Siionin virsien kokonaisuudistus

[seppos]

Esitän, että Siionin virsien uudistuksessa ennakoitaisiin tuleva tilanne. Sävellettäisiin ja sanoitettaisiin erikseen muutama virsi homo- ja lesbohäitä varten. Yleensäkin sukupuolineutraalit avioliitot tulisi huomioida uudistetussa Siionin virsien painoksessa. Muillakin tavoin olisi Siionin virsien osalta huomioitava tämän päivän vaateet ja aatteet, niin kuin on ilmeisesti ajateltu tehtävänkin.

Olit turhan ilkeä. Näin ei varmasti ole kukaan ajatellut. Siionin virsissä ei ole eroteltu ihmisiä ominaisuuksian perusteella eikä niin tulla tekemään.

[Pirska]

Esitän, että Siionin virsien uudistuksessa ennakoitaisiin tuleva tilanne. Sävellettäisiin ja sanoitettaisiin erikseen muutama virsi homo- ja lesbohäitä varten. Yleensäkin sukupuolineutraalit avioliitot tulisi huomioida uudistetussa Siionin virsien painoksessa. Muillakin tavoin olisi Siionin virsien osalta huomioitava tämän päivän vaateet ja aatteet, niin kuin on ilmeisesti ajateltu tehtävänkin.

Olit turhan ilkeä. Näin ei varmasti ole kukaan ajatellut. Siionin virsissä ei ole eroteltu ihmisiä ominaisuuksian perusteella eikä niin tulla tekemään.

Jospa se panisi vähän ajattelemaan.

[vaivattu sielu]

Olit turhan ilkeä. Näin ei varmasti ole kukaan ajatellut. Siionin virsissä ei ole eroteltu ihmisiä ominaisuuksian perusteella eikä niin tulla tekemään.

Ilkeä olin... ei erotella ihmisiä...viininhuurteessa tuli kirjoitettua. Anteeksi!

Hiiri löysi kellarista viinipullon ja maistoi siitä. Tunnin kuluttua se juoksi rappuset ylös, avasi oven ja huusi:
- No niin, kissanrääpäle, missä olet?

(Viikon vitsi paikallislehti SIEVILÄISESSÄ)
---------------------------------------------------------------
katuva vaivattu

[vaivattu sielu]

Rakkaat veljet ja sisaret! Älkää ottako enää minua tosissaan, kirjoitan foorumilla usein vain leikkispäiten - siihen olen mennyt.

[karjalaisenkyösti]

Rakkaat veljet ja sisaret! Älkää ottako enää minua tosissaan, kirjoitan foorumilla usein vain leikkispäiten - siihen olen mennyt.

Myönnän, että vähän tuonsuuntaista on minullekin tainnut tapahtua.
Eräs henkilökohtainen ongelmani on turhautuminen joihinkin asioihin, joka sitten orehtii, kuten oirehtii.
Toki teksteistäni on silti näkyissä myös se uskomustynnyri, jossa juuri minä aikaani vietän.

[vaivattu sielu]

Olen joutunut miettimään tykönäni, voinko edellä esitetyn aiheen ja siinä esiin tulleiden seikkojen perusteella käyttää seurapuheissani sellaisia ihmisiä ahdistavia sanoja kuten; helvetti, saatana, kadotus, paha henki, kuolon kellot jne.? Näitä sanojahan esiintyy mm. Siionin virressä 164, joka on sanojensa takia poistolistalla. Tulisiko minun käyttää ennemminkin sanoja yläkerran isäntä, alakerran isäntä, paha paikka, pahapaikan isäntä jne.?

[Jampe]

Olen joutunut miettimään tykönäni, voinko edellä esitetyn aiheen ja siinä esiin tulleiden seikkojen perusteella käyttää seurapuheissani sellaisia ihmisiä ahdistavia sanoja kuten; helvetti, saatana, kadotus, paha henki, kuolon kellot jne.? Näitä sanojahan esiintyy mm. Siionin virressä 164, joka on sanojensa takia poistolistalla. Tulisiko minun käyttää ennemminkin sanoja yläkerran isäntä, alakerran isäntä, paha paikka, pahapaikan isäntä jne.?

Jos kuulijoita mietit niin sanoisin ettei kannata aliarvioida heitäkään. Aitous on aina parempi kuin sievistely, varsinkin seurapuheessa! Eivät ne ihmiset noihin sanoihin loukkaannu vaan sitä voi miettiä miten ja missä tarkoituksessa niitä sanoja käyttää.  Kumpi olisi esim. parempi vaihtoehto:

-sanoa kuulijoille että te sinne pahaanpaikkaan joudutte alakerranisännän orjina jos elätte!

vaiko

-me kaikki olemme syntymämme perusteella helvetin lapsia mutta Kristus meitä armahtaa!


Parempi puhua asioista oikella nimillä. Kuulijat erottavat hyvin helposti epäaitouden ja silloin hyvä tarkoituskin menee hukkaan. Antaa siis helvetin olla edelleen helvetti, saatanan saatana, taivaan olla taivas ja Kristuksen on annettava olla Kristuksena!

[sadetta]

Olen joutunut miettimään tykönäni, voinko edellä esitetyn aiheen ja siinä esiin tulleiden seikkojen perusteella käyttää seurapuheissani sellaisia ihmisiä ahdistavia sanoja kuten; helvetti, saatana, kadotus, paha henki, kuolon kellot jne.?

Kyllä ja ehdottomasti nuo ahdistavat sanat ovat sopivia. Turha alkaa kaunistella asioita. Nykyisessä melkoisen itsekkäässä ja kiireisessä elämänmenossa tekee hyvää tuntea välillä pieni ahdistava pisto sydämessään. "Mikä on tilani ikuisuuden edessä?" Minä ajattelen omat ajatukseni ja minä vastaan elämästäni Herran edessä, ei kukaan muu. Mihin tarvitaan seurapuheita (ja saarnoja), jos puhutaan pelkästään muiden auttamisesta ja maailman ongelmista yleiseen yhteiskunnalliseen tyyliin? Maailma ei ole oikeudenmukainen, Jumala lopulta on.

[mt]

Olen joutunut miettimään tykönäni, voinko edellä esitetyn aiheen ja siinä esiin tulleiden seikkojen perusteella käyttää seurapuheissani sellaisia ihmisiä ahdistavia sanoja kuten; helvetti, saatana, kadotus, paha henki, kuolon kellot jne.? Näitä sanojahan esiintyy mm. Siionin virressä 164, joka on sanojensa takia poistolistalla. Tulisiko minun käyttää ennemminkin sanoja yläkerran isäntä, alakerran isäntä, paha paikka, pahapaikan isäntä jne.?

Mainitsemistasi sanoista "paha henki" on jo kiertoilmaisu, samoin "kuolon kellot", joka ei tyyllillisesti oikein sovi seurapuheeseen. Näiden tilalle ehtaa tavaraa. Synti, kuolema ja perkele, kuulin seuroissa Jaakko Elenius -vainaan suusta useampaankin kertaan.

"Makaat aivan ääneti ruumisarkussasi." Kovaa tekstiä. Tehokas, konkreettinen ja tosi kuva. Kysymyksenasettelu on eksistentialistinen. Kuka minä? Sehän on vain ruumis. Entä muu, se minä?

Mainitsit kiertelevät ilmaisut, yläkerran isännät ja muut. Niillekin on kyllä paikkansa, mutta ehkä paremminkin muualla kuin hartauspuheessa. Ne ovat enemmänkin tavallisten puhetilanteiden välineistöä, maallikon varovaista kielenkäyttöä pyhistä asioista.

Tällaiset terveiset seurapuhujille, ja miksei virsikomiteallekin.

Mt

[vaivattu sielu]

Olen joutunut miettimään tykönäni, voinko edellä esitetyn aiheen ja siinä esiin tulleiden seikkojen perusteella käyttää seurapuheissani sellaisia ihmisiä ahdistavia sanoja kuten; helvetti, saatana, kadotus, paha henki, kuolon kellot jne.? Näitä sanojahan esiintyy mm. Siionin virressä 164, joka on sanojensa takia poistolistalla. Tulisiko minun käyttää ennemminkin sanoja yläkerran isäntä, alakerran isäntä, paha paikka, pahapaikan isäntä jne.?

Edelleen olen joutunut miettimään sitäkin, voinko enää seurapuheissani ottaa esille körttipietismin aikaisia henkilökuvia? Olisiko viisasta tänä aikana - jolloin herätyshenkisyys on jo aikansa elänyttä ja ahdistavaakin - jättää vanhojen muistelut "unhonmutkaan"? Olisiko niin, että olisi syytä jättää Pavelit, Wilhelmit, Jonakset, Niilot, Tanelit jne. rauhaan ja siirtyä puhumaan vain tämän päivän körttivaikuttajista? Siitähän ei koskaan päästä kuitenkaan eroon, etteikö joitakin henkilöitä seurapuheissa siteerattaisi.

[myyrä]

Edelleen olen joutunut miettimään sitäkin, voinko enää seurapuheissani ottaa esille körttipietismin aikaisia henkilökuvia? Olisiko viisasta tänä aikana - jolloin herätyshenkisyys on jo aikansa elänyttä ja ahdistavaakin - jättää vanhojen muistelut "unhonmutkaan"? Olisiko niin, että olisi syytä jättää Pavelit, Wilhelmit, Jonakset, Niilot, Tanelit jne. rauhaan ja siirtyä puhumaan vain tämän päivän körttivaikuttajista? Siitähän ei koskaan päästä kuitenkaan eroon, etteikö joitakin henkilöitä seurapuheissa siteerattaisi.

Minä lukisin mielelläni muisteluja niistä vanhoista.

Näitä nykyisiä "vaikuttajia" on tälläkin foorumilla ihan tarpeeksi.

[Pirska]

Siionin virsien uudistuksessa itsenäisinä virsinä uudistetaan mm. virsi 282, joka on ei enempää eikä vähempää kuin Paavon virsi: Sinuhun turvaan Jumala. Ihme, että tämä on jäänyt pois nykyisestä kirjasta ja otettu vasta lisävihkoon. Täytyy sanoa, että tämä C.G. von Essenin ja Niilo Rauhalan uudistama versio tuntuu vähän oudolta.

Uudistettu                                            Vanhempi versio

1. Sinuhun turvaan, Jumala,                    1. Sinuhun turvaan, Jumala,
jo vaivan alta päästä.                                mua häpeästä säästä.
Minua kuule heikkoa                                   Sä kuule heikon huutoa,
ja häpeästä säästä.                                   sen korvihis suo päästä.
Armollinen, nyt rukoilen,                              Ah, armoinen, sua rukoilen
armahda Kristuksessa.                                mua kuule Kristuksessa.
Sä linnani, saan turviisi                               Sä linnani ja kilpeni,
paeta taistellessa.                                     mua auta taistellessa.

Yritän vain miettiä, johtuuko se vain siitä, että siihen vanhempaan versioon on niin tottunut. Lieneekö tämäkin semmoinen virsi kuin Jo joutui armas aika, että siihen ei kansa annan koskea, kun se on NIIN RAKAS.

Minä ainakin haluaisin tähän virteen vanhemmat sanat. Näissä vanhemman version sanoissa ei ole mitään, mitä ei voisi ymmärtää. Vaikka mua sana ei olekaan yleiskieltä, niin tuskin se jää keneltäkään ymmärtämättä.

Muistan, että tätä virttä veisattiin ennen vähän erilaisella sävelmällä. Kohdat häpeästä säästä ja korvihis suo päästä olivat eri tavalla. Ellen väärin muista, niin tämä nykyinen sävel tuli käyttöön Joonas Kokkosen Viimeiset kiusaukset -oopperan myötä. Itse ihastuin sen karuuteen ensikuulemalta. Sovitus on niin tavattoman upean rosoinen, että se tekee virrelle kunniaa enemmän kuin Rauhalan sanojen muokkaus.

Niin sitä minä vain, että ottakaa pliis tästä ne vanhemmat sanat käyttöön Siionin virsiin.    Laulakoot muut sitten kirkossa millä sanoilla haluavat.

http://www.youtube.com/watch?v=j8gdzwtsbdU

[Mauno]

Pohdintoja eilisten veisuiten jälkeen:

- Kriisiajan virsiä. Jaakon muistokirjooituksessä hänen sanottiin Siionion Virsiä sanoneen kriisiajan virsiksi. Eilen juteltiin virsien välissä asiasta ja kerroin, että edellistä laitosta veisasivat sodissa olleet ja Suomea jälleenrakentaneet miehet ja naiset. Se tuo siis aivan oman henkensä SV:siin sivujuonteineen.
* Kriisiaika ei siis tarkoitakaan yksittäisen ihmisen elämän kriisiä tms vaan on ensisijassa yhteisöllinen.
* Joku muisteliSV:n kaikkia laitoksia ja maalaili, että silloinkin on ollut isotvihat, pula-ajat jne. Kriisiajan virsiä siis!

- Vihollista vastaan! Puhuttiin myös SV:n kielessä esiintyvästä "vihollinen"-sanasta.
* Onko se konkreettisesti sodassa ollut vihollinen? Paluumuuttaja, kauppakumppani, ystävyysseurakunnan jäsen, ystävä?
* Onko vihollinen sielunvihollinen?
* Onko paha, synti, onnettomuus, äkkikuolema tms se vihollinen?
* Mikä on nuorelle nykyisin vihollinen?

Että semmosta juteltiin - ja välillä Liisa veisuutti toistakymmentä virttä (yhdestä saatiin laiskanläksy)!

[seppos]

Siionin virsien uudistuksessa itsenäisinä virsinä uudistetaan mm. virsi 282, joka on ei enempää eikä vähempää kuin Paavon virsi: Sinuhun turvaan Jumala. Ihme, että tämä on jäänyt pois nykyisestä kirjasta ja otettu vasta lisävihkoon. Täytyy sanoa, että tämä C.G. von Essenin ja Niilo Rauhalan uudistama versio tuntuu vähän oudolta.

Uudistettu                                            Vanhempi versio

1. Sinuhun turvaan, Jumala,                    1. Sinuhun turvaan, Jumala,
jo vaivan alta päästä.                                mua häpeästä säästä.
Minua kuule heikkoa                                   Sä kuule heikon huutoa,
ja häpeästä säästä.                                   sen korvihis suo päästä.
Armollinen, nyt rukoilen,                              Ah, armoinen, sua rukoilen
armahda Kristuksessa.                                mua kuule Kristuksessa.
Sä linnani, saan turviisi                               Sä linnani ja kilpeni,
paeta taistellessa.                                     mua auta taistellessa.

Yritän vain miettiä, johtuuko se vain siitä, että siihen vanhempaan versioon on niin tottunut. Lieneekö tämäkin semmoinen virsi kuin Jo joutui armas aika, että siihen ei kansa annan koskea, kun se on NIIN RAKAS.

Minä ainakin haluaisin tähän virteen vanhemmat sanat. Näissä vanhemman version sanoissa ei ole mitään, mitä ei voisi ymmärtää. Vaikka mua sana ei olekaan yleiskieltä, niin tuskin se jää keneltäkään ymmärtämättä.

Muistan, että tätä virttä veisattiin ennen vähän erilaisella sävelmällä. Kohdat häpeästä säästä ja korvihis suo päästä olivat eri tavalla. Ellen väärin muista, niin tämä nykyinen sävel tuli käyttöön Joonas Kokkosen Viimeiset kiusaukset -oopperan myötä. Itse ihastuin sen karuuteen ensikuulemalta. Sovitus on niin tavattoman upean rosoinen, että se tekee virrelle kunniaa enemmän kuin Rauhalan sanojen muokkaus.

Niin sitä minä vain, että ottakaa pliis tästä ne vanhemmat sanat käyttöön Siionin virsiin.    Laulakoot muut sitten kirkossa millä sanoilla haluavat.

http://www.youtube.com/watch?v=j8gdzwtsbdU

Useat uudistetu virret ovat ryhdittömiä kuin nykynuoriso. Niilo Rauhalalle ei virsi ole ole ollut missään erikoisasemassa kuten  meille ja siksi se on veltto.

[Leena]

Rakkaat veljet ja sisaret! Älkää ottako enää minua tosissaan, kirjoitan foorumilla usein vain leikkispäiten - siihen olen mennyt.

Mutta tuo hiirijuttu oli loistava. Kiitos siitä.