Siionin virsien uudistuksessa itsenäisinä virsinä uudistetaan mm. virsi 282, joka on ei enempää eikä vähempää kuin Paavon virsi: Sinuhun turvaan Jumala. Ihme, että tämä on jäänyt pois nykyisestä kirjasta ja otettu vasta lisävihkoon. Täytyy sanoa, että tämä C.G. von Essenin ja Niilo Rauhalan uudistama versio tuntuu vähän oudolta.
Uudistettu Vanhempi versio1. Sinuhun turvaan, Jumala, 1. Sinuhun turvaan, Jumala,
jo vaivan alta päästä. mua häpeästä säästä.
Minua kuule heikkoa Sä kuule heikon huutoa,
ja häpeästä säästä. sen korvihis suo päästä.
Armollinen, nyt rukoilen, Ah, armoinen, sua rukoilen
armahda Kristuksessa. mua kuule Kristuksessa.
Sä linnani, saan turviisi Sä linnani ja kilpeni,
paeta taistellessa. mua auta taistellessa.
Yritän vain miettiä, johtuuko se vain siitä, että siihen vanhempaan versioon on niin tottunut. Lieneekö tämäkin semmoinen virsi kuin Jo joutui armas aika, että siihen ei kansa annan koskea, kun se on NIIN RAKAS.
Minä ainakin haluaisin tähän virteen vanhemmat sanat. Näissä vanhemman version sanoissa ei ole mitään, mitä ei voisi ymmärtää. Vaikka mua sana ei olekaan yleiskieltä, niin tuskin se jää keneltäkään ymmärtämättä.
Muistan, että tätä virttä veisattiin ennen vähän erilaisella sävelmällä. Kohdat häpeästä säästä ja korvihis suo päästä olivat eri tavalla. Ellen väärin muista, niin tämä nykyinen sävel tuli käyttöön Joonas Kokkosen Viimeiset kiusaukset -oopperan myötä. Itse ihastuin sen karuuteen ensikuulemalta. Sovitus on niin tavattoman upean rosoinen, että se tekee virrelle kunniaa enemmän kuin Rauhalan sanojen muokkaus.
Niin sitä minä vain, että ottakaa pliis tästä ne vanhemmat sanat käyttöön Siionin virsiin.
Laulakoot muut sitten kirkossa millä sanoilla haluavat.
http://www.youtube.com/watch?v=j8gdzwtsbdU