Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Leena - 10.07.15 - klo:13:50
-
Voi minua tonttua. Ei sunkan Olavi ole seudun ainut orava. Tännehän ilmestyi tänään toinen, kookkaampi, rohkeampi ja sanoisin, cityluonteen omaksunut eli ei enää kasvatettavissa.
Kun Olavi antaa kauniisti vuoroa sille iäkkäälle tiaisherralle tämä uusi ajaa kai kohta minutkin tieheni. Mitään se ei pelkää eikä ota korviinsa kun selitän ettei se ole hyvä orava, että voisi hankkia ateriansa vähän muualtakin koska kokemusta on, ja pulleutta.
Mitä minä nyt teen. Ne on täällä äkkiä kaikki ja etsivät kätköjä joka kasvipenkistä. Mielenkiintoista mutta on jo löytynyt kaksi kadottamaani pikkuista punaista tuijanjoulukoristetta.
Pitääkö minun hommata jokin seuraeläin pitämään vähän rajaa ja onko kissa hyvä. Kissatalosta saa hyviä, ne on madotettu, rokotettu, ripitetty ja käyneet intin näin kuulin eräältä ystävältäni joka sai sieltä oikein hyvän nimi oli Antti. Heillä oli pitkä onnellinen yhteinen taival. Nyt hän kasvattaa kahta penikkaa.
-
Heh heh, inttikin. Pidä puolesi. Meille on annettu valta hallita maailman eläimiä.
-
Heh heh, inttikin. Pidä puolesi. Meille on annettu valta hallita maailman eläimiä.
Kiitos kannustuksesta. Suoritin hieman taustatutkimusta ja tarkkailin oravia. Niiden täytyy olla sittenkin tämänkesäistä poikuetta, toinen vain on selvästi pärjäävämpi kuin Olavi jossa on ehdottomasti jokin piirre joka vetoaa ikään kuin se ei oikein pärjäisi. Olavi on laiha, sen turkki on ryppyinen ja häntä harva, lisäksi tanakampi osaa jemmata jyviä se se melskaa ja koska kyseessä on oravapärjäävyyden edustama piirre en sitä nuhtele. Olavi syö hartaasti pähkinän kerrallaan muttei ota evästä kun taas tämä Onni hautaa kiireesti ja hakee sitten haudatun pähkinän ellei niitä oitis näy.
Minun tuli joka tapauksessa sanoa, hyvä orava ei myllää.
Poikkesin puutarhakaupassa kysäisemässä villiviiniä ja siinä olin yhä niin järkytyksessä että kerroin, oravaa pukkaa ovesta. Kuulin että niin heillekin. Aamulla oli jokin tehnyt syöksyn liikkeen ovesta sen juuri avauduttua. Matti eli kaupanpitäjä oli sanonut oitis, ulos!
Orava meni. Tosi on, sen haeskelu kaupan joka mutkasta olisi teettänyt työtä.
..................
Naapurilta kuulin tänne muuttaneen myös siilipariskunnan joka tulee osaltaan täyttämään tienoota runsaammalla esiintymällä tai kuinka sanoisi.
-
Täytynee täydentää. Vein pähkinäkorin pois koska siitä tapeltiin. Muutenkin vähän mietin mitä sanoo koko normiriemuisempi naapurusto. Onni otti nopeasti uuden tavan. Kun ilmeistyin se näyttäytyi ja hain evästä.
Sitten kuiskasin, hsst, Olavi! Kumpikin reagoi siihen nimeen. Sitten tuon joitakin pähkinöitä ja koetan saada Onnin hautaamaan ne muualle kuin kukkamaahan. Olavi syö hartaasti pähkinä kerrallaan niin paljon kuin on nälkä jättää loput ja kurottaa juomaan vettä.
Minusta näyttää kuin ne luukuttaisivat etupuutarhan pöydän alla tai siis, viettäisivät siellä aikaansa.
-
Kävimme lyhyen keskustelun siiliruokinnasta sen naapurin kanssa jonka mies ne havaitsikin. Oli yöllä kuulunut parkunaa niin että tämä oli lopulta lähtenyt taskulampun ja pesäpallomailan kanssa katsomaan, pahoinpiteleekö joku jotakuta. Olisi siinä voinut poliisinkin hälyttää, mutta näin nut tällä kertaa.
Siellä oli löytynyt äänilähde, kaksi siiliä.
No siis siilejä tulemme näkemään. Rouvalla oli kiire joten jäi vähän lyhyeksi, hän ruokkisi niitä mutta oli peloteltu pyörävajassa havaitulla rotalla, ja että eläinruoka houkuttelisi rottia.
Kuinka tämä on?
Ensinnä tietysti emme tiedä oliko se varmasti rotta. Toiseksi pk-seudulla esiintyy kyllä rottia viemäreissä asuvat, mutta pääasiassa niitä löytyy keskustan vanhoista taloista ja asunnoista raivaussiivousten yhteydessä. Siis. Kun asukas on ollut vuosia kyvytön toimittamaan jätteitä ulos ja siivoamaan mitenkään. Meillä nyt pyörävaja ei ole kauhean etäällä jätesäilöstä, ja miksi biojäteastia ei rottaa keräisi. Sisar ravitsee kaikkia eläimiä muttei heille ilmesty rottia edes vanhaan omakotitaloon.
Tiedetäänkö tästä jotakin.
-
Ehkä joku osaa esittää rottavastauksen, mutta minulla alkaa olla miettimistä noista puolivilleistä seuraeläimistäkin. Torkut otin ja herätessäni istui Olavi tyynenä tuossa ruokapöydälläni. Siinä oli pähkinäpussi henk koht käyttöön, mutta kuka ne toisaalta erottelee. Se oli onnistunut kumoamaan läjän pähkinöitä pöydälle ja niitä se siinä tyynenä pisti poskeen ja katseli kun saavuin oven rakoon. Sanoin että mitäs nyt, muttei se sittenkään hilppaissut matkoihinsa, söi pähkinän loppuun ja häipyi vasta sitten.
Kyseessä oli kyllä tuo jota koetin nimittää Onniksi, mutta kutsun niitä molempia Olaviksi kun totuin. Tämä oli luonnollisesti se oravallisempi Olavi.
Mitähän tuohon ovelle asettaisi etteivät pane hulinaksi täällä yöllä. Nehän hyppäävät tavattomia loikkia. Lisäksi alkaisi olla ulkonanukkumiskelit.
-
Ovi kiinni! Auttaisiko tuo?
-
Ovi kiinni! Auttaisiko tuo?
Oivoivoi... Kun minä nukun kesäisin ikkunat ovet avoimina ellen kokonaan teraasilla. Koetin kehittää kiinnittämällä siihen ovenripaan yhtä kelloa mutta se ei kilissyt, se on kilisytystä edellyttävä kello nimittäin.
Täytyy toimia siten että hankkii aktiivisesti kilisevän kellon, sitoo oveen ja sen on kilistävä jos ovi liikkuu oravanmitakin kerran.
Mutta oli se näky, voi. Siinä se katsella tillitti ja jyrsi levollisena olettaakseni kuitenkin tietoisena siitä että oli väärään aikaan väärässä paikassa. Se lähti lujaa syötyään sen pähkinän, mutta huomatkaa! Sitä ei pudotettu eikä jätetty mitenkään kesken.
-
Juuh, kyllä nyt on niin että otti olkileipä tuon oravahassutuksen kanssa. Vaikka niitä ei ole kuin kaksi niin tämä oravariippuvuus ei ole kai hyväksi. Ne tietävät kyllä mistä pähkinät ovat lähtöisin sillä jos ja kun pöytä on yöksi sentään kattamatta ne tulevat aamulla ja jos toteevat, herättävät kattamaan. Toinen eli Rohkea Olavi oli ensin tulla ikkunasta ja sitten hyppi ovea vasten.
Täytyi mennä antamaan niille mitä ruumiinsa ja sielunsa halasi. Siellä ne nyt syövät ja nälkä niillä on. Kasvavat kyllä sillä nähdäkseni se on sama oravapari. Unohdin tietysti ostaa pähkinää joten toivon nyt että tämä määrä riittää.
Kai ne kohta häippäävät Keskuspuistoon tai muualle missä orava paremmin tapaa talvehtia. Olen aika julmuri jos sitten en syötä myös sitä riutuvaa talvioravaa. Nistä on näillämain paljon vähemmän havaintoa kuin oli Kannelmäessä --- nyt siellä rymytään taas jotakin.
-
Mielestäni eläinten kanssa puuhaaminen ei ole hassutusta. Se on yhdenlaista ajankulua, sitäkin me tarvitsemme.
-
Mielestäni eläinten kanssa puuhaaminen ei ole hassutusta. Se on yhdenlaista ajankulua, sitäkin me tarvitsemme.
Kiitos. :icon_biggrin:
-
Sana kai kiertää äsken oli siili :109: portilla ja kun etsiskelin sille sopivaa syömistä könysikin terassille. Sillä on hyvä luukku tuolla vasemmanpuolisen puulaatikon alla ja ainakin se syö pähkinää. Tarjolla on myös varsinaista siilivaliota mutta sitä se vain nuuhkaisi, eikä luumu kelvannu. Vein täysin kotimaista tuoresta kurkkua myös.
Toivon että se omaksuu, huomenna ennätän järjestää sille ja perheelleen tai kumppanilleen nyt tähän mennessä, lokoisat oltavat turvapaikan ja määrätyt ateriat.
Kas että se tuli sisälle. Se viimekesäinen oli aivan vauhko. Samoin tässä ei ole aikaisemmin majaillut eikä pahemmin poikkeillut eläimiä.
-
Poikasena olin kirkolla elokuvissa teatteri Tarussa tai siis menossa vasta. Asetellessani polkupyörää Tarun takapihalle telineeseen näin ruohikolla siilin. Nostin sen käsiini ja, kun mitään kuljetuslaatikkoa ei ollut, työnsin sen paitani sisälle. Ihon ja siilin välissä oli kuitenkin aluspaita. Ajelin kotiin ja tällä lailla löysin aikaa myöden muutaman muunkin siilen ja meillä oli sen jälkeen oma siilipopulaatio. Tänään tämä lienee kiellettyä.
-
Onneksi kioskilta sai kissanruokaa. Kyl oli siilillä ruokahalua. Sinne se jäi, tuo on hyvä siilin pesimäkolo. Lämmin ja suojattu. :109: Sitä ei näe edes naapurit. Toivon aktiivista populaatiota ja lisääntyvää ja runsastuvaa siilistöä tänne. Olisin pelännyt siirtää itse onneksi rämpi portille omin jaloin.
-
Viime talvena pihapiirimme muutti asustelemaan rotta, asui kuulemma naapuritalon yhden pihakopin alla, ja kulki sitten hangen alla ja söi pensaiden oksiin ripustettuja lintujen talipalloja. Eihän näin edes jälkiä lumeen jäänyt kuin sinne pensaan juurelle. Kertoivat naapuritalon rouvat. Joku ihan kirjoitti lehteenkin yleisönosastolle varoituksen. En kuullut muuttiko rotta pois, kun talipallot siirtyivät yläoksille ulottumattomiin.
-
Viime talvena pihapiirimme muutti asustelemaan rotta, asui kuulemma naapuritalon yhden pihakopin alla, ja kulki sitten hangen alla ja söi pensaiden oksiin ripustettuja lintujen talipalloja. Eihän näin edes jälkiä lumeen jäänyt kuin sinne pensaan juurelle. Kertoivat naapuritalon rouvat. Joku ihan kirjoitti lehteenkin yleisönosastolle varoituksen. En kuullut muuttiko rotta pois, kun talipallot siirtyivät yläoksille ulottumattomiin.
Tämä on hyvä tieto. Oikeastaan herra ei-eille pitäisi mainita jos kerran råtta on nähty pyörävajassa. Sinne voisi viedä myrkkyä, sillä se on tiivis enkä käsitä kuinka se on sinne päässyt, elkei siten että joku on lähtiessään fillaroimasn poikennut viemässä roskat, lajitellessa pusseja kuluu aikaa ja ovi pyörävajaan on siinä saattanut olla auki. Råttahan järsii kyllä lujankin puuseinän rikki, toisilta pikkunisäkkäiltä en tiedä vastaavaa.
Yleensä siiliä ja oravaa ei näe aivan näin ihmistuntumassa. Nyt oli kaksi kehnoa talvea ja kesää, ja joskin kumpikin kuuluu stadin asujamistoon ne välttävät ihmistä vaikka niitä koettaisi kesyttääkin. Odottavat että ihminen häipyy, siis. Ainoa paikka jossa olen nähnyt oravalta soveltumatonta käytöstä on hietsun hautuumaa, pysähtdyin siellä juttelemaan yhden kaverini kanssa kun oikaisin Lapparin pihasta. Hän työnteli lastenvaunuja ja seisoskellessamme tömähti orava puusta niille vaunuille. Oli vaunupeitto suojana koska oli koleaa.
Tietty niitä kai ei :-\. saa syöttää. Olavia oli pakko vähän lihottaa, olisitte nähneet miten surkea rääpäle se oli. Se lihoi pähkinäkuurilla nopeasti.
Olavin taisi häätää pesimisoikeusharakka. Se kyllä kävi juomassa vettä ja koetin pyytää pähkinälle mutta se meni. No niin, siinä olikin siili portilla kun kävin suhisemassa että psst Olavi tule pähkinälle nyt vaan.
Ensin tuli pieni siili ja perässä oikein semmoinen jalkapalloa suurempi. Pienempi pitää puhinaa ja se kookas selvästi välttelee sitä. Ruoka syötiin lautanen on ihan nuoltu ja sitren se puhina alkoi. Suurempi siili kömpi krassiruukun yli muttei polo tiedä ettei sieltä pääse pakoon.
-
Epäilen kyllä ravitsemisesta nyt vähintään kolmea neljästä terassiasukkaasta, siksi linjakasta on eteneminen seinänsuuntaisesti oravilla. Toinen on kyllä tyttö ja se on selvästi paremmin perehtynyt oravahyveisiin. Olavi syö pähkinän mutta varmuudella vain tämä Emma jemmaa niitä.
Erotan ne hyvin toisistaan. Olavilla on tyylikkäämpi profiili ja suuremmat korvat. Emma on etevämpi monin tavoin, myös rohkeampi. Mutta ne ymmärtävät kun kutsuu Olavia ne kääntävät päätä.
Saattaa tuo siilipariskuntakin jättää oravan mietteliääksi. Etenkin iso näyttää tosi hurjalta. Ne tulivat kuin ainakin jäädäkseen, luulin että söisivät ja häipyisivät vaan ei.
Täällä saa kyllä pesiä :icon_biggrin:
-
Otin råtta-asioista lisäselkoa ja mietin miksi itsellenikin ensimmäisenä pukkaa päähän että myrkkyä myrkkyä. Se on kivulias tapa kuolla myös rotalle.
Se on luontoon kuuluva pikkunisäkäs myös. Peruskammon pohjalla taitaa itselläni löytyä jokin musta surma-rottayhdistelmä, vaikka rutto levisi ilmeisesti muuten. Ei rotan näkeminen vielä sairastuta. Tosin rotan jätös on epäterveellinen mutta niin on hiirenkin enkä heti neuvoisi nauttimaan ihmisenkään jäämiä joista se luultavimmin levisi. Hiirelle annetaan enemmän anteeksi, koska rotta pelottaa. Rotta ei liioin hyökkää kimppuun tuosta vaan.
Kyllä edelleen raivaussiivouksessa hoitaisin asunnosta rotat tiehensä, mutten sittenkään tiedä kannattaako sitä pelätä. Pikkulinnun kyllä sillä rotta käy pesällä tuhopuuhissa, ja koska lintu saa tottakai talinsa ylempääkin, ei talia kannata maan pinnassa pitää.
Siili on onneksi suojeltu, sen ruokkimista voi pitää pelkkänä hyveenä, sen tulee lisääntyä, täyttää maa siileilläkin ja saada runsas rasva talveksi. Huomenna huolehdin että tottuvat määrättyihin aterioihin.
-
Oravien ei toivotusta käytöksestä kertoo sukulaiseni. Heillä on puurakenteinen omakotitalo kaupungin laidalla. Vaikka kuinka tiiviiksi talon räystään aluset oli yritetty rakentaa, piti jonkinlaista tuuletusaukkoa olla välikattoon. Niinpä oravat hyödynsivät tilan. Hakivat sieltä eristysvillaa pesiinsä. No, eihän vähä mitään, mutta kun toiminta oli jatkuvaa tulee omaan kotiin kylmää päästäviä kohtia. Monen moista ratkaisua koittivat erilaisin tuuletusritilöiden yms. kanssa. Jatkuvasti oravat hakivat villaa. Lopulta asensivat jotakin karkoiteääntä päästäviä vempaimia.
Siinä huushollissa puidaan nyrkkiä, jos orava osuu pihaan.
Äidilläni on kokemusta kyläkauppiaan "lemmikkioravasta", joka repi piloille kangaspakkoja, kun pääsi livahtamaan kaupan puolelle.
Oravat syövät pikkulintujen munia ja poikasia linnunpesistä.
Siis oravat ovat ihan söpöjä, mutta ehdottomasti luontoon kuuluvia eläimiä.
-
Tuolla laillahan orava käyttäytyy. Meilläkin oli kerran oravalla poikaset saunan yläpohjan lasivillaeristeessä :003:.Lämmitin vain kovasti ja ajattelin, että rupeatte tekin lasivillan kanssa hikoilemaan. Nyttemin ei ole ollut sitä vaivaa. Hiiret pissivät kyllä. Nyt tiedän, että eristeeksi olisi pitänyt valita kivivilla. Oravien ja hiirien elolle se on sopimaton eriste.
-
Kaupunkilaisorava on tavattu kyllä sen myönnän itse teossa varastamassa Kindermunia lähikaupasta jossa sisar asuu. Tästä on joutakin vuosia. Tarina on tosi.
Orava oli jostakin sellaisen makuun päässyt ja nouti niitä kaupan alahyllyltä yhden toisensa jälkeen. Muna käpälään ja ulos, sitten takaisin ja uusi muna käpälään ja menoksi. Se sai ne pitää vaikka käsittääkseni varasto löytyi mutta munat siirrettiin ylemmäs ja ovi pantiin kiinni.
Tuon eristetarinan tiedän. Siellä missä vietin lapsuudessa kesät orava pesi aitan eristeisiin ja haki sieltä materiaalia. Kun paikassa alkoi olla ahdasta, yhä useampi äitini nuoremmista sisaruksista perusti perheen, vanhempani etsivät oman pienen tontin ja rakensivat mökin joka oli talvilämmin. He tiesivät valita eristeen oravaan katsoen.
Se on kaunis eläin, mutta ennen kaikkea peijakkaan nokkela. Tekihän Olavi runsaahkosti tuhoa myllertämällä puutarhani mutta siitä huolimatta se tuotti monta lystikästä hetkeä. Ehdottomasti paras oli se kun löysin sen keskeltä olohuoneen pöytää pähkinä pykälässä ilman sen suurempaa paniikkia. :repee:
-
Niin kyllä, munarosvohan se on ja kai niissä Kindereissä oli jotakin tuttua hahmoltaan.
Toisaalta juuri tänä kesänä oli sisar hyökkäämässä ulos metelöintiä kuullessaan koska arveli rastaanpesän joutuneen oravahyökkäyksen kohteeksi.Tilanne olikin päinvastainen. Suurehko rastasparvi hätyytti nuorta oravaa joka kulki pihan poikki mahdollisesti muin aikein.
Kaikkea näkee jos kulkee silmät avoinna, ja jos nähtäväksi tarjoutuu jotakin. Luonto ei taida noudattaa länsimaista oikeuskäytäntöä, äänestä, keskustele kuolemanrangaistuksesta tai kasvissyönnistä, sairausvakuutuksesta tai rotuhygieniasta. Ihminen voi, muttei aina tahdo.
Pohjommaltaan ihmisessä asuu sama eläin, kun hieman haurasta kuorta raaputtaa.
Sitä voi koettaa ajatella luonnon heikompien puolesta, katsoa yhden haittaeläimeksi ja toisen suojelun arvoiseksi. Olen mietiskellyt paljon kun nuo tupsahtivat elinpiiriin ensi kertaa täällä. Ihminen ei missään tapauksessa mahda ekosysteemin tasapainolle juuri mitään. Yleensä on sen suurin vihollinen.
-
Aika lähteä valmistelemaan Iidan ja Aatamin illallinen. Siili on säännöllinen eläin :icon_biggrin:
-
Orava on minulle kyllä hauska eläin, ruokin sitä talvella kuten lintuja. Siiliähän meillä ei ole tai en ole nähnyt.
-
Iida ja Aadam saapuivat täsmällisesti kello kaksikymmentä terassille aterioimaan. :109: Syövät kissanruokalautasellista jonka lisäksi tarjoillaan hylakermaa. Ne pitävät taas kovaa tuhinaa.
-
Satoi lujasti ja oli kylmä, ehkä tästä syystä kookas siili jota nyt erheellisesti saatan pitää Aadamina käpertyi syötyään terassimatolle jossa lötkötti pitkän aikaa. Sittemmin poikkesin lautaset tiskatakseni ja totesin värjöteltävän oven pielessä olevan kukkalaatikon alla. Siirsin vateja lähemmäs jos tulisi vielä yöllä hiukopalan tarvetta kun muonaa oli jäänyt. Se oli sittemmin syötykin loppuun.
Ihmeellistä että ne tulevat niin ihmisen läheisyyteen. Lapsuudesta muistan kun istuin lattialla lueskelemassa ja tuli ukonilma. Emme viitsineet piitata joka jytinästä ja nytkin oli ovi auki. Naapurin puolivilli navettakissan poikanen johon sisar tunsi vetoa maleksi meillä ja äkkiä kiipesi syliini kun olin siinä joutilain, ja koira asettui ihan kylkeen.
Jokin taitaa olla hullusti kun orava melkein hakee pähkinän kädestä ja siili kömpii terassipuutarhaan. Se jonka näin viime kesänä oli vimmatun arka. Hempot käsitän koska olin Italiassa niiden pesiessä ja sen jälkeen kolme viikkoa wuoteenomana. Mahtoi siinä hemppo hämmästyä kun huomasi olevansa alivuokralainen. Muttei hyljännyt pesää, siis.
-
Pienikokoisempi siili pyöriskeli tuossa nyt ja tarjosin aterian. Se ryhtyi välittömästi murkinoimaan. Suuri siili ei ole paikalla.
En tiedä riittävästi siilien sosiaalisesta kanssakäymisestä mutta toissa iltana suuri siili selvästi vältteli suorastaan pakoili pienempää. Jos ovat pariskunta on tullut ryppy rakkauteen tai tämä etsiskeli kaveriaan nyt.
Eilen ne saapuivat pieni edellä suuri jäljessä mutta suuri täällä yöpyi. Yleensähän siili on öisin aktiivinen. Maalla lapsena ne saapuivat ryhmänä tiettyyn aikaan illalla aterialle. En muista ikinä nähneeni siiliä tähän vuorokaudenaikaan tekemässä mitään.
Koetan tehdä selväksi että täällä saa viipyä. :icon_biggrin:
-
Ei, kyl ne näyttää olevan paikalla molemmat siilit, tuo saattaa edustaa miellyttävää pesää niille ja vuokrallahan se on. Jätökset tehdään ulkopuolelle josta vuokraemäntä ne siivoaa :-\. Noh pitäähän omakin toiletti siivota.
Oravien viime visiitti vaikutti erikoiselta. Ainoastaan Emma saapui ja joskaan en ymmärrä eläintä kuten sisar siinä oli jotain outoa. Emma oli myöhässä eikä rytyyttänyt minua hereille. Se pyöriskeli tuossa aikansa hypellen ja nautti muutaman pähkinän. Sen koommin ei ole kumnastakaan havaintoa. Emma ei liioin ryhtynyt jemmauspuuhaan eikä puutarhassa ole myllätty öisin.
Mietin onko mahdollisesti Olaville tapahtunut jotain ikävää tai ovatko he vain muuttaneet paremmin oravamaastoon ja Emma käynyt hyvästeillä. :icon_eek: Ennätettiin siinä vaihtaa kuulumiset erinäisiä kertoja ja poikkesihan Olavi sisälläkin pähkinällä.
-
Jaa, nyt on Emma saattanutkin saada jälkeläisiä! :109: Jos se sillä oli niin poissaoleva ja viipyi lyhyen hetken.
Tänään havaitsimme pienen, suruksemne hännättömän oravan joka on kovasti arka. Siilit liikuskelevat hämmästyttävän aktiivisesti. Ilman sitä häntää oravan hyppely on vaivalloista joten jonkun kai tulisi adoptoida se ja olen kyllä valmis jos välillemme syntyy luottamussuhde.
Se puikki pakoon mahdollisesti suurta siiliä jota kutsun vastedes Aadamiksi ja sitä pientä Iidaksi koska on vaikeaa päästä toteemaan kumpi on kumpi. Aadam lyllersi terassini edustalla kun pari naapuria koirineen siinä koetti irrottaa koiria toisistaan. Onko tuo sun siilisi ne kysyi ja totesin lähinnä näin olevan, kertoen niinikään siilin hakeutuvan sateensuojaan puutarhaani joka on täynnä soveliaita koloja.
Se poikkesi taas syömään eli niillä on hirmuinen ruokahalu. Minun täytyy poiketa kaupoilla jälleen. Ne eivät huoli hylakermasta mutta kissanmuonasta kovastikin.
-
Ei siilin voittanutta mutta kyllä nuo kaksi työllistävät eikä tästä nyt voi lähteä noin vain. Iida käy tämän tästä aterialla pitkin päivää, Aadam saapuu illan hämärässä ja se söi nytkin kaksi Whiskasateriaa ja nukkui tuokion ja sitten mätkäisi menemään puolikkaan mirrinmurkinaa. Nyt se nukkuu matolla, siinä on lämmintä ja mukavan hämärä kolo. Täytyy puunata nuo puisten kukkalaatikoitten alustat niin että siellä on miellyttävää, sinne on kertynyt pölyä ja ehkä asetan vaikka jonkin matonpätkän pehmikkeeksi sillä sisar arveli Iidan odottavan jälkeläisiä.
Kaikkeen täällä tapahtuneeseen katsoen se on hyvin mahdollista.
Ero vaikuttaa jokatapauksessa tosiasialta. En tiedä tarpeeksi siilien parisuhteiden pysyvyydestä, ehkä heillä oli vain se yhden yön juttu josta tietää koko talo :003:
-
Tässähän saa olla myötänsä puheitaan perumassa. Iida saapui ja tuossa niillä nyt ainakin on ihan hyvä sopu eli joskin Iida nyt nauttii useita aterioita ja kulkevat jaksottain omia polkujaan niin ainakin yhteinen lautasellinen kelpaa. On aikamoista kyttäystä tyhjeneekö vati ja siileillä yhä semmoinen etsiskelevä asenne että tietää viedä lisää.
-
Näin jossain Väätäiskylän jälkeen, metsä Suomessa neljä pientä metsäkaurista lähellä tietä.
-
Siilijoukko runsastuu. Tänään klo 20 aterialle saapui kolme, ja nyt mahdollisesti portista rymysi neljäs siili. Ne tai ainakin osa niistä viettävät säännöllisesti yöt kukkalaatikoiden alla. Jonkin verran hiukopalaa jätetään yöksi.
Sisar neuvoi että niille tulisi opiskella laatimaan horrostuspesä. Hän etsii ohjeet.
Mietimme onko se useasti syövä raskaana vai ehkä imettääkö. Silloin siili saattaa pyöriskellä tiheästi ruokalähteen likellä.
Myönnän niiden ravitsemisen käyvän hieman kukkarolle. Jos ostan maanantaina itselleni ruokaa torstaihin tai noin niin nyt siilit nauttivat runsaat annokset ja kauppamatkoista tulee päivittäisiä, enhän koskaan varmuudella tiedä moniko saapuu aterialle. Tänään ostin kuusi Whiskaspussia ja juuri tyhjensin viimeisen. Mirrinmurkina kelpaa mutta ne hieman ripuloivat siitä. Olemme siten Whiskasin kannalla.
Siellä rymistellään jälleen minun tulee vilkaista tahtooko joku lisää syötävää.
-
Tahtoi. Kookas siili oli syönyt lautasen hyvin tyhjäksi ja rytyytti ovenpielen metallisessa kukkatelineessä. Mietin oppivatko ne pyytämään lisää. Vein murkinaa sillä pidän tätä siiliä uutena koon perusteella. Se lienee se neljäs.
Ne eivät nauti hylakermaa, ostin varuilta kuohukermaa ajatuksella että kahvikerma niistä vain ei maistu syötävältä. Ne juovat mieluummin vettä olen havainnut.
-
Tätä ei koiramme Themis tiedä; Ostan sille nyt, ja jatkossa kissanruokapurkkeja. :icon_confused:
Eilen se sai koe-maistaa ensimmäisen purkillisen, ja hyvin maistui. Vanha rouva on alkanut nirsoilla lähes kaikkien koirien valmisruokien kanssa.
Ihmisten ruoka maistuisi, mutta vain tähteitä sille riittää. Ne ovat usein myös melko mausteisia mikä ei ole hyvä eläimen suolistolle. Leipää, juustoa ja kinkkuleikkelettä se saa aamiaisella, kuten mekin.
Plussalle jäämme tässä ekonomisesti. Saman kokoinen kissanruoka maksaa n. puolet vähemmän.
Eri asia on kuinka kauan tämä konsti tepsii.
-
Oi Themistä, kissanako sitä syötetään. Älä kerro :icon_eek:
Kerran oli työkaveri jolla oli suuria runsasruokaisia koiria, heille keitettiin puuroa johon lisättiin porkkanaraastetta. Se ei kuulosta koiramaiselta käsittääkseni koira tarvitsee liha-aterioita. Mutta koirat menestyivät. Yksi suuri kattilallinen maanantaina ja toinen torstaina tai jotenkin.
Siilit ovat tyhjentäneet tarkkaan kaikki ruokavadit. Niillä on omat jotka panen talteen seuraavaa vuotta silmälläpitäen. Pesen kuumassa vedessä ja niin, hoh, siivoan ja pesen Tolulla muun mitä jää jäljille. Täytyy kohta taas poiketa hakemaan sitä Whiskasia, sillä se ehdottomasti on siilille vatsaystävällinen.
Se hännätön orava huolettaa. Sisar neuvoi solmimaan luottamussuhteen ja kutsumaan eläisuojelijat, se voidaan viedä Korkeasaareen. :icon_eek:
-
No niin. Taas on terassi kuurattu jätökset toimitettu asianmukaiseen osoitteeseen ja aamiaislautanen katettu sille monia aterioita tarvitsevalle siilille. Mäntytolu tuoksuu miellyttävälle. Otin onneksi joitakin tölkkiaterioita. On yhtä kaikki lähdettävä hankkimaan lisää Whiskasia. On hyvä varautua kun ei osaa arvata moniko saapuu illalliselle.
Hämmästelen niiden täsmällisyyttä sillä ne tulevat kello 20.00. Samoin sitä että ne niinkin vähän piittaavat valoista.
Illalla kuuluu tuhinaa ja ryminää, sillä osa ei ole tuhinapäällä. Olin jo huolissani sillä jos rämpii metallisten kukkarelineiden alle sieltä ei välttämättä löydä ulos vaan löydetty on. Ne ovat nyt kävelyillään.
-
Aamiaisella poikkesi ja lounaankin nautti se syövä siili, ja kuvitella että se salli itseään hieman silitettävän varovaisesti yhdellä sormella.
Samasn syssyyn tupsahti se hännätön orava, aivan laiha ryppyinen ja hirvittävän nälissään. Ei sen kiipeilystä tule mitään. Asetin portin alle pähkinää joka syötiin viime murenaan. Koetan totuttaa sen itseeni ja olla asiantunteviin tahoihin yhteydessä. Hännättömänäkin voi elää hyvän oravanelämän jos hieman avusteisesti.
Emma tupsahti paikalle kiiltävänä ja hyvinvoivana, tervehdin ja kysyin kuinka lapsivuoteus sujui. Se söi pähkinää mietteliäänä, näytti selvästi solakammalta ja istuikin helpomman näköisesti.
Pulmana on että siilit kavahtavat oravia ja hännätön orava pelkää ihan kaikkea.
-
Ei ole siilin voittanutta eläintä. :109: Juuri kun alkaa ihmetellä missä siili viipyy on täsmällisin paikalla, klo 20.00. Sitä seuraa suuri siili joka nauttii kolme Whiskasateriaa.
Varsinainen suursiili seuraa ja sen muassa tulee hyvässä sovinnossa se neljäs, pienin. Tämä neljäs yöpyy meillä samoin suursiili. Pilkon niille hyytelöitä minkä ehdin todettuani että niiden on hieman työläs saada muuten ne syödyksi.
Siili loikoilemassa matolla rapsuttamassa takakoipensa kynsillä kainaloaan on kuvaamaton näky.
Kyllähän ne tekevät hieman jätöstä pitäisi hommata hyvä väline niiden noukkimiseksi kun toisinaan ovat löysähköjä. Mutta tolulla pesty puulattia tuoksuu hyvälle.
-
Tällä ilmalla menee siili jo suorastaan horteeseen, oli onni että ravitsin ne eilen niin perinpohjaisesti tai sitten ne osasivat aavistaa matalapaineen kuten eläin yleensä. Eilen illalla nejään siiliin upposi yksistään ilta-aterialla lähes kokonainen Whiskasateriarasia, siis kymmenkunta pussillista lisäki meni mirrinmurkinaa kolmannes pötköä sekä muutama Latzrasia. Oli melkoista sutinaa illalla kun ne juoksentelivat edestaikaisin ja juuri kun katsoin voivani mennä vähän siivoamaan jälkiä olikin suursiili nurkassa tarpeillaan ja kauhistui.
En rohkene liiemmin kurkistella laatikoiden alle, yhden lautasen kävin varuilta pesemässä ja täyttämässä joskaan en usko siilin muuta kuin torkkuvan tällä säällä sillä nyt on todella kylmä. Pitäisi hommata uusi lämpömittari.
Siileille täytyy ryhtyä suunnittelemaan sitä horrospesää. Jotakin pesää suunnittelin jo eilen mutta paremmin sellaista pakene-Leenaa-pesää. Koetan liikkua hyvin vaitonaisesti eikä joku siileistä minua pelkääkään, se useita aterioita nauttivahan salli silittää itseään, mutta se onkin tutuin.
Niistä näkee todella tulivatko syömään ja tarvitsevatko lisää ruokaa. Ne syövät lautasen tyhjäksi ja pyöriskelevät sinne tänne tähyillen paikallaan kunnes viedään lisälautasellinen kuonon läheisyyteen.
Missä ne nukkunevat tällä säällä, kaatosateessa ja kylmässä? :icon_eek:
-
Huolenstuin vakavasti ja lähetin sisarelle monta tekstiviestiä, sillä tuntuu oudolta että siili sallii silittämisen!
Sama siili jäi majailemaan koko vuorokaudeksi. Se nukkui paljon mutta söi. Paljon se piileskeli, välillä söi välillä nukkui kukkalaatikon alla välillä pasteerasi tuossa matolla. Ennen muuta pelotti mahdollinen sairaus. Synnytyksethän siilit hoitavat kyllä kai täysin itsekseen. Toimitin joka tapauksessa runsaasti oksia ja lehtiä, siis puun, joko siltä varalta että se saisi jälkeläisiä tai muuten vain haluaisi rakentaa omankin pesän.
Sitten se kuitenkin paineli portista mutta saattaa olla että vain juomaan, unohdin viedä vesivadin ja kermaa nämä eivät nauti. Samassa suursiili mönki vastapäisen kukkalaatikon alta. Se on kai torkkunut siellä pidemmän aikaa, mutta tuo tietty jolla on pitkähkö kuono, hyvin paljon tyylikästä mustaa silmien ympärillä, luukuttaa siis jo toista päivää täällä jos tulee takaisin.
Saatoin sekottaa sen toiseen, kaksi on sanannäköistä. Sisar totesi että ei tilannetta voi kuin seurata ja toimittaa sitten eläinlääkärille jos siili ei enää syö.
Joku saattaisi todeta että siilien oltavat ovat vain liian hyvät, miksi täältä nyt mihinkään lähtisi, toisaalta siiliä suojellaan joten suojelen nyt kun ne ovat kietoneet minut jonkin takavarpaansa kynnen ympäri. Rakennetaan vielä horrospesä muutamalle sukupolvelle.
Lapsi num. Kolme perii tämän jälkeeni ja sitoutuu suojelemaan siilejä. :icon_biggrin:
-
Meillä nukkuin siili köynnöshörtensian juurella monta talvea. Syötimme sille lähinnä sikanautaa, ja vettä se sai suihkulähteestä.
-
Tänä aamuna yksi siili olisi ehdottomasti ollut tullossa meille sisälle kylään, mutta saimme sen käännytettyä ovelta pois ja meni pihakopin alle, jossa siileillä on ollut tapana asustella ennenkin. Jostain syystä jo kaksi siiliä on valinnut kuolinpaikakseen pihakoppimme päässä olevan siperiankärhön alustan, josta ovat löytyneet hajun perusteella. Toivottavasti tämänkesäinen sinli pysyttelee elossa.
-
Olisi kivaa, jos täällä meilläkin olisi siilejä. Syksyin keväin on kuitenkin ollut supeja. Eihän niistä saa vainua, kun ei ole enää koiraa.
-
Siili saisi oikeastaan omasta puolestani löytää majailupaikan muualta kuin juuri tästä terassista mutta osittain saan syyttää itseäni kun rupesin niin selkeästi pitämään ovea avoimena. Toisaalta en voi tarjota aterioita muualla koska talon ihmisväki kavahtaa sitä oletettua rottaa. Nimittäin ne saisivat käydä vessassa tuolla pihan puolella muuten täällä saa olla
Huolimatta Tolusta täällä leijailee selkeä siilintuoksu. Paikka on varmaan merkitty siiliystävällišeksi tai jotenkin tyyliin cosa nostra.
Parhaita hetkiä on havaita siili tai kokonainen retkue siilejä saapumassa portista ja se harras maiskutus lautasten äärellä on kuvaamatonta. Samoin on mukava katsella kun ne ottavat nokoset matolla ja rapsuttavat takakoivella kainaloaan, itse en pysty samaan. Useasti jää ruokaa hieman tähteeksi mutta olen oppinut että ne palaavat yöllä ottamaan hiukopalaa ja aamulla joka vati on kuin nuoltu.
-
Oleskeleva siili poikkeaa käyttäytymiseltään muusta joukkueesta. Eilen illalla notkuin foorumilla suoltamassa soopaa kun huomasin, kauhistusta, olen myöhässä! Siilit odottivat kyllä. Aamulla varhain havahduin rymistelyyn mutta ajattelin että odottakoot nyt nukuttaa liikaa.
Niin aamiainen tarjoiltiin hieman myöhään. Siili on kuitenkin todetusti aikataulustaan tarkka.
Jokin sitä pienehköä siiliä pitää täällä. On lämmintä, suojaisaa, ateria tarjoillaan kolmesti ja jos lautanen tyhjennetään se täytetään uudestaan.
Hännätön orava ilmestyi. Katoin sille hyvän pähkinäaterian portin alle ja se söi samoin hyvin tarkkaan kaiken, mutta tavattoman arka se on oravaksi.
Mitähän siili olisi teillä tehnyt Saukkis, minun uteliaisuuteni heräsi sillä nämä eivät ylitä kynnystä. Siileille on hankittu edullisesti lämmin ja pehmeä kai alkuaan ovensuumatoksi tarkoitettu olohuonematto, jonoa edullinen hinta selittyy sillä ettei se luullakseni kerää pölyä kengistä saati kuraa ja keveys saa sen ryttäytymään jos ihminen koettaa pyyhkiä jalkansa siihen. Kahtia leikattuna se olisi loistava siilinalunen kukkalaatikoiden alla. En vain tiedä mitä mieltä olisi oleskelusiili, tämä on nyt järjestellyt itselleen neljä olokoloa ja vaihtaa koloa päivittäin. En haluaisi riistää ainuttakaan mutta myönnän maton helpommaksi pestä kuin lattialaudat niissä koloissa.
-
Täkäläiset siilit kyllä osaavat ylittää kynnyksiä. Useina kesinä on haettu naapurinmummoilta asuntoihin eksyneitä siilejä ulos. Pitäisiköhän siilienkin poistamiseen asunnosta hakea ELY-keskuksen lupa kuten Hesarin mukaan oravien tai talitinttien kanssa? Luvan saanti kestää kuulemma kuukauden. Jossain kaupassa on lehtitietojen mukaan rohkea ja röyhkeä orava, joka käy repimässä leipäpusseja ym. Pitää K-kauppaa ravintolanaan. Eikä sitä voi poistaa kaupasta, kun pitää saada enain lupa.
-
Täkäläiset siilit kyllä osaavat ylittää kynnyksiä. Useina kesinä on haettu naapurinmummoilta asuntoihin eksyneitä siilejä ulos. Pitäisiköhän siilienkin poistamiseen asunnosta hakea ELY-keskuksen lupa kuten Hesarin mukaan oravien tai talitinttien kanssa? Luvan saanti kestää kuulemma kuukauden. Jossain kaupassa on lehtitietojen mukaan rohkea ja röyhkeä orava, joka käy repimässä leipäpusseja ym. Pitää K-kauppaa ravintolanaan. Eikä sitä voi poistaa kaupasta, kun pitää saada enain lupa.
Hyvä tavaton, sitten täytyy saada kestolupakäytäntö. Tämä muistuttaa sitä kindermunaoravaa! :repee: Meidän näkökulmastamme orava tietty on röyhkeä kun ei kulje kassan kautta, oravaperspektiivi saattaa olla toinen.
Itse puolestani jouduin selvittelemään siilitappelua. Aadam ja Kalle osuivat samalle lautaselle, sillä oli ankkaa. Mutta tämä ei ole koko totuus sillä joskin kaniini maistuu ehkä siilin suussa toiselta, lähellä oli kolmas vati jolla myös oli ankkaa oli näette iltakattauksen aika.
Aadam saapui myöhässä kuten kaikkikin siilit tänään, kaatosade saattoi haitata polun löytämistä. Kalle sitä hätyyttämään, Aadam heittäytyi palloksi mutta myöhemmin oli käynnissä nujakointi ja nyt todella vakuutuin siitä että kyseessä oli vihamielinen toiminta. Muuten en olisi estellyt. Aadam ajoi Kallen lopulta koko terassilta. Se palasi jolloin minulla oli ankkavati sille. Asetin sen nyt hieman loitommas jotta saivat syödä, se on siilinelämässä sittenkin tärkeää. Joksikin aikaa Kalle kellahti nukuksiin mutta armias, äkkiä oli Aadam hätyyttämässä sitä koko terassilta.
Kalle saapui takaisin ja jos siili voi tuhista ja puhista niin tämä tuhisi ja puhisi! Aadam oli tyhjentänyt jo kaniinivadinkin eikä piitannut. Onneksi siellä oli vielä astiallinen ruokaa. Oli siis mahdollista myös
nauttia ateria. Minua kyllä nauratti. Suursiili siinä kellottaa ja toinen kiertelee sen ympäri puhisemassa.
Äsken vein yöpalaa, sillä ainakin joku sitä tarvitsee. Vadit nimittäin on nuoltu puhtaiksi aamun tullen. Aadam lötkötti niin kynnyksellä että melkein astuin päälle.
Sisar ehdotti aitaa, mutta päädyimme epäilemään ymmärtäisivätkö nämä valtakunnanrajojen päälle, täytynee vain pitää silmällä sitä ateriahetkeä.
Kun sanoin Aadamille että tule pois vain sisälle se nimenomaan ei tullut. On tietty hieman riskinsä tässä lähiruokinnassa mutta olen saanut vaikutteita sisarelta, selvästi. Maalla ei ikinä siili tullut sisälle, vaikka niitä ruokittiin joka ilta.
Olisiko joku tarjonnut hylakermavadillista liian lähellä? Siili pelkää kyllä kovasti ihmistä.
-
Olen muuten hoksannut keinon pitää pientä rajaa. Rivi tyhjiä pulloja tai vesipulloja joista kastelen kukat, riviin kynnykselle. Oravista Emma olisi vähät välittänyt mutta se olikin raskaana. Siilit vauhkoontuvat varmasti, hyvä jos uskaltavat poiketakaan.
Onhan niistä työtä ja kulujakin mutta tavaton kuinka hauskoja ne ovat. Aivan hohdokas on se iltakattaus jolle saapuu noin neljä siiliä kerrallaan. Tänään aloin miettiä montaako siiliä ravitsen, entä jos Kallena pitämäni olikin joku uusi joka ei kuulu Aadamin jengiin ollenkaan? :repee: :repee:
-
Aamuni käynnistyi tavanomaisella lannanlapioinnilla ja tolukuurauksella. Kunnioitan suuresti maatalojen navetoissa työskenteleviä joskaan heidän ei tarvitse kontallaan kerätä löysähköä jätöstä mutkikkaiden kukkatelineiden alta. Harmikseni astuin läjään uudella nilkkatuellani, sillä unohdin kokonaan että Aadam vietti yönsä ainakin osittain ovipielessä, siitä kun on hyvä valvoa menemisiä ja tulemisia.
Toisaalta juuri näin saan sitä hyötyliikuntaa joka käyttää kaikkia lihaksia :icon_biggrin: joten ei siilissä moitittavaa. Vaaka uimahallissa näytti järkyttäviä lukemia. Jotakin feelua on niissä laskelmissa, kalorit sisään, aja viisi tuntia kuntopyörää niin kulutat omenan. Liikuntahan nostaa perusaineenvaihdunnan tasoa jo.
Noh, tuoksahduksesta päätellen on Emma, olettaakseni, tyhjentänyt aamiaisvadillisen. Erikoista on että ne eivät tee jätöksiä matolle. Ne kellottavat sillä kyllä halukkaasti.
Eipä ollut. Pakokauhukolon edessä vain oli tuores siilinjätös joten sain lisää liikuntaa :003: . Eilen pääsin toteemaan, siilin suoli tyhjenee sen säikähtäessä.
Emma lienee ryöminyt koloon jonka unohdin mainita. Se ei totu toluntuoksuiseen riepua heiluttavaan jättiläiseen joka laulaa siililaulua :-\ .
-
Juu näin oli. Emma kiersi kauniisti läjän eli siili on perussiisti eläin. Ystävällisesti tehty, ei tarvitse kuurata suurta alaa :icon_biggrin:
-
Aadam on torkkunut koko kolean päivän lähimmän kukkalaatikon alla. Välillä ihan katson kohoileeko kyljet, sillä siiliuni on syvää kesälläkin. Äsken minulla oli neljä ateriavierasta mutta kaksi aloitti tappelun. Alan vakuuttua siitä että joku on tämän jengin ulkopuolinen nyt. Yritin mennä selvittämään tilannetta mutta ne juoksivat peräkanaa portista ulos. Hauska näky mutta murheellinen päätös. Toivon niiden palaavan, ja että tämä yhden siili kiiliäisen torjuminen saataisiin päättymään. Iida nauttii ilta-ateriaa toisella puolen terassia, arvelen niistä jokaisen arastelevan Aadamia joka onkin siiliksi ennennäkemätön löllerö.
Voi sentään. Mutten minä pidä siitä että siili minun silmieni alla vahingoittaa toista. Loputtomiin ei voi olla palloksikäpertyneenä mikäli aikoo vähän syödä.
Yritän joka tapauksessa kattaa hyvin huolellisesti kaksi erillistä vatia samalla ateriavaihtoehdolla lähelle porttia mutta selkeästi pienen matkan päähän toisistansa.
-
Tämä on vain koe.
http://www.kaleva.fi/uutiset/pohjois-suomi/karhunkierroksen-suosio-ei-sammu/702487/
-
Heh heh ! Dallape soi samalla metodilla.
-
Olen kiertänyt koko rundin tosin karhua emme nähneet. Putosinko jossain kun en kuullut musiikkia :icon_eek:
-
On otettava selvää tuosta tuhinasta. Iltayöstä nimittäin eräs siili nähdäkseni se hätyytetty seisoi keskellä mattoa ja vain tuhisi. Ruokaa oli tarjolla mutta se mieluummin piti itsekseen meteliä.
-
Eilisestä Etlarista löytyy juttu Orimattilan siilihoitolasta. Sielä on jopa 70 siiliä nkerrallaan saamassa apua.
http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2015/07/19/laki-maaraa-auttamaan-luonnonvaraista-elainta---sari-valtasen-hoitolassa-on-yli-70-siilia
-
Sääli etten saanut koko tarinaa auki mutta minä siis harjoitan jaloa tointa :109: mikä minua lohdutti tässä kurjassa kesäsäässä josta en nyt voine ottaa pikalähtöä lämpimään maahan koska, kuka hoitaisi siili kiiliäisiäni? Tänne on saatava ainakin joku päivystämään ja pitämään silmällä ettei ainuttakaan kiiliäistä ajeta pois aterialta, olkoon siiliperspektiivistä vaikka kuinka normatiivista. Se on aivan hyvä siili ja nähdäkseni ilmaisee mielipiteensä niin äänekkäästi että havahdun sen puhinaan jota se pitää sitten yksikseen keskellä terassia.
Oli somaa nähdä kuva jossa siili makoili kämmenellä.
Noh, on lähteminen vessapaperin, riepujen, sangon ja tolupullon kera päivän askareisiin, katsottava moniko yöpyi tässä hotellissa sillä siihen sisällytetään aamiainen. Tavallisesti näille tarjoillaan lounas ja päivällinen ja mikäli Aadam, suursiili, jäi yöksi, onkin aika ostaa lisää muonaa.
Tämä kerrotaan sisarelle joka sureksii auton tönäämiksi jääneitä siilejä joita on runsaasti heilläpäin. Hän voinee nyt katsoa pihiseekö henki ja jäikö poikue orvoksi ja toimittaa siilit hoitolaan, sillä hän ottaa siilikohtalot kuten kaikki eläinkohtalot sydämelleen kovin raskaasti.
Hännättömälle oravalle on jo tiedossa hyvä hoitola jos tämä luottamussuhde nyt etenee niin että se saadaan pyydystettyä koriin ja pidettyä pähkinäannoksin siellä tyynenä.
-
Onko oravalta vallan häntäruoto poikki vain onko se vain karvaton? Meillä on karvaton toistaiseksi.
-
Onko oravalta vallan häntäruoto poikki vain onko se vain karvaton? Meillä on karvaton toistaiseksi.
Siltä on koko häntäruoto tyvestä poikki. Olisiko synnynnäinen vaurio eli emo saanut jotakin sopimatonta raskausaikanaan.
Yö oli siilielämälle suotuisampi eikä aamukaan kovin kolea joten täällä ei ole yövytty nähdäkseni. Mutta! Mattoni on ruiskittu nyt kosteaksi ja tuoksahtavaksi. Se tapahtui sillä välin kuin tein ut:n tehtävää ja kävin lenkillä ja kaupassa. Epäilen sillä merkityn jotenkin tämä paikka. Kuinka toimia en tiedä. Ei satanut joten joskin rankka sadekuuro toisinaan yltää kostuttamaan matonreunaa ei voi olla siitä kysymys.
Olisiko mahdollisesti se Aadamin häätämä siili suutuspäissään? Minä nimittäin heräsin sen tuhistukseen! Se oli äänekäs! Tai niin, Aadam nukkui täällä eilispäivän eikä selvästi tule täällä jokaisen kanssa toimeen.
Pitäisiköhän kuurata sitä Tolulla, olisi hajutonta kun oli männyntuoksuinen loppu. Vai kaaostanko siilielämän? Tänään ei edes paista aurinko joka maton kyllä kuivaisi vikkelästi, se on sellainen vähän kansimattoa muistuttava. Onko minun odottaminen iltaan? Yksi lautanen on tyhjennetty joko salakolosta tai pihareittien kautta. Sitä ei sijoitettu maton lähelle vaan Iidan salakolojen tienoolle. Iidasta on pidettävä erityinen huoli koska se todella saattaa olla raskaana ja lisätä siten maamme siileyttä.
Neuvoja--- Ruoka on syöty, pesimisoikeusharakka ei siitä pidä, ja on kenkkua jos joku siili rupeaa täällä pomottamaan ja häätämään siiliksi kaikkia toisia pois, voin kyllä odottaa joskin tuo tuoksahdus on ilmi viesti jo kohta joka eläinlajille itseni mukaan lukien.
-
Ei kannata kaikkia Tolutella. Elä Sinä huoneella ja pidä elukat ulkona. Se voisi olla Sinulle hyvä ohje.
-
Pelkäsin rottatarinas ja kriisiä taloyhtiössä joten siilien tuli päästä puolisalaa aterioimaan.
Nyt kyllä porstasin ja kuurasin sekä maton että matonalusen jota en kadu sillä ikkunanliepeillä alkoi hengailla tuoksahduksen ohella vastaavaa kookasta äänekästä kärpästyyppiä joita muistan maaseutulapsuuksista. Sen verran nähtiin senaikaisia tiloja ja pientiloja jossa oli joka eläinlaji edustettuna.
Tässä syntyy myös alttiisti väärinkäsitys sen myönnän ja syy on minun ilmaisussani, kun puhun puutarhasta terassista ja puutarhan lattianpesusta jota saattaa olla teräväpäisen haastavaa seurata. Minulla kuuluu alimman kerroksen asuntoon terassi joka oli maavarainen, ja toišena vuonna muutettuani oli ollut kaksi lumitalvea. Routiminenkin sekä vesisade saattaa vaikuttaa sillä tämä seutu on vanhaa suopohjaa. Noh, keskelle tuli sellainen parinkymmenen sentin vajoama johon hermostuin. Herra ei-ei on kieltänyt istuttamasta kasveja näihin.
En viitsi selittää etteihän sokkeli sielläkään hajoa missä kasvillisuus ylettyy seinään muualla eikä muissa alueen terassiasuntotaloissa vaan anoin hyvin virallisen luvan teettää siihen sitten lattian. Pohjalle pultattiin tiheään paksua puuta seinästä seinään ja toisinpäin läpikäsiteltyä terassilautaa.
Se kulkee täällä foorumilla väliin terassina väliin puutarhana. Yleensä syvän melankolisena katson sen puutarhaksi ja hoidan puutarhana. Virallisesti se on terassi. Sille on oma portti, sen alta mahtuu siili erinomaisesti vaikka nousua on vähän, kynnyksen mitta.
Se on semmoinen lisähuone jossa vietän kesäisin toisin ajoin öitä ja suunnittelen jatkuvasti kuinka kiertää määräyksiä ja lisätä rakennelmia joita on. :003:
Siten tänään sain kuurattua sekä maton että terassin lattian jonka tehtävän keväällä löin laimin kun oli kamalasti muuta työtä, ajattelin että jos tulee kaunis syksy niin sitten. Nyt osoittautui hyvä päivä, ehkä kaksi, kun sitä käyttää kiiliäisten oravien hemppojen yms ohella myös minä.
Siitä on tullut vuosien saatossa metsämäinen.
Enkä unohda sitä iltaa jona huutelin Olavia pähkinälle ja portilla seisoi, yhä sen takana, anovakatseinen nälkäinen siili,.. Kuka ei avaisi porttiaan... Mutta olen hyvilläni saadessani täältä sekä eläimiin paremmin perehtyneeltä sisarelta tukea kun olen varsin tottumaton ja siten on tämä ensimmäinen eläinkesä minulla. Sinä pidät minut järjissäni ja sisar neuvoo miten kulloinkin toimitaan :icon_biggrin:
-
Perjantai-iltana sain kävelylenkillä katsella kahta kaunista valkohäntäkaurista ja ne joutuivat katselemaan minua. Siinä me sitten seisoskeltiin ja katseltiin kaikilla korvat höröllään. :icon_wink: Matkaa välillämme oli sen verran, eikä tuulikaan kantanut hajuani niille, joten katselimme aikamme. Lopulta lähdin jatkamaan matkaa.
On se vain mukava joskus lenkillä nähkä muitakin eläimiä kuin vain lintuja.
-
Tästä muistan lapissa kuljeksimiseni. Jossakin ihan Kiilopään tuntumassa on vielä suon ylitse pitkospuut joilla kohtasimme, poro ja minä. Paistettiin särkeä; porohan on vähän pösilö elukka joka ei vähällä tajua mutta sen sorkka kantaa suossa paremmin kuin vaellussaapas joten odotin ja väistyihän se.
Lapsi numero 1 oppikin ensin tuntemaan poron, joten kun kerran teimme kauhujarrutuksen hirven edessä hän totesi vain, poro ponteva! Hän oppi jostakin poron juuri pontevaksi.
Neljänkymmenen kilometrin matkalla näki paraastaan seitsemän hirveä niinä kesinä. Kaupungissa on tyytyminen vähempään, ja olenkin onnellinen hempoista oravista ja siileistä, juuri havahduin siihen että joku könysi syömään. Kyllähän ne nuuhkivat epäluuloisesti ja vaikuttivat hämmentyneitä, eräs haisteli krassejakin, mutta se joka aikanaan hellytti sydämeni on joka tapauksessa rohjennut jo lounaalle, ja tavaton kuinka se oli nälissään hotki kaksi lautasellista.
Emme viitsi nyt rynnistää mökille kun wanhukset mitä ilmeisimmin haluavat oleskella siellä korostetusti kahden. Siellä näkisi eläimiä, on riistansuojelualuetta, helteenpuutteella on se puoli ettei rajan takana syty metsäpaloja nimittäin susi kuultiin kerran enkä totisesti tahdo kuulla sitä toistamiseen.
-
Minulla on havainto. Näyttää kuin vain tyttöpuolinen orava jemmaisi jyviä. Portin alla on tarjoilu sille hännättömälle jolle elämä on jo saattanut olla kova koska se on kadonnut maisemasta. Täytyy kirjoittaa Olevaisuusruno sen muistolle.
Se ei jemmannut. Hännällinen poikapuolinen orava niinikään ei vie mitään mukanaan. En tiedä onko tänä tosi vai kolme poikkeusoravaa.
Aadam saapui ja ennätti tyhjentää lähes kaikki tarjoiluvadit. Suurella siilillä on suuri nälkä. Sen ruokkiminen kysyy jo pätäkkää.
-
Olen löytänyt toimivan ratkaisun siilitappeluihin. Yksi siili kerta kaikkiaan syö ulkona. Sille katetaan herkullinen lautanen ja toimitetaan pensaaseen.
Näin en enää voi toimia suhteessa joka siiliin sillä terassille ilmestyy oitis protestikakka. Mutta säikähtäessään tai ylipäänsä ihmisen tullessa näköpiiriin siili kääntää päänsä pois! Siten Iidan vetoava katse ylöspäin suoraan silmiini minua hämmästyttää edelleen, siis silloin kun se ensi kertaa pyrki portista sisään.
Ne tietysti ovat hauskoja, lähes seuraeläimiä kohta voinee Iidan varustaa sillä huivilla jota pitkään käytti Mörtin laatima Kissa.
-
Uusi pieni siili on ilmestynyt. Se hiipi ensin arasti Aadamin jäljissä mutta tänään kun kaupoille lähtiessäni katselin ulkokukkia näin pienenpienen siilin kurkistavan pensaasta matkan päästä terassi kolmosen edustalta, ja kun näki minut kääntyi pois kun kävin kutsumassa syömään.
tyypillistä käytöstä, vain Iida toimii toisin.
Tällä on suuret hauskat tupsut korvien alapuolella ja erittäin aistikas kuono. Äsken kun paistoi aurinko minä istuin terassilla ja vain olin ylen kiitollinen ja ajan perästä totesin tämän nuorsiilin aterioinnin perästä ryömineenkin kukkalaatikon alle ---- ne liikkuvat tavattoman hiljaa! Ateriasta oli nautittu vain hyytelöosa kun Iida tavallisesti jättää sen syömättä.
Näillä on oltava nimet muuten ne eivät erotu. Hän olkoon Samuel vaikka en mene takuuseen ettei olisi Eeva. Nämä kuitenkaan eivät nähdäkseni ole kielletyn hedelmän perään :003: kun joka annos on nyt sallittu, vaikka siiliperspektiivistä näillä on sisaren mukaan paratiisilliset oltavat. Syöttävät hekin siilejä niin että käy kukkarolle mutta sikäläissiili jää herkemmin auton alle.
-
Töpöhäntäinen orava on hengissä, lihonut pähkinäkuurilla joskaan ei ryhdy keskusteluväleihin eli ditä ei saada pyydystettyä koriin viedäksemme kuntoutuskeskukseen. Kenties se on tyytyväisempi vapaana. Hyppäämään se ei kykene eikä enää yritäkään.
-
Olen isäntänä kahdelle koiralle parin päivän ajan. Toinen on vanha ja viisas ja pysyy kartanossa, toinen alta kaksivuotias musta käkkäräturkkinen amerikkalainen. Rotukoiria molemmat. Kunhan olen saanut sylkeni nielaistuksi, lähden ulos etsimään pystykorvaisen Aku-vainajan juoksukettingit uusiokäyttöön. Minua opastetaan laittamaan vanha koira liekaan, että nuorikin pysyisi pihassa. En minä niin voi tehdä, se olisi minusta epäreilua. Kahlitsen sen, joka marhamintaa tarvitsee.
-
Rauha maassa muutaman tunnin. Musta pikkukoira on lieassa kiinni ja iso vanha on siinä lähellä. Itse saan kulkea pirtin ja pikkupuolen väliä vapaasti. Kunhan Aaro ja Laura tulevat asetelma varmaan muuttuu.
-
Rauha maassa muutaman tunnin. Musta pikkukoira on lieassa kiinni ja iso vanha on siinä lähellä. Itse saan kulkea pirtin ja pikkupuolen väliä vapaasti. Kunhan Aaro ja Laura tulevat asetelma varmaan muuttuu.
Sinulla on selkeästi eläinälyä.
Tänne on ilmestynyt tyttöpuolunen oravanpoikanen. Oli erinomaista että laadin tuon ulkokukkapenkin. Terassipuutarha saa olla rauhassa, sitä sen sijaan on myllätty oikein kunnolla, reunalle istuttamani poronjälälä on lennellyt oikein kelpo matkan päähän.
Kuinkahan on näin, että nimenomaan kukkapenkki soveltuu pähkinän jemmausmestaksi niin hyvin oravan mielestä? Onko se helpompaa havaita kun pähkinää käy noutamassa?
-
:039:
-
Äsken kohtasin siilin, Iidan, omituisessa tilanteessa; se oli kiivennyt itsensä kokoisen ruukun päälle ja vaikutti hölmistyneeltä. Sanoin että ei hätää, Leena tuo ruokaa, muttei se syönyt.
Ruukussa on pohjalla ruukkusoraa ja päällä pähkinöitä sitä hännätöntä oravaa varten nyt lähinnä. Se on semmoinen jouluksi saatu asetelmaruukku.
Nyt käsitän mihin katoavat pähkinät portilta niin aavemaisesti, orava kun saa ääntä aikaan.
Iida parka oli kai ne syönyt ja löytänyt ilahtuen lisää, könynnyt ruukulle mutta voi! Eihän se kai itsensä alta niitä helposti saa.
Pähkinänsyöjää riittää.
Vein ruokalautasen pensaaseen koska tulee se oikeakin nälkä ja katoin pähkinät laakeammalle astialle. En ollenkaan tiedä ovatko ne siiliravintoa, mutta olen havainnut niiden kyllä olevan pähkinälle persoja. Aadam ainoana nauttii ainoastaan siiliruokaa, mutta ehkä näiden nuorempien siilien hampaita kutittaa tai jotain. Usea nisäkäs saa ensin maitohampaat siilistä en tiedä.
-
Kun saapui matalapaine torkahdin ja myöhästyin illalliskattauksesta. Tosin lämmin päivä kiidätti siilejä paremmin siilillisissä toimissa. Oravatöminä oli sitäkin vilkkaampaa.
Nyt on katettu kahdelle kiiliäiselle illallinen. Whiskas pääsi loppumaan eli täytyy Kitekatin kelvata. Olen aina pahoillani myöhästelystä, täällä on poikennut olettaakseni ainakin täsmällisin. Onko se pienessä siilipäässään kysynyt: missä on ateriani? :icon_eek:
Rauhoitun vasta havaitessani siilimaiskutusta.
Nyt luulen kuulevani :icon_biggrin:
-
Se oli pikkusiilimme Samueli joka söi pikkuannoksen ja vetäytyi kukkalaatikon alle.
Oli erinomaista että se ennätti saada edes vähän ruokaa. Tai siis minulla on aamulla runsas urakka tämä kun on bed and breakfast -palvelu, ja yövieraita on odotettavissa kyllä lisää riippuen siitä millä tunnilla alkaa sataa.
Nyt kuulen tuhinaa joka ei yleensä lupaa hyvää :icon_eek:
-
Tänään aamupäivällä valkohäntäkaurisemo meni kahden vasan kanssa peltomme poikki ja iltapäivällä en tulivat takaisin ja menivät metsään.
Kauniita. Kauriita. :023:
-
Kuulin väärin tänne saavuttiin myöhään mutta niin soveltuikin kauniin päivän päälle. Nyt en tiedä missä siilini piilevät. Ulkona on kaatosade ja minun oli pakko saada itseni :kahvi: :kahvi: :kahvi: mutta joudutin kyllä aamiaisvatien täyttämistä ennen kuin söin.
Löytyi onneksi myös kissanvasikanlihamoussea. Noh, kaikki on kelvannut. En jaksanut konttailla kummemmin kukkalaatikoiden edessä, vaikka Samueli jos täällä on yksin tarvinnee hieman huomiota totesin hyvät siilit täällä on aamupalaa ja loppuun rauhoittavan " Leena menee pois" jonka jälkeen ne vähin erin ryömivät koloista jos niitä on.
Ainakin kerma oli parhaan yrityksen mukaisesti nautittu vadilta. Osa oli loiskahdellut lattialle, onneksi sitä riittää vielä. Tosin paremmin maistuva hylakuohukerma on lopussa.
-
Pelkään vähän, koska tunnen joitakin talon asukkaita. Eivät he pahoja ole mutta ehkä vähän peloteltavissa ja pötypuhe uppoaa. Eräs on tuo että terasseilla viljelty kasvillisuus rikkoo sokkelin ja koko talo kaatuu, mutta jostakin syystä muualla ei eli A-B - talon edustalla ja päädyssä saa pensas rehottaa aivan seinässä kiinni.
Siinä taitaa olla mukana annos kateuttakin, kun vain neljällä on terassi.
Sehän on kuin rivitalopiha, ja silloin unohtuu että on itse valinnut asunnon, esimerkiksi kolmannen kerroksen kaksikerroksisen saunallisen, joka ei enää melkein kuin olisikaan ihan vaan Hitas....
Toinen vastaavaa sarjaa on että siilejä ei saa ruokkia, koska pyörävajassa on nähty rotta. Rotannäkijä on jonkun naapurin naapurinmies, tiedähäntä kuka ja koska. Rotta nyt ei ole mahdoton, joskaan sillä ei pyörävajassa ole sen koommin pesäntekotarvetta kuin ruokaakaan eikähän se voi siiliä syödä eikä siilinruokaakaan kuskata sinne eikä kukaan kerro havainneensa rottapoikuetta vaelluksella halki pihan.
Mutta ei ihminen enempää tarvitse, kun jo keksii että myrkytetääs ne nyt kerralla. Eivät ole keräämässä rottia nurkkiin. Kuinka se olisi noin käytännössä mahdollista ei tarvitse juuri ajatella; eihän ihminen enempää tarvitse tappaakseen toisen ihmisenkään.
No, minä hieman huolestun jos ne katoavat :icon_sad: pidemmäksi aikaa. Väki ei välttämättä tiedä ettei siilin tappaminen ole ihan luvallista. Sen råtan olisin halusta nähnyt ensin itse.
-
Eivät ne kateissa ole, ei sinnepäinkään. Uni on karussa itseltänikin joten suhtaudun tyynesti valvomiseen ja kuuntelen pienten tassujen rapinaa ja mietiskelen vieläkö jokin kaipaisi pikku siivua mirrinmurkinaa syödäksensä. Kun en näe moniko saapui syömään on hyvä saada hiukopalaa jos satun aamulla nukkumaan pitkään.
Pieni siili, se soma, mustakasvoinen, korvatupsuinen ja aistikaskuonoinen aterioi jo varhemmin, mutta sen jälkeen tassutusta ja siilimaiskutusta on kuulunut jo hyvän tovin. :)
-
Iltakattauksen aika.
Varhaisin kiiliäinen osasi jo odottaa lautastaan. Hyvä, mutta nyt en pääse portista viemään puskasiilille ruokaansa nämä nimittäin säikähtelevät nämä yksinäiset varhaiset kulkijat. Pitänee kiertää porraskäytävän kautta.
Näitä lienee muutamasta eri pensaasta. Ehkä ne siksi tappelivat ja ajoivat toisiaan pois.
-
Kas, nyt on jo terassilla kolme siiliä.
Jotakin ne keskenään tuhisevat ja muovivatia rapsutetaan. Voi kun nämä nyt näyttäytyisivät loppuperheellekin.
-
Oravanpoikasilla on haasteita, katselin eilen kun yksikin kiipesi pähkinöineen pikkuritilän poikkipuun päähän eikä sitten pähkinän nautittuaan päässytkään alas.
Mietin mitä ihmettä nyt. Ei se voi tuohon jäädä, mutta puhkeaa paniikki jos koetan auttaa ja se putoaa katajaan. Viimein varovasti se hivutti itsensä ja tuli pää alaspäin tikasta pitkin. Toinen kohta hölmistyä on pikkuritilän pää, siitä ei hypätä suurelle noin vain. Emma ja Olavi liikkuivat kuin ei mitään, mutta on vielä vähän häntä hentona näillä.
Laihojakin ovat, missä lienee töpöhäntäinen mietin.
-
Näin yhtenä päivänä polulla varmaan vain sormen mittaisen siilin poikasen. Oli tosi pieni eikä osannut pelätä. Toivottavasti meni suojaan kun tässä pyörii sekä harakka- että varispoikue ja niille voi tulla mieleen kaikenlaista. Hyvin pojat jo lentää. Varikset on tietenkin niskan päällä niitten keskinäisissä kahinoissa.
-
Näin yhtenä päivänä polulla varmaan vain sormen mittaisen siilin poikasen. Oli tosi pieni eikä osannut pelätä. Toivottavasti meni suojaan kun tässä pyörii sekä harakka- että varispoikue ja niille voi tulla mieleen kaikenlaista. Hyvin pojat jo lentää. Varikset on tietenkin niskan päällä niitten keskinäisissä kahinoissa.
Voi se olisi pitänyt nähdä. Samueli on sentään jo kahden pikkusormen mittainen. Mutta ainut joka nauttii kermaa aterialla.
Saattoi kertyä vieraita hajujälkiä eilen kun viisi vierasta kulki paljon siilien kulkureittien yli halki ja poikki. Ja terassilla oleskeltiin. Heidän täytyi lähteä muutenkin ennen siilien liikuskeluaikaa, mutta siiliymmärtäjänä olisi minun pitänyt kattaa joka ateria ulkoterassille. Vain portinpielen lautasta on käyty maistelemassa. Onneksi tänään on hiljaista ja vain tuttu leenanhaju leijuu ympäristössä... Ei ole hikistä puseroakaan jolla sisar rauhoittaa kissat automatkalla terassille asettaakseni mutta tietysti kenkiä voisi sinne asetella, miksi en hoksannut.
Siiliriitojen ja ulkopoliittisten uhkien tähden on turvallista aterioida täällä vaan. :003:
Lisäksi on suunnittelun alla horrostuspesän rakennus.
-
Tosin kohtasin Aadamin pitkästä aikaa. Nyt kun toiset siilit varoivat se könysi ja söi läjän pähkinöitä joita asetan hännätöntä oravaa varten esille. Olihan hauska nähdä. Epäilen sen johtavan puskasiiliyhdyskuntaa ja niiden vähemmän kookkaiden saapuvan eri pensaasta. Tai kenties Aadam edustaa ainoana puskasiilejä ja nauttii yksikseen sen kolmen siilin kattauksen. Lautanen on hulella rapsutettu puhtaaksi joka aamu sen hakiessani.
-
Saatan aistia siilituoksahduksen joka poikkeaa siitä joka pakotti mattopyykille ja lattialautojen jynssäykselle. Arvioni mukaan Aadam täällä pyörähti maistelemassa erikoisherkkua eli pähkinää, tuhisemassa ja puhisemassa ja jättämässä informaatiota. Käynnin meritys oli aivan selvästi toinen kuin ateriointi sillä ruokavadit jätettiin koskemattomiksi. Puskasiilien ruoka oli syöty viime muruseen ja vati raaputettu huolellisesti puhtaaksi.
Minun tulee arvioni mukaan hieman toluttaa tätä paikkaa sillä Aadam on pelottava pukari vastustajaksi. Silläkin on oikeus elää siilinelämäänsä joten antanen nyt puskasiiliryhmittymälle useamman annoksen ja koska täältä on turvapaikkaa aktiivisesti haettu, niin se tapahtui, niin tänne katetaan säädetyt ateriat turvasiileille.
-
Themis viedään lääkäriin, sillä lienee korvatulehdus. Ihmeen pitkään onkin mennyt ilman. Bassolla oli usein kun se oli kova uimaan. Themis ei mene veteen, on säikähtänyt pentuna kun se heitettiin laiturilta suinpäin ump-sukkeluksiin. Sen 1. isäntä teki sen tempun. :018:
-
Themis viedään lääkäriin, sillä lienee korvatulehdus. Ihmeen pitkään onkin mennyt ilman. Bassolla oli usein kun se oli kova uimaan. Themis ei mene veteen, on säikähtänyt pentuna kun se heitettiin laiturilta suinpäin ump-sukkeluksiin. Sen 1. isäntä teki sen tempun. :018:
No jo oli huvit. Miksi otti koiran.
Onko Themiksellä riippuvaiset korvat, niihin tulee kuulemani mukaan tulehduksia useammin kuin pystykorviin.
Nyt ovat kiiliäiset pysytelleetkin poissa. Kenties se suursiili joka täällä vain kierteli aterioimaan ryhtymättä vain muutamaan pähkinään puuttuen kävi vain morjestamassa kuten Emma ennen kuin synnytti. On vaikea lopulta erottaa kuka on kuka elleivät ne saavu joukkueena.
Toisesta lautasesta on maisteltu ja siivoamista on hieman joten kyllä oltu on, mutta sitä että ilmestyttäisiin hyvin täsmällisesti kello kaksikymmentä odottamaan ateriavatia ei ole tapahtunut kahteen iltaan. Täytyy odotella ponnistaa siilieläytymisensä huippuunsa jotta tarvittavat palvelut saataisiin perille. Tätä tapahtuu, ainut mitä tietysti kavahdan on ajatus rottakammoisista ihmisistä, mutta arvioni mukaan saan kohdata siilit vielä.
Jokatapauksessa rakennamme ohjeenmukaisen horrostuspesän katsomme sitten saammeko asukkaat.
-
Mielenkiintoinen se siilin ensireaktio vaaraan, se pysäyttää kaikki toimet ja kääntää päänsä poispäin vaarasta ensimerkiksi äänilähteestä. Silloin se vaikuttaa pelkältä piikkipollukalta ilman että sen vielä tarvitsisi käpertyä pollukka-asentoon.
Ehkä siilit mieluummin syövät puskissa :-\. Kaikkihan alkoi kun tänne saavuttiin hieman kuin pakolaisina eli eräänä iltana oli portillani siili. Vetäydyin tai jotain ja se kipitti sisälle ja kukkalaatikon alle ja sitä seurasi moni muu seuraavana iltana. Silloin ne söivät niin että välillä lähti taju.
Ne olivat varmasti tavattoman nälissään.
-
Themis on luppa-lappukorva ilman pitkiä riippuvia karvoja joita spanieleilla on.
Tulehdus oli onneksi lievä, lääkitykseksi saatiin korvatipat kahdeksi viikoksi. Myös hiivaa oli. Lääkäri oli kiva eikä Themille jäänyt pahoja muistoja kun ei piikitetty.
Sydän kuunneltiin, ei ole mennyt huonommaksi.
Kahdesta huoneesta kuului ulvahduksia ja vinkuvaa, siellä isolle dobermanille ja pienenpienelle toyvillakoiralle teki pipiä.
-
Hyvä Themikselle.
Kyllä jotenkin epäilen että siilit on saatettu myrkyttää, sillä oudoksuttaa siili joka tulee ihmisen lähelle eli terassilleni kolmen katetun ruokavadin äärelle, kiertelee niitä muttei ryhdy aterioimaan. Se pureskeli pähkinää ja siinä vaiheessa olisi pitänyt riittää eläinälyä eli kaapata se froteepyyhkeeseen koppaan ja ei kun pieneläinpäivystykseen. Kun sitä koppaakaan ei vielä ole... :'(. Olisin minä kestänyt pienet piikittelyt siltä ja pakokauhukakan voi pestä pois mutta se lähti.
Toisaalta täälläkin on pimeitä kuolinkoloja joihin käpertyä mutta ehkä se ratkaisi toisin. Eihän rotanmyrkylle mitään mahda mutta olisi lievitetty tuskia ja tietäisin kyllä kuka teki ja mitä. Nyt vain epäilen ja se on epämiellyttävää.
Paras vaihtoehto olisi jokin parempi terassi jolla ehkä tarjoilu on jotenkin sigamageempaa ja kermaa joka aterialla tai jotakin jota siili halajaa, ehkä hyvää musaa tai tappelulupa eikö mitään portsaria sanomassa että heihei täällä ei tapella sentäs. Tai jokin happy hour... :'(
-
Tämä siilivuodatus nyt pitenee mutta puskasiilivatiinkin oli jäänyt ruokaa, tosin yöllä satoi niin kuin Nooan päivinä ja oli koleaa. On aina koleaa kun paksu pilvi taivaan peittää ja saattoihan se jähmettää siilit johonkin missä nyt olivat.
Jos ne kävivät täällä tankkaamassa yli pahimman nääntymyksen, sanoihan sisar että niillä oli varmasti ollut hirveä nälkä kun ihmettelin miten ne söivät sitten vähemmän, ettei siilikään määräänsä enempää loputtomiin syö.
Ei olisi pitänyt pestä sitä mattoa :-\. Se sisälsi dataa ja minä pyyhkäisin kovalevyn tyhjäksi sillä.
-
Joka vapaahetkeni olen istunut ja yrittänyt filmata oravasta videota mutta mikä on. Haistavatko ne jännityksen kun pälyilevät ja häipyvät saman tien pähkinä pykälässä. Ja minä kun tekisin niistä maailmantähtiä >:( .
Sitten vyöryy seuraava pilvikimpale jyristen ylleni ja maailma pimenee, mutta hempon pääsin toteen. Suurehko uroshemppo hyppäsi terassille kuin vanhasta muistista mutten päässyt morjestamasn se kääntyi ja häipyi mutta arvaan pesän. Kiidätin lähistölle nokkapalaa ja hamppua kaikista säännöistä huolimatta sillä näin viimeksi kuinka ne hyvin systemaattisesti syöttivät poikasille vain matosia tai viherravintoa.
Nämä ketjut menivät nyt päällekkäin.
-
Kävi lopulta parempi onni kuin oletinkaan sillä sain hyvän pätkän siitä hännättömästä oravaisesta. Se on hyvin paljon pelokkaampi syystäkin kuin muut. Laihempi ja koko ajan hädissään pälyileväinen. Koetan sitä ainakin lihottaa ja jaella sille että pähkinä kuten sille maistuva nokkapalakin tulee ihan turvalliselta Leenalta, koetan vastedes järjestää sille kattauksen hyvin säntillisesti se saattaa lähteä liikkeelle vasta kun tassujentöminän hetki on ohi ja linnutkin vaienneet mutta siilirapinaa ei kuulu vielä.
En tiedä mitkä mahdollisuudet sillä on hännättömänä mutta on siis tämä hoitola jossa huolehditaan näistä eläimistä. Ehkä minäkin osaisin se voisi asua terassilla talven yli ja muutenkin omaksua tämän on nimittäin olemassa suurhäkkejä virikemarsuja varten niistä meillä tiedetään paljon, sille voisi rakentaa luonnonmukaisen turvallisen suurhäkin ja sinne kaikkia nitä virikehäkeissä on, tai vieläkin suuremman, ja hommata omaeläinlääkärin ja tehdä siitä onnellisen oravan.
Nyt se ei ole minä erotan kyllä onnellisuuden oravassa.
Saisihan se kuljeskella vapaasti en tahdo tehdä siitä häkkieläintä vaan antaa kodin.
Tuohon mahtuu kyllä vaikka tehdään horrostuspesäkin.
-
Osaako joku ratkaista.
Siis oravat erityisesti Emma hakeutui kiihkeästi tänne ja tuli sisällekin pähkinälle. Minäkin syön pähkinöitä nimittäin. Sitten tuli jonkin ajan kuluttua oravaton hetki. Viimeinen erikoinen ele oli Emman poikkeaminen, se otti pähkinän kuin kohteluaisuuttaan mutta oli pälyileväinen ja katseli terassia arviomielisenä ja sitten seurasi oravaton aika jolloin täällä ei käynyt yhtäkkiä ketään. Silloinkin jos muistatte pelkäsin niille käyneen hullusti pahassa maailmassa.
Siten riemastuin kun sain oravia usein kappalein joskin hännätön on minulle syvästi rakas.
No nyt katosivat terassipuutarhasiilit! Ja viimeinen kokemus oli sama. Suuri siili kävi katselemassa paikat ja nautti muutaman pähkinän muttei kajonnut ateriavateihin. Tästä on kolme iltaa. Se nuuski kolot mutta poistui.
Saattoivatko ne katsoa synnytyskolot tai pesäpaikat? Minä en tiedä milloin siili poikii, myyrä jo kertoi äskettäin havainneensa metsässä pienen siilin. Toissa yönä oli näykkäisty hieman vadista joka asetettiin aivan portille ja paljon oli tietysti syöty puskavadistakin, olen vain tottunut kattamaan suuret annokset koska alkuun niiden ruokahalu oli suuri.
Mutta pois he on. En minäkään täällä poikisi jos olisin siili tai orava. Niistä kumpikaan ei tiedä ettei se suuri hahmo ole vaarallinen, ne muistavat tämän vain hyvänä terassina jolta etenkin nälkäisen siilin soveltui aloittaa ilta.
Täytyy penkoa siilitietoutta. Onko teillä?
-
Matotilanne ei ole hyvä. Yleensä niitä nousee sateen jälkeen poluille nutteihan ne tukehtumatta loputonta sadetta kestä ja tulevat syödyiksi loppuun.
-
Voi itku.
Se siilitappelu josta kiihdyin olikin todennäköisesti muuta... :icon_redface: Minä en enää ikinä puutu eläinelämään! Ihme että ne tulivat ylipäänsä enää. Ihminen tulee ja sanoo ettei kuulkaas täällä...
Noh onhan tässä pihaa.
-
Kyllä on mentävä varovasti terassille jos haluaa sinne oravatöminää. En muistanut että heti ovesta on sovelias kipeämisritilä ja sieltä tultiin alas ja lujaa.
Kello viisi hiipii hännätön orava ja silloin on oltava erityisen varovainen. Se sai ilmeisesti kuitenkin vatsan täyteen. Tietäisipä nyt onko se onnellisempi luonnossa eläessään oravanelämää ilman kykyä hyppiä kuten myös ilmaista itseään --- olen oppinut paljon häntäliikkeistä. Vai olisiko se onnellisempi ihmisen pyydystämänä, saisi aina hyvää pähkinä- ja jyväruokaa ja virikkeitä ja ihmisellistä rakkautta pyydystettynä suurhäkkioravana?
Täytyy kysyä sisarelta, jolla on suuri eläinäly. Siltä siis joka " näkee" .
-
Kello viisi hiipii hännätön orava ja silloin on oltava erityisen varovainen. Se sai ilmeisesti kuitenkin vatsan täyteen. Tietäisipä nyt onko se onnellisempi luonnossa eläessään oravanelämää ilman kykyä hyppiä kuten myös ilmaista itseään --- olen oppinut paljon häntäliikkeistä. Vai olisiko se onnellisempi ihmisen pyydystämänä, saisi aina hyvää pähkinä- ja jyväruokaa ja virikkeitä ja ihmisellistä rakkautta pyydystettynä suurhäkkioravana?
Täytyy kysyä sisarelta, jolla on suuri eläinäly. Siltä siis joka " näkee" .
Eipä niitä saa ottaa kiinni. Se on laitonta.
-
Eipä niitä saa ottaa kiinni. Se on laitonta.
No tuo ratkesi helposti.
Jossakin Helsinki-Kouvola-välillä on lintuhoitolaa vastaava eläinhoitola mutta sielläkin on tarkoitus kuntouttaa eläin luontoon. Vaatisi korkeamman tason kirurgiaa valmistaa proteesihäntä, joten epäilen onko asianomainen hoitola tälle tarkoituksenmukainenkaan.
-
Siileistä olen oppinut paljon. Sen moni tietääkin että on erittäin vanha nisäkäs nimitetään eläväksi fossiiliksi.
Niillä ei ole reviiriä eikä säällistä perhe-elämää eikä sukusiteitä mutta ne vaeltelevat valtavia matkoja. Reipas urossiili saattaa koluta kahdeksan hehtaarin alueen haeskellen naaraita jos sattuu sille päälle, mutta niiden lemmenpuuhat vaikuttavat tosi vihaisilta. Naaras siis saattaa todella käyttäytyä hyökkäävästi ja pyrkiä puremaan ja ajaa kosijan tiehensä.
Se mietityttää yhä mitä näin. No voin ymmärtää että tulee häirityksi jos tullaan ehdottelemaan kesken syönnin mutta sitä en ymmärrä, että siilin vetäydyttyä toiseen päähän omalle lautaselliselleen tämä kookas tulee ja ajaa sen kokonaan pois. Siis todella. Ei rauhaa ennenkuin polo karkaa portista! Mutta kilpakosintojakaan niillä ei ole, ja ajanhetki varhainen joten saattoi tulla kiista ateriavadeista sillä suuren osan yötä siili kuljeskelee ruokaansa hakemassa, joka on todella pieninä palasina maailmalla, sillä siilin on saavutettava lähes kilon paino ennenkuin voi ryhtyä rauhassa horrostamaan.
Päivät ne nukkuvat. Ne tosin täällä nukkuessaan heräsivät jos vei aterian tarjolle. Siilihaukotus näytti hyvin somalta, kun nokka avautui ja paljasti pienen kielen ja kaksi pientä valkeaa hammasriviä. Jos siiliä on esim tutkimustarkoituksissa pidetty erillään siilielämästä ne omaksuvat erilaisen vuorokausirytmin eli ilmeisesti valo ja melatoniinierityksen vaste määrittää niitä siinä kuin lämpötilakin. Ne harrastivat horrostelua täällä kun säätila painui noin kymmeneen tosin välillä söivät.
Yö kuluu sitten pesää rakennellessa ja sitten poiketaan tytöille.
Sunnytys saattaa siilillä olla vaikea ja poikaset perätilassa, mutta ne suoriutuvat yleensä vaikka urakka voi kestää tunteja. Se hoitaa itse napanuoran puremalla poikki ja ravitsee poikaset. Tämä osa siilielämää tulee vielä tarkastaa. En muista nyt kantoaikaa enkä pesimäaikaa.
Kiintoisaa mutta siili todella viihtyy parhaiten aivan yksinään. Koska niitä on niukasti on nyt neuvottu niitä tukemaan elämäntaistelussa siis ruokkimaan ja antamaan mahdollinen apu horrostuspesään, jättämään esille oksia puukasoja yms sillä aliravittu siili kuolee tai ei jaksa tehdä itselleen pesää. Kanta on heikentynyt.
Se kiintoisa tuoksu jonka minä onneton menin pesemään pois oli varmasti jäännettä edellisöisestä itsevoitelusta eli siilin puuskuttaen tuottamasta sylkimäisestä aineesta joka viehättää naarassiilejä... Minä valitettavasti en ole naarassiiliälyinen, olisi pitänyt konsultoida ennen kuin pesee hajut pois! Olisi saattanut päästä seuraamaan siilisynnytystäkin kenties ja pikkusiilejä, tai ainakin terassin vetovoima olisiehkä kasvanut. Siis ne olivat ilmeisesti viihtymässä kun totesivat, ei, ei sittenkään.... Harmi. Mutta se haisi hirveälle.
-
Joskus tuli noita siilien lemmenpuuhia seurattua. "Lempi" tosin kuulostaa väärältä sanalta, kun ei se naaras vaikuttanut pätkääkään kiinnostuneelta, tuhahteli ärsyyntyneen oloisena ja lyllersi poispäin. Taisi lopulta ajatella että annetaan nyt sitten niin päästään tuosta häiskästä eroon. Sitten paikalle ilmaantuikin kilpakosija, urokselle tuli kiire häätää sitä, ja naaras pääsi vähin äänin poistumaan :039:
Tuo oli Helsingin Vallilassa, jossa asuin lopun opiskeluaikaani. Opiskellessa sai rauhassa valvoa yöt ja vaikka lähteä kesäyönä luontoretkelle - joskin kerran en päässyt kun luonto tunki liian lähelle: siili oli majoittunut talon ulko-oven eteen tukkeeksi. Ehkä joskus eläkkeellä taas pääsen yöllisille vaelluksille.
-
Joskus tuli noita siilien lemmenpuuhia seurattua. "Lempi" tosin kuulostaa väärältä sanalta, kun ei se naaras vaikuttanut pätkääkään kiinnostuneelta, tuhahteli ärsyyntyneen oloisena ja lyllersi poispäin. Taisi lopulta ajatella että annetaan nyt sitten niin päästään tuosta häiskästä eroon. Sitten paikalle ilmaantuikin kilpakosija, urokselle tuli kiire häätää sitä, ja naaras pääsi vähin äänin poistumaan :039:
Tuo oli Helsingin Vallilassa, jossa asuin lopun opiskeluaikaani. Opiskellessa sai rauhassa valvoa yöt ja vaikka lähteä kesäyönä luontoretkelle - joskin kerran en päässyt kun luonto tunki liian lähelle: siili oli majoittunut talon ulko-oven eteen tukkeeksi. Ehkä joskus eläkkeellä taas pääsen yöllisille vaelluksille.
Voi vautsi. Sitähän täälläkin se naapurirapun mies lähti pelastamaan oletettua naishenkilöä pahoinpitelyltä jos miten varustautuneena ja löysi kaksi parkuvaa siiliä. Oli lopulta huojentunut ettei sentään soittanut paikalle poliisipartiota :repee: Se tuhahtelu kai kuitenkin ilmaisee, toivoa on pojuseni, toivoa on, mutta kuulemma toivoa on senkin jälkeen kun puraisen vatsasi vammoille, pojuseni, ja ajan sinut viidesti väkivaltaisesti pakoon. :003: Siili on hyvin wanhatestamentillinen!
Ne parkuivat kumpikin ja mitä luin niin puuha tuntuu käsittämättömän vastentahtoiselta jopa kiima-aikaan mutta lienee tätä ihmisen eläinälynpuutetta. Aivan kuin ne olisivat ottaneet oikeinkin lakina tuon että täyttäkää maa, että kai sitä taas täytyy edes kertaalleen ettei My Old Man pahoin vihastu.
Tämän takia asuisin halusta maalla ja seurailisin eläinten puuhia. Se toinen puoli haluaa johonkin jonne ihmiset on kauan sitten pykänneet jotakin ja nyt näkyy esimerkiksi kaivausten kerrostumina eli tässä jökötän pääsemättä kummastakaan puolesta irti.
-
Minä paha ja uskoton palvelija :'( jätin terassisiilien ravitsemuksen laimin koska arvelin koko poppoon muuttaneen. Tosin päivällä kuului varovaista rapsetta mutta toisinaan kukkakin rapsahtaa auetessaan.
Onneksi katsoin näkyisikö hännätöntä oravaa. Se kyllä tulee tasan kello 17.00.
Siellä kuljeksi nälkäinen pienenpuoleinen siili sittenkin. Hieman se muistuttaa Samuelisiiliä, mutta nyt käy kova tassujenrapse. Olen onnellinen paluustansa.
-
Nuori siili näkyy yöpyneen. Kermavati oli vajennut ja liha-ateriasta nautittu soma kolmannes. Se koetti purra pähkinää joka aina luiskahti ulottumattomiin kun sen totesin. Kyllä se tuli jo päivemmällä, täällä vain on niin monia koloja joissa piillä.
Hahmottelen suunnitelmaa jolla assisteerata horrostuspesän laadintaa hienotunteisesti, en tahdo tyrkyttää, taidan etsiä soveliaita oksia ja tikkujahan täällä on entuudestaan koska on noita kasvien tukipuikkoja, niitä saa kyllä käyttää. Toimitetaan lisää.
Yksi kuitenkin rakennetaan muutamalla erilliskololla siis rivitalotyyppinen, koska siili rakastaa yksinäistä horrostusta. Siis ei perhepesiä.
-
Tämä olisi kuulunut päiväkirjoihin :-\. En tiennyt ennakolta :-\.
-
Ne parkuivat kumpikin ja mitä luin niin puuha tuntuu käsittämättömän vastentahtoiselta jopa kiima-aikaan mutta lienee tätä ihmisen eläinälynpuutetta.
No jaa, kerrankos se on ihmiskunnassakin niin, että urospuolisella olisi kovasti halu päällä, mutta naaras ei kiinnostu lainkaan, nakkelee vain niskojaan.
Parkuvan olen kuullut vain siilinpoikasen, tai ehkä se oli pikemmin kirkumista, kuin mikäkin papukaijan ja sirkkelin risteytys. Tai jotain kimeää säksätystä. Ihmettelin ääntä edellisen asuntoni pihalla aikani, kunnes äkkäsin että siileistä se pääsee. Oli emo ja oliko peräti viisi poikasta, pitivät sillä tavoin kai yhteyttä, kun poikaset jo harjoittelivat itsenäisyyttä pidemmillä kävelyretkillä. (Valitettavasti löysin parin päivän päästä kolme kuollutta pikkusiiliä puistonurmikolta; lienevät olleet niitä samoja. Yöllä kävin hautaamassa. Jälkeenpäin tuli mieleen, että olisiko tuolla tavoin kuolleena löytyneistä rauhoitetuista eläimistä pitänyt ilmoittaa jonnekin, ja/tai postittaa vaikka omaan laskuun Eviraan tutkittavaksi. Olivat ulkoisesti vahingoittumattoman näköisiä, selällään ja suut auki. Jokin ärhäkkä tauti, vai olisivatko myrkkyä saaneet?)
Tämän takia asuisin halusta maalla ja seurailisin eläinten puuhia.
Kaupungissa näkee joitakin eläimiä paremmin kuin maalla. Vaikka nyt siilejä juuri. On lajeja, jotka hyötyvät ihmisten tekemisistä.
-
Tämä pitää paikkansa ainakin mitä stadiin tulee verrattuna kotikaupunkiin.
Toisaalta siellä riistansuojelusaarella näkee hiiriä... myyriä ja siilejä ja kettuja ja hirviä ja on kuultu muutama susi. Tosin vain pahoina metsäpalokesinä, tulevat rajaloikkareina.
Sisar kertoi kuinka kuuli jatkuvaa naputusta ja koputusta talon alta ja intti että joku eläin siellä on. Lopulta sai miehen kiskomaan jonkin ritilän irti ja ulos hoippui pieni siili. Se oli jossakin remontin vaiheessa eksynyt talon alle tai jäänyt loukkuun kun ristikkoa siirrettiin.
Siili ei pelännyt mitään, se päästi aivan lähelleen muttei jaksanut syödä. Kun suupieliin siveltiin kermaa se lipoi sen pois ja muutaman toiston jälkeen jaksoi jo omin toimin nauttia kermaa ja lopulta syödä suuuuuuuuren annoksen kissanruokaa jota talossa oli valmiiksi tarjota. Aterioituaan se oli muitta mutkitta painellut matkoihinsa.
Nälkäkuolema on julma eläimellekin. Joskus tänä kesänä olen miettinyt kuinka eläin pärjää, se takuulla kärsii lujasti, mitä se ajattelee ja kokee pienessä päässään? Sekin siili jatkoi koputtamista ties millä menetelmällä kunnes apu ehti paikalle.
-
Huh, kumpikohan säikähti pahemmin! Orava tömäytti säärelle kun loikoillin terassilla lukemassa. Taisin olla niin pitkään liikkumatta ja vaatetus ei juuri väriltään poikkea terassimatosta että väärinkäsitys oli ymmärrettävä tapaus.
Noh, minä pystyyn ja orava säntää ristikolle josta katseli hämmästyneenä maanjäristystä.
Se saapui kyllä takaisin pähkinälle ja vesiastialle. Muovisen ne ovat kaataneet kumoon tavoitellessaan juotavaa. Tuo on kyllä yhtäläisesti satunnaisia siilejä sekä lintuja varten ja pestään päivittäin.
-
Varovasti saa liikkua terassilla, kun avasi portin ja sydämens metsäelukoil. Menin illalla katselemaan mistä syystä muutama tuikku ei syty, mutta peräännyin tuhahdusta ja kahahdusta, kovasti anteeksipyydellen :003:
Mutta ateriavadit oli tarkkaan nuoltu ja raaputettu. Kermaa riittää pienempikin annos, mutta kattanen iltasella enemmän sekä puskaan että terassille. Oravat tömistivät tarmokkaasti sillä pähkinät on syöty. Olen siis ihan kierteessä näiden kanssa. Mutta hyviä kuvia ja videonpätkän nappasin tällä iPadilla Luomuksen sivuille.
Ei ole helppoa siilillä sadekesän jälkeen, vähäisesti näkee koppiksia ja madoista käy ankara kilpailu.
-
Varsinaisia veijareita nämä kaksi tervettä poikasta. Kun selkäns kääntää ne ovat sisällä ja hyppäävät hilpeää polskaa. Huh! Tavoitteena on kyllä ota-hyvä-leenan-kädestä eli pähkinä ja pitkä video.
Siili vetoaa kyllä voimakkaasti, ei parempaa eläintä, toivon syvästi että terassipuutarha katsotaan horrostamisen arvoiseksi.
Tiettyyn kohtaan määrähetkelleen katetaan hännättömän oravapojan pähkinät mutta niitä on vaikea korvamerkitä.
-
Siilien ateriavadit on tyhjennetty ja raaputettu tarkoin. Opiskelin tietoutta siilisivustolta. Nyt ei ruokintaa saa keskeyttää samoilla siilipaikoilla samaan siiliaikaan kunnes siili itse tietää horrostamishetken koittaneen marraskuussa.
Horrostusasuntoja esiteltiin, oli näyttävämpääkin maalattua, punamulta sopii siihen, mutta vaatimaton kelpaa. 40x40 cm minimi, ja torvimainen sisäänkäynti noin 20cm matala ja tuuletusraot karonrajaan. Huopakatto, mieluiten taitemallia jotta lumi ei kerry kuten tietää jokainen tasakattoisessa asuva. Sinänsä lunta saa tulla muttei painumaan läpi kosteutena. Hometta vältettävä.
Siili mieltyy erityisesti suurehkoon, vaahteramaiseen lehteen jota kootaan pesä sullomatta täyteen, jos tulee liikaa siili tosin viskelee itse turhat pois. Se siihen tekee itse pehmeän pesäpyörylän. Siili nukkuu yleensä yksin.
Kannustan jokaista jolla on mahdollisuus laatimaan horrostuspesää aion itsekin teettää vaarilla yhden ja ainakin tarjolle asettaa, Samueli ainakin on liian pieni tehdäksensä itse vielä kelvollista pesää. Näin siilin aterialla mutten jälleen voi taata että ruoka upposi juuri lihotettavan Samuelin kuonoon.
-
Eilen illalla ennätti siili terassille ennen kuin ruokalautanen oli paikalla. Se pyöritteli maapähkinää ja nuuskutti tälle uudelle ateriamuodolle, sinänsä siilille mieluisalle mutta vain murskattuna sillä kokonainen pähkinä saa siilin tukehtumaan. Kiidätin ateriavadin, johon Samueli ryhtyi ja sillä välin pähkinät katosivat sen siiliulottuvuudesta. Arka se on, kun yritin sujauttaa toista lautasellista taitse se oli jo piilossa mutta häivyttyäni palasi. Puskasiiliastia oli jälleen huolellisemmin puhdistettu mutta joku on löytänyt tiensä tänne joten tarjoilu molempiin jatkuu. Puska-astia pysyy pikku kuopassa hyvin paikallaan.
Siiliateriavati kaipaa reunat sillä siili nojaa mielellään niihin etukäpälillään. Vanhaa paistinpannua suositellaan. Se myös pysyy napakasti paikallaan.
Oravista on kehittynyt kiiltäväkarvaisia, kirkassilmäisiä ja loistavan lahjakkaita. Onni näyttää koko ajan hymyilevän, Otto on arempi ja sillä on yhä tuuheutumaton ruotomainen häntä, niillä on nämä nimet koska on nopeaa huutaa, Onni ja Otto, heti ulos, jos ne juoksentelevat sisälle, niillä on se tapa ja minulla tapana pitää oveni kesällä auki... Oswaldia koetan lihottaa piilosta kello viiden pähkinöillä mutta epäilen että nämä hännälliset syövät veljen aterian. Se on ikävää, Oswaldilla ei ole häntää ja se ehkä talvella tarvitsee avustusta ja haluaisin saada voitettua luottamuksensa, toisista yritin siepata kuvia.
-
Heräsin yöllä kiivaaseen rapinaan terassimatolla joka siis on kuramatto. Kova puhinakin ja mietin nousta katsomaan mutta en jaksanut kiskoa itseäni vuoteesta. Vähän se nyt harmittaa. Mikä teko mikä meno mikä lento? :-\. Sitä kesti kestämistään.
Vaari soitti ja tarkensi horrostuspesäohjeet. Onhan hän nikkarointi monta koira-asumustakin. Ensimmäinen jäi pihan koristeeksi sillä koira, silloinen, vain vilkaisi ja käänsi ylenkatseellisesti päätään.
Saattaa tietenkin tapahtua että horrostuskoti ihmisterassilla ei vastaa siiliunelmaa talvikodista mutta me yritämme. On siis tarjolla lämmin, rauhallinen ja turvallinen, uusi ja hyvin kalustettu hyvältä horrostusalueelta, hyvästä siilikaupunginosasta talviasunto. Neliöitä säädetty määrä. Sisäänmenotunneli riittävän pitkä. Siilille miellyttävää lehteä riittämiin. Taitekatto.
-
Sisar soitti, lankomies korjasi haitariansa autotallissa kun sisälle syöksyi siili tuhatta ja sataa. Havaitessaan ihmisen se käpertyi palloksi ja piti suurta tuhinaa ja puhinaa, ja syöksyi edelleen tavaroiden joukkoon jossa parkui.
Se oli juuttunut paetessaan hassusti niin että eivät jalkansa ylettyneet maahan eikä muu auttanut kuin noutaa rukkaset ja siinä kumpikin yhdessä nostamaan vihaista ja kiihtynyttä siiliä pinteestä. Ei kelvannut ateria se lähti kiitämään.
Arvelen kyseessä olleen siilikahakan. :icon_eek:
-
On erikoinen olo. On aivan peilityyni, ei tuule hitustakaan. On muuten hiljaista, mutta joku haukka kirkuu pohjoisen puolella. Vesi ei liiku muusta syystä kuin siitä, että kalat käy pinnassa. Kaikki kärpäset ovat heränneet talviunilta, mutta ovat jotenkin vedottomia ja niitä on helppo napsia kärpäslätkällä. Kun niitä ei kylmyyden vuoksi ollut alkukesästä, niin nyt lämpö on yllättänyt ne ja ne ovat selvästi nousseet väärällä jalalla. Päästäinen sentään meni saunasta rantaan polun poikki, mutta ei metelöinnyt mennessään. Aurinko on pilvessä ja jotain sinisiä raitoja näkyy taivaalla.
-
On erikoinen olo. On aivan peilityyni, ei tuule hitustakaan. On muuten hiljaista, mutta joku haukka kirkuu pohjoisen puolella. Vesi ei liiku muusta syystä kuin siitä, että kalat käy pinnassa. Kaikki kärpäset ovat heränneet talviunilta, mutta ovat jotenkin vedottomia ja niitä on helppo napsia kärpäslätkällä. Kun niitä ei kylmyyden vuoksi ollut alkukesästä, niin nyt lämpö on yllättänyt ne ja ne ovat selvästi nousseet väärällä jalalla. Päästäinen sentään meni saunasta rantaan polun poikki, mutta ei metelöinnyt mennessään. Aurinko on pilvessä ja jotain sinisiä raitoja näkyy taivaalla.
Täälläkin on havaintoja vetelistä kärpäsistä joilla ei ole selkeää käsitystä kärpäsolevaisuudesta.
Istun ovella katselemassa terassivalaistusta, siilit on huollettu ja ajattelin seurata milloin terassisiili ilmestyy. Arvelen terassikattausta lähtökohtaisesti ongelmalliseksi nyt kun on kaikki nuo led-tuikut. Muttei auta; niin pitkään kuin ateria nautitaan se myös katetaan. Siilihämmennys on hankala teko. Muutoin puskasiilikattaus olisi toiminut paremmin näkökulmani mukaan.
Sisar tekstasi siilikattauksen kelvanneet ja ateriavadin tyhjennetyksi. Veikkaamme samaa siiliä asialla kuin eilen poistui raivoissaan puhisten. On toista tarjota ruokaa säällisen matkan päästä kuin käydä nelikätisesti kimppuun, siilille kun on vaikeata selittää ettei se muuten pääse jaloilleen.
-
On erikoinen olo. On aivan peilityyni, ei tuule hitustakaan. On muuten hiljaista, mutta joku haukka kirkuu pohjoisen puolella. Vesi ei liiku muusta syystä kuin siitä, että kalat käy pinnassa. Kaikki kärpäset ovat heränneet talviunilta, mutta ovat jotenkin vedottomia ja niitä on helppo napsia kärpäslätkällä. Kun niitä ei kylmyyden vuoksi ollut alkukesästä, niin nyt lämpö on yllättänyt ne ja ne ovat selvästi nousseet väärällä jalalla. Päästäinen sentään meni saunasta rantaan polun poikki, mutta ei metelöinnyt mennessään. Aurinko on pilvessä ja jotain sinisiä raitoja näkyy taivaalla.
Tämä tyyneys jatkui useita tunteja ja sen rikkoi vain puolentusinan kuikan riehakas pulikointi. Ilmeisesti tämänvuotiset vielä lentokyvyttömät poikset olivat liittyneet joukkoon. Järven pinta peittyi paikoitellen ruskealla ohuella matolla. Kummastelin sitä ja soitin yliopistolle tutulle limnologille ja sieltä tuli vastaus. Kuollutta levää, joka nousee tähän aikaan pintaan ja kalat käyvät herkutelemassa sillä. Täysin vaaratonta.
-
Tämä tyyneys jatkui useita tunteja ja sen rikkoi vain puolentusinan kuikan riehakas pulikointi. Ilmeisesti tämänvuotiset vielä lentokyvyttömät poikset olivat liittyneet joukkoon. Järven pinta peittyi paikoitellen ruskealla ohuella matolla. Kummastelin sitä ja soitin yliopistolle tutulle limnologille ja sieltä tuli vastaus. Kuollutta levää, joka nousee tähän aikaan pintaan ja kalat käyvät herkutelemassa sillä. Täysin vaaratonta.
Muistan hyvin leväkauden Suomenlahden pohjukasta kun liikkui sinilevää. Sitä oli vaarallista mutta myös vaaratonta muotoa. Ei siihen silti mielellään itse mennyt sekaan, mutta käytiin siellä kavereitten kanssa aloittamassa musiikkisyksyä ja aina joku innostui kuullessaan ettei kyseessä ole lehmäntappolevä.
Ruskolevä onkin harmitonta.
Tällainen kolea kesä oli siitä tietysti hyvä ettei suosi sinilevää. Sitä en tiedä millainen pulssi saatiin Tanskan salmista raikkaampaa paremmin merivettä.
Koska jokainen varmasti kiihkeästi odottaa siiliuutisia :003: ne todella näin kun pidin itseäni valveilla. Jostakin syystä ne suosivat lasilautasta vastakkain asettuen. Sen jälkeen tapahtui kiertelyä ja kuljeksintaa ja menin nukkumaan. Muovivadilta tarjottu ateria oli yhtäkaikki kelvannut täydellisesti viime murenaan.
Olen totuttanut kiiliäiset hieman kalliille, niille maistuu parhaiten Latz liharavinto hyytelössä. Hyytelö on kyllä pilkottava näin kerran siilin kamppailevan pois liukuvan möykyn kanssa eli annos pienitään. Lisäksi ne mielellään syövät kissanmakkaraa.
-
Öiseen aikaan ennen oma terassini muuttuu mystiseksi metsäksi, täynnä outoja valoja ja varjoja, rapinaa ja liikettä. Vielä pari vuotta sitten istuskelin siellä erityisesti illoin mutta nyt on kuin se työntäisi minut pois tieltä, kuulen varoitustuhahduksen ja nytkin kurkistelen ovilasista siilien puuhia.
Kaikki alkoi pystytettyäni ritilät ja niihin ylen kiipeäväisiä kasveja, kuten clematikset ja nyt tuon villiviinin monena alkuna. Sitten nuo sinne tänne ripustellut aurinkolatauslamput luovat ihan oman tunnelmansa. Kummallista. En ihan näin ajatellut mutta puutarhat elävät!
Samuelisiili oli jo paikalla kun hätkähtäen totesin hyvä tavaton, mikä on aika! Se riensi piilosta aterian äärelle ja nautti rohkean neljänneksen suuresta vadillisesta. Se luullakseni yritti kiivetä huilimaan siihen kukkalaatikkoon joka ei oravien jäljiltä ole hyrskynmyrskyn mutta kaatoi parka muutaman istutusruukun ja säikähti. Se löysi kuitenkin rakoseen josta pujahtaa uudelleen ateriavadin äärelle ja sen ruokahalu on suuri.
Äsken kuului kahinaa ja sisälle lyllersi suurempi siili. Se ei suunnistanut ruoan äärelle joten en tiedä mitä se aikoo.
Mummolasta saapui tiedotus, soma pesä horrostusta suunnittelevalle siilille on valmiina. Tunnemme kiitollisuutta.
-
Siilien sijasta meillä on paljon jänisjusseja. Tuossa pihalla kirmailevat ja syövät ävärtä. Oravat ovat niin apean näköisiä, kun on kesäturkki.
-
Kun on paljon jäniksiä, on jänisruttoakin. Älä koske, jos on jäniksenraatoja, ja jos sääskenpuremat alkavat märkimään, niin voipi olla jänisrutto.
-
Sitä oli noin kymmenen vuotta taaksepäin täällä. Kaivoin pari kertaa viereen maahan montun ja lapiolla käänsin elukan sinne. Luonnon järjestyskö noin toimii: jos liikaa samaa lajia, niin tauti sitten vähentää.
-
Luonnonvalintaa. Riittää sapuska paremmin, kun muita heikommat yksilöt karsiutuvat.
-
Naapurin kanssa silloin jänisruton aikana ihmeteltiin, kun joillakin kuolleilla oli vaahto puhaltanut suusta/sieraimista. En aikoinaan osannut nettiä hyödyntää, että miten on.
-
Helsingissä oli citykaniineja joita kai vähennettiin joillain ampumatalkoilla tai mitä luin, nyt saisi korjata sillä olen sangen epävarma. Citykettuja alkoi ilmetä. Minusta se oli vain hauskaa mutta ehkä kettu suoritti joitakin kettuiluja yksityispihoissa.
Tässä talossa asui jänis siis pihapiirissä kuten asuu pesimisoikeusharakka mutta jänis saattoi kuolla tai muuttaa muualle tai tulla häädetyksi kaniinina. Jäimme kaipaamaan.
-
Citykaniahan pidetään vähän ongelmana. Kettu on sille luontainen vihollinen. TV:ssa oli asiaohjelma, missä näytettiin miten kesyn fretin kanssa onnistuu citykanien metsästys. Tietyllä pesityllä luola-alueella vain putkien suut verkotettiin ja fretti pantiin yhdestä sisään. Ei montakaan minuuttia tarvinnut odottaa, kun kaneja alkoi tulla luolistaan pakoon ja jäivät verkkoihin. Kanit lopetettiin ja pakastettiin ja aina joskus vietiin Korkeasaareen evääksi. Siitä sai metsästäjä palkkansa. Ampumakeino on rajallinen asutulla alueella.
-
Muistaakseni myös jousipyssyjä käytettiin esim. Kaisaniemessä kaupungin puutarhalla.
Minä ihailin pihassa jalalleni lennähtänyttä tulikultiaista. Tässä linkissä kuva: http://hyonteiset.net/foorumi/viewtopic.php?f=6&t=26886
Se ei viipynyt niin kauan, että olisin itse saanut kuvaa.
-
Olisiko asumajäniskin kadonnut fretin säikäyttämänä Korkeasaareen jollekin ateriaksi.
Mitähän ilkivaltaa kettu harjoitti. Kai olen hieman hupsu toivoessani tänne villien eläinten mellastusmiöjöötä? Auto on niille vaaraksi mutta voisihan yksityisautoilua vähentää ja lisätä äänivalleja ja muureja. Muurista ihminen olisi hyvillään.
Siilien touhuja on vasta hauska seurata. Millähän kaikilla toimilla ne viestivät? Kerranhan ateriavati myöhästyi. Siis aiemmin aikataulun täsmennys oli hankalaa. No, säännöllisesti täällä on käyty katsomassa ja jos ruokaa ei näy ateriavadin paikalle tuotetaan kakka. Protesti? :icon_eek:
Olen aikaistanut tämän ja muutkin pettymykset välttääkseni.
Täällä poikkeaa kookas siili joka haistelee ja maistelee muttei ryhdy aterioimaan. Sitä seuraa Siili Samuel, joka syö nirsoilematta kaiken tarjolle asetetun. Nytkin kuuluu harras maiskutus. Tarjolla on asetettuna raikas vesi, Latz muona sekä kissanmakkaraa. Myös ripotellaan pähkinämurskaa.
Siilit ovat siis Leenan muruja! :055:
-
Helmi on kaupungin suloisin aasinvarsa ! Näimme tänään . Lotta oli ensimmäinen joka pääsi sisään klo 10. Helmi oli silloin vielä nimetön.
http://www.ess.fi/uutiset/paijathame/2015/08/15/yli-marolan-aasivarsa-sai-nimen-helmi
-
Ja Siili Samuel Helsingin viehättävin siili. Saapui myöhäiseen aterioimaan ja jokin sitä hieman häiritsee. Se rymyää kukkatelineissä sen sijaan että lähtisi aterian nautittuaan kaivelemaan puunjuuria ja tyttöihin. Minä mietin tietysti saiko se siilivatsansa täyteen.
Toisinaan se pyöriskelee täällä varhain valoisaan aikaan. Nyt kun päiväseltään nukuin seurailen sen toimia. Aamuyö meneillään ja siellä se on. Kun vain ei toinen olisi vienyt sen ateriaa.. Kyllä on asetettava toinen tarjolle.
Siihenhän se tulla putkahti telineen alta! On hassua että ihminen saattaa aivan seota siilin mutta ne kun lölleröivät pitkin ja ovat niin... Siis niin! :109: siili vielä ei ole seurallinen eläin lainkaan.
-
Kaikki ateriavadit tyhjennetty. Ajaisiko kylmä yö siilit yöpalalle? Iltakeskustelu sisaren kanssa käsitteli paikallissiilejä ja Lapsi Kolme sitten vei ateriavadit, he ovat hieman laistaneet, arveluni mukaan minun ehkä tulisi subventoida heikäläissiilejä sillä heillä on katon allakin jo kuusi ihmisolevaista kaksi syövää kissaa sekä kookas koira.
Mutta katsella siilejä yöllä! Siinä on jotakin suurta! :icon_biggrin:
Aamulla minut herätti raksuttelu ja naksuttelu. Pidän pähkinöistä itsekin ja orava oli poikennut vilkaisemaan löytyisikö herkkupalaa. Siitä syntyikin varsinainen jenkka kun koetin opastaa sitä ovelle ja siitä ulos, saisihan se minun puolestani sisälläkin olla mutta kun se on niin rauhaton! Ryntäillä nyt sinne tänne niin että astiat helisevät. Se yritti ulos tasan niistä mahdottomimmista kolosista.
-
Kuuntelin eilen illalla radio-ohjelmaa siileistä. Joensuun piikikkäistä on tehty väitöskirja. On se mielenkiintoinen otus!
-
Kuuntelin eilen illalla radio-ohjelmaa siileistä. Joensuun piikikkäistä on tehty väitöskirja. On se mielenkiintoinen otus!
Toivottavasti sen vielä löytää radioareenasta, no, ainakin väikkärin saa lainaan. Itse keskityin ihastelemaan horrostuspesää ja sommittelemaan sijaintia.
Olen seurannut oravia ja välillä epäilen että ne telmivät kanssani ihan huvin vuoksi. Niistä on hyvä vitsi tulla herättämään minut säntäilemällä kirjahyllyssäni ja naksuttelemalla tassuja tömisyttämällä ne ainakin vaativat pähkinää. Kahden oravan pähkinäkiistaa seurasin. Kun orava ilmoittaa että juttuhan on näin, se tömäyttää etukäpälänsä lattiaan ja ellei tehoa seuraa nopea hippa. Ne ovat kyllä tasaväkiset.
-
http://areena.yle.fi/1-2294923
-
http://areena.yle.fi/1-2294923
Suurkiitokset! Siili kiikarissa-sivusto niin usutti niihin horrostuspesiin ja nyt ne sitten kai katoavatkin metsiin... :'( . Noh, mikä on hyväksi Samuelille on hyväksi minulle. Joka tapauksessa on huomenissa asetettava pesä kohdilleen, kerättävä se huolellisuutta noudattaen sullomatta täyteen siiliä erityisesti miellyttävää vaahteranlehteä ja täten mahdollistettava stadihorrostus. Tässä on lähistöllä ollut poikaspesä joten jos vain saisin selitettyä että tähän saa kyllä muuttaa. Tietysti täällä on tuo Keskuspuisto, mutta joskin siilit vaeltelevat, on siinä kodikas asumus niille alle kiloisille ainakin eräänä mahdollisuutena.
Luonnollisesti aktiivinen ravitseminen jatkuu marraskuulle tai kunnes ateriavadit toistuvasti palautetaan kajoamattomina.
Mietin vain millaisen riemastuksen pesä herättää oravissamme, kuinka kiihkeästi sen katolla tömisytetään tassuja ja onko sinne jotenkin mukava ryömiä jemmaamaan jyviä. En tunne oravaa noin läpeensä.
-
Tolkutonta tuhinaa pidetään. Minä juuri vein lisävadillisen ruokaa. On hyvä pitää terassinovi avoinna niin ei lukko rapsahda pelottavasti, kun sujauttaa uuden siilivadin. Se tietysti tietää sitä että herää siihen että orava tuossa naksuttelee pähkinää tyynen tyytyväisenä.
Mitä ihmeen puhinaa? Herättääkin horrostuspesä jotakin ylimääräistä?
Oli muuten erikoista päästä kuuntelemaan oravakeskustelu. Kun Onni ja Otto kiistelevät juttu alkaa niin, että etutassut tömähtävät harallaan lattiaan, toinen tekee saman eleen. Sitten keskustellaan ja sepä oli kuultavaa! Niillä on aika lailla kuin ihmisen ääni, laulava ja sävelkorkeutta vaihteleva. Ne laulavat ilmeisesti jotain että häivy tämä on minun pähkinäläjäni. Sitten se joka aloitti hyökkää ja toinen on jo menossa mutta se kiertää toista reittiä tömäyttääkseen sille joka riidan aloitti.
Kokeilin kahta pähkinäläjää mutta ei, kyse on periaatteesta.
-
Kokeilin kahta pähkinäläjää mutta ei, kyse on periaatteesta.
Niinpä. Meilläkin oli aikoinaan kaksi televisiota, mutta teinit asettuivat yhden eteen riitelemään ohjelmista.
-
Niinpä. Meilläkin oli aikoinaan kaksi televisiota, mutta teinit asettuivat yhden eteen riitelemään ohjelmista.
Noilla oraville on ihan ilmi murrosikä. Onhan koirallakin. Koko eilinen meni niin että ne juoksentelivat täällä sisällä. Ulkona oli erittäin rikas ja monitahoinen tarjoilu pähkinää ja nokkapalaa, niillä ei siis ollut mitään asiallista asiaa tänne. Kun ovea raottaa niistä jompi kumpi tai kumpikin säntäilee täällä ettei päässyt kauppaan ennen kuin kollasi joka nurkasta onko missä oravaa. Niistä se on taatusti vain hauskaa.
Siellä tapellaan taas.
Onni on pääsemässä voitolle. Oswaldia ei ole näkynyt, suren sitä, hännättömyys vetosi voimakkaasti, se tarvitsi kello viiden pähkinänsä muttei ole viime päivinä niitä haeskellut.
Täytynee patikoida keräilemään siilipesään täytettä. On siellä yöllä käyty ja vähän jo yritetty pyöriskelläkin. Ankaraan puhinaan heräsin.
-
En ole ehtinyt lukea ketjua, mutta tiedotan, että minullakin kävi yöllä pihalla siili. Kissanruoka maistui :). Myös vettä tarjosin. Aika kookas yksilö oli.
-
En ole ehtinyt lukea ketjua, mutta tiedotan, että minullakin kävi yöllä pihalla siili. Kissanruoka maistui :). Myös vettä tarjosin. Aika kookas yksilö oli.
Oi, jokaista onnellista siilikontaktiin pääsevää! Jos oli entuudestaan vieras saattoi olla kuljeskeleva urossiili. Ruoki uudestaan ja kerro kuulumiset!
Meillä vieraili viime yönä erittäin pikkupikkuriikkinen, eli viime päivinä kotipesästä maailmalle lähetetty. Se Penan linkki antoi suurta siiliviisautta. Se söi mutta vetäytyi sitten ja makasi matolla niin äänettä liikkeettä että pelästyin kuoliko se jotenkin, kun eihän tuohon ruokaan voi tukehtua? Mutta jos se vain kuoli? Hiivin lähemmäs mutta kyllä se eli erittäin hyvin, se ressu pelkäsi, se nousi ja kipitti kukkalaatikon alle, lähimpään kätköpaikkaan.
Ei se mielestäni nauttinut riittävän suurta ateriaa, taitaa olla varuilta hylakerman hakureissu vaikka jo kaupassa kävin. Arveluni mukaan tässä lähistöllä on ollut poikaspesä. Ja nythän ne vieroitetaan. Siilinpoikaset ovat yleensä syöneetkin lihahyytelöistä sen hyytelöosuuden kun se saatetaan jättää ja pureksia vain lihapalaset.
Kävin keräämässä toistamiseen paperikassillisen soveliasta lehteä, pientä oksaa, pehmoisia kortteita yms sillä tuunaan varuilta kukkalaatikon alle tee se itse- henkiselle hätämajoitusta. Taustalevyn sain styroxista, joka muutoin on kuumahko ja saattaa keskeyttää horrostuksen jos talvi on leuto. Kyllä se yhtenä seinään menee, mutta muutoin on liian pieni.
Konsultoin Siili kiikarissa - osaajaa, ja tarkastin pesäohjeistusta. Isäni on erittäin oivaltavasti laatinut irrallisen pohjalevyn pehmeää paksua materiaalia, muu on vanhaa lautaa. Sen päälle kaadoin runsaan määrän multaa, haalin isolta pihalta sammalia jotka sijoitin siihen päälle. Eilinen lehtikasa kuivuu pehmeällä puhtaalla pyyhkeellä olkkarin matolla, toinen kassillinen on kerättynä siilin suosikkiheinää, pikku oksia lehtineen (kookkaita, pehmeitä). Minulla oli kelpo veitsi matkassa, sain soveliaita.
Keskustelimme mahdollisuuksistani saada siiliemännyys. Mitään varmaahan hän ei osannut luvata, prioriteettina on joukko omatekoisia talvipesiä, mutta potentiaali arvioitiin kyllä aika positiiviseksi kun nyt näinkin laaja asiakaskunta oli ja näitä nuoria hakeutuu, seutu on tuttua siili muistaa missä oli sitä ravitsemusta.
-
Ajankohtaisesti vesikupilla viivyskeli suurenpuoleinen siili. Nyt se jatkaa ateriointia. Rymistely on uusi siiliseikka, alkanut pesän asettelun jälkeen. Ehkä ne poikkeavat :icon_biggrin: tutustumassa? Onkohan sinne sittenkin hankala mennä, oikeanpuoleinen säleikkö saattaa siinä olla tiellä ja se kun on huonosti kiinnitetty ainakin kookkaamman siilin tönäisy on mahdollinen.
Koetin kyllä optimoida vapaan liikkumisen. Lisäksi sinä kylmänä aikana totesin siilien mieltyneen sokkeloihin. Mahdollista niinikään on että vilkaisevat nyt täysin syrjään jäänyttä pöytää, jos ovat paremmin toimen siilejä ja rakentelevat. Sinne voisi toimittaa varuilta mullitetun ja sammalpäällysteisen laatikon. Siinä on tiellä rymisevää puutarhaesineistöä jonkin verran, joitakin tukikeppejä ja noin.
Lintulauta tulee talveksi, sille on jo sijoituskohta. Säleikkönurkka, jonka toisella puolen on tomaattiamppelini. Siihen vaan talvikasvia, sama lähiamppeleihin.
Kaikki ovat niin :055: :054: :054: :109:. Mutta siilinlölleröiset veivät sydämeni. Kyllä se portilla värjötellyt oli joku taivaallinen lahettilässiili.
-
Teinpä vielä siilieleen.
Olen oppinut että siilin on helppoa aterioida astiasta jossa on selkeät tanakat laidat. Se nojaa kernaasti etukäpälänsä reunoihin. Hämmästelin miksi tämäniltainen vieras ei syö.
Toimin näin että luovutin erään vuoistani, kippasin siihen uuden Latz hyytelöidyn kerta-annoksen, hieman viipaloin kissanmakkaraa ja kumosin lautasilta ateriat. Kyllähän ne söivät niiltäkin, mutta arvioni mukaan oli hätätilanne silloin.
Se hipsi suurruukkujen lomasta ja nojautui vuokaan. Kenties on uusia kävijöitä tämä. Myös naarassiilejä liikkuu sillä ovat imetyksestä riutuneita. Tämä on poikaseksi kookkaanpuoleinen.
Se piti pientä puhinaa.
Jotakin kolinaa se saa aikaan. Harras toiveeni on että ravitsin sen.
Sisar siis vieraili kun muuttivat Lapsi Kolmosen ja toimittivat pesän. Katselimme kukkia, oravia ja lintuja kaikissa toimissaan. Sisar huokaisi aivan tosissansa: Tämä on paratiisi.
-
Olen tätä väliin mietiskellyt.
Siilihän on hyvin vanha laji, niitä oli paljon ennen ihmistä. Ihmisen aivot puolestaan kätkevät pohjimmaiseksi hyvin vanhaa kuten tiedetään.
Siili on varsin suloinen katsella, sellainen löllerö suippoine kuonoineen, mutta sillä tavoin se ei ihmistnteisiin vastaa kuin vaikka koira. Ylisummaan siilillä ei näy sellaista kiintynystyyliä kuin monessa nuoremmassa nisäkkäässä.
Mihin se vetoaa? Etenkin öisin saatoin välillä vähän pelätä mennä terassipuutarhaan. Jokin ihmisen arkaaisessa sellaisessa oikein ikivanhassa aivon osassa joka juuri ja juuri taitaaa sanoa, hä, oletko sinä, no niin minäkin, taitaa tuntea siiliolevaisuudessa ymmärtämystä ja yhteisymmärrystä, joku joka ei puhu. :icon_eek:
-
^Onhan lemmikkisiilejäkin, ja ainakin tämän (http://www.suomensiiliyhdistys.fi/tietoa-siileista/siili-lemmikkina/) mukaan ne tunnistavat omistajansa ja pitävät rapsutteluista. Itselläni ei niistä ole kokemusta. Koira laumaeläimenä tietysti on psyykeltään erilainen kuin luonnossa yksiksen viihtyvät lajit.
Lyllertävät pallerot muistuttavat olemukseltaan pieniä ihmislapsia. Kai tätä on tutkittukin, että pyöreät piirteet koetaan söpöinä.
-
^Onhan lemmikkisiilejäkin, ja ainakin tämän (http://www.suomensiiliyhdistys.fi/tietoa-siileista/siili-lemmikkina/) mukaan ne tunnistavat omistajansa ja pitävät rapsutteluista. Itselläni ei niistä ole kokemusta. Koira laumaeläimenä tietysti on psyykeltään erilainen kuin luonnossa yksiksen viihtyvät lajit.
Lyllertävät pallerot muistuttavat olemukseltaan pieniä ihmislapsia. Kai tätä on tutkittukin, että pyöreät piirteet koetaan söpöinä.
Minä haluun lemmikkikiiliäisen. Luulin että niitä on ainoastaan ensinnä tutkijoilla toiseksi niillä jotka siilejäkin ammattimaisemmin hoitelevat jos löytyy orposiilejä. Niitähän kehoitetaan silloin haeskelemasn lähistöltä jos joutuu siilitapaturman todistajaksi liikenteessä. Tuon palleroisuuden tiedän, onhan esitetty että se toimii suojana myös eläinpennuille jos jäävät hoivatta muuten, mutta tarkoitinkin juuri sitä että ne eivät hakeudu seuraan vaikka kuinka ne jo tunnet kuten minä Samuelin ja kuinka liikutaan niille.
Ne eivät aivan reagoi kuten tuoreeltaan kenneliltä noudettu pikku koira. Sen verran on kokemusta että meillä oli kimppakoira. Viitteitä Lasten allergioista oli tarpeeksi asti ja Neljä oli allerginen kaikelle joka kasvoi tai käveli, osapuilleen.
Vain koira oli epävarma. Niin koira asui luonani ollen heillä päivähoidossa. Oli kesä joten koira oleskeli pihamaalla. Kun sen hain kenneliltä se oli sylissäni, ei mitenkään valitellut ei itkeskellyt mutta kylläkin vapisi ja se vapina minut sulatti paremmin kuin se ylenpalttinen suloisuus, oli lapinkoira vielä eli ihan nalle pallero. Tuli olo että voi pikku otusta, niinkö ne vei kotoa pois sinut ja äiti piti jättää ja sisarukset ja kaikki tutut hajut! Että mitenkäs minä nyt tänään saisin sinut tuntemaan olon taas oikein turvalliseksi ja hyväksi.
Siilejä ei aiemman tietoni mukaan olisi kuin saanut pitää lemmikkeinä, sen koommin kuin oravia. Hännättömän Oswaldin olisin ottanut.
Ne hoivasiilit punnitaan ja kun paino riittää ne päästetään viipottamaan omia siiliviipotuksiaan.
-
^Lemmikkisiilit taitavat olla eri lajia kuin nämä kotimaiset. Ex-pomoni hankki sellaisen, kun lapset kovasti toivoivat lemmikkiä, mutta äidin allergioilta mikään tavanomaisempi kissa tai koira tai hamsteri ei käynyt.
Tämä minun ronttini on ensinnäkin tahrinut pihalaattoja ulosteillaan (kissojahan täällä kanssa käy, mutta ne eivät sotke), ja eilen se jymähti kupin ääreen ainakin puoleksitoista tuntia. Puoli kahdentoista maissa hoksasin sen pihalla ja vein aterian, se vain sähisi kiukkuisena :003:, mutta alkoi kai sitten pupeltaa, ja vielä yhdeltä se oli kupin ääressä, kun taskulampun avulla sälekaihtimen raosta tihrustin. Korjasin tyhjennetyn kupin sitten pois vasta aamulla; lienevätkö harakat vieneet osan? Pihalle ainakin oli jätetty sulka kuin käyntikortiksi.
Näinkö tässä pitää ruveta pesää nikkaroimaan?
-
Voi ihmeessä, se tee! Ainahan on epävarmaa saako alivuokralaisen, mutta on eritoten nuoria jotka siis vasta elokuun alkuviikolla karkoitetaan pesästä. Niillekään ei kukaan ole kertomassa että mene ihmeessä sinne siinä osoitteessa on hyvä pesä mutta ainakin on tarjottu!
Se sinun vötkäleesi herättää ihastukseni ja kateuteni sillä se selvästi viihtyy! Eikä liikoja pelkää sillä tavan pihasiili kyllä säntäisi taskulamppua pakoon. Kokenut siili!
Itse päätin kerätä LED-tuikkuni pois sillä etenkin vilkkuvat ja väriä vaihtavat pelottaisivat ainakin minua jos olisin siili. Kuulostelen loppurapinat mutta usein ne jo jäävät näkemättäni sillä nukahdan ellen kirjoita. On pimeää ja niitä pelottaa.
En oikeastaan ikinä ole halunnut lemmikkiä, sillä se kimppakoira läkähdytti minut. Otettiin nokkelasti pentueen vilkkain ja hilpein ja huhuuuh! sitä menon telmimisen ja eritoten lenkittämisen tarvetta. Toimin kuten sisar jolla koira ollut on, neuvoi eli kävele niin pitkään kunnes koira tipahtaa ( ja kanna se kotiin, kiitos vaan neuvosta). Siitä tuli lähes neljänkymmenen kilometrin vaatimaton pikku lauantailenkki. Olin täysin näännyksisdä kannettuani sitä nukkuvaa otusta viiden viimeisen kilometrin matkan kotiin.
No nyt sen täytyy olla tyytyväinen ajattelin. Olihan se! Sunnuntaina herään siihen että peittoa nyitään varhain varhain, häntä vispaa ja ilme kertoo, heti uusiksi heti uusiksi! Se oli silloin kahden kuukauden ikäinen......
Koira muutti päivähoitoperheeseen sillä siellä oli sentään puolen tusinaa ulkoiluttajaa. Joskin, näetsen, kuopus vielä pystytettiin kotipihassa ja Kolmonenkaan ei vielä mihinkään sitä vienyt, herätti Kakkonen laajaa poikapiirin lämmintä kannatusta. Se meni näin
- lähtiskö Musti ulos? Minä veisin sitä lenkille.
- lähtiskö Tytti mun kanssa ulkoiluttamaan Mustia?
Aikansa kutakin, sitten
- Lähtiskö Tytti ulos. :003:
Nimet vaihd. Havaittakoon, Musti on Koira, Tytti on Lapsi.
Onneksi tämä ei ollut yksittäistapaus. :003:
Mutta siilin saattaisin nyt huolia. Minä en ottanut näitä vaan nämä tulivat minun luokseni kaikki hempot etunokassa. Mistähän siilin saisi hommattua.
-
Sisar suosittaa minulle jatkuvasti kissaa. Ajatus käy usein mielessäni, sen saisi kyllä heille jos yhä waellan Pyhiin, ja sisar on erityisetevä viihdyttämään eläimiä, mutta ne oksennuspallot eivät minua ihastuta. Tosin tässä on totuttu kaikkeen. Vahva siilinlemahdus on kinkkisin, silloin niitä jätöksiä on vaikea löytää mutta ne ovat siellä.
Luulen liikuttuneeni syvästi tästä ne siis tulivat tekivät olonsa kotoisaksi siksi jaksan temmeltää Oravien kanssa, ota hyvä Leenalta, Onni ja Otto, tulkaas iltapähkinälle, siivota siilijätökset vaikka niitä piisasi kun ne lusivat täällä ne kylmät viikot, siis ainuttakaan en ottanut enkä tiennyt että minussa olisi tämmöisiä eläintunteita :'(.
En tiedä olisiko jos eläin olisi otettu. Jokin hyljeksitty liian pieni siilipolo olisi soveliain, siksi ottaisin yhteyttä siilitarjontaan jos heillä on.
-
Todettakoon, että hajujälkiä seuraten, yöryminää pohdiskellen ja lopputulosta seuraillessani jokin aktiivisiili värkkää pesää naapuriin eli sen kukkamyyjän tarjoaman pöydäntekeleen alle. Jokin otus oli raahannut sinne kaikki puupinoon osapuilleen kuuluvat kapulat. Pitäisikö assisteerata tarjoamalla mullitettu pohja? Tuohdutaanko siitä?
En voi x5 soittaa sitä konsulttia hätiin.
-
Pitää nyt uskaltaa kertoa, että meidän maatiaissaunaan on tullut hiiri-invaasio. Jatkuvasti on liskuissa, 2 kpl, kuollut hiiri nakattavaksi tulipesään. Uutena hajuna on saunassamme lahjaksi saadun tervasaippuan voimakas tuoksu. Onko tietoa, että tervasaippualla olisi tällainen vaikutus hiiriin? Normaalisti syksyllä saamme muutaman hiiren ennen lumia pyydyksistä, mutta nyt olen jo luvussa 8. Jos veisi saippuan pois, niin muuttuisiko tilanne. Kyllähän minä liskuttaa jaksan, en sen vuoksi kysele,
-
Siili pelastaa!
Orava vapahtaa!
-
1944, tervaongelma!
Minä sinuna veisin, tilalle jokin hiirivierastuoksu ajatelmani mukaan laventeli jota ei ollut herrasväissä. Ei sitä tiedä vaikka tervahiirillä olisi ollut jalostumaetu muihin nähden.
-
Siili pelastaa!
Orava vapahtaa!
Tämä kaipaa ehken perustelua.. Onni vapahti minut viimeksi eräästä kookkaasta pegonianmukulasta.
Mutta sen voi huutaa yhtä hyvin kuin ei ei eec tai el pueblo- unido - jama - sera - vencido ja mitä niitä oli.
O-ra-va! Va-pah-taa! Sii-li-pe-lastaa! :repee:
-
Pääskynen armahtaa,mutta vain katuvaisen !
-
Jatkuu osassa 8
-
Mutta sen voi huutaa yhtä hyvin kuin ei ei eec tai el pueblo- unido - jamas - sera - vencido ja mitä niitä oli.
Minun suosikkini oli professoriliitto-taantumuksen-joukko. Lisäksi olen jatkanut kaikenlaisten asioiden vaatimista rauhan asioiksi tyyliin: 'keltavahvero rauhanvahveroksi'. :003: