kummipulma

[Mauno]

Hei, Liina!

Kummilla on oikeus rukoilla kummilapsensa puolesta, mutta kummilla on oikeus rukoilla myös itselleen sopivia voimia, taitoja ja pitkämielisyyttä tehtävään.

[Riitta-mummi]

Lotan ja Martan (lapsenlapsenlapseni) kummit antavat a i k a a s a  tytöille.  Äitinsä on siitä hyvin kiitollinen ja arvostaa paljon.

Meidän perheessä kummit ovat läsnä jouluna ja synttäreillä ja arjessakin. Mummit opettavat iltarukoukset ja kertovat Lasten Ystävästä.

Kuten täällä on sanottu, ihannekummina ei tarvitse olla. Läsnäolo ja arjen apu on paikallaan. Ja rukous kummilapsen puolesta täyttää
sen hengellisen puolen.

[Liina]

Lotan ja Martan (lapsenlapsenlapseni) kummit antavat a i k a a s a  tytöille.  Äitinsä on siitä hyvin kiitollinen ja arvostaa paljon.

Meidän perheessä kummit ovat läsnä jouluna ja synttäreillä ja arjessakin. Mummit opettavat iltarukoukset ja kertovat Lasten Ystävästä.

Kuten täällä on sanottu, ihannekummina ei tarvitse olla. Läsnäolo ja arjen apu on paikallaan. Ja rukous kummilapsen puolesta täyttää
sen hengellisen puolen.

Juu, ajan antaminen  on tärkeää.
Tytölle olen antanut aikaa tähänkin asti, vaikka ei ihan lähiseudulla asukaan. Kohta 16-vuotiaan teinin kanssa se on toki hiukan erilaista kuin ennen, kun teinillä ei tahdo olla aikaa monenmoisten koulu- ja harrastuskiireiden takia. Hyvä kun joskus visiitillä vilauksen näkee ja vaihtaa pari sanaa. Ehkä ajatus kummitädistä huseeraamassa arjessa ei ole toivelistan ykkösenä.
Lähinnä mietin käytännön rooliani luottoaikuisena, jolle esim. voi jutella silloin, kun pinnaa kiristää vanhempien kanssa. (Näin ainakin meillä toimivat kummit nyt jo aikuisen muksuni kanssa. Lahjojen antaminen ja synttärien juhliminen kera kummien lopetettiin puolin ja toisin silloin, kun lapset täysi-ikäistyivät.)

[Riitta-mummi]

Hyvin ajateltu sinulta.
Minä puhuin aivan pikkuisten lasten  "kummituksista".   Itse olen ties kuinka monen aikuiskastetun sotapojan kummi, mutta vain papereissa.
Joskus olen yrittänyt heitä joukkueena muistaa, nimiäkääjan muistamatta. Kyllä Herra tietää.

Oma kummius on myös vaikeaa kun eräs kummilapsista on vaikeasti kehitysvammainen. En saa häneen mitään kontaktia. Koiravainaani Basso kyllä sai hymyn väläyksen aikaan.

Ensimmäisen kerran pääsin kummiksi 16-vuotiaana. "Poika" on jo 51 v. täyttänyt. Meillä on ollut alusta alkaen lämmin suhde. Minä hoitelin häntä ensimmäisen kesänsä ajan. Siitäkö johtunee.

[Liina]

(kai tätä kummiaihetta saa pohtia vähän laajemmin ja maallisemminkin? no, modet varmasti huomauttavat, jos menee ohi aiheen)

Kummiksi ei ole pakko suostua. Minulle ei ole tullut moista toistaiseksi eteen, mutta muutama tuttu on tuskaillut, kun kummius on (vanhempien puolelta, myöhemmin lapsen, mistä lienee mallin saanut?) kutistunut pelkäksi lahjomiseksi ja rahastukseksi. Kummi ei ole kelvannut vieraaksi eikä jakamaan lapsen kanssa mitään muuta kuin rahojaan; lahjatoiveet on kyllä muistettu kertoa hyvissä ajoin. Joskus kummi on jopa "määrätty"  osallistumaan kalliisiin yhteislahjoihin.
Minusta se on kurjaa, erityisesti lapselle, joka saa ihan merkillisen mallin ihmissuhteista.
No, tässä teinikummituksen tapauksessa ei ole kyse moisesta.

(Minun kummituslapseni ovat saaneet minulta aina vain kirjoja; olen jo etukäteen ilmoittanut, että olen "kirjakummitus". Muutenkin on sovittu puolin ja toisin, että lahjat eivät ole suureellisia.)

 

[Leena]

Kummiudesta on muutoinkin kirjavia käsityksiä, joskus se on suorastaan ristiriitojen aihe perheessä jossa on monta lasta, ja muutaman kummit katoavat ilmojen tuuliin sen jälkeen kun ristiäiset on pidetty. Nyt se korostuu kun konfirmaatioihin on liitetty se kummin siunaus;  yhdelle ei ilmestynyt paikalle kummin kummia. Yksi pariskunta ei tule koska on riidoissa toisen pariskunnan kanssa joka tulee, ja kolmas ei viiti ajaa niin kauas. Se sattui olemaan lapsi joka otti tämän hyvin tärkeänä asiana vielä lisäksi. Esikoisen kummi tuurasi ja mielellään, mutta en usko että se oli samaa.

[Liina]

Leena, voi ei!
Tosiaan, varmaan kurjaa jos yhden lapsen kummit ovat aktiivisia, toisen eivät.
Tuo riitely ja konfirmaatioon ilmaantumattomuus kuulostaa vielä oudommalta (jos ei siis ole ihan oikea este, esim. tarttuva tauti. Minä olen joutunut jättämään yhden kummilapsen ristäiset väliin sen vuoksi. Vanhemmat taisivat olla kyllä tyytyväisiä ratkaisuuni; ja onneksi muita kummeja oli paikalla).