Hengellinen Kuukauslehti

[Liisa]

Viimeisimmässä numerossa oli mielenkiintoinen juttu Siionin Virsien raitistamisesta 1890-luvulla (Olli Viitaniemen gradun pohjalta). Olisi kiva tietää, mitä morsius- ja verimystiikkaa Wilhelmi Malmivaara karsi virsistä pois. Onkohan näytteitä heposti löydettävissä jossain?

Olli on löytynyt myös foorumin kirjoittajien joukosta (ei se ole tainnut olla salaisuudeksi tarkoitettu) ja lisätietoja voinee kysellä häneltäkin - jos ehtisi vaikka foorumille niitä kirjoittamaan.

[mami]

Herrnhutilaisuus kiinnostaa sikälikin, että olin 80- ja 90-lukujen taitteessa jonkin verran tekemisissä Tukholman Evangeliska Brödraförsamlingenin kanssa. Hehän ovat suora jatke 1760-luvulla perustetusta herrnhutilaisseurakunnasta. Ja kieltämättä keski-ikä siellä taisi olla jotain 80 vuotta... Jos olisin silloin ollut tietoinen herännäisyydestä ja Siionin virsistä, olisin varmasti tutkinut heidän virsikirjaansa tarkemmin.

Kun nyt googlailin heitä, niin Michael Hertzsch on edelleen kirkkoherrana, osoite on vain vaihtunut Sveavägeniltä Sibyllegatanille. Edelleen he tukevat lähetystyötä ja painavat Päivän tunnussanaa. Lienevätkö saaneet uusia kannattajia?

http://sv.wikipedia.org/wiki/Herrnhutism

Tässä on tiukka esitelmä herrnhutilaisuudesta ja Siionin virsistä Pohjoismaissa, mutta siinä yhteys on vedetty Suomen evankelisuuteen ja lestadiolaisuuteen, ja herännäisyys on sivuutettu lähes kokonaan:
http://www.logosmappen.net/undervisning/foredrag/herrnhutismen.pdf

[mt]

Sitä Laguksen kääntämää Siionin virsien laitosta, josta Malmivaara työsti oman kokoelmansa, on edelleen saatavana tuoreena nuottipainoksena: Siionin virret ja Halullisten sielujen hengelliset laulut (2006), Espoossa kirjastossa ks. http://www.helmet.fi/record=b1789133~S9

Malmivaaran toimittamaa Siionin virret -kokoelmaa ei ole pääkaupunkiseudun kirjastoissa.

Harkiten valittuja esimerkkejä Laguksen kokoelmasta minulla ei ole, mutta yksi esimerkki valaiskoon sitä Laguksen kokoelman tyyliä, jossa tässä keskustelussa on kyse. Siinä veisaaja selittää, miksi Perkele ei voi häntä saada:

Ei mitään hän mull' tehdä
Kawaluudellans' voi;
Waan hänen täytyy nähdä
Waltansa viedyks' pois;
Jääd' ulos täytyy hänen,
Kosk' minä sisäll-menen
Jesuksen kylkehen.

Si[e]ll' istun minä piilos',
Ratk' hywäll' mielellä;
Maailman huonoo iloo
En huoli silmäillä;
Sill' tiedän Jesukseni
Ainoaks' yljäkseni,
Herraksen' ainoaks.

Valaisevinta olisi tietysti verrata niitä virsiä, jotka ovat molemmissa kokoelmissa sekä katsoa, mitkä virret W. M. on jättänyt pois. Ja vielä valaisevampaa olisi ottaa rinnalle se ruotsinkielinen Sions sånger. Tätä vertailuahan Tauno Väinölä on ansiokkaasti harrastanut.

Virsien harrastajalle suosittelen lämpimästi sekä Laguksen version että Malmivaaran vesion hankkimista. Malmivaaraakin löytyy antikvaarisista kirjakaupoista kohtalaisen helposti. Aholansaaren kirjapuoti saaressa ja Herättäjäjuhlilla on myös antoisa paikka.

Virsiversioita vertaillessa aika kuluu rattoisasti!

Mt

[PekkaV]

Tuplanumeron 7–8:n teemana on lapsi. Simo Juntunen siteeraa pääkirjoituksessa Paavo Ruotsalaisen kirjettä Joonas Lagukselle: 'Lapsen oikeus ei ole mikään muu, niin kuin itse tiedät Raamatusta: että syntinen tohtii etsivällä uskolla omistaa Christuksen auttajakseen.' Hän jatkaa: "He myös muistuttivat, että lapsen oikeutta ei omin luvin tullut ottaa vaan ikävöiden odottaa sen antamista. Yhteys Vapahtajaan on aina Jumalan työn varassa." Ja aloittaa pääkirjoituksen: "Aikamme 'körttiasuja' ovat Herättäjä-Yhdistyksen nuorisotyön innovaationa syntyneet Siionin virren ajatuksilla varustetut paidat...Tarjolla on myös pieni erikoiserä lapsille tarkoitettuja paitoja, joihin on Siionin jouluvirrestä lainattu kohti käyvät sanat 'Katso lasta'. Virressä sanat viittaavat joulun lapseen. Paidassa ne kertovat paljon myös kantajastaan."

Sivuilla 18–19 Artturi Kivineva raportoi herättäjäjuhlien historiasta otsikolla "Herättäjäjuhlien pitkä tie suomalaisen kristillisyyden näyttämöksi". Hän siteeraa lopuksi kirkkoherra Tapio Luomaa, joka toivoo "...yksinkertaisen suomalaisen kristillisyyden saavan juhlien myötä suurempaa arvostusta".

Takasivulla 51 Paulus Heinonen, 8 v, Pieksämäki, selvittää tunnelmiaan otsikolla "Tavataan herättäjäjuhlien leikkipaikalla".

[Jaro]

Aholansaaren kirjat tulevat jälleen herättäjäjuhlille. Ottakaa yhteyttä mikäli joku tietty kirja on haussa, niin katsotaan löytyykö se Saaresta. Osaamme sitten tuoda etsittyjä opuksia Seinäjoelle. Siis aholansaari(at)aholansaari.fi tai 050-4641000.

[vaivattu sielu]

Eilen Laukaassa Herättäjäjuhlien lähtöseuroissa rovasti Kari Kuittinen kertoi Seinäjoen juhlien tunnukseen liittyen tarinan pienestä lapsesta, jota oli pyydetty lukemaan teksti "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta". Hän luki: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä sekalaisten on Jumalan valtakunta". Voiko sitä enää paremmin sanoa?

[Riitta-mummi]

Lähimmäinen liian lähellä.
Johanna Porkolan jutun luin jo kirjoittajan nimen takia, ja kovasti se koskettikin.
Toinen toistaan hienommat ja syvällisemmät lauseet ovat oivallista saarnaa välittämisestä. En siteeraa otsikkoa enempää, sillä toivotan yli globaalin ymmärryksen menevää Jumalan puhuttelua kaikille tämän lukijoille.

Korppi ja sen kaveri ovat taas yhtä hauskoja.

Suuri osa on vielä lukematta. Pikku-ukkojen kanssa luettiin lastenjutut. Paulus ja Urho ovat samalla aaltopituudella.

                                      mummin 66-vuotiskakku syödään tänään.

[seppos]

Lähimmäinen liian lähellä.
Johanna Porkolan jutun luin jo kirjoittajan nimen takia, ja kovasti se koskettikin.
Toinen toistaan hienommat ja syvällisemmät lauseet ovat oivallista saarnaa välittämisestä. En siteeraa otsikkoa enempää, sillä toivotan yli globaalin ymmärryksen menevää Jumalan puhuttelua kaikille tämän lukijoille.

Korppi ja sen kaveri ovat taas yhtä hauskoja.

Suuri osa on vielä lukematta. Pikku-ukkojen kanssa luettiin lastenjutut. Paulus ja Urho ovat samalla aaltopituudella.

                                      mummin 66-vuotiskakku syödään tänään.

Onnittelut mummille syntymäpäivän johdosta. 

[Atanasia]

Monia armorikkaita vuosia mummille!

[Riitta-mummi]

Kiitos molemmille. Tein Atanasiat, etkös sinäkin huhtikuussa kertonut ihmiseksitulopäiväsi.
Olen senverran numerohullu, että olisin mieluummin täyttänyt 67. Pidän parittomista numeroista. Mistähän sekin johtuu! Olenhan syntynyt 1.7.  Viitonen on kuitenkin lempinumeroni ja 7. Tunnepuolen huuhaata lienee.

                                                                 

[Sanneli]

Minä taas olen pitänyt seiskaa epäonnenlukunani aina niistä ajoista lähtien kun opin numerot. Ehkä siksi, että pienenä seiska ja nelonen oli niin helppo sekoittaa: yritti piirtää nelosta mutta kynä lähtikin väärään suuntaan ja tuloksena oli seiska. Tai päinvastoin. Ajattelin että 7 on ilkeä poika jonka ainoa ystävä on sen pikkuveli 3 (koska 7+3=10). Seiskan pikkusisko 6 ja isosisko 8 eivät seiskan jekkuihin langenneet, vaan osasivat antaa sen maistaa omaa lääkettään (7+7=14, 6+8=14). Numeroista saatiin kokonainen sisarusparvi 1-vuotiaasta ykkösestä 9-vuotiaaseen ysiin asti. Parittomat numerot olivat poikia ja parilliset tyttöjä. Johtuu ehkä siitä, että meidän keittiön vanhassa matossa oli ruskeita ja punaisia raitoja ja ajattelin ne ruskeat raidat (1., 3., 5. jne.) pojiksi ja punaiset (2., 4., 6. jne.) tytöiksi.

[Mörtti-57]

Tulipa taas tavattua tuares Hengellinen Kuukausilehti. Yllättävin juttu oli Jorma Laulajan toiminta ja ajatukset geenimanipulaatiosta.
Itte oon kovasti hualissani seurannu kun ihiminen leikkii jumalaa törkkimällä kaikenlaista bakteerin osaa dna-ketjuuhin. Voitontavoottelu ja ahaneus patenttien saamiseksi teköö sokiaksi nähärä touhun luannottomuuren.
Maalima olis jo palion parempi ekologisesti, jos rahanahaneus ei määrääsi kehitystä. Tästä hyvänä esimerkkinä myäs öljy-yhtiöören ostamat ja piilottamat akkupatentit, joilla voisi sähkööstää autot ym. kulukuneuvot saasteettomiksi.

[seppos]

Tulipa taas tavattua tuares Hengellinen Kuukausilehti. Yllättävin juttu oli Jorma Laulajan toiminta ja ajatukset geenimanipulaatiosta.
Itte oon kovasti hualissani seurannu kun ihiminen leikkii jumalaa törkkimällä kaikenlaista bakteerin osaa dna-ketjuuhin. Voitontavoottelu ja ahaneus patenttien saamiseksi teköö sokiaksi nähärä touhun luannottomuuren.
Maalima olis jo palion parempi ekologisesti, jos rahanahaneus ei määrääsi kehitystä. Tästä hyvänä esimerkkinä myäs öljy-yhtiöören ostamat ja piilottamat akkupatentit, joilla voisi sähkööstää autot ym. kulukuneuvot saasteettomiksi.

Onneksi ne patentit menee 25 vuodessa vanhaksi ja monia on helppo kiertää. Jos patentti myönnetään sen sisältö muuttuu jo moiteaikana julkiseksi, joten sieltä voi lainata ideoita kuhan ei ydinasioita kopioi. Ei ne niin hyvä suoja ole kuin monesti ajatellaan.

[myyrä]

Kuukauslehdessä oli hyvä juttu Kolumbian tilanteesta. "Tasan ei käy onnen lahjat". Jossain toisessa lehdessä oli samantapainen - olisiko ollut täkäläinen seurakuntalehti Kirkkotie?

Maan ystävien pienessä ja mukavan kotikutoisessa lehdykäisessä sieltä on usein juttua.

[vaivattu sielu]

Tänään kolahti postilaatikkooni uusin Hengellinen kuukausilehti 12/2009. Joudun taas perumaan lupaukseni pysyä poissa foorumilta ja olla ärsyttämättä siihen kirjoittavia.

Perheuutisia palstalla on muistokirjoitus Katri Taanilasta. Muistokirjoituksessa on kohta:

Katrin veli Hannu Taanila kertoo:"Tietenkin juutuimme keskusteluissa myös armon asioihin: onko armo ylenpalttiseksi tullut, niin kuin Paavali ja Luther opettavat, vai pitääkö armoa kaiken aikaa, ojanpohjia myöten otsanahalla kontaten ja polvet hurskaasti savessa kerjätä? Minä olin ja olen sillä kannalla, että armon kerjääminen on työajan tuhlausta: kun se kerran on ylenpalttiseksi tullut, niin ei muuta kuin kunnon töihin. Minusta tuntuu, että Katri viime vuosinaan hänkin tuli tälle viisaalle armopoliittiselle kannalle."

Minultakin Katrin muistotilaisuudessa vieressäni istunut, muistokirjoituksen laatija kysyi: "Haluanko antaa jonkun oman henkilökohtaisen mielipiteeni kirjoitukseen?" Siihen minulla ei ollut mitään tarvetta.

Olen n. kymmenen vuoden aikana pitänyt "istuntoja" Katrin kammarissa ja viimeiset ajat palvelukodissa hänen luonaan. Ainakaan näinä vuosina ei armo ole ollut hukassa Katrilta ja minun on vaikea uskoa, että jos koskaan. Eräässä keskusteluhetkessä vuosia sitten, ARMO oikein upposi tajuntaani. Arvelin, että Katri varmasti ajatteli mielessään: "vihdoinkin tuo asia meni perille" - ja totisesti meni. Tämän jälkeen keskusteluissamme tuo armon asia ei enää koskaan ole ollut päällimmäisenä.

Katrille rakas, melkein "puhki luettu" Vanha Biblia on löytänyt uuden omistajan. Toivottavasti tuo paksu, puukantinen ja arvokas kirja ei pölyty käytössäni.
---------------------------------------------
Armo on sitä Jumalan rakkautta, jota ei voi ansaita.
---------------------------------------------
Minullekin annetiin se armo, että sain käydä sairasta oppimassa.