Eläimet 7

[Leena]

Voi minua tonttua. Ei sunkan Olavi ole seudun ainut orava. Tännehän ilmestyi tänään toinen, kookkaampi, rohkeampi ja sanoisin, cityluonteen omaksunut eli ei enää kasvatettavissa.

Kun Olavi antaa kauniisti vuoroa  sille iäkkäälle tiaisherralle tämä uusi ajaa kai kohta minutkin tieheni. Mitään se ei pelkää eikä ota korviinsa kun selitän ettei se ole hyvä orava, että voisi hankkia ateriansa vähän muualtakin koska kokemusta on, ja pulleutta.

Mitä minä nyt teen. Ne on täällä äkkiä kaikki ja etsivät kätköjä joka kasvipenkistä. Mielenkiintoista mutta on jo löytynyt kaksi kadottamaani pikkuista punaista tuijanjoulukoristetta.

Pitääkö minun hommata jokin seuraeläin pitämään vähän rajaa ja onko kissa hyvä. Kissatalosta saa hyviä, ne on madotettu, rokotettu, ripitetty ja käyneet intin näin kuulin eräältä ystävältäni joka sai sieltä oikein hyvän nimi oli Antti. Heillä oli pitkä onnellinen yhteinen taival. Nyt hän kasvattaa kahta penikkaa.

[1944]

Heh heh, inttikin. Pidä puolesi. Meille on annettu valta hallita maailman eläimiä.

[Leena]

Heh heh, inttikin. Pidä puolesi. Meille on annettu valta hallita maailman eläimiä.

Kiitos kannustuksesta. Suoritin hieman taustatutkimusta ja tarkkailin oravia. Niiden täytyy olla sittenkin tämänkesäistä poikuetta, toinen vain on selvästi pärjäävämpi kuin Olavi jossa on ehdottomasti jokin piirre joka vetoaa ikään kuin se ei oikein pärjäisi. Olavi on laiha, sen turkki on ryppyinen ja häntä harva, lisäksi tanakampi osaa jemmata jyviä se se melskaa ja koska kyseessä on oravapärjäävyyden edustama piirre en sitä nuhtele. Olavi syö hartaasti pähkinän kerrallaan muttei ota evästä kun taas tämä Onni hautaa kiireesti ja hakee sitten haudatun pähkinän ellei niitä oitis näy.

Minun tuli joka tapauksessa sanoa, hyvä orava ei myllää.

Poikkesin puutarhakaupassa kysäisemässä villiviiniä ja siinä olin yhä niin järkytyksessä että kerroin, oravaa pukkaa ovesta. Kuulin että niin heillekin. Aamulla oli jokin tehnyt syöksyn liikkeen ovesta sen juuri avauduttua. Matti eli kaupanpitäjä oli sanonut oitis, ulos!

Orava meni. Tosi on, sen haeskelu kaupan joka mutkasta olisi teettänyt työtä.

..................

Naapurilta kuulin tänne muuttaneen myös siilipariskunnan joka tulee osaltaan täyttämään tienoota runsaammalla esiintymällä tai kuinka sanoisi.

[Leena]

Täytynee täydentää. Vein pähkinäkorin pois koska siitä tapeltiin. Muutenkin vähän mietin mitä sanoo koko normiriemuisempi naapurusto. Onni otti nopeasti uuden tavan. Kun ilmeistyin se näyttäytyi ja hain evästä.

Sitten kuiskasin, hsst, Olavi! Kumpikin reagoi siihen nimeen. Sitten tuon joitakin pähkinöitä ja koetan saada Onnin hautaamaan ne muualle kuin kukkamaahan.  Olavi syö hartaasti pähkinä kerrallaan niin paljon kuin on nälkä jättää loput ja kurottaa juomaan vettä.

Minusta näyttää kuin ne luukuttaisivat etupuutarhan pöydän alla tai siis, viettäisivät siellä aikaansa.

[Leena]

Kävimme lyhyen keskustelun siiliruokinnasta sen naapurin kanssa jonka mies ne havaitsikin. Oli yöllä kuulunut parkunaa niin että tämä oli lopulta lähtenyt taskulampun ja pesäpallomailan kanssa katsomaan, pahoinpiteleekö joku jotakuta. Olisi siinä voinut poliisinkin hälyttää, mutta näin nut tällä kertaa.

Siellä oli löytynyt äänilähde, kaksi siiliä.

No siis siilejä tulemme näkemään. Rouvalla oli kiire joten jäi vähän lyhyeksi, hän ruokkisi niitä mutta oli peloteltu pyörävajassa havaitulla rotalla, ja että eläinruoka houkuttelisi rottia.

Kuinka tämä on?

Ensinnä tietysti emme tiedä oliko se varmasti rotta. Toiseksi pk-seudulla esiintyy kyllä rottia viemäreissä asuvat, mutta pääasiassa niitä löytyy keskustan vanhoista taloista ja asunnoista raivaussiivousten yhteydessä. Siis. Kun asukas on ollut vuosia kyvytön toimittamaan jätteitä ulos ja siivoamaan mitenkään. Meillä nyt pyörävaja ei ole kauhean etäällä jätesäilöstä, ja miksi biojäteastia ei rottaa keräisi. Sisar ravitsee kaikkia eläimiä muttei heille ilmesty rottia edes vanhaan omakotitaloon.

Tiedetäänkö tästä jotakin.

[Leena]

Ehkä joku osaa esittää rottavastauksen, mutta minulla alkaa olla miettimistä noista puolivilleistä seuraeläimistäkin. Torkut otin ja herätessäni istui Olavi tyynenä tuossa ruokapöydälläni.  Siinä oli pähkinäpussi henk koht käyttöön, mutta kuka ne toisaalta erottelee. Se oli onnistunut kumoamaan läjän pähkinöitä pöydälle ja niitä se siinä tyynenä pisti poskeen ja katseli kun saavuin oven rakoon. Sanoin että mitäs nyt, muttei se sittenkään hilppaissut matkoihinsa, söi pähkinän loppuun ja häipyi vasta sitten.

Kyseessä oli kyllä tuo jota koetin nimittää Onniksi, mutta kutsun niitä molempia Olaviksi kun totuin. Tämä oli luonnollisesti se oravallisempi Olavi.

Mitähän tuohon ovelle asettaisi etteivät pane hulinaksi täällä yöllä. Nehän hyppäävät tavattomia loikkia. Lisäksi alkaisi olla ulkonanukkumiskelit.

[1944]

Ovi kiinni! Auttaisiko tuo?

[Leena]

Ovi kiinni! Auttaisiko tuo?

Oivoivoi... Kun minä nukun kesäisin ikkunat ovet avoimina ellen kokonaan teraasilla. Koetin kehittää kiinnittämällä siihen ovenripaan yhtä kelloa mutta se ei kilissyt, se on kilisytystä edellyttävä kello nimittäin.

 Täytyy toimia siten että hankkii aktiivisesti kilisevän kellon, sitoo oveen ja sen on kilistävä jos ovi liikkuu oravanmitakin kerran.

Mutta oli se näky, voi. Siinä se katsella tillitti ja jyrsi levollisena olettaakseni kuitenkin tietoisena siitä että oli väärään aikaan väärässä paikassa. Se lähti lujaa syötyään sen pähkinän, mutta huomatkaa! Sitä ei pudotettu eikä jätetty mitenkään kesken.

[Leena]

Juuh, kyllä nyt on niin että otti olkileipä tuon oravahassutuksen kanssa. Vaikka niitä ei ole kuin kaksi niin tämä oravariippuvuus ei ole kai hyväksi. Ne tietävät kyllä mistä pähkinät ovat lähtöisin sillä jos ja kun pöytä on yöksi sentään kattamatta ne tulevat aamulla ja jos toteevat, herättävät kattamaan. Toinen eli Rohkea Olavi oli ensin tulla ikkunasta ja sitten hyppi ovea vasten.

Täytyi mennä antamaan niille mitä ruumiinsa ja sielunsa halasi. Siellä ne nyt syövät ja nälkä niillä on. Kasvavat kyllä sillä nähdäkseni se on sama oravapari. Unohdin tietysti ostaa pähkinää joten toivon nyt että tämä määrä riittää.

Kai ne kohta häippäävät Keskuspuistoon tai muualle missä orava paremmin tapaa talvehtia. Olen aika julmuri jos sitten en syötä myös sitä riutuvaa talvioravaa. Nistä on näillämain paljon vähemmän havaintoa kuin oli Kannelmäessä ---  nyt siellä rymytään taas jotakin.

[1944]

Mielestäni eläinten kanssa puuhaaminen ei ole hassutusta. Se on yhdenlaista ajankulua, sitäkin me tarvitsemme.

[Leena]

Mielestäni eläinten kanssa puuhaaminen ei ole hassutusta. Se on yhdenlaista ajankulua, sitäkin me tarvitsemme.

Kiitos. 

[Leena]

Sana kai kiertää äsken oli siili    portilla ja kun etsiskelin sille sopivaa syömistä könysikin terassille. Sillä on hyvä luukku tuolla vasemmanpuolisen puulaatikon alla ja ainakin se syö pähkinää. Tarjolla on myös varsinaista siilivaliota mutta sitä se vain nuuhkaisi, eikä luumu kelvannu. Vein täysin kotimaista tuoresta kurkkua myös.

Toivon että se omaksuu, huomenna ennätän järjestää sille ja perheelleen tai kumppanilleen nyt tähän mennessä, lokoisat oltavat turvapaikan ja määrätyt ateriat.

Kas että se tuli sisälle. Se viimekesäinen oli aivan vauhko. Samoin tässä ei ole aikaisemmin majaillut eikä pahemmin poikkeillut eläimiä.

[1944]

Poikasena olin kirkolla elokuvissa teatteri Tarussa tai siis menossa vasta. Asetellessani polkupyörää Tarun takapihalle telineeseen näin ruohikolla siilin. Nostin sen käsiini ja, kun mitään kuljetuslaatikkoa ei ollut, työnsin sen paitani sisälle. Ihon ja siilin välissä oli kuitenkin aluspaita. Ajelin kotiin ja tällä lailla löysin aikaa myöden muutaman muunkin siilen ja meillä oli sen jälkeen oma siilipopulaatio. Tänään tämä lienee kiellettyä.

[Leena]

Onneksi kioskilta sai kissanruokaa. Kyl oli siilillä ruokahalua. Sinne se jäi, tuo on hyvä siilin pesimäkolo. Lämmin ja suojattu.  Sitä ei näe edes naapurit. Toivon aktiivista populaatiota ja lisääntyvää ja runsastuvaa siilistöä tänne. Olisin pelännyt siirtää itse onneksi rämpi portille omin jaloin.

[Saukkis]

Viime talvena pihapiirimme muutti asustelemaan rotta, asui kuulemma naapuritalon yhden pihakopin alla, ja kulki sitten hangen alla ja söi pensaiden oksiin ripustettuja lintujen talipalloja. Eihän näin edes jälkiä lumeen jäänyt kuin sinne pensaan juurelle. Kertoivat naapuritalon rouvat. Joku ihan kirjoitti lehteenkin yleisönosastolle varoituksen. En kuullut muuttiko rotta pois, kun talipallot siirtyivät yläoksille ulottumattomiin.