Hengellinen Kuukauslehti

[PekkaV]

   Siirretty -- > http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=747.new#new

"Elämä on ihmisen parasta aikaa". Matti Nykäsen kuolematon lausahdus, luin tämän Tuomo Ruuttusen tekstistä. Muutenkin lehdessä oli minunlaiselle luettavia asioita. Tuli samalla mieleeni sotilaspiireissä aikanaan vaikuttanut jääkärieverstiluutnantti Nikke Pärmi, duoda duoda mies.
Kirkonmenot kuuntelin Lapualta.

[Leena]

Täytyy tilata se jälleen, minä käytin välillä rahoja muun muassa siitä pihistämällä Lapsi Kolmosen kännyn kuntoutukseen, nyti on kunnossa eli tälle kalenterivuodelle  minulle saisi tulla kotiin yksi lehti jonka tilaan ihan itse. 

[Leena]

   Kari J. Kettulan kolumni käsittelee Albert Camus´ta ja äitiä, joka oli ostanut pojalleen C:n kirjan ylioppilaslahjaksi. Sairasvuoteella poika luki äidilleen.
Äiti parani ja eli vielä kymmenen vuotta.

...Äidin hautajaisiltana kävelin Lauttasaaressa meren rannalla ja luin Camun kertomuksen viimeisen kappaleen.
   "Tällä hetkellä puut olivat täynnä lintuja. Maa hengitti raskaasti, ennen kuin sen piti astua varjoon. Aivan pian syttyy ensimmäinen tähti ja yö laskeutuu elämän näyttämölle. Valon loistavat jumalat kuolevat jokapäiväisen kuolemansa. Mutta toiset jumalat tulevat. He ovat tummia, mutta heidän runnellut kasvonsa ovat syntyneet maan sydämmessä.
   Ainakin nyt kuulen aaltojen aukeavan hiekkaan. Meri, tasanko, hiljaisuus ja maan yrtit, olin täynnä tuoksuvaa elämää ja purin maailman jo kultaiseksi kypsynyttä hedelmää kädessäni, hämmennyin tuntiessani sen makean ja voimakkaan mehun valuvan huulilleni. Ei. Minä itse en ollut tärkeä eikä maailmakaan, vaan sopusointu ja hiljaisuus, jotka synnyttivät rakkauden meidän välillemme." (s. 51) (s. 7)


"Minä itse en ollut tärkeä" ja "sopusointu ja hiljaisuus" linkittyvät aamun lehteen, edellinen Henning Mankellin nekrologiin, jälkimmäinen Smedsin ohjaamaan näytelmään Tabu Kansallisteatterissa:

   Sikäli kuin se ennalta on mahdollista, hän ottaa kirjassa oman kuolemansa tyynesti vastaan.
   Enemmän häntä huolestuttavat maailman ongelmat (HS B 1)

ja

   Näyttelijät eivät sano puolentoista tunnin mittaisessa Tabussa sanaakaan. (HS B 5)

Tuo on loistokasta tekstiä, todella luettavaa. todella kaunista ja ajatteluttavaa, sen ote on visualisoiva ja siinä on jotakin unohtumatonta ja syvästi lohdullista. Muistan nyt, miksi kummassa nuorena ihmisenä, kun vielä kuvittelin,  että tämä on nyt elämäni vaikein käänne ja raskain kokemus,  luin semmoisia kirjoja...   

[1944]

Sekoilin, koska en löytänyt tätä vanhaa paikkaa. Ex nihilo nihil, jospa Seppos poistaa tuon aloitetun kohdan.

[Riitta-mummi]

Tänään tuli Hengellinen Kuukauslehti. Oliko se ensin käynyt kylässä kun oli nuhjuinen ja kahvinläikillä. Ei se paha ole jos näin hyvä lehti on ensin jossakin kahvihuoneessa luettu.

Omaan nuhjuiseen olentooni se toi hellästi parantavan käden kosketuksen. Lehti aivan pulppusi ja pursui toinen toistaan parempia kirjoituksia.

Oli kiva nähdä Raisa Jarkkolan kirjoittamassa Thaimaa-jutussa kuva jossa näkyi olevan remmissä myös Timo Hukka joka pelasti vanhemman pikku-ukon kastetilaisuuden.
Tilattu pappi ei tullut, juhlaväki odotti. Suntio Töölön kirkossa hoksasi kysyä rippikoululaisia ohjaavalta Timo Hukalta voisi hän ' hypätä lennossa remmiin'.
Hän voi. Sittemmin hän muuttiYhdysvaltoihin, enkä ole hänestä sen koommin kuullut. Nyt sitten HK;n kautta tapasin.

On mukavaa kun Korpeilla on poikanen.  Onkohan muna kanaa viisaampi ?

[1944]

Luin minäkin lehden. Yhden artikkelin lauseesta jouduin murhehuoneeseen. Tuli liian väkevänä mieleeni takautuma Jeesiöjoen tuolla puolen palveltu viisipäiväiseni. Yksi tieto. Lukaisin Härmän Vikurin elämäkertaa, mietin sitä aikaa, kun en lukenut Hengellistä Kuukauslehteä tärkeiden kirjoittajien poliittista olemusta boikotoiden ja pohdiskelin. Olen ollut näköjään "suuresta körttimaailmasta" vajaatietoinen. Niin lienee tarkoitettukin. Pikku hiljaa alan ymmärtää, että olen kirjoittanut valtaväriä ? vastaan. Ehkä kuitenkin vain osaksi, siitä selittynevät kipupisteeni.

[1944]

Sotkamon körttien jälkeen yksi Babushka kirjoitti forumilla muistamani mukaan, että "olenkohan jotenkin toistupalainen". Kun luin Maaralasta kirjoitetun artikkelin, aloin ajatella, että "olenkohan minäkin tietämättäni ollut toistupalainen". Kunnioitan Maaralan rehellisyyttä.

[Riitta-mummi]

Pienen tumman pilven varjo päivästäni häipyi kun posti toi Hengellisen Kuukauslehden. Jo alkoi aurinko paistaa kun näin m a m i n  tutut kasvot jo sisällysluettelosivulta.
Kokonaan en ole vielä lukenut, mutta tässä pari ansiokasta kirjoitusta. Vanha kirja alkoi elää myös kirjoittaja Veikko Lindbergille kuten itselleni kun  m y y r ä n  kirjahyllystä se minulle saapui.
Kirjoittaja tuo hienosti esiin, kursivoituina,  Paavon parhaimpia havaintoja . Erämaan profetasta on kysymys.

Toinen hyvä on Eeva-Kaisa Rossin kirjoitus.

 Korpit ovat taiteen parissa. Hauskasti esitetty korppi taitelijabaskeri päässään.

Takakannen Taivainen etsijä on syvällinen nuoren mihen näkemys elämästä kodin ulkopuolella.

[Pilventaluttaja]

Uusimmassa Hengellisessä Kuukauslehdessä Eeva-Kaisa Rossi kirjoittaa hyvin: " "Armo kuuluu kaikille", julisti jokin kirkon kampanja. Eikä kuulu. Ei se kuulu kenellekään. Armoa ei voi ottaa, kaupata, vaatia, ansaita. Pyytää voi ja kerjätä."

Kun julistetaan "Armo kuuluu kaikille", se on kuin ihmisoikeusjulistus.

[Riitta-mummi]

Sitä samaa voi sanoa kun julistetaan; " Jumala rakastaa maailmaa !".
Kyllä Jumala rakastaa luomakuntaa ja luotujaan, mutta ei kaikkea kaikenkattavasti kuten tällä fraasilla toisinaan yritetään ilmaista.

Eeva-Kaisa Rossi on myös ent. foorumisti.

Tervetuloa ajatuksinesi  Pilventaluttaja. Kiva nimimerkkikin sinulla.   

[malla]

Toivotan samoin sanoin kuin edellä Riitta-mummi, niin Sinut Pilventaluttaja tervetulleeksi- ja olleeksi täällä foorumilla.
Ja ei muuta kuin kirjoittamaan ja lukemaan ja keskustelemaan.
Siunausta Sinulle.

[malla]

Niin ja tietenkin Siunausta kaikille muillekin, ihan tasapuolisesti. 

[vn]

Samoin toivottelen   

[Riitta-mummi]

Hengellinen Kuukauslehti tuli uudistuneena ulkomuodoltaan. Ajattelinkin, etusivun nähdessäni, että kädessä on Vantaan Juhlien juhlanumero. Kuitenkin lehti on sisällöltään samaa tuttua taattua laatua, josta iloitsen.

Lievästi näkövammaisena pidän tästä himmeäpintaisesta painopaperista. Ei kiillä, värit eivät hypi silmille, ja materiaalikin on käsiin kevyempi.

Fontti , erityisesti lehden nimi, on kaunis. Kannen asettelu on hieno. Onnittelen.

Luin muutamia juttuja. Kaupunginjohtaja Nenonen tuntuu suhtatuvan suopeasti heränneisiin.
Sairaasielunhoidon kouluttaja Sirkku Tukiainen pohtii syvällisesti. Kansikuvapoika antaa hyvän kuvan siitä, että herännyt voi olla hyvinkin suvaitsevainen. Ja Korpit pohtivat samaa josta itsekin hiljan kirjoitin; Milloin ihminen ( korppi) on tyytyväinen säähän.

Kuvat katselin ja olin löytvinäni PekkaV;n eräässä .   

Juhlan tuntua on ilmassa, lehdessäkin.

[PekkaV]

   No en kyllä