Riittää luettavaa mutta kun tännekin kerkeen niin miten en ulos. Terassilla suojassa yhä kukkii kaikki oranssi, pitävät pintansa begoniat, eritoten samettiruusut yhä myös verenpisarat. Keijunkello punertuu, on aivan kuin villiviini jollaisen tulen istuttamaan. On varsin kaunis kasvi, tummanpunainen ja kestävä. Elämänlanka kelkastuu.
Pihlajissa on runsaahko marjasato. Syksy merkitsi aina suurta uudelleenaloittamista. Etelässä ei vielä ole paljoa tietoa ruskasta, muutama kellahtava laikku koivuissa ja pihlajat tosi punaisina. Toivon suuresti sen merkitsevän lumitalvea.
Jos joku tietää, ainakin Riitta-mummi tietää kasviasioita. Miten ruusujen leikkaaminen, köynnösruusu on jo hirveä huiskale, leikataanko keväällä vai syksyllä?
Tärkeämpi vielä, mitä tehdä kaikille verenpisaroille? Valkoinen kukkii kuin häittensä aattona ja se puumainen ansaitsisi tulla pelastetuksi, on niin hieno yksilö. Jasmikkeen siirsin jo sisätiloihin.
