen lainsäädäntö, jolloin naiset olivat alisteisia miehille ja kuka tahansa voitiin kivittää syyllisenä kuolemaan. Iranissa on tänä päivä tämä käytäntö: Nainen,joka mukamas on syyllistynyt aviorikokseen (ollut uskoton) voidaan ilman parempaa todistusta kivittää kuoliaaksi. Näin uskovainen aviomies pääsee mukavasti uuteen naimisiin. Homoja voidaan kivittää sen takia, että ovat homoja. Muitakin tapoja tietysti Iranissa on tappaa ihminen suhteellisen vähäisestä rikoksesta, mutta kivittäminen niistä lienee häpeällisin.

Avioliitossa on kaksi puolta ja avioerossa kumpikaan ei ole syytön. Sellaisia tapauksia on kovin vähän, jossa vain toinen osapuoli voidaan katsoa syylliseksi.