Körttiläisten liberaalius on perinteisesti tarkoittanut sitä, että me emme katso olevamme ainoita oikeita uskovaisia ja uskomme, että muidenkin herätysliikkeiden jäsenet voivat pelastua. Samoin meillä ei ole ollut "isien perinnäissääntöjä", joitain ihmisten keksimiä omia sääntöjä, jotka olisivat taivaaseen pääsyn edellytyksenä.
Nykyäänhän ainoa tärkeä asia on vain ja ainoastaan homoliittojen siunaaminen, eihän muilla asioilla ole mitään väliä. Jos tämä tulos on saatu vaalikoneen vastauksista, niin silloinhan se vain todistaa, että meitä perinteisesti ajattelevia körttejä on PALJON.
Olen viime aikoina lukenut 1700-luvulla kirjoitettuja hartauskirjoja. Eilen mietin yhtä lukiessani, että tämän voisi kääntää nykysuomeksi ja täydestä menisi herännäisseuroissa, samaa Kristus-keskeistä julistusta on kuulunut niin seurapuheissa kuin eri-ikäisten herännäispappien saarnoissa. Onko se konservatiivista? Onko Luther konservatiivista? Jos Kalle Körtti kertoisi kirkkohistoriasta mitään tietämättömälle kulttuurijournalistille, että ihminen on samaan aikaan vanhurskas ja syntinen, journalisti saattasi todeta, että kappas, siinähän on postmoderni uskonnollinen näkemys, olet selvästi kirkon liberaaleja. Mutta jos Kalle olisi sen sijaan maininnut veisaavansa mielellään 1700-luvun virsiä, olisi tuomio toisenlainen: olet siis ihan oikea konservatiivi.
Monelta menee körtit ja lestat sekaisin, körtti on tietysti pahempi, kun se ö- ja r-äänteineen sopisi melkein kirosanaksi.
Ammattitaidon kannalta kyse on vähän samanlaisesta asiasta kuin jos sekoittaisi vaikkapa Hiihtoliiton ja Suomen Ladun.
Lueskelen viikoittain myös jotain saksalaista sanomalehteä. Niistä oppii pian, että myös uskontoon liittyvistä asioista voi laatulehdissä nykyisinkin kirjoittaa vakavasti ja asiallisesti. Esimerkiksi kerran viikossa ilmestyvässä Die Zeitissa on näille asioille oma sivu, Glauben & Zweifeln, ja monipuolista aineistoa löytyy sen verkkosivuiltakin esim. hakusanalla
Christentum.
Mt