Eroavien käyttäyminen muistuttaa facebook-yhteesön touhuja. 
Veit, kaima, sanat suustani! Juuri tästä syystä vastustan nettieroamisen mahdollisuutta. En niinkään siksi, että erotaan siitä kirkosta, johon satun kuulumaan, vaan siksi, että kannatan valtion toimintaan liittyvissä vakavissa asioissa (väestörekisteriasiat) tiettyä byrokratiatasoa. Muita vastaavia asioita ovat nimenmuutos, lainhuudatukset, isyyden tunnustaminen, äänestäminen ym.
Muuten arvelen tämäntyyppisten joukkoreaktioiden yleistyvän. Liikenne toiseen suuntaan eli väestörekisteristä uskonnollisiin yhdyskuntiin on luonnollisista syistä vähäisempää, siihen suuntaan on näet väistämättä sitä byrokratiaa, kuten kasteen tarkistaminen ym. Uskonnollinen yhdyskunta voi periaatteessa myös erottaa jäsenen yhdistyslaissa mainituin edellytyksin. Ev.-lut. kirkkoa tämä ei koskene muuta kuin niissä tapauksissa, että henkilö liittyy toisen uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi, mikä seikka on kirkkolaissa mainittu.
En katsonut kohuttua ohjelmaa, mutta olen jossain määrin seurannut kommentteja. Kirkko on nyt "hyvän vihollisen" asemassa, vähän niin kuin viina, ylinopeus, viherpiiperöt tai maahanmuuttajat tietyissä piireissä. Oli mitä mieltä tahansa, aina voi sanoa, että eroan protestina. Ja minkä tahansa kristillisen suunnan edustaja missä päin maailmaa tahansa sanoo tai tekee jotain tyhmää, julkiset kommentit kohdistuvat täällä evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Ei siis esimerkiksi ortodoksiseen kirkkoon tai vapaisiin suuntiin. Naisten oikeus pappisvirkaan on tyypillinen tällainen kysymys. Kun joku vastustaa kirkon - kirkolliskokouksen, kirkkohallituksen, hiippakuntien, seurakuntien - linjaa, vastustus pannaan kirkon syyksi. Facebook-kulttuuri tykkään/en tykkääkkään -nappeineen voimistaa tämänsuuntaista kehitystä. Perinteiselle kansanvaltaiselle yhteiskunnalle kehitys ei lupaa hyvää.
Käykää silti äänestämässä seurakuntavaaleissa ja eduskuntavaaleissa - ihan vanhanaikaisen byrokraattisesti. Minäkin käyn.
Mt
