Muistakseni Luther tulkitsi näitä kohtia siten että oikea käsi symboloi sitä mihin ihminen voimansa ja tarmonsa käyttää, eli teot. Merkki oikeassa kädessä on siis symboli, kielikuva jolla ei tarkoitetakaan mitään konkreettista, näkyvää merkkiä jollaiseksi jotkut sitä tulkitsevat. Tätä puoltaa sekin että Raamatun mukaan ihmisestä ei voida päällepäin nähdä kuka on hyvä, kuka huono kala. Merkki ei siis ole näkyvä, vaan kielikuva: "heidän hedelmistään te tunnette heidät". Ne jotka antavat oikean kätensä (voimansa, tarmonsa, ahkeruutensa) pahan käyttöön, omistavat merkin oikeassa kädessään vaikkeivät sitä itse tajuaisikaan.
Merkki otsassa taas symboloi sitä kelle ihminen kuuluu; -joko hyvälle tai pahalle. Näyssä enkeli käski säästämään talteen ne, joilla oli Jumalan lapsen merkki. Taaskaan merkki ei ole konkreettinen vaan symbolinen kielikuva. Jumala ja enkelit yksin näkevät, kenellä otsassaan on pahan merkki (kuuluu paholaiselle) ja kenellä Jumalan lapsen merkki. Ihmiset eivät voi sitä nähdä sillä jos sellainen olisi mahdollista, seuraisi siitä puolestaan että Raamattu on itsensä kanssa ristiriidassa sanoessaan ettei Jumalan valtakuntaa voida paljailla silmillä nähdä ("katsokaa,se on tuolla, katsokaa, se on täällä").
Sekä otsasta, että oikeasta kädestä löytyy Raamatusta useita esimerkkejä joissa yhteydessä ne liitetään edellä kerrottuihin merkitysyhteyksiin. Älkää kysykö missä, en muista enää paikkoja. Mutta sen verran muistan (olen asiaa joskus vähän "tutkinut") että taisi olla psalmeissa ainakin ja saattoi lisäksi olla myös profeetoissa. Useat, samasta asiasta puhuvat kohdat asetetaan siis yhteen ja tulkitaan myös Uudesta Testamentista asiaan liittyvä yhteydessä ennen kirjoitettuihin Vanhan Testamentin kohtiin. Lisäksi johtosääntönä on, ettei saateta Raamattua, etenkään sen elvmpiä opetuksia ristiriitaan itsensä kanssa. Eräs Raamatun selkeimmistä ja helpoimmin ymmärrettävistä asioista on juuri tuo ettei ihminen voi paljain silmin nähdä kuka on Jumalan, kuka paholaisen palvelija. Merkit, eli teot ja se kenelle ihminen elämisensä omistaa, antavat sen sijaan viitteitä päätellä asiaa kuten meitä on kehoitettukin asiaa luotaamaan hedelmien ja tunnustuksen kautta.
Hyvin selkeää ja varmaankin laajalti riidatonta on se, mikä yhteys ostamisella ja myymisellä (mammonalla ja toimeentulemisella) on näihin merkkeihin. Paholainen ei kiusaa ihmistä pelkästään ahneudella vaan myös pelolla ja epävarmuudella toimeentulosta. Paha ahdistaa myös sillä että taloudellinen toimeentulo on uhattuna jos Jumala sellaisen koettelemuksen sallii. Siksi kai sanotaankin ettei meitä saisi raskauttaa elatuksen murheet vaan joka tilassa pitäisi luottaa Jumalaan.
Merkki taas on pedon merkki. Puhutaan Antikristuksen ilmestymisestä. Raamattu kuitenkin sanoo rauhoittavasti: "Te olette kuulleet että Antikristus on tuleva, niin nyt onkin ilmestynyt monta Antikristusta..." Raamattu siis itse selittää ettei Antikristus ole yksi tietty henkilö, vaan taaskin kielikuva. "Monta Antikristusta" tarkoittaa että ihminen joka vastustaa Jumalaa, on Antikristus. Pedon luku ei olekaan mikään maaginen, taianomainen luku 666, vaan siitä sanotaan että se on ihmisen luku. Ihmisen, joka on eronnut Jumalasta. Se on myös meidän kaikkien luku siinä mielessä että syntyjämme olemme merkityt pedon merk(e)illä sekä otsan, että käden puolesta.
Jumalan lapsi saa kuitenkin kasteessa Jumalan lapsen merkin, joka pesee pois ja tyhjäksi tekee syntyperäisen pedon merkin.
Näin minä tämän ymmärrän. Aihe on ihan mielenkiintoinen ja varsin opettavainenkin, mutta kiihkoilevat vapaasuuntien selitysmallit eivät minua kiinnosta. Ei tässä Raamatun kohdassa mitään sellaista sanota mitä ei kaikkialla muuallakin Raamatussa tuoda esille. Ei siis mitään uutta, ihmeellistä, sensaatiomaista, yliluonnollisen maagista ja pöyristyttävää vaan sitä samaa vanhaa lakia ja evankeliumia. Tosin mielenkiintoisilla ja värikkäillä kielikuvilla.
Aihe: Muistuuko mieleen ? (Luettu 1885 kertaa)